Onko täällä joku, jonka lapsi on luullut isäkseen miestä, joka ei olekaan oikea isä?
Miten tilanteeseen on ajauduttu? Tietääkö lapsi, ettei kyseinen mies ole hänen oikea isänsä? Jos tietää, niin milloin lapselle on kerrottu? Miten lapsi reagoi?
Minulla on tällainen tapaus perheessä, ja haluaisin vähän varautua mitä tuleman pitää kun lapsi saa joskus tietää totuuden. Kyseessä on siis tilanne, jossa lapsi on kasvatettu vauvasta asti uskomaan, että tämä tässä on hänen isänsä, vaikkei niin ole.
Kommentit (17)
Ihan sama ongelma on mulla. Poika on jo 5 vuotta, joten olisi korkea aika kertoa, mutta en ole päättänyt, mitä sanoa. Biologinen isänsä ei ole pitänyt mitään yhteyttä, vaikka lapsesta tietääkin. Viimeksi tekstasi, kun lapsi oli n. vuoden ikäinen. Jätin hänen päätettäväkseen, haluaako olla mitenkään yhteydessä, eikä hän ole virallisesti kenenkään tiedossa.
Aviomieheni on ollut pojan isä seurustelumme alusta asti eli siitä kun poika oli 1,5-vuotias.
Harmittaa, ettei olla hoidettu asiaa, koska toki hän saattaa jo ihmetellä, miksi on eri sukunimi kuin isällä (kun pikkuveljellä ei ole..). Lisäksi uusperheemme muut, vanhemmat sisarukset toki asian tietävät, mutta olemme tyssänneet aina tivaamisen, koska se on tuntunut kiusaamiselta.
Otan kyllä lähiaikoina asian puheeksi, kun tulee rauhallinen jutusteluhetki (ja tietty heti silloin, jos poika sitä itse kysyy, oli hetki mikä tahansa).
Meillä tämä "isätön" lapsi on 5-vuotias, ja mies jota hän luulee isäkseen on minun mieheni. Lapsi ei siis ole minun. Mies aikoo kuulemma ehdottomasti jossain vaiheessa kertoa totuuden lapselle, mutta ei vielä tiedä milloin. Odotan kauhulla, että millaisia myrskyjä sitten onkaan tulossa... Surettaa myös lapsen puolesta, että hänet on kasvatettu uskomaan tuohon. Varmasti kova paikka saada tietää, että isä ei olekaan isä.
ap
Meillä tämä "isätön" lapsi on 5-vuotias, ja mies jota hän luulee isäkseen on minun mieheni. Lapsi ei siis ole minun..
ap
No kenen lapsi se sitten on, jos ei sinun eikä miehesi?!
Meillä tämä "isätön" lapsi on 5-vuotias, ja mies jota hän luulee isäkseen on minun mieheni. Lapsi ei siis ole minun..
ap
No kenen lapsi se sitten on, jos ei sinun eikä miehesi?!
eksän.
Olen suunnitellut meidän aloittavan kertomisen selittämällä ensin (lapselle sopivasti), miten lapset saavat alkunsa, ja jatkamalla sitten sillä, ettei kaikkien lasten molemmat vanhemmat välttämättä ole valmiita olemaan äitejä ja isiä. Varmaan vähän sepitän suhteesta tai jostain (vaikka oikeasti olikin vain yksi huuruinen yö).
Osaksi siksi puhetta on lykätty, koska koko ajan on ollut tarkoitus tehdä miehestäni virallisesti isä naimisiinmenon jälkeen (perheen sisäinen adoptio), jolloin voisi paremmin vakuuttaa pojalle, että tämä isä on ja pysyy. Pitää ehkä painostaa saamatonta miestäni asiassa (enhän minä voi yksin projektia hoitaa ilman hänen panostustaan).. Lisäksi poika saisi myös mieheni sukunimen samalla.
Meillä tämä "isätön" lapsi on 5-vuotias, ja mies jota hän luulee isäkseen on minun mieheni. Lapsi ei siis ole minun. Mies aikoo kuulemma ehdottomasti jossain vaiheessa kertoa totuuden lapselle, mutta ei vielä tiedä milloin. Odotan kauhulla, että millaisia myrskyjä sitten onkaan tulossa... Surettaa myös lapsen puolesta, että hänet on kasvatettu uskomaan tuohon. Varmasti kova paikka saada tietää, että isä ei olekaan isä. ap
Älkään nyt ihmeessä vaan lapselle sanoko, et isi ei olekkaan isi.
mutta minäkään en sanoisi ettei isä olekkaan isä. En ollenkaan puhuisi isyydestä, vaan kertoisin jotakin siihen tyyliin, että kun lapset saa alkunsa miehen ja naisen "vauvasiemenistä"(tai miksi niitä nyt haluakaan nimittää), niin tämä lapsi on saanut alkunsa äidin ja toisen miehen siemenistä, mutta hänen isä ja äiti on sitten hänet kasvattanut. Eli vähän samaan tapaan kuin selittäisin esimerkiksi adoptiota.
Siskoni lapsi 9v ei tiedä, että isänsä ei oel biologinen isä.
Tutun esikoinen oli 1v kun tuttu alkoi seurutella erään miehen kanssa, menivät kyllä naimisiin ja saivat lisää lasia. Ero tuli ja siinä sit samalla tälle esikoiselle selvisikin, että isä ei olekkaan hänen biologinen isänsä. 13 vuotiaalle tytölle se oli todella rankka paikka, asiasta nyt 4v ja edelleen oireilee asian kanssa. Asiaa toki pahentaa se, että äiti ei suostu kertomaan lapselle kuka hänen biologinen isänsä on.
Yksi tuttu sai tietää yli 3-kymppisenä, että hänellä on 5 vuotias sisasrus. Hänen isänsä oli siittänyt lapen tietämättään ja nainen oli sit kuitenkin mennyt naimisiin toisen miehen kanssa, ennenkuin lapsi syntyi. Aviomiehestähän sitten automaattisesti tuli lapsen isä. Lapsi oli 5v kun mies päättikin, ettei haluakkaan olla avioliitossa, eikä olla lapsen isä. Haki oikeudelta päätöksen purkaa "isäsuhde" lapseen. Nainen tietenkin sitten otti biologisen isään yhteyttä, DNA-testit laitettiin vireille, mutta biologinen isä ehti kuolla ennenkuin testit varmisti hänet isäksi. Tämä aikuinen sisarus ei halunnut olla missään tekemisissä sisaruksensa kanssa ja valitti vaan, et ei ole asiaa ipanalla tulla viemään perintöjä. (no siltä alkoholistilta ei jäänyt kuin ruosteinen pikkupaatti). Nyt tuo lapsi on 12 ja hänellä menee todella huonosti, on huostaanotettu jne.
Hyvän ystäväni isä ei ole hänen biologinen isänsä, mutta isä kaikessa sanan merkityksessä. Hän on aina tiennyt, ettei mies ole hänen biologinen isänsä. Vaikka ei muista aikaa kun tätä isää ei ollut kuvioissa koska oli niin pieni, vajaa pari vuotta vain ikäero pikkusisarukseen. Hänelle asia ei ole koskaan ollut vaikea, koska on sen aina tiennyt ja hänelle on asiasta avoimesti puhuttu. Ja painotettu, että isä on isä vaikka biologinen ei olekkaan.
Meillä tämä "isätön" lapsi on 5-vuotias, ja mies jota hän luulee isäkseen on minun mieheni. Lapsi ei siis ole minun..
ap
No kenen lapsi se sitten on, jos ei sinun eikä miehesi?!
eksän.
Lapsi on miehesi eksän mutta miehesi ei ole hänen isänsä? Mitä ihmettä lapsi tekee teillä?! Miksi hän ei ole joko miehesi eksällä tai oikealla isällään?!
Meillä tämä "isätön" lapsi on 5-vuotias, ja mies jota hän luulee isäkseen on minun mieheni. Lapsi ei siis ole minun..
ap
No kenen lapsi se sitten on, jos ei sinun eikä miehesi?!
eksän.
Lapsi on miehesi eksän mutta miehesi ei ole hänen isänsä? Mitä ihmettä lapsi tekee teillä?! Miksi hän ei ole joko miehesi eksällä tai oikealla isällään?!
että mieheni oli tämän eksänsä kanssa jo lapsen vauva-ajasta asti. Hän sitten ryhtyi lapselle isäksi. Kun mies ja tämä eksä myöhemmin erosivat, niin mies luonnollisesti edelleen on lapselle isä. Lapsi ei ole meillä, vaan tapaa miestäni säännöllisesti muuten. Oikea isä ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta lasta kohtaan.
Juu ja ei, sellaista ei olla suunniteltu että möläytetään jotain "isä ei ole isä". Enkä minä muutenkaan pistä näppejäni tähän hommaan, mies saa sitten aikanaan kertoa. Kunhan mietin vain tätä asiaa.
jossa lähemmäs 30-vuotias nainen ei vieläkään tiedä kuka hänen biologinen isänsä on, vaan luulee äitinsä aviomiestä edelleenkin isäkseen. Vähän kauhistuttaa ne identiteetti-ongelmat mitä tulee olemaan tiedossa, kun asia hänelle jossain vaiheessa selviää...
Voisiko pienelle selittää vähän niin kuin ohimennen, että 'isä' on muuten isä, vaikka vauvansiemen (tms.) ei olekaan häneltä? Myöhemmin voisi vastailla sitten tarkemmin...
Itse sain tietää vasta aikuisena ja vaikka isäni oli minulle isä kaikessa sanan merkityksessä, tunsin itseni höynäytetyksi - minut oli pakotettu elämään vaiheessa. Pieni lapsi varmasti osaa sopeutua asiaan, jos se fiksusti kerrotaan.
Itse sain tietää vasta aikuisena ja vaikka isäni oli minulle isä kaikessa sanan merkityksessä, tunsin itseni höynäytetyksi - minut oli pakotettu elämään vaiheessa. Pieni lapsi varmasti osaa sopeutua asiaan, jos se fiksusti kerrotaan.
Pieni lapsi tuskin osaa ajatella asiaa niin syvällisesti. Jos taas asia jätetään varhaisteini-ikään - kuten mieheni jossain vaiheessa suunnitteli - niin se varmasti kalvaa pahemmin... Muutenkin tuo teini-ikä kuulostaa mahdollisimman huonolta ajankohdalta kertoa tällaista. Mutta eipä ole tämä minun päätettävissäni.
ap
Kyllä olen. Syntynyt 80luvulla ja siskoni kanssa ihan vasta saatiin tietää että kasvattaja isä ei ollutkaan sisareni biologinen isä eikä täten varmaan minunkaan, Minä hautasin hänet jo vuosia sitten. Nyt jälkijunassa äiti kertonut asiat ja huomannut että ompas ristiriitaisia juttuja. Meinaan että ehkä selvitän ehkä en sen isyys asian , koska minulle on lopulta aivan sama kuka se isä on.
Mut mut, eipä tuo ole elämä sen kummemmin missään shokissa oli isä kuka tahansa.
Kun lapseni oli pienempi kuin vaahtosammutin, hän taapersi kiinni ihan vieraan miehen polvitapeeseen, katsoi ylöspäin ja sanoi hymyillen "isi". Isillä oli ollut samanlainen ulkoiluvaatetus viimeksi kun lapsi häntä näki pari kuukautta aiemmin. Voi kunpa isi olisi ymmärtänyt, kuinka lapsi häntä kaipasi.
Itse olen ollut se lapsi joka luuli ns."kasvatti isää" biologiseksi isäksi. Sain totuuden kuulla 18 vuotiaana. Olisin halunnut totuuden jäävän ikuisiksi ajoiksi pimentoon. Huonostihan siihen reagoi, enkä osaa yhtään sanoa että millon on paras aika asiasta kertoa. Kuitenkin jatkan elämääni ihan normaaliin tapaan eteenpäin, vaikka asia kummittelee aina mielessä.