Yksin juominen on kyllä merkki alkoholiriippuvaisuudesta

vaikkei paljon joisikaan. Minä ainakin odotan sitä yhtä lasillista lasten nukkumaan menon jälkeen kun saan vihdoinkin nostaa jalat ylös ja rentoutua. Toki jos lasillinen jää saamatta, ei se mikään kriisi ole, mutta riippuvaisuus on selvästi olemassa, vaikkakin heikko.

Eihän ap ketään yksin tissuttelevaa alkoholistiksi haukkunut vaan ainoastaan riippuvaiseksi?

ja onko se aina kielteinen ilmiö? Minusta ei. Esim. minä voin myöntää jollain tavalla psykologisesti olevani riippuvainen esim. kuntolenkkeilystä, pastasta, suklaasta, viinistä, kylmästä oluesta hellepäivänä, kuumista pitkistä suihkuista, seksistä jne. Mitkään näistä "riippuvuuksista" eivät kuitenkaan aiheuta minulle elämääni mitään ongelmia vaan rikastuttavat sitä, koska en ole pakkomielteinen niin että näiden asioiden saamisen ajatteleminen hallitsisi elämääni tai käytä mitään näistä niin kohtuuttomasti että siitä olisi haitttaa terveydelle tai muulle elämälle.

Siksi en itse yleensä puhukaan näistä varsinaisesti riippuvuuksina, koska jos riippuvuuteen lasketaan tällaisetkin ilmiöt niin jokainen on riippuvainen vaikka kuinka monesta asiasta ja termin riippuvuus sisältö menee vähän tyhjäksi - yleensähän sillä on perinteisesti tarkoitettu ihmiselle ongelmia aiheuttavaa pakonomaista jonkun asian tai aineen tarvetta, ei tällaista harmitonta säännöllistä käyttöä.

olet varmaan oikeassa. Tuntuu vaan hassulta, kun tulin juuri töistä, oli aivan kamala päivä ja pitää tässä juoda pari kaljaa että alkaa laskeutumaan ylikierroksilta.:)

Minä juon aina yksin, sen lasilliseni päivällisen kanssa, kun yksin asunkin. En pidä itseäni alkoholistina, suurkulutusrajat eivät mene esimerkiksi kerta- tai viikkokäyttörajojen suhteen yli.



Ei minusta ole mitenkään sairaampaa juoda yksin kuin seurassa.

Mitä pahaa siinä on?

Juon mielelläni viiniä yksin. Nautin rauhallisuudesta ja hyvästä juomasta.

turha kenenkään höpistä mitn tekosyitä...

turha kenenkään höpistä mitn tekosyitä...

En jaksa enää pahemmin baareja, silti haluan olla joskus huppelissa. Otan vähän alkoholi ja seurustelen puhelimessa toisen samanlaisen kanssa.

Parasta tässä on se että aamulla ei ole krapulaa!

Käyn ravintolassa ehkä 5 kertaa vuodessa, ystävien kanssa istutaan iltaa ehkä 10 kertaa vuodessa se lasillinen, kaks. Tän lisäksi otan kotona lasin viiniä tai siideriä joskus parina iltana viikossa, joskus parin kuukauden välein... Ihan törkee alkkis siis:) Näin on menny monta vuotta, ja määrät on vain vähentyneet. Että riippunee todella paljon ihmisestä ja juomisen motiivista.

Jopa suomessa on ihmisiä jotka kykenee juomaan lasin, pari, eikä ota kännejä koskaan.

Tissuttelu kotona yksin, se on sairasta. Määrät ja useisiin kasvaa salakavalasti.

Pitää varmaan hakea antabusta huomenna? Tänäänkin tuli vedettyä niin törkeesti (2 sidukkaa) omalla terassilla (pahasta, tuo oma terassi) :DD

ennen tuli aina vedettyä kunnon perskännit kavereiden kanssa,vähintään neljä kertaa kuukaudessa, en myöskään ymmärtänyt yksin kotona juomista.



Nykyään tulee kotona tissuteltua joko yksin tai miehen kanssa, (ei mitään perskännejä enään). Pari kolme iltaa viikossa.



Harvemmin tulee enään mihinkään lähdettyä.



Mutta kai mulla jonkinasteinen ongelma alkoholin kanssa on..

Eli ehkä n. 14 v. ja nyt olen 32 v. Jos haluan kaljan niin ostan sen mieluummin kaupasta kuin menen kapakkaan. Varmaan on joku ongelma, mutta aina kun on ollut syy, etten juo esim. raskaus, imetys, autolla ajo, työ, niin en ole juonut. Minusta baarissa on liian kova meteli, liikaa ihmisiä, kalja maksaa puolet enemmän ja likaiset vessat ym.