Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun minusta tulee äiti...
07.06.2012 |
-Elän ihan täysin normaalia elämää, kuten aikaisemminkin, nuoren naisen elämää, joka vain muuttaa muotoaan lapsen synnyttyä.
-Käyn ripsihuollossa, treenaan, urheilen ja haluan pitää kroppani hyvässä kunnossa.
-Käyn lapsen kasvaessa sillointällöin tyttöjen kans bilettämässä, viimeistään sitten, kun lapsi on puolenvuoden ikäinen, joko mies, kummit tai isovanhemmat hoitaa :) hauskan pito ei ole este, eikä lopu lapsenteon myötä, se vain vähentyy :)
-Olen rakkaudesta ja mieheni turvasta riippuvainen terveellä tavalla, haluan käpertyä mieheni yliin aina iltaisin, kun vauva nukkuu ja jutella niitä näitä hellyyttäviä. Kaipaan silittelyjä. Parisuhde on todella tärkeä vauva-arjessa jaksamisessa ja henkisessä hyvinvoinnissa.
- Haluan matkustella, kun lapsi vähän kasvaa. Voimme yhdessä matkailla lapsemme kanssa ja toki joskus kahdestaankin haluamme mennä.
- Välillä otan omaa aikaa niin puolisolle, kuin ystäville. Se piristää ja jaksaa taas vauvan kans olla.
- Puhun muistakin asioista, kuin lapsista. Tuskin mun vauva on kaikille se ykköspuheenaihe, joten peruskuulumisien jälkeen jutellaan samoja asioita eli tyttöjenjuttuja, niinkuin aina ennenkin. Lapsenteko ei muuta minua ystävänä tai kumppanina. Olen nainen, jolla on lapsi, samassa myös äiti ja paljon muutakin.
- Lapsi tulee oleman ykkönen, mutta kukaan ei pysty antamaan sitä turvaa ja rakkautta ja vatsanpohjaan nipistyksiä, mitä mieheni antaa minulle. Rakastan lastani ja miestäni ylitse muiden, mukaanlukien vanhempani ja sisareni.
-Minusta ei koskaan tule pullamössöäitiä, leivon kyllä kotona joskus, mutta ei tule sellaista mammaa. Haluan olla nuorekas, näyttää hyvältä, huolehtia itsestä ja muistuttaa enemmän naista, jolla on oma lapsi, kuin äitiä, joka muistuttaa leivinuunia. Mua oksettaa sellaiset äidit, joilla ei ole mitään muuta puheenaihetta muille, kuin oman lapsensa ällöttävä kakka ja joka ilman meikkiä jokapäivä hieroo läskejä. Karskisti sanottua, mutta sellainen en ikimaailmassa aijo olla, vaan nimenomaan mun elämä ja itsestä huolehtiminen ei lapsen tuloon lopu.
Tässä oli minun mietteitä, negatiivisista mielipiteistä en välitä, sillä minä olen äiti sellaisella tavalla, kunnes minä voin hyvin ja voin tarjota elämäniloa myös lapselle. Vaikka olisin välillä itsekäs, niin sen verran itsekäs saa olla, että välillä saa elää ja toteuttaa niitä omia kivoja juttuja elämässä, eikä lakata elämästä, lapsen vuoksi ollakseen stereotypia äiti muiden mukaan. Olen äiti ja vaimo sillä tavalla, mikä minusta tuntuu parhaalta ja se on parasta lapselleni, sillä kaikki perheet ei ole samanlaisia, kuin ei ihmisetkään.
Kommentit (23)
ja miten se on huomannut, että ei kaikki mennytkään ihan niin kun oli suunnitellut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sinä huolehdit, että sillä lapsellasi on kaikki mitä hän tarvitsee ollaseen onnellinen, kasvaakseen ja kehittyäkseen. Kaikki muu on, kuten joku muukin sanoi, kivaa ja tärkeääkin, mutta ei yhtä tärkeää kuin vastuu avuttomasta pienestä ihmisestä.
Minäkin suosittelen että printtaat tämän kieli poskessa tehdyn kirjoituksesi ja luet sen, kun lapsesi on koululainen tai sinulla on useampi lapsi. Sitä on sitten mukava lukea. :)
Minäkin tässä joskus kaivoin esiin vanhoja viestiketjuja joihin osallistuin vuosia sitten esikoisen odotusaikana. Olihan se hauska lukea, miten mustavalkoiselta asiat silloin näytti. :)
toihan tippuu korkeelta ja kovaa. Oikein potentiaali masentuja, kun ei pystykään tuota listaansa toteuttamaan.
miksi tuonlaista ei pystyisi toteuttamaan? Samansuuntaista ajattelin itsekin ja siksi valitsinkin, että teen vain yhden lapsen ja nautin myös muusta elämästä. HAPPY!
että ap käy ensin koulun loppuun ja miettii vauvahommia sitten kun ikä alkaa kakkosella!
Kun sain vihdoin lapsen, niin minua ei olisi saanut millään "radalle" ekaan vuoteen!
Onnea valitsemallanne tiellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voi toteutua pitkällekin jos on vauvana ja isompanakin helppo lapsi ja jää ainokaiseksi. Jos tulee useampi, niin no, aina ei käy niin kuin on suunnitellut.
elämään kyllästyneitä, jämähtäneitä lehmiä täällä on! Ei ole ap:n vika jos te makasitte persehomeessa masentuneena ku äpärä oli 1kk jnejne.
Ap puhuu asiaa, ei kakara oo keskipiste. Mä en ainakaa jättäis mu lapsettoman ajan juttuja pois vaippavalman takia.
huhhuh
aivovarustuksella ja lapseen suuntautuneella omistautuneisuudella tällainen äityli on liikenteessä. Surullista, että tällaiset edes hankkivat lapsia (henkinen ikä ehkä 16?).
Se, että on äiti, ei tarkoita sitä, että hylkää vanhan elämänsä. Kuitenkin normaali ihminen tajuaa, ettei kaikkea voi tehdä lapsen kanssa kuten lapsettomina aikoina. Myös asioiden arvojärjestys muuttuu: enää ei kiinnosta viilata välttämättä kynsiä ja bilettää, koska ihan pienen vauvan kanssa ei edes kiinnosta/jaksa.
Eikä lapsen tulo tarkoita kuitenkaan, etteikö pidä itsestään huolta tai tapaa ystäviään, vaan että nämä kaikki on saatava yhdistettyä lapsi huomioiden. Tällöin saattaa joku äidin oma (vähemmän tärkeä) kotkotus olla se, mistä joutuu karsimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia ajatuksia minullakin. Toivottavasti ne kantavat vauvan saantiin asti.
Kiinnostuksen kivivyöry tyrmäsi lukemisen jo toisessa kappaleessa.
Onnea sulle elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoita itsellesi tuo lista ylös ja tarkastele sitä sitten kun lapsi on 3 kk, 6 kk, 1 v, 2 v jne, ja varsinkin sitten jos niitä lapsia on useampia. Saatat yllättyä.
mutta säästä tämä, tulosta paperille ja pistä kirjekuoreen, avaa sitten kun lapsesi on vaikka 10-vuotias. Kävi miten kävi, on varmasti kiva lukea silloin omia ajatuksia äitiydestä, ennen kuin se oli arkea. Varmasti osa ajatuksista muuttuu, osa säilyy, osaa et pysty pitämään, osa oli ihan itsestään selvyys ja osaa et edes ole ajatellut vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule sitten kertomaan miten on mennyt kun lapsen olet saanut. Onnea yritykseen :) kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee niin on sitten helpompi hyväksyä itsensä jos ei vaikka jaksakkaan aina laittautua tai treenata. Tai jos lapsi ei olekkaan terve vie se jo paljon enemmän aikaa ja vaatii jaksamista. T. Lapseton ammatiltaan kasvattaja :)
toihan tippuu korkeelta ja kovaa. Oikein potentiaali masentuja, kun ei pystykään tuota listaansa toteuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea vaan matkaan! Olisi kiva kuulla sitten joskus, kun saat vauvan, että miten kävi :). Eiköhän jokainen kuitenkin ole omanlaisensa äiti, ei äidiksi tuleminen muuta naista niin oleellisesti, että koko persoona muuttuisi. Joten hyvin voi olla, että onnistut tavoitteessasi hyvin.
Tuli ihan hakematta mieleen, että oletkohan kuitenkaan huomioinut sitä, että se aika ihan pienen vauvan kanssa ei välttämättä ole sellaista kun kuvittelet. Esimerkiksi raskausajasta ja synnytyksestä toipuminen saattaa joillakin kestää kauemmin kuin on kuvitellut, eikä kyse ole välttämättä pelkästään jostain raskauskiloista. Toisaalta vauvan kanssa joutuu väkisinkin olemaan kotona, mahdollisesti hyvinkin katkonaisilla unilla ja ehkä myös huolissaan monestakin asiasta. Siinä saattaa unohtua se miehen kainaloon käpertyminen, kun jommalla kummalla on koko ajan se koliikkia huutava vauva kainalossa. Mies yleensä kuitenkin jatkaa töissä käymistä, mahdollisesti pitää kiinni niistä harrastuksista ja kaverimenoistaan, joten siinäpä odottelet että koska pääsisi suihkuun. Samaten pienen lapsen kanssa jatkuu helposti sama meno, eli karrikoiden: aamulla hoitopaikan kautta töihin, töistä hoitopaikan kautta ruokakauppaan, ruokakaupasta hellan ääreen, hellan äärestä iltapesuille, iltapesuilta nukuttamaan, nukuttamisesta kotihommiin...
nukukkaan niin että voisit käpertyä miehesi syliin.. Tai jos vauva viihtyykin vain sylissä..
vähän vaikeita aikoja lapsen kanssa tai ei pääsekään bilettämään silloin kuin haluaa. Usko pois aina ei mene kuin elokuvissa ja siksi ei todellakaan kannata mitään vaatimuslistoja tehdä vaan antaa elämän mennä omalla painollaan. Se olen huomannut .
Viestistä heijaustui itsekkyys ja minä minä asenne. Onneksi ap:lla ei ole vielä lapsia ja ehkä ajatusmaailma muuttuu, kun lapsia tulee.
Ap:lla kun ei ole lapsia niin hän ei tiedä miten se muutta ihmistä. Ei sitä kukaan voi kertoa ja se pitää itse kokea. Kaikki muu hömpötys väistyy, kun on pienelle vauvalle tärkein ihminen maailmassa. Toki on niitä itsekkäitäkin äitejä joille on kauheaa, jos joutuu kotona olemaan vauvan kanssa.
Itselläkin oli aika samanlaisia ajatuksia ennen lapsen saantia, ja jotkut asiat on pysynytkin. Se vaan on niin iso juttu että sitä ei tajua etukäteen. Kiinnostuksenkohteet ja asioiden tärkeyskin voi muuttua. Ei itseäni sitten loppujen lopuksi kiinnostanutkaan niin hirveästi todistella että en ole muuttunut yhtään. Se mitä mieltä toiset on mun elämästä sen merkitys väheni ja sitä tekee vaan sitä mitä itteä huvittaa ja aika pitkälle huvitti olla vain kotona vauvan kanssa. Mielenkiinto niihin entisiin asioihin on jonkin verran palautunut kolmen vuoden aikana, mutta se on pysynyt että toisten mieliksi ei jaksa hypätä jossain kissanristiäisissä ja todistella että osaa puhua muustakin kuin lapsesta.
äitinä sanoisin, että ihan hyviä ja tosia juttuja, ja kyllä meillä noin on mennyt, tosin ikä ja muut asiat ovat muuttaneet joitankin kohtia.
Hetkittäin voi tuntua muulta, mutta ei se vauva-aika ole ikuista, ja silloinkin kannattaa oman mielenterveytensä takia ajatella välillä muutakin, ja tehdä muutakin. Vauva pärjää mainiosti isänsä kanssa jo heti alkuun pieniä hetkiä, ja isompana tunteja.
Tsemppiä, eikä kannata uskoa mitään 'harha'-juttuja.
Alue: Aihe vapaa
kun lapset ovat pieniä ja tarvitsevat ensisijaisesti kaiken huomion.