Mikä siinä talonrakennuksessa oikein uuvuttaa??

Reilut kolme vuotta rakentamista takana, itse tehty kaikki.

Kuvittelin alottaessa, että olisi ollut helpompaa. En tajunnut rakentamisesta mitään.

Laattojen valinnat, päätösten tekeminen, materiaalien valinta ja kaikki muu aiheutti raskaita riitoja. Huudettiin ja syyteltiin vaan toisiamme. Harvoin on ollut yhteistä aikaa, kaaduttiin vaan sänkyyn päivän päätteeksi. Ympärillä on koko ajan kaaos (asutaan tässä puolivalmiissa talossa). 11kk asuttiin ilman suihkua ja lämmintä vettä.

Kun katsoo näitä vuosia taaksepäin, ihmettelen miten ollaan jaksettu.

Huomaan, että minä olen ollut todella väsynyt rakentamiseen jo tovin. Nyt olen ensimmäistä kertaa harkinnut oman osuuteni myymistä sekä eroa ihan tosissaan. Mieheni ei luovu talosta, tuntuu että luopuu mieluummin minusta.

Makuuhuone on tällähetkellä täysin kesken, esikoisen laskettuaika on 1,5viikon päästä. En ole levännyt hetkeäkään raskausaikana tai saanut "raskaus hellittelyjä" mieheltäni, aikamme on mennyt vain rakentamiseen. Minä hoidan siivouksen/arjen/koirat ja mies rakentaa.

Tulevaisuus pelottaa, jos nyt olen näin loppu niin miten ikinä selviän vauvan syntymän jälkeen.

Uskon, että meillä jos tämä talo tulee erottamaan, syyt ovat yhteisen ajan puute, minun väsymiseni, hallitsematon kaaos ja ainainen miettiminen rahojen riittämisestä.

Nyt aion katsoa vielä jonkin aikaa, enkä tee hätiköidysti mitään. En kuitenkaan ole valmis vaarantamaan (mielen)terveyttäni tämän vuoksi.

Talopaketti olisi varmasti pelastanut ;)

voin sanoa että fyysinen puoli on näin konttorirotalle raskainta alussa ennenkuin "haba" kasvaa.

Esim ekassa talossamme kannoin 1800 harkkoa (a 15kg tai jtn) ylämäkeen miehelle muurattavaksi, välillä väänsin betonia ja kannoin sitä ämpäreissä. Eikä se 5m korkeudessa roilojen täyttökään kovin kevyttä ollut - huterilla tikkailla toisesa kädessä raplinkisatsi ja toisessa lasta jolla yrittää lappoa sitä koloon...

Mutta kaiken saa tehtyä ja sovitettua normaaliin elämään työn ja lasten ohessa. Aamulla 06 herätys ja jos ei tarvinnut ennen duunia mennä raksalle niin töihin klo 8, kodin kautta (ruokaa lapsile) raksalle taas klo 17 ja ilta jatkui siellä toisella lasten nukkumaanmenoon saakka ja toisella niin pitkään kuin tilanne vaati. Vuosi menee vaikka päällään seisten. Eikä ole traumojakaan tullut sillä 3 taloa pitäisi aloitella:D

Itse en todellakaan ymmärrä näitä rakennuttajia jotka on ihan raatoina vain siitä että seuraavat vierestä ja kilpailuttavat pari vessanpyttyä tai kaakelisatsia;D

4:n äiti

Vai omaan käyttöönkö noi on tulleet.

kahdestaan talon rakentamiseen molemmilta 2500 tuntia. Kaikki tehtiin itse, joten määrä on varmaan aika ok.



Jokainen tunti on fyysisesti raskasta työtä, jota tehdään ilmoista ja lämpötiloista välittämättä.



Puolenvuoden kuluttua alkaa kroppa olla aika väsynyt eikä ole aikaa levätä tarpeeksi, kun on niin monta muutakin asiaa kun pitää tehdä.



Jos lasket noista tunneista miten paljon on tehtävä normaalin työn päätteeksi niin eiköhän se varmaan kerro aika paljon raskaudesta..





Talopaketti säästää tosi paljon aikaa ja vaivaa,mutta maksaa sitten tietysti kans. Eikä siitä tule kuin runko, ja hiukan enemmän. Se viimeistely ja sisätyöt on kuitenkin kaikkein hitainta ja vaativinta tehdä.



En silti valita, hieno talo on ja piharakennuksiakin jo tehty useita. Viihdyn työmaalla, joten ongelmaa ei ole. Lasten paikka se ei kuitenkaan ole.

Eli piti hankkia hurjat määrät tietoja ja taitoja, jotka olivat rakentamisprojektissa tarpeen. Piti tehdä päätöksiä, joiden perusteista en ollut ihan varma(vieläkään en ole ihan varma, kestääkö se italialainen laatta varmasti sen, mitä luvattiin, ei vain ollut tarpeeksi aikaa tonkia tietoja), joutui olemaan ns. asiantuntijoiden eli kauppiaiden armoilla. Harva meistä pystyy tuosta vain sanomaan, mikä lämpökattila on juuri hänen taloonsa paras.



Sekin oli rankkaa, kun piti etsiä erilaisia urakoitsijoita jne. avuksi, koska ihan lapiohommana ei kannattanut perustuksia kaivaa tai pelkillä käsivoimilla nostaa kattotuoleja. Joutui kyselemään, etsimään ja soittelemaan asioista, joiden termeistä ei edes ollut satavarma. Ja sitten sovittelemaan aikatauluja keskenään.



Samalla piti tehdä omat työt (kännykkää ei voinut käyttää työaikana, joten kaikki soittamiset jäivät loppuiltapäivään ja ruokatuntiin) ja huolehtia lapsista. Ehkä olen liian laiska, koska jälkikäteen olen miettinyt, että olisi ollut kiva vain rakentaa ja antaa jonkun toisen huolehtia kaikki muu.

voin sanoa että fyysinen puoli on näin konttorirotalle raskainta alussa ennenkuin "haba" kasvaa. Esim ekassa talossamme kannoin 1800 harkkoa (a 15kg tai jtn) ylämäkeen miehelle muurattavaksi, välillä väänsin betonia ja kannoin sitä ämpäreissä. Eikä se 5m korkeudessa roilojen täyttökään kovin kevyttä ollut - huterilla tikkailla toisesa kädessä raplinkisatsi ja toisessa lasta jolla yrittää lappoa sitä koloon... Mutta kaiken saa tehtyä ja sovitettua normaaliin elämään työn ja lasten ohessa. Aamulla 06 herätys ja jos ei tarvinnut ennen duunia mennä raksalle niin töihin klo 8, kodin kautta (ruokaa lapsile) raksalle taas klo 17 ja ilta jatkui siellä toisella lasten nukkumaanmenoon saakka ja toisella niin pitkään kuin tilanne vaati. Vuosi menee vaikka päällään seisten. Eikä ole traumojakaan tullut sillä 3 taloa pitäisi aloitella:D Itse en todellakaan ymmärrä näitä rakennuttajia jotka on ihan raatoina vain siitä että seuraavat vierestä ja kilpailuttavat pari vessanpyttyä tai kaakelisatsia;D 4:n äiti

Vai omaan käyttöönkö noi on tulleet.

mun mies oli toki tehnyt isänsä mukana remppoja tms mutta ihan alusta aloitettiin ekassa talossa. Ja - kuten monta kertaa on todettu - kun itselle tekee niin ei fuskaa!! Toisin kuin raksapelle jonka urakka kusee kiireeseen ja liian tiukkoihin aikatauluihin tms. Vähän fuskataan sieltä täältä ja luotetaan siihen ettei tyhmä rakennuttaja osaa kuitenkaan tarkastaa.... Parhaillaan seuraamme kolmatta muurarien projektia naapurissa, vähän ihmetyttää harkkomuurauksen toleranssit ja nokittavat harkonkulmat...

Rakennusaikoina seurattiin samalla paria "ammattilaisten" tekemää projektia - toisessa oli huoneen nurkassa talvella jäätä ja -6 astetta lämmintä, toisen runko purettiin 2 kertaa kunnes virolaiset pojat tulivat ja rakensivat alusta uudelleen suomalaisten jäljet korjaten. Siksi mielummin teemme itse.

Molemmat talo on kestäneet ja kestävät tarkimmankin arvion;) Eka myytiin heittämällä pyydettyyn hintaan, toinen ei tule myyntiin muutamaan vuoteen (luovuimme 3. rakentamisesta toistaiseksi)

Kyllä - ehdottomasti ostaisin itselle tehdyn talon.

Eli piti hankkia hurjat määrät tietoja ja taitoja, jotka olivat rakentamisprojektissa tarpeen. Piti tehdä päätöksiä, joiden perusteista en ollut ihan varma(vieläkään en ole ihan varma, kestääkö se italialainen laatta varmasti sen, mitä luvattiin, ei vain ollut tarpeeksi aikaa tonkia tietoja), joutui olemaan ns. asiantuntijoiden eli kauppiaiden armoilla. Harva meistä pystyy tuosta vain sanomaan, mikä lämpökattila on juuri hänen taloonsa paras.

Sekin oli rankkaa, kun piti etsiä erilaisia urakoitsijoita jne. avuksi, koska ihan lapiohommana ei kannattanut perustuksia kaivaa tai pelkillä käsivoimilla nostaa kattotuoleja. Joutui kyselemään, etsimään ja soittelemaan asioista, joiden termeistä ei edes ollut satavarma. Ja sitten sovittelemaan aikatauluja keskenään.

Samalla piti tehdä omat työt (kännykkää ei voinut käyttää työaikana, joten kaikki soittamiset jäivät loppuiltapäivään ja ruokatuntiin) ja huolehtia lapsista. Ehkä olen liian laiska, koska jälkikäteen olen miettinyt, että olisi ollut kiva vain rakentaa ja antaa jonkun toisen huolehtia kaikki muu.

Mikset ostanut omaa kaivonkonetta siksi aikaa kun rakennat ja myynyt sitten pois. 13 tn koneen, jolla kaivaa perustukset ja nostaa kattuolit, saa 20 000 jo erittäin hyvän, halvemmallakin toki.

voin sanoa että fyysinen puoli on näin konttorirotalle raskainta alussa ennenkuin "haba" kasvaa. Esim ekassa talossamme kannoin 1800 harkkoa (a 15kg tai jtn) ylämäkeen miehelle muurattavaksi, välillä väänsin betonia ja kannoin sitä ämpäreissä. Eikä se 5m korkeudessa roilojen täyttökään kovin kevyttä ollut - huterilla tikkailla toisesa kädessä raplinkisatsi ja toisessa lasta jolla yrittää lappoa sitä koloon... Mutta kaiken saa tehtyä ja sovitettua normaaliin elämään työn ja lasten ohessa. Aamulla 06 herätys ja jos ei tarvinnut ennen duunia mennä raksalle niin töihin klo 8, kodin kautta (ruokaa lapsile) raksalle taas klo 17 ja ilta jatkui siellä toisella lasten nukkumaanmenoon saakka ja toisella niin pitkään kuin tilanne vaati. Vuosi menee vaikka päällään seisten. Eikä ole traumojakaan tullut sillä 3 taloa pitäisi aloitella:D Itse en todellakaan ymmärrä näitä rakennuttajia jotka on ihan raatoina vain siitä että seuraavat vierestä ja kilpailuttavat pari vessanpyttyä tai kaakelisatsia;D 4:n äiti

Vai omaan käyttöönkö noi on tulleet.

mun mies oli toki tehnyt isänsä mukana remppoja tms mutta ihan alusta aloitettiin ekassa talossa. Ja - kuten monta kertaa on todettu - kun itselle tekee niin ei fuskaa!! Toisin kuin raksapelle jonka urakka kusee kiireeseen ja liian tiukkoihin aikatauluihin tms. Vähän fuskataan sieltä täältä ja luotetaan siihen ettei tyhmä rakennuttaja osaa kuitenkaan tarkastaa.... Parhaillaan seuraamme kolmatta muurarien projektia naapurissa, vähän ihmetyttää harkkomuurauksen toleranssit ja nokittavat harkonkulmat...

Rakennusaikoina seurattiin samalla paria "ammattilaisten" tekemää projektia - toisessa oli huoneen nurkassa talvella jäätä ja -6 astetta lämmintä, toisen runko purettiin 2 kertaa kunnes virolaiset pojat tulivat ja rakensivat alusta uudelleen suomalaisten jäljet korjaten. Siksi mielummin teemme itse.

Molemmat talo on kestäneet ja kestävät tarkimmankin arvion;) Eka myytiin heittämällä pyydettyyn hintaan, toinen ei tule myyntiin muutamaan vuoteen (luovuimme 3. rakentamisesta toistaiseksi)

Kyllä - ehdottomasti ostaisin itselle tehdyn talon.

Kylppärin laattoje alla. Tuskin tekään jaskoitte odottaa betonin kuivumista ennen laatoittamista.

voin sanoa että fyysinen puoli on näin konttorirotalle raskainta alussa ennenkuin "haba" kasvaa. Esim ekassa talossamme kannoin 1800 harkkoa (a 15kg tai jtn) ylämäkeen miehelle muurattavaksi, välillä väänsin betonia ja kannoin sitä ämpäreissä. Eikä se 5m korkeudessa roilojen täyttökään kovin kevyttä ollut - huterilla tikkailla toisesa kädessä raplinkisatsi ja toisessa lasta jolla yrittää lappoa sitä koloon... Mutta kaiken saa tehtyä ja sovitettua normaaliin elämään työn ja lasten ohessa. Aamulla 06 herätys ja jos ei tarvinnut ennen duunia mennä raksalle niin töihin klo 8, kodin kautta (ruokaa lapsile) raksalle taas klo 17 ja ilta jatkui siellä toisella lasten nukkumaanmenoon saakka ja toisella niin pitkään kuin tilanne vaati. Vuosi menee vaikka päällään seisten. Eikä ole traumojakaan tullut sillä 3 taloa pitäisi aloitella:D Itse en todellakaan ymmärrä näitä rakennuttajia jotka on ihan raatoina vain siitä että seuraavat vierestä ja kilpailuttavat pari vessanpyttyä tai kaakelisatsia;D 4:n äiti

Vai omaan käyttöönkö noi on tulleet.

mun mies oli toki tehnyt isänsä mukana remppoja tms mutta ihan alusta aloitettiin ekassa talossa. Ja - kuten monta kertaa on todettu - kun itselle tekee niin ei fuskaa!! Toisin kuin raksapelle jonka urakka kusee kiireeseen ja liian tiukkoihin aikatauluihin tms. Vähän fuskataan sieltä täältä ja luotetaan siihen ettei tyhmä rakennuttaja osaa kuitenkaan tarkastaa.... Parhaillaan seuraamme kolmatta muurarien projektia naapurissa, vähän ihmetyttää harkkomuurauksen toleranssit ja nokittavat harkonkulmat... Rakennusaikoina seurattiin samalla paria "ammattilaisten" tekemää projektia - toisessa oli huoneen nurkassa talvella jäätä ja -6 astetta lämmintä, toisen runko purettiin 2 kertaa kunnes virolaiset pojat tulivat ja rakensivat alusta uudelleen suomalaisten jäljet korjaten. Siksi mielummin teemme itse. Molemmat talo on kestäneet ja kestävät tarkimmankin arvion;) Eka myytiin heittämällä pyydettyyn hintaan, toinen ei tule myyntiin muutamaan vuoteen (luovuimme 3. rakentamisesta toistaiseksi) Kyllä - ehdottomasti ostaisin itselle tehdyn talon.

Kylppärin laattoje alla. Tuskin tekään jaskoitte odottaa betonin kuivumista ennen laatoittamista.

tuohan on alkeellisin moka mikä tehdään kun taloon pitää päästä sisään 6kk alotuksesta...

Laatta (10cm) kuivuu sentin viikossa. Meillä lattiavalun jälkeen tehtiin muita töitä 3-4 kk ennen parkettia ja laatoitusta joten eiköhän tuo lattia ollut kuiva. Ja lattialämmitys hoiti loput, ei ole hometta ei.... Ensimmäisessä talossa tehtiin tiety myytäessä täysi kuntotarkastuskin.....

mutta vastaan kuitenkin. Päätöksiä pitää tehdä ihan loputtomasti, sekin jo väsyttää. Työpäivän, harrastusten, kotitöiden ja lasten kanssa touhuamisen jälkeen olen niin poikki, että en jaksaisi miettiä yhtään mitään, saati sitten asioita joiden kanssa joudun elämään loppuikäni.

Ei se työ itsessään ole pahin vaan sen päälle stressi valtavasti investoinnista, jota toiset ei kunnioita. Ts. näet koko ajan silmiesi edessä kymmenien tuhansien valuvan, pelkäät virheitä ja kaupan päälle hyvässä lykyssä joku urakoitsija ryssii sinulle hirveät tappiot. Esimerkiksi siskoni raksalla kävi niin, että mies oli reissussa ja sisko kahden lapsen kanssa meni illalla vilkaisemaan. No, huijariurakoitsija oli tekemässä kattoa ja jättänyt suojaamatta kaiken. Siellä veti lumi-loskaa kaatamalla taloon sisään ja sisko siellä viimassa ja lumessa lasten kanssa konttasi pressuja levittelemässä itkua vääntäen. Urakoitsijalle yritti soittaa, mutta eipä tuo vastannut. Sanoi, että kaksi tuntia pelkäsi siellä ylhäällä ja komenteli lapsia. Lopuksi lapioi ulos talosta sitä lunta ja samalla mietti, kuinka massevat vahingot on tullut. Sopimuksessa luki yksiselitteisesti, että urakoitsija hoitaa suojauksen, mutta minkäs teet, jos ei tee sitä. Persaukinen äijä, mistään et saa penniäkään, vaikka mikä vahinko tapauhtuisi.

Itse olen kaverin kanssa ollut illalla stresissä korjaamassa raksaäijien tekemiä selviä virheitä jotka tajuaa idioottikin. Toinen kaveri teki kalliin maatalouteen liittyvän hankinnan ja yritti kysellä niiltä äijiltä että ootteko nyt ihan varmoja että tuon pitää olla 60 cm betonia eikä 80 cm? Joo joo pitää pitää. 20 cm liian matala tuli. Ei ihme että rakentaneiden autotalli on yleensä maalaamatta sen pari vuotta.

kysyy 9/25/jtn

jos pitää työpäivän jälkeen tehdä toinen työpäivä raksalla.

Eikse ole ihan kivaa rakentaa perheen tulevaisuutta? Tulee ulkoiltua siinä samalla ja usein saa vähän liikuntaakin.

jos pitää työpäivän jälkeen tehdä toinen työpäivä raksalla.

mutta vastaan kuitenkin. Päätöksiä pitää tehdä ihan loputtomasti, sekin jo väsyttää. Työpäivän, harrastusten, kotitöiden ja lasten kanssa touhuamisen jälkeen olen niin poikki, että en jaksaisi miettiä yhtään mitään, saati sitten asioita joiden kanssa joudun elämään loppuikäni.

päätökset häiritsee koko loppuelämän... Jokainen fusku, virhe, väärä valinta tai huolimattomuus näkyy joka hetki omiin silmiín! Ja harmittaa

25 (2 taloa rakennettu, 4 lasta ja päivätyö)

Perusnalkuttajan taivas. Kukaan mies ei sitä jaksa kuunnella.

Ei se työ itsessään ole pahin vaan sen päälle stressi valtavasti investoinnista, jota toiset ei kunnioita. Ts. näet koko ajan silmiesi edessä kymmenien tuhansien valuvan, pelkäät virheitä ja kaupan päälle hyvässä lykyssä joku urakoitsija ryssii sinulle hirveät tappiot.



Esimerkiksi siskoni raksalla kävi niin, että mies oli reissussa ja sisko kahden lapsen kanssa meni illalla vilkaisemaan. No, huijariurakoitsija oli tekemässä kattoa ja jättänyt suojaamatta kaiken. Siellä veti lumi-loskaa kaatamalla taloon sisään ja sisko siellä viimassa ja lumessa lasten kanssa konttasi pressuja levittelemässä itkua vääntäen. Urakoitsijalle yritti soittaa, mutta eipä tuo vastannut. Sanoi, että kaksi tuntia pelkäsi siellä ylhäällä ja komenteli lapsia. Lopuksi lapioi ulos talosta sitä lunta ja samalla mietti, kuinka massevat vahingot on tullut. Sopimuksessa luki yksiselitteisesti, että urakoitsija hoitaa suojauksen, mutta minkäs teet, jos ei tee sitä. Persaukinen äijä, mistään et saa penniäkään, vaikka mikä vahinko tapauhtuisi.

Ja kaikki vapaa aika raksalla. Se uuvuttaa kun ei tiedä asioista. Joutuu selvittää ja selvittää ja tekemään. Pitää puoliaan ja kokoajan neuvoa ja sopia asioita. Se miksi se uuvuttaa on, että KAIKKI raksalla painaa ihan sikana. Alkaen työkaluista. Roudaamista ja rakentamista eestaas. Rakennuttaminen onkin aivan eriasia.

että kun on päivät töissä ja illat ja viikonloput raksalla, suurin stessi muodostuu ihan normaaliarjen pyörittämisestä. Jossain välissä pitäisi ehtiä pitää lapsista huolta, tehdä ruokaa, käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota ja joskus jopa harjoittaa jonkinlaista sosiaalista elämääkin. Ja jos hetkeksi istut alas, koko ajan painaa takaraivossa syyllisyys siitä ettet paina täysipainoisesti hommia perheen unelmatalon eteen...

Mainitsemattakaan raha-asioita...

vain klo 24 jälkeen yöllä. Myös niinä talvipäivinä jolloin on -35 astetta pakkasta.

ja siinä talontekeleessä ei tietenkään ole lämmitystä. Minä jaksoin, mutta miehellä varmasti oli raskasta. Tosin ei hänkään valittanut.

Ja kaikki vapaa aika raksalla. Se uuvuttaa kun ei tiedä asioista. Joutuu selvittää ja selvittää ja tekemään. Pitää puoliaan ja kokoajan neuvoa ja sopia asioita. Se miksi se uuvuttaa on, että KAIKKI raksalla painaa ihan sikana. Alkaen työkaluista. Roudaamista ja rakentamista eestaas. Rakennuttaminen onkin aivan eriasia.

asettaa itsensä ihan samalle stressiviivalle meidän itse rakentajien kanssa. Mutta ei voi edes verrata...

Ja todella, naisena voin vain todeta että kaikki raksalla on liian raskasta naisen voimille mutta viimeiset pari kuukautta alkaa jo jaksamaan fyysiseesti:) En ole koskaan ollut niin lihaksikas kuin raksa-aikana:D

9/25

se, että mies on aina poissa, olen siis yli vuoden ollut kahden lapsen totaali yh tai toinen syntyi rakennus aikana, ikäeroa lapsilla 1,5v.



Eli 24/7 lasten kanssa jo toista vuotta, ei harrastuksia, ei reissuja, kun pääsis joskus edes kauppaan yksin. Siihen päälle reilu kahden vuoden huonosti nukutut yöt, nämä siis mun kannalta.



Miehen kannalta tietty sama homma, eli samaa päivästä toiseen, töihin ja rakentamaan, eipä silläkään se elämä sen kummempaa ole, ainoa ero, että saa nukkua yönsä rauhassa :D

Joskus se on niin kyllästynyt koko touhuun, että sen saa väkisin potkia menemään, saa edes joskus sen tönön valmiiks.



Se helpottaa toki, että loppusuoralla ollaan, parin vuoden päästä varmaan itekkin ihmettelen, että mitä ne ihmiset oikeen ruikuttaa, helppoa kun heinän teko! :D