Olen 32-vuotias johtajanainen, enkä koskaan enää saa perhettä
Tajuntaan iski. Olen eronnut. Lapset elävät entisessä kotikaupungissani ex-miehen kanssa. Meillä on periaatteessa viikkoviikkosysteemi, mutta työ vie minut jatkuvasti lapsiviikollakin ulkomaille.
Olen haaveillut että joskus vielä tapaisin jonkun miehen jolle olisin erityinen, js että saisimme lapsenkin yhdessä ja nämä ekan liiton lapset olisivat tiiviisti mukana.
Nyt katselin elämääni ja tajusin, että näin tuskin koskaan käy. En kaipaa sääliä, totesinpa vaan että näin tässä kävi.
Kommentit (11)
Minä täytät pian 38 ja vieläkin unelmoinut että löytyisi mies ja saisin ehkä lapsenkin.
Miehen saaminen voi olla vaikeampaa.
T. 46-vuotias eroamassa oleva, joka haluaisi lisää lapsia.
tai ainakin vähän vähemmän vaativa ura vois mahdollistaa sen perheenkin.
Sullahan on jo lapset, keskity heihin. Ei joka duunissa tarvitse matkustaa, menet töihin sellaiseen, jossa asiakkaat on Suomessa.
Mahtaa olla kiva työ, jos se on kivempi kuin omat lapset.
ettet ehdi tavata nykyisiäkään lapsiasi, mutta haaveilet saavasi lisää.
Nyt asiat arvojärjestykseen. Jos lapset merkitsevät sinulle jotain, muutat työolosuhteitasi tai vaihdat työpaikkaa. Se tuleeko sinulle vielä lisää lapsia, on sitten asia erikseen. Älä ainakaan tee uusia, ellet pysty panostamaan nykyisiinkään.
vaikka et ehdi nähdä olemassa olevia lapsiakaan? Kyllä sun täytyy ensin muuttaa elämäntapa. Aika surullista.
että ajattelet, ettet saa perhettä, vaikka sullahan on perhe! Ihminen voi aina vaihtaa työtä, mut tärkeitä vuosia lasten kanssa ei ikinä saa takaisin. Sun lapset tarvitsevat sua NYT. Mieti miltä heistä tuntuu, kun he ymmärtävät, että he olivatkin sulle pelkkä pettymys, harjoittelukappaleita jonka edelle muut asiat menevät. Vähän ikävä perintö lapsille, noin lasten itsetuntoa ja tulevia ihmissuhteita ajatellen.
Miksi reissaat lapsiviikoilla; etkö tosiaan pysty priorisoimaan?
sitten on vain elettävä sen kanssa. Kaikkeahan ei voi saada.
jos sulla ei ole aikaa sun jo olemassa oleville lapsille?
On todella säälittävää, että joillekkin työ on tärkeämpää kun omat lapset. En sääli sinua vaan lapsiasi. Ovat varmaan aika katkeria sinulle ja voivat vielä aikusenakin joutua käsittelemään sitä, että äiti ei ole ollut läsnä.