¤¤¤ Suurperheelliset viikolla 24 ¤¤¤

Eipä ihmeellistä kerrottavaa. Sade jatkuu ja jatkuu, no ihan just tällä hetkellä ei taida sataa mutta synkkää, kylmää ja ankeeta on. Onneksi viikonloppuna oli kauniit kelit kun oltiin siellä vanhimman turnausmatkalla ja jaliskentän laidalla koko viikonloppu, koko perhe.



Jotenkin kun sataa niin ei oikein jaksa mitään tehdäkään. Pitäis kyllä aloittaa kaappien siivousurakkaa. Kaikki paikat on niin sekaisin ja vois samalla tuota tavaramäärääkin karsia.



Muksujen kanssa käytiin kirjastossa hakemassa lukemista sadesäälle ja ostettiin kakkutarpeet, isukki kun täyttää huomenna 39 v ja kakku olis tarkoitus väsätä. Aamulla pitäis jostain vielä käydä hommaamassa kakun päälle masikan mollukkoita.



Minulla on sama olo jo nyt, että masu alkaa välillä ahdistaa. Ja arvioi oman kokonsa väärin (kun mahaa ei enää pystykään vetämään samalla tavoin sisään) ja kun yrittää puikkelehtia jostain ahtaimmista väleistä. Minullakin HERMOT menee ihan pienimmästäkin, varsinkin näin kun on pitänyt 2 päivää kökkiä 4:n seinän sisällä.



Meillä nuorimmainen viettää kaverisynttäreitä to-iltana, oikeesti synttärit on vasta parin viikon päästä mutta juhlitaan alta pois!



Perjantaina lähdetään miehen kanssa Riikaan ja tullaan maanantaina pois. 13.päivä ja perjantai...toivotaan ettei lentokone tipu alas!!



Mutta mukavaa viikkoa, kirjoitelkaahan ja nostelkaa aina välillä pinoa ettei ihan vaivuta unohduksiin!



Kanelisokerilla ehkä on jo nyytti kainalossa? Mitä Meriutulle ja Sinuville kuuluu??



tanni (jonka raskausviikot näin loman kunniassa ihan hukassa)

Helkkari sentään! Itse olen ollut koko päivän karmeassa ripulissa.... Yök yök.

Meille piti tulla siivooja huomenna ja senkin jouduin nyt perumaan. Ja arvatkaa vaan ,olinko odottanut lattioiden pesua yms. Siivooja jää vielä nyt kolmen viikon lomalle, joten meidän lattioissa varmaan kasvaa sammalta ennen seuraavaa siivouskeikkaa :O !



Hyvää reissua Tannille. Varmasti piristää tuollainen matka kahdestaan miehen kanssa!

Minusta tuntuu oikeasti, että mekin tarvittaisiin joku kahdenkeskinen hetki. Hyvä kun edes päivän kuulumiset saa miehen kanssa välillä vaihdettua...

Ikeassa tarvisi käydä ja sille reissulle pohdimme sopivaa aikataulua yksi ilta. Ja ei perhana löytynyt!! Joka ilta tuntuu olevan jotakin ja kaikki viikonloput on buukattuna ennen tuota käynnitysaikaa.



Sinuvi kyseli jossakin pinossa, minkä kokoisia meidän lapset ovat olleet. Syntyessään nuo ovat painaneet 3200-3700g. Sille välille tätä nelostakin on povattu. Onkos sinulle tehty painoarvioita tällä kertaa?



Tälläisissä vähän kiukkuisissa tunnelmissa siis tällä kertaa.... Anteeksi märmätykseni!



-Meriutu

...Eipä ole taas tällaistakaan aiemmin koettu. Vauva uhkaa syntyä, eikä synnykään. Lupaavat supparit lopahtavat pari tuntia tultuaan säännöllisin väliajoin. Yleensä synnytykseni ovat alkaneet ihan ex-tempore, eikä ole tarvinnut miettiä onko tämä nyt oikeaa vai ei. :S



Maanantaina kävin äitipolilla ja siellä oli sellainen minäentiedämistäänmitään tyyppi töissä, ettei tosikaan. Jäi todella ontto olo, kun tämä "lääkäri" ultrasi tunnin verran, eikä saanut mittoja. Totesi vain, että reisiluukin on paljon lyhyempi kuin edelliskerralla - ei se tainnut sitten ollakaan reisiluu...miehen kanssa katsoimme toisiamme ihan kauhunsekaisin tuntein ja mielessä kävi, että voisikohan joku muu ottaa kenties ohjat käsiinsä ja tulla ultraamaan? Lopulta huoneeseen käveli toinen lääkäri, joka sanoi, että torstaina käynnistellään, kun vauvakin on jo yli neljäkiloinen jne...eli huomenna sitten heti aamusta synnytysvastaanotolle ja toivottavasti saan nyyttini pian!



Tänään olenkin jo herännyt aikaisin. Puoli kuuden maissa aloin kellottamaan suppareita ja niitä on tullut nyt tasaisesti koko aamun. Tuskin kuitenkaan pääsen tänään synnyttämään.



Että tässä nämä kuulumiset. Pää hajoaa kuin kaikki soittelevat ja kyselevät, joko vauva on syntynyt...Niin kuin emme ilmoittaisi...!?



Blaah...



Kanelisokeri 40+5

Miuta on ruvennut vaivaamaan että onkohan sittenkään turvallista saada tää nelonen? Eli siis kun minulle on jo tehty 3 sektiota ja tää on neljäs. Kolme aiempaa oon saanut Jorvissa ja nyt asustellaan täällä Etelä-Savossa ja oon menossa Mikkelin keskussairaalaan...oon lukenut liikaa varmasti netistä kaikkia kamalia kertomuksia. Näin jo untakin yöllä että kohtuni repesi. Kaivoin esille Jorvin paperit joissa mainittiin:" edetään erittäin arpisten vatsanpeitteiden läpi vatsaonteloon....Kohdun istminen osa ohut. ...Cervixin suuntaan repeämä, tämä ommellaan ensin jatkuvalla ompeleella..." Loppuarviossa lukee: "Äiti toipuu osastolla odotetusti. Kotiutuu kolmantena postop.päivänä. Jatkossa synnytystapana aina sektio."





Mitään ylimääräistä seurantaa minulle ei täällä Mikkelissä oo tehty. Pitäiskö teidän mielestä vaatia? Kai lääkärien olisi pitänyt kieltää minulta raskautuminen jos se ei oisi enää ollut suotavaa? En tiedä mistä tää pelkopeikko nyt oikein minut yllätti mutta vähän rupesi pelottamaan. Toki synnytystapa-arvioon menen viikoilla 35-37 mutta pitäsikö vaatia jo aiemmin vai onko kaikki ihan ok....



Mutta nyt täytyy lähteä hakemaan muksut urheilukoulusta. Eilen ja toissapäivänä oli peruttu kurjan sään takia, tänään ei satanut joten pääsivät kentälle temmeltämään....



tanni 21 ja risat

Kanelisokerilla on toivottavasti vauva jo kainalossa :)



Minä olen toipunut taudista ja lattiakin tuli ihan omin voimin mopattua! Toistaiseksi siis sammaleen kasvu vältetty ;)



Tuuteliluu kirjoitti tuosta hermojen tiukalla olosta! Et ole todellakaan yksin. Mulla on ollut pinna lähiaikoina NIIN tiukalla, että ei tosikaan. Kai se tämä raskaus kiristää pinnaa.... Omalla kohdallani laittaisin syytä myös tälle elämänmuutokselle, jonka kotiin jääntinti aiheutti. Vaikka töissä oli välillä tosi rankkaa, niin on tämä kuitenkin oudoksestaan erilaista olla "vaan" kotonakin!



Pistä Sinuvi kuulumisia :)!!! Ja muutkin, jotta tämä pino ei ihan kasaan kuivu!



-Meriutu rv 35+0

meriutu - tuntuu ettei ole kuin ruikutusta tarjolla, joten eipä ole oikein tullu kirjoitettua. Olen aina yrittänyt saada aikaseksi että käyn lue joko vauvoja näkyy...



kanelisokerilla varmaan on just käsillä.

Hyvä että sinä meriutu olet taudista selvinnyt. Onko sielläkin päin kireää pinnaa? Siis minä en jaksa. Pinna on jatkuvasti kireä. Ja kaikki tietty johtuu kun minä oon niin kipeä. Minua supistelee koko ajan, kipeästi, muttei NIIN kipeästi. Selkää särkee kipeästi, muttei NIIN kipeästi.

Lapset saa minusta pahimmat puolet esiin. Mitään en saa tehtyä, ja kun yritän, olen taas entistä kipeämpi, ja kiukkuisempi - kuinkas muuten. Eli menis hitsi vieköön nopeasti tämä kesä!!! Minä saan kumminkin kääröni vasta yliajalla elokuussa.

ja kaksivuotias tarviis leikkiseuraa, onneksi mies otti kamun nyt pihatöihin. Mua sapettaa se että kun meitin 12v tyttö jäi kaverinsa kanssa lapsenammaksi kauppareissun ajaksi. Olivat hetken ulkona ja sitten sisälle siirtyivät, sieltä piti soitella pariin kolmeen otteeseen, ettei pikkuveli viihdy... sanoin että leikkikää sen kanssa. No tietty, neidit kattoo nauhalta serranoja, vitsit, ne ei edes huomais vaikka se karkais ulos ja so long! Kiehuttaa taas kun ajattelenkaan asiaa. Pitäis vaan kaikki tehdä ite, sitten kun jonkin tekemisen antaa vanhemmille lapsille saa hirveet urputukset vastaan. hoh hoi! Tulispa pian ilta ja nukkumaan pääsee. Onneksi tuo kaksivuotias on ihana nukkumaan ja nukahtamaan yöunille, ettei tarvii taistella sen kanssa.



Antakaa anteeksi tämä purkaus, pitäis vaan pysyä näppäimistöstä kaukana kun iskee tämä fiilis.



Seuraava neuvola tais olla heti alkuviikosta, sekin tuntuu olevan niin yhtä tyhjän kanssa, (jep, tämä p- fiilis on päällä yhä).



Teille kaikille hyvää viikonloppua! Ja mukavaa sellaista.



Tanni - ihanaa reissua miehen kanssa!!!!



sinuvi 33+6

Jospa täältä löytyisi ketään joka painisi/paininut samanmoisen huolen kanssa!

Odotan 7. lastani,viikolla 15+1 (tjs)

kaikki edelliset odotukset ja synnytykset menneet hyvin,ilman suurempia ongelmia.Loppuraskaudesta tietenkin ollut joka kerta vaivaisempaa.

Tämä nykyinen on kovasti toivottu se viimeinen hännänhuippu.



Mutta...

En vaan pysty rauhoittumaan,nauttimaan raskaudesta vaan kaikki pelot valtaavat mieleni.

Öisin herään pohtimaan onko alku vatsassa elossa!

Päivisin odotan ja odotan että tuntisin liikkeitä,varmistuakseni että kaikki kunnossa.Ekat pyrähdykset tunsin jo rv 13+ ja aina silloin tällöin tuntuu liikkeet.Nyt taas päiviin en ole tuntenut ja huoli kasvaa.Olen kiukkuinen ja alakuloinen kaikenaikaa.Koko perhe kärsii jo...Neuvolassa kaikki on kuitenkin ollut hyvin ja ultrassa,tähän asti...

Jotenkin pelkään näitä omia ajatuksiani,että viestivätkö alitajuisen tiedon siitä ettei kaikki suju hyvin...



Vai murehdinko nyt turhaan?Hormoonit tekevät tepposensa?

Onko kukaan muu painimassa kys asioiden kanssa?

Vertaistukea kaipaan nyt enemmän kuin koskaan ennen!!!

Ja onnittelut ensinnäkin raskaudesta! Teille on tulossa komea lapsikatras!!



Meille odotetaan vasta 4. lasta, raskausviikkoja on nyt kasassa 34.



Mutta noihin pelkoihin. Itse koin ennen tätä raskautta kaksi keskenmenoa, rv7 ja rv9,

ja luulen että noihon liittyen minulla oli tosi epävarma olo ihan tuonne sinun viikoillesi. Mutta sitten kun rupesin tuntemaan liikkeitä, huolikin väheni.

Ja näillä viikoilla millä sinä olet nyt, liikkeitähän ei vielä kovin hirveästi tunne, joten anna itsellesi ja vauvallesi aikaa...Kyllä kaikki hyvin menee.

Ja kun koetat uskoa siihen, olosi paranee, masuasukki saa kasvaa stressittömästä :) (älä vaan ota paineita tuosta stressittömyydestä:)) ja koko perhe voi paremmin..



Ja kun se neuvola on olemassa, hyppää vaikka siellä usein, niin saat sydänääniä kuunnella aina tarpeen vaatiessa. Toisethan ovat hankkineet kotidopplerin, joka varmasti on ollut tarpeen pahimpiin epäilyksen hetkiin. Mutta niistäkin olen kuullut, että jos sillä ei 'osaa' kuunnella oikein, se voi aiheuttaa taas turhia huolestumisia sekin..



Kyllä kaikki varmaan menee ihan hyvin. Uskotaan niin. Ja tervetuloa muuten tänne meidän porukkaan. Porukka on paljon pienentynyt, sillä toisesta päästä leidit ovat poistuneet saatuaan kauan odotetun nyytin kainaloonsa varmaankin tuonne lastenhoitopuolelle...eli mukaan keskustelemaan kyllä mahtuu..

Täällä olikin samoilla viikoilla odottajia sun kanssasi.



Mutta nyt tämä mamma siirtyy paimentamaan kuopusta..taitaa roikkua pakastimen kahvassa jäätelön kaipuussa:)



sinuvi 34+1

Heipä hei,



Tässäpä meidän vauvauutisia:



Synnytys käynnistettiin tipalla torstai-aamuna 12.6. ja meille syntyi neljäs lapsukainen vielä samana päivänä klo 17:08. Viikkoja oli koossa jo 40+6. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan 7h 20 min ja lopussa mentiin taas melkoista haipakkaa. Kokemuksena ihan mukiinmenevä tällä kertaa.



Tytöllä oli painoa 3990g ja pituutta 52cm. Pipo 36,5cm. Imetys takkuilee, kuten kohdallani aina, mutta uskoisin, että jälleen selviämme vaikeuksien kautta voittoon ja imetys sujuu pian kiitettävästi. Pääsimme tänään vasta kotiin kun vauvalla oli keltaisuutta. Lukemat olivat kuitenkin jo tänään laskussa, joten valohoitoakaan ei tarvittu.



Ihana, rauhallinen tyttö. Pitää herätellä syömään kolmen tunnin välein, muuten nukkuu liian kauan ilman ruokailuja ;-)



Nyt totutellaan äitinä oloon kolmelle tytölle ja yhdelle pojalle :)



Kanelisokeri & tyttö 3vrk

Sinulla sitten käynnistys toi nopsaan toivotun lopputuloksen! Sylin täydeltä onnea :).



Pe-titetelle myös onnea jo seitsemännestä raskaudesta! Eiköhän nuo huolet ole ihan normaaleja, ikävää toki, jos huolehtiminen vie ilon odotuksesta :( Itse voin hyvin kuvitella, että seitsemättä odottaessa olisin jo ihan huolesta kipeänä, kun tässäkin (neljännessä) raskaudessa olen stressannut joka asiasta! Välillä iltaisin lupaan mielessäni, että jos tämän neljännen pojan palleron saan turvallisesti vatsasta pois, niin ikinä en enää tähän tilaan itseäni saata. Sitä ajattelee, että voiko taas kaikki mennä hyvin loppuun asti.... Yritä sinäkin vaan luottaa siihen, että yleensä kaikki sujuu hienosti, ja jos kuusi kertaa olet saanut nyytin onnellisesti syliin, niin miksi tämä seitsemäs kerta olisi poikkeus :). Niin ja onhan sinulla keskenmenon kannalta kriittisimmät viikot jo takana!



Ja Sinuvi hei... Kyllä täällä saa purnata :))) Anna tulla vaan, jos siltä tuntuu... Niin minäkin teen. Pakkohan niitä höyryjä on ulos päästellä....

Aletaankos me Sinuvi muuten olemaan seuraavat, joilta jossain vaiheessa tulee vauva-uutisia? Vai onkos tässä muita vielä ennen?

Millä viikoilla teidän lapset ovat muuten syntyneet?



-Meriutu rv 35+2