Kokemuksia kantoliinasta?

pikkuvauvalle kantoliina, isommalle vauvalle Manduca. Kantoliina tuntui tukevalta ja suojaisalta vaihtoehdolta pienelle.



Kantoliinassa (tai Manducassa) ei ole aikarajoitusta kantamiselle toisin kuin Baby Björnissä, eikä se myöskään BB:N tavoin ole huono vauvalle eikä kantajalle.

pikkuvauvalle kantoliina, isommalle vauvalle Manduca. Kantoliina tuntui tukevalta ja suojaisalta vaihtoehdolta pienelle.

Kantoliinassa (tai Manducassa) ei ole aikarajoitusta kantamiselle toisin kuin Baby Björnissä, eikä se myöskään BB:N tavoin ole huono vauvalle eikä kantajalle.

mitä minun tulisi huomioida, mikäli katoliinaa olisin ostamassa? Varmaan merkeillä on eroja ja ilmeisesti niitä on eri kokoisiakin?

trikoinen kantoliina. Kuulemma trikoinen on paras pienelle vauvalle, isommalle on hyvä kudottu liina, joka ei jousta.



Meillä oli kaksi liinaa, ihan pienellä vauvalla lyhyempi. Tykkäsin siitä, oli helppo sitoa eivätkä päät roikkuneet. Otin isommalle tukevamman ja pitemmän trikooliinan käyttöön, ja siinä oli se huono puoli, että niitä päitä tuli uitettua muutama kerta vessanpöntössä...



No nyt pitää mennä, vauva heräs!

sidontavirheet, mutta muutoin kudottu, vinojoustava liina on paras ja monipuolisin. Liinoissa ja repuissa kannattaa huomioida myös se ettei kaikki sovi kaikille vaan kokeilemalla on selvitettävä mikä on itselle (ja lapselle) paras.

silloin tuli mentyä enemmän oman mielen mukaan. Kun oli kaksi lasta, niin rattaat tai vaunut oli käytössä, kun tuntui että kahta lasta varten täytyi olla tavaraa mukana niin paljon, että ne oli kätevämpi pakata vaunun alas laukkuun. Esim. puistoon kun mentiin noin 2-vuotiaan ja vauvan kanssa, niin mukana oli kesällä hiekkaleluja, vaihtohousuja isommalle (opetteli pois vaipasta silloin), juomapullot, aurinkorasvaa ja ehkä evästäkin.



Mutta kanmtoliina on kyllä tosi hyvä silloin, jos vauva on hereillä. Sitä ei voi kuitenkaan laittaa maahan aina, ja silloin kantoliinassa on helpompi kantaa vauvaa ja samalla tehdä isomman kanssa jotakin.



Mulla oli käytössä rengasliina, kudottu sidottava liina ja neliöliina. Trikooliinaa lainasin pari kertaa kaverilta, mutta se tuntui aina venyvän käytön aikana niin, että vauva roikkui liian alhaalla. Kudottu oli tukevampi.



Tietääkseni liinoja ei ole eri kokoja. Sehän siinä kai juju on, että samalla voi mennä niin kauan kuin liinaa tarttee.



Mutta suosittelen kyllä liinan käyttöä. Helppoa ja kätevää se on. Jos lähtee reissuun julkisilla, niin varsinkin sitten liina on tosi tarpeellinen. Jää molemmat kädet laukkujen kantamista varten ja mahtuu mukavammin kulkemaan kuin rattaiden kanssa. Lentokentällä rattaat menee jo aika aikaisin ruumaan, joten kantoliinassa voi sitten kantaa lasta sen jälkeen.

Didymoksella on 8 eri kokoa. Kaikkein monipuolisin pituus hieman kantajasta riippuen on n. 4-5 m. Usein suositellaan hankkimaan koko 6 eli 4,6 m. Itselläni ihanteellisin koko on 5 eli 4,2 m ja joku toinen voi tarvita koon 7 eli 5,2 m (muistaakseni). Ja tämä siis kudottujen liinojen kohdalla. Trikoiset taitaa kaikki olla 4,5-5 m pitkiä kun silloin tarvitsee sidonnassa kolme kerrosta kangasta aina.

Kantoliina on tosi kätevä ja turvallinen. Sillä voi kantaa isompaakin lasta, tosin siihen taas kantoreppu on paljon parempi. Kantoliinoja ja -reppuja voi myös vuokrata http://www.lainahaikara.fi

Niillä on ollut oma käyttöaikansa, mutta kamalan käteväksi en ole liinoja kokenut. Isompi vauva on jo aika pallukka tuossa edessä ja koko ajan pitää varoa ja kurkotella nähdäkseen vauvan ohitse.



Itse en tahtonut oppia mittasuhteita ja paukutin vauvan kylkiä ja päätä milloin mihinkin kulmiin. Minusta kaikki kotityöt olivat lisäksi vaarallisia liinavauvan kanssa, varsinkin kun alkoi olla siinä iässä, että tarttui kaikkeen kiinni (kuumiin pannuihin myös). En saanut myöskään autettua sisarusta, kun edessä oli iso roikale, ei omat kädet riittäneet. Liinaan ja siitä pois remppaaminen kävi hermoon, mieluummin vain syliin ja siitä pois.



Meidän lapset alkoivat myös viim 1v iässä ryömiä, kiivetä ja pudottautua kantovehkeestä ulos. Eivät voineet sietää sitä, että olisi pitänyt vain nököttää kannettuna.