Mikä siinä talonrakennuksessa oikein uuvuttaa??

Erittäin hyvin sanottu :)

voin sanoa että fyysinen puoli on näin konttorirotalle raskainta alussa ennenkuin "haba" kasvaa.

Esim ekassa talossamme kannoin 1800 harkkoa (a 15kg tai jtn) ylämäkeen miehelle muurattavaksi, välillä väänsin betonia ja kannoin sitä ämpäreissä. Eikä se 5m korkeudessa roilojen täyttökään kovin kevyttä ollut - huterilla tikkailla toisesa kädessä raplinkisatsi ja toisessa lasta jolla yrittää lappoa sitä koloon...

Mutta kaiken saa tehtyä ja sovitettua normaaliin elämään työn ja lasten ohessa. Aamulla 06 herätys ja jos ei tarvinnut ennen duunia mennä raksalle niin töihin klo 8, kodin kautta (ruokaa lapsile) raksalle taas klo 17 ja ilta jatkui siellä toisella lasten nukkumaanmenoon saakka ja toisella niin pitkään kuin tilanne vaati. Vuosi menee vaikka päällään seisten. Eikä ole traumojakaan tullut sillä 3 taloa pitäisi aloitella:D

Itse en todellakaan ymmärrä näitä rakennuttajia jotka on ihan raatoina vain siitä että seuraavat vierestä ja kilpailuttavat pari vessanpyttyä tai kaakelisatsia;D

4:n äiti

Erittäin hyvin sanottu :)

Siis tälle

Rakentaminen ei sinänäsä ole mitenkään erityisen raskasta. Teimme kilpailutukset yms. ennen varsinaisen projetkin aloittamista, joten aikaa ei tarvitse niihin juurikaan käyttää. Itse projektin emme ole kokeneet olevan mitenkään rankkaa, vaikka toista olisi mukava nähdäkin joskus. :)



Itselle vain on ollut hieman rankkaa alkuraskaus rakennusprojektin aikana, sillä väsymykseltä töiden jälkeen ei itse raksalle juurikaan pysty, kun on kaksi melko pientä lasta hoidettavana.



Toisaalta oikeanlaisella asenteella pääsee pitkälle, vaikka monta asiaa on mietittävänä ja opeteltavana projektin edetessä.



-Ensimmäinen okt-projekti loppusuoralla

Rakentaminen ei sinänäsä ole mitenkään erityisen raskasta. Teimme kilpailutukset yms. ennen varsinaisen projetkin aloittamista, joten aikaa ei tarvitse niihin juurikaan käyttää. Itse projektin emme ole kokeneet olevan mitenkään rankkaa, vaikka toista olisi mukava nähdäkin joskus. :)

Itselle vain on ollut hieman rankkaa alkuraskaus rakennusprojektin aikana, sillä väsymykseltä töiden jälkeen ei itse raksalle juurikaan pysty, kun on kaksi melko pientä lasta hoidettavana.

Toisaalta oikeanlaisella asenteella pääsee pitkälle, vaikka monta asiaa on mietittävänä ja opeteltavana projektin edetessä.

-Ensimmäinen okt-projekti loppusuoralla

Hyvät naurut tästä!

Ei se työ itsessään ole pahin vaan sen päälle stressi valtavasti investoinnista, jota toiset ei kunnioita. Ts. näet koko ajan silmiesi edessä kymmenien tuhansien valuvan, pelkäät virheitä ja kaupan päälle hyvässä lykyssä joku urakoitsija ryssii sinulle hirveät tappiot.

Esimerkiksi siskoni raksalla kävi niin, että mies oli reissussa ja sisko kahden lapsen kanssa meni illalla vilkaisemaan. No, huijariurakoitsija oli tekemässä kattoa ja jättänyt suojaamatta kaiken. Siellä veti lumi-loskaa kaatamalla taloon sisään ja sisko siellä viimassa ja lumessa lasten kanssa konttasi pressuja levittelemässä itkua vääntäen. Urakoitsijalle yritti soittaa, mutta eipä tuo vastannut. Sanoi, että kaksi tuntia pelkäsi siellä ylhäällä ja komenteli lapsia. Lopuksi lapioi ulos talosta sitä lunta ja samalla mietti, kuinka massevat vahingot on tullut. Sopimuksessa luki yksiselitteisesti, että urakoitsija hoitaa suojauksen, mutta minkäs teet, jos ei tee sitä. Persaukinen äijä, mistään et saa penniäkään, vaikka mikä vahinko tapauhtuisi.

Itse olen kaverin kanssa ollut illalla stresissä korjaamassa raksaäijien tekemiä selviä virheitä jotka tajuaa idioottikin. Toinen kaveri teki kalliin maatalouteen liittyvän hankinnan ja yritti kysellä niiltä äijiltä että ootteko nyt ihan varmoja että tuon pitää olla 60 cm betonia eikä 80 cm? Joo joo pitää pitää. 20 cm liian matala tuli.

Ei ihme että rakentaneiden autotalli on yleensä maalaamatta sen pari vuotta.

Tietysti siinä päästiin helpolla, ettei tarvinnut ulkona ja kylmässä duunata.



Budjettikin oli suhteellisen helppo pitää kasassa "vain" tehdessä remonttia. Rankkaa oli tietysti se, että mies pääsee viideltä töistä ja hain miehen töistä ja suoraan sinne talolle. Tällä tavoin mentiin 4-5kk, kunnes päästiin muuttamaan. Raskasta oli esimerkiksi piikkaustyöt ja sellaiset. Lasta kävi sääliksi, kun pyöri jaloissa ja jompi kumpi oli aina vain 30% teholla, kun piti lasta auttaa, paimentaa ja hoivata siinä samalla. Se otti hermoon, kun just kastoi telan ja nousi tikkaille, niin johan lapsi oli kaatunut, oli pissahätä, kädet maalissa jne. Vaikka esikoinen oli tosi rauhallinen tyttö vielä. Sen lisäksi tapa, jossa mä tulen töistä, käyn tytön kanssa pikaisesti kotona ja sitten suoraan talolle iltakasiin oli siinäkin ikävää, että lapsen elämä oli yhtä remontissa pyörimistä ne kuukaudet. Ruoka oli, mitä oli. Syötiin eväitä, lämmitettiin lihapiirakoita syöden pahvilaatikkojen päällä ja pikaruokaa lähti jatkuvasti mukaan. Sekin harmitti, kun ruokailut oli retuperällä kuten pyykkihuollosta lähtien kaikki.



Kun päästiin muuttamaan helpotti, vaikka hommaa oli vielä iltapuhteiksi pitkäksi aikaa.

Eikse ole ihan kivaa rakentaa perheen tulevaisuutta? Tulee ulkoiltua siinä samalla ja usein saa vähän liikuntaakin.

jos pitää työpäivän jälkeen tehdä toinen työpäivä raksalla.

mutta silti mies joutui olemaan aika paljon raksalla siivoamassa jne. Ei se nyt ole mitään kivaa ulkoilua, kun raksa ei yleensä ole mikään lapsien leikkipaikaksi soveltuva. Meillä siis ei kovin usein lapsen kanssa (oli rakennusaikana 2v) raksalle lähdetty koko perheen kesken niin, että minäkin jotain ajattelin tehdä. Siis jos aioin tehdä jotain muuta kuin katsoa lapsen perään ettei kompuroi rakennusjätteeseen tai pistä suuhunsa mitään vaarallista. Ja pölyistäkin raksalla on, ei siellä oikein viihdy. Raksahommat ei myöskään katso säitä, eli myös sillä vesisateella on mentävä ulkohommiin jos niitä on aikataulussa. Siinä saa sit miettiä lähteekö vain mies vai koko perhe, jolloin lapsi on yltä päältä liejussa.

No jos nuo ylläolevat eivät vielä tee asiasta rankkaa, niin onhan se jo pelkästään se ajan käyttö mikä rakennusajasta tekee rankkaa. Se, ettei voi pitää vapaapäiviä (ainakaan säännöllisesti), jos aikoo saada talon aikanaan valmiiksi. Sehän on ihan sama mitä teet työpäivän jälkeen (rakennat, teet toista työtä, opiskelet...) niin sehän on pois vapaa-ajasta. Ja vapaa-aikaakin ihminen tarvitsisi jaksaakseen. Yötkin usein jäävät lyhyemmäksi kun raksalla ollaan myöhäiseen, mikä sitten näkyy univelkana.

Ihan oikeastiko pidät talon rakennusta kivana pikku puuhasteluna, jossa koko perhe saa nätisti ulkoilua? 2-vuotiaalle siis vasara käteen ja 5-vuotias kiipeilemään telineille ja taloa maalaamaan? Niin ja vauvahan nukkuu siellä mihin vaunut parkkeerataan, oli siinä sitten vieressä sirkkeli tai kompura...

(esimerkit ei meidän perheestä, meillä vain 1 lapsi)

puuttuva vapaa-aika. Et ehdi tehdä muutako sitä taloa. Jos on rakentajat töissä niin illat hommaat tavaraa ja siivoat raksalla, jos ei niin hommaat tavarat, siivoat ja rakennat.

Teet miljoona pientä päätöstä nopealla tahdilla.

Me rakennettiin ilman lapsia ja laajennettiin lasten kanssa. Ei kumpikaan niin kovin kivaa. Laajentamisen aikana lapset ja koira toivat uskomattoman määrän hiekkaa sisälle. Kuljettiin takaovesta eli hiekka oli suoraan olkkarin lattialla :D

Jos keski-ikäiset valittavat, joilta lapset jo lhteneet kotoa, että on rankkaa käydä töissä.



Niin sitten lapsiperheessä on 3 työtä. Periaattessa lapsethan ovatkokopäivätyö, sitten raksa, ja kolmas ehkä palkkatyöt/opiskelu.



Sen huomaa vasta kun lepoa ei ole, että ihmine kaipaa ja tarvitsee myös lepoa.



Yksinhuoltajille ymmärrstä.

tekemään / miettimään. Se, että koko ajan joku on kesken, asutaan muuttolaatikoiden keskellä jne

Eikse ole ihan kivaa rakentaa perheen tulevaisuutta? Tulee ulkoiltua siinä samalla ja usein saa vähän liikuntaakin.

jos pitää työpäivän jälkeen tehdä toinen työpäivä raksalla.

Kyllä minä mieluummin maksan siitä että voin muuttaa valmiiseen kotiin. Liikuntaa saa mukavammallakin tavalla =)

voin sanoa että fyysinen puoli on näin konttorirotalle raskainta alussa ennenkuin "haba" kasvaa.



Esim ekassa talossamme kannoin 1800 harkkoa (a 15kg tai jtn) ylämäkeen miehelle muurattavaksi, välillä väänsin betonia ja kannoin sitä ämpäreissä. Eikä se 5m korkeudessa roilojen täyttökään kovin kevyttä ollut - huterilla tikkailla toisesa kädessä raplinkisatsi ja toisessa lasta jolla yrittää lappoa sitä koloon...



Mutta kaiken saa tehtyä ja sovitettua normaaliin elämään työn ja lasten ohessa. Aamulla 06 herätys ja jos ei tarvinnut ennen duunia mennä raksalle niin töihin klo 8, kodin kautta (ruokaa lapsile) raksalle taas klo 17 ja ilta jatkui siellä toisella lasten nukkumaanmenoon saakka ja toisella niin pitkään kuin tilanne vaati. Vuosi menee vaikka päällään seisten. Eikä ole traumojakaan tullut sillä 3 taloa pitäisi aloitella:D



Itse en todellakaan ymmärrä näitä rakennuttajia jotka on ihan raatoina vain siitä että seuraavat vierestä ja kilpailuttavat pari vessanpyttyä tai kaakelisatsia;D



4:n äiti

Peruspalstailija vuodet loisinut kotona miehen kustannuksella.

sitten keksii että rakennetaan talo. Mikä tarkoittaa että yhä naama norsunvitulla loisii kotona ja mies käy töissä sekä raksalla. Ei ihme ettei mies tuollaista enää siedä.

Me on perheenä rakennettu monta taloa ja monen olen myös nähnyt rakentavan. Me on selvitty, eikä se ole ollut rankkaa, mitta monille on. Tämä ero on monen tekijjän summa.



Yksi tekijä on yllämainittu vapaa-aika, joka voi kulminoitua myös "yhteisen ajan" puutteeseen. Ihan vaikka vain rakennuttaisi, menee kilpailuttamiseen, tilaamiseen ja tilattavan tavaran määrän laskemiseen hulvattomasti aikaa. Vaikka työmaalla olisi monta palkattua miestä, jonkun pitää myös johtaa niitä, ottaa kokonaisvastuu, sovittaa yhteen putkimiehen ja mastointihepun ja lattiaa tekevien kirvesmeisten aikatauluja ja olla se, joka tietää ja miettii, mikä vaihtoehto uammasta mahdollisuudesta missäkin kohtaa valitaan. Tämäkin vie aikaa ja moni varsinkin ensikertalainen ei osaa ottaa sitä etukäteen huomioon. Kun se sitten tulee yllätyksenä se voi ola rankkaa. Asiaa pahentaa se, josntätä tekee toinen puolisoista ja asian aikaa ja vaivännäköä kuluttava luonne paljastuu vain hänelle, mutta ei puolisolle. Pahimmillaan puoliso valittaa, että mikset ikinä ole kotona ja mitä tekoa sulla muka siellä raksalla on, taidat vaan kahvitella siellä. Tämä vie luonnollisesti voimia molemmilta.



Me taas on onnistuttu tuo välttämään, vaikka siis on tehty sekä johto että työt itse. Syynä todennäköisesti ihan puhtaasti tieto siitä, että tämmöistä se on. Ei tullut yllärinä, eikä kuviteötu mitään muuta. Ei myöskään syytellä toisiamme. Yhteistä aikaa me järjtämme niin, että minä jalapsetkin mennän tontille. En minä siellä juuri mitään osaa tehdä, enkä lasten vahdinnalta kerkiäisikään (niitähän on tosiaan vahdittava raksaympäristössä) mutta me saadaan sit siellä tontilla yhteistä aikaa ja lapsetkin tuntevat isänsä siitä huolimatta, että raksa valmistuu. No nyt alkaa jo olla vaihe, jossa esikoispoika on myös raksalla töissä - minä alan siis päästä helpolla.



Toinen iso rankka juttu on raha. Yleensä ihmisillä on sitä liian vähän ja kuitenkin se on enemmän kuin mitä he oikein. Uskaltavat käsitelläkään. Tällä rahalla sitten tietysti mielellään saisi valittua juuri niitä oikeita ratkaisuja, tekniikoita ja materiaaleja. Niistä tulee maailmaa suurempia mysymyksiä, kun rahan riittävyyttä pohditaan samalla kun mietitään, mitä sillä pitäisi loppuelämäksi hankkia. Jos jostain ollaan vähän eri mieltä, siitä tulee helposti todella iso asia. Vaikka oltais samaakin mieltä, tieto rahan riittävyydestä ja pankkilainan maksuajan pituudesta aiheuttaa kuitenkin stressiä.



Me taas on asennoiduttu niin, että se tehdään mitä täytyy ja se sit maksaa jonkun verran. Kaikkeen ei rahat riitä, mutta jos nyt joku ratkaisu on väärä, niin korjataan se myöhemmin. Aina meidän rahat on tavalla tai toisella saatu riittämään ja kyllä ne tavalla tai toisella riittävät jatkossakin. Se on vain materiaa, sille ei pidä antaa ylivaltaa.

Hän on myös hyvin säästäväinen joten halusi että mahdollisimman paljon tehdään itse ja sukulaisten avulla. Itse talon runko tosin tilattiin talopakettina Herrala-taloilta mutta kyllä siinä paljon hommaa silti oli.



Ja suurimman osan ongelmista tosiaan aiheutti vasta rakennusprojektin myötä paljastunut miehen stressiherkkä luonne. Hän oli jatkuvasti erittäin ahdistunut kaikesta mahdollisesta rahan riittävyydestä siihen että onko kaikki nyt tehty varmasti oikein. Epäili jatkuvasti rakennusvirheitä jopa vainoharhaisesti. Oman ahdistuksensa takia oli minulle ja lapsille jatkuvasti erittäin kiukkuinen ja syytti jopa meitä siitä että hänen täytyy semmoista paskaa tehdä kuin rakentaa taloa, vaikka hän itse oli se jonka mielestä omakotitalo pitää olla, minä olisin asunut rivitalossakin ihan mielelläni. Kyllä siinä ero kävi jo lähellä siinä projektissa.

on se vaan hemmetin raskasta kahden pienen lapsen kanssa. Talon rakentamiseen kun kuuluu miljoona asiaa joita ei edes tajunnut ottaa huomioon kun siihen hommaan ryhtyi.Jatkuva raksan siivous, organisointi, jokaiseen työvaiheeseen kuuluui sata asiaa joista ei ollut tietoa etukäteen eli tulivat siis yllärinä. Vuoden verran meillä meni ja aika lailla puhki oltiin mutta selvittiin siitä. Ja siis itse rakennettiin muurareita lukuun ottamatta jotka kasasivat mieheni avustuksella talon rungon.



Ei tätä asiaa tajuakaan sellainen joka sitä ei ole kokenut eikä tiedä talon rakentamisesta mitään.

Halusin tottakai aikaa kestävät pintamateriaalit, keittiön jne. Ja kodinkoneet, hanat, ihan kaikki. Niitä kun kaikkia ravaat katsomassa, kilpailutat, mietit yhteensopivuutta, virittelet kaapinovimalleista, laattamalleista ja työtasoista itsellesi kollaaseja ja nukut yön yli, katsot uudestaan, lasket budjettia jne.... Kyllä se päätöksentekokin oli raskasta.

mutta ikävät yllätykset, joilta oli mahdoton tai vaikea suojautua olivat kyllä ajaa mielenvikaisuuden partaalle. Esim. kattoa tehdessä iski raju ukkoskuuro ja kasteli rakenteet, paljon meni pilalle ja rahaa paloi. Aikataulut meni sekaisin muutaman tavarantoimittajan takia ja työmaa seisoi ja miehet pyöritteli peukkujaan kun mitään ei voinut tehdä. Kyllä siinä stressitaso nousi. Lisäksi suurin osa huonekaluista, vaatteista ja tavaroista meni pilalle väliaikaisessa varastossa, siitäkin tuli takkiin tuhansia euroja. Siis rankkaa oli, vaikka itse ei osallistuttu rakentamiseen. Kaikki aika meni silti raksalla tai siihen liittyvissä selvittelyissä. Ja materiaalien valintoihin ei kyllä uhrattu aikaa, siihen ei ollut mahiksiakaan.

yllätyksenä saattaa tulla, miten paljon itse joutuu tekemään, vaikka olisikin ulkopuolisia rakentajia mukana.



Meillä eniten stressiä aiheutti:



vaikka olemme työhön tarttuvia ja itsetekeviä, niin silti emme aina voineet luottaa omaan osaamiseemme vaan lähes kaikki asiat oli varmistettava ammattilaisilta, jotta voimme tehdä päätökset -> ei ollut täysin omassa hallinnassa



budjetissa pysyminen



muutokset



miehen reissutyö, joka kyllä jousti rakennusajan suhtkivasti





Mies oli isäni kanssa raksalla töissä aina kun töiltään ehti ja itse hoidin muut asiat (tarjouskyselyt, tavarantilaukset ym. sähköpostilla lasten nukkumaanmenon jälkeen iltamyöhään.... joo kyllä se oli oikeasti ihan rankkkaa, usko pois!



huono omatunto, kun lapset oli paljon isovanhemmilla hoidossa (lähes joka viikonloppu, kun olimme molemmat raksalla hommissa)



Meillä pahin stressi puhkesi vasta muuton jälkeen, pariin vuoteen tuntui ettei saada mitään ylimääräistä aikaiseksi, vaikka kokoajan kuitenkin tehtiin autotallia, pihaa, viimeistelytöitä ym.



Nyt ollaan 4 vuotta asuttu ja vieläkin on jotain tekemättä. Välillä oikeasti miettii, että oliko tää kaiken tämän stressin arvoista, mutta kun katsoo lapsia omalla pihalla, itsetoteutettuja ratkaisuja ym, niin stressin vaikutus hälvenee.



Ja kyllä rakentaminen päivätyössä käyville on rankka juttu, jos siinä vähänkään on itsellä projektin hallintaa. Meillä ei edes mitään kovin pahoja vastoinkäymisiä sattunut.



En lähtisi uudelleen tähän hommaan, vaikka olishan noita juttuja, jotka voisi toisessa vastaavassa projektissa tehdä vähän paremmin.

rakennus oli sitä yhteistä aikaa:)



Uusperheessämme oli jo tuolloin 3 lasta ja hulinaa yllinkyllin. Oli ihana mennä raksalle ja touhuta jotain vierivieressä puhumatta mitään, ottaa kuppi kahvia ja antaa suukko omalle raksaukolle:) Laatuaikaa kahden siis:D



Toisen talon rakentamisen otimme jo rennommin koska jouduimme käyttämään jonkinverran apua rungon muurausvaiheessa - oli meillä vapaita viikonloppuja ja iltojakin ihan kivasti, 2 ulkomaan reissuakin tehtiin ihan tarkoituksella. Järjestelykysymys.... välillä hypättiin autoon ja ajettiin vaikka Tammisaareen kahville.



Eikä ikinä milloinkaan kotona olevalle tullut mieleen valittaa kotitöistä ja "yksinäisyydestä", kyllä siellä kylmällä ja likaisella raksalla oli paljon kurjempaa!!