Uskottomuuden jälkeen yhdessä mutta nyt ei jaksa enää

Että ensin petetty aidosti haluaa yrittää, mutta ero tulee kuitenkin, yleensä petetyn aloitteesta.



Olet nyt vaan kypsynyt ajatukseen erosta. Luottamushan on mennyt jo aiemmin, eikä sitä vie mikään yhtä peruuttamattomasti kuin pettäminen.

Jos on, niin kannattaa ehkä yrittää pelastaa tilanne. Menkä parisuhdeleirille tms.

Mun mies petti alkuvuodesta mua. Sillä oli muutaman viikon mittainen suhde toiseen naiseen, jonka aikana myös "hylkäsi" mut ja lapset.



Muutama kk sitten päätettiin yrittää uudelleen. Meillä on kaksi pientä lasta, itselle se oli suuri kannustin yrittämiseen.



Välillä tuntuu siltä, että onko mitään järkeä, kun luottamus on mennyt, välillä tuntuu siltä, että tästä vielä noustaan.



Varmaankin ihan normaalia nuo "notkahdukset" tunteissa, mutta pelkään, että jos jossain vaiheessa alkaakin kaduttaa, että tahdoin pettäjän takaisin.



Meillä melkein kymmenen vuotta yhdessäoloa takana, tämä oli ensimmäinen kerta kun mies petti. Rakastan miestäni edelleen yli kaiken (paitsi lasten ;), hän rakastaa minua, mutta luottamus on aika hajalla.

jää suhteeseen vaan eroa. Oli lapsia tai ei.

Itse olen syvästi katunut sitä, että otin miehen takaisin pettämisen jälkeen. Muutama vuosi meni hyvin, mutta kyllä se arvostus on mennyttä tuollaisen jälkeen.



Meilläkin aluksi tuntui menevän paremmin pettämisen jälkeen kuin aikoihin, mutta lopputulos on tämä. Ja kaduttaa.

Olin suhteessa toiseen mieheen n. 2v. Kun asiat selvisivät miehelleni, hän halusi avioeron ja veikin paperit.



Saimme kuitenkin nopean ajan parisuhdeterapiaan, kävimme siellä puimassa asioita, itkimme, huusimme, riitelimme jne. Alkuun oli todella raskasta ja olinkin varma, ettei tästä mitään enää tule, mutta päätimme vielä yrittää.



Luottamus on pikkuhiljaa palautunut (ei kokonaan) ja voisin sanoa, että selvisimme tai tulemme selviämään tästä? Vuoden olemme nyt asiaa käsitelleet, olemme tehneet elämässämme isoja muutoksia (minun työpaikan vaihtaminen, hankimme uuden kodin toisaalta jne). Nämä isot muutokset ovat auttaneet meitä eteenpäin. Käymme edelleen terapiassa ja uusia asioita tulee jatkuvasti käsiteltäviksi mikä toisaalta tuntuu myös hienolta, tuo ihminen jonka luulin tuntevani onkin toisaalta mielenkiintoinen ja hänessä on uusia puolia, ei liian tuttu ja "tylsä".

Erosimme 2 vuoden kuluttua pettämisestä. Mun tunteet kuihtu täysin.

AP kaipaisi vahvistusta siihen että mitä tässä oikein olisi järkevää tehdä.

Jos yhdessäolo ei tunnu enää hyvältä ajatukselta, eroa.



Itse olisin jo lähtenyt, mutta minä olenkin luonteeltani sellainen äkkinäisempi.

Katsoisin rauhassa onko kyse aallonpohjasta josta tilanne paranee vähitellen, vai ovatko tunteet todella loppu. Tunnustelisin omia tunteitani.



Jos alkaisin olla varma erosta, ehkä kuitenkin ehdottaisin miehelle ensiksi jonkinlaista aikalisää. Onko teillä kotona asuvia lapsia? Onnistuisiko jos toinen vuokraisi itselleen asunnon vaikka kesäksi ja kokeilisitte muuttaako ero tunteita johonkin suuntaan, mutta ilman mitään suurta draamaa ja lopullisuutta?

Puhuttiin ja sovittiin. Halusin yrittää uudelleen ja antaa miehellekin uuden mahdollisuuden, ihan jo perheen takia. 2,5 vuotta yritin lähinnä itsekseni (ehkä tässä syy??) saada suhdettamme toimimaan. Kunnes väsyin ja kyllästyin ja koko mies alkoi etomaan.



Halusin erota, jolloin myös selvisi että mies edelleen suhteessa työkaveriinsa. Ollut n. 2v selän takana...:P Mies ei olisi halunnut erota vaan yrittää vieläkin.



Ollaan nyt oltu 4v erossa ja kaikki lapsien 'huoltoasiat' sujuu ongelmitta. Ex muuten on edelleen työkaverinsa kanssa yhdessä :)