Mitä sanotte tästä: Kämppikseni tuli vastaan kaupungilla minun mekossani.
Asun opiskelijasolussa amerikkalaisen tytön kanssa, joka on vaihdossa Suomessa. Olin poikaystäväni luona pari yötä ja palaamassa äsken kotiin, kun solukämppikseni käveli kadulla vastaan. Hänellä oli minun mekkoni päällään! Olin niin äimistynyt, etten osannut sanoa mitään ja kämppiskin vain moikkasi ja jatkoi kiireesti matkaansa. Meillä ei ole ollut tapana pitää omien huoneittemme ovia lukossa ja olen luottanut kämppikseeni. Kaikki onkin mennyt ihan mukavasti viime syksystä lähtien. En ole kieltänyt koskemasta tavaroihini, mutta olen olettanut, ettei hän niihin koske. Keittiössä ollaan sovittu, että toisen astioita saa käyttää, jos haluaa, kunhan sitten tiskaa ne. En jotenkin olisi uskonut, että hän kysymättä lainailee mitään. Minähän olisin voinut esimerkiksi tänään tarvita sitä mekkoa. Ja vaatteet ovat minusta aika henkilökohtaisia tavaroita.
Olen nyt täällä kämpillä, kämppis on jossain minun mekkoni päällään. Mitä ihmettä sanon, kun hän tulee takaisin?
Kommentit (49)
Kämppikseni on ihan eri kokoa kuin minä, joten eihän se edes istunut hänen päällään kovin hyvin.
Kämppis tuli kotiin tosi myöhään ja olin jo nukkumassa. Aamulla hän oli lähtenyt, kun heräsin. Mekko roikkui tuulikaapissa naulassa. Otin sen siitä ja nyt se on omassa huoneessani. Onneksi ei ole tahroja tai mitään pahempaa, mutta kainaloiden kohdalla haisee vieras deodorantti. Yäk.
ap
että pesettää sen sinulle.
Ihme nössö olet, jos jätät tuohon! ja teet karhunpalveluksen myös tuolle ajattelemattomalle kämppiksellesi.
Toisen tavaroille ei mennä kysymättä, vaatteita voidaan lainailla puolin ja toisin, jos asiasta sovitaan, ja vaate palautetaan siinä kunnossa kun se on lainattu.
Kämppikseni on ihan eri kokoa kuin minä, joten eihän se edes istunut hänen päällään kovin hyvin.
Kämppis tuli kotiin tosi myöhään ja olin jo nukkumassa. Aamulla hän oli lähtenyt, kun heräsin. Mekko roikkui tuulikaapissa naulassa. Otin sen siitä ja nyt se on omassa huoneessani. Onneksi ei ole tahroja tai mitään pahempaa, mutta kainaloiden kohdalla haisee vieras deodorantti. Yäk.
ap
mä kyllä luulen, että sun kämppiskin häpeää parhaillaan silmät päästään. KÄy sinänsä vähän sääliksi häntä :(
mä oon tehnyt itse kerran saman mokan solukämpässä. En tänä päivänä tajua mikä muhun meni kun lainasin kaverin paitaa luvatta. Kai se jotenkin kun kaikki muukin oli yhteistä, lautaset ym. ja oli bilettä ja hälinää ja ovet aina auki kaikkien huoneisiin.
Mutta siinä kävi niin, että tämä henkilö alkoi toden teolla vihata mua niihin aikoihin. Voi olla, että jos hän olisi suoraan sanonut että loukkaantui asiasta, olisin voinut vilpittömästi pyytää anteeksi ja asia olisi hoitunut. Mutta mä olin niin nolo etten kehdannut ottaa itse asiaa puheeksi ja kämppis puolestaan ei kehdannut kertoa, että teko oli vääärin. Niinpä hän sitten kiristeli hampaitaan ja kasvatti sitä vihaa itsessään koko ajan suuremmaksi.
Toivottavasti sä et ole ihan yhtä armoton. Ehkä tosiaan olisi paras, jos asiasta puhuisit, niin se vielä selviäisi? Tosin ei ole mitään sääntöjä, jotka pätisi kaikissa tapauksissa, joten ei välttämättä toimi sekään.
Koita katsoa tätä ulkopuolisin silmin ja mieti, kumman teistä pitää olla nolona, kumpi teistä on tehnyt väärin ja kumman teistä pitäisi olla vihainen tai pettynyt toisen käytökseen.
Sulla on nyt se vahvemman rooli, sun pitää sanoa, että olet todella hämmästynyt ja pettynyt toisen käytökseen. Pyydä selitystä, kerro täällä vallitsevista äänettömistä säännöistä. Sovitte sitten, ettei toisten tavaroihin saa koskea.
Minäkin asuin opiskeluaikana solukämpässä, ja mielestäni kämppikseni olivat ihan fiksuja ihmisiä. En siis pitänyt oveani lukossa minäkään. Vaan kun minulla sattui olemaan kämpän ainoa puhelin (silloin ei ollut kännyköitä) ja kämpän ainoa telkkari, niin huomasin monesti, että huoneeseeni oli poissaollessani menty luvatta ja mm. puhelinlaskuni kasvoivat kummasti.
Viimeinen pisara oli se, kun kämppäkaverini äiti soitti puhelimeeni ja pyysi tytärtään puhelimeen! Olin ihan äimistynyt, mutta tietty hain hänet. En siis missään vaiheessa ollut julistanut puhelintani kämpän "yhteiseksi", enkä ollut edes kertonut numeroani muille! Tämän jälkeen vaihdoin puhelinnumeroni salaiseksi ja rupesin lukitsemaan huoneeni oven poislähtiessäni.
Jos kämppikseni olisivat kysyneet puhelimen yhteiskäytöstä ja tarjoutuneet maksamaan osan laskusta, olisin tietysti suostunut, mutta ilmaiseksi hyväntekijäksi en köyhänä opiskelijana halunnut ruhtyä.
Kunhan nyt tapaamme, niin voin ottaa asian puheeksi. Onhan tässä muistakin asioista jouduttu puhumaan. Hän ei esimerkiksi alussa meinannut tajuta, että Suomessa otetaan kengät pois sisällä. Piti oikein näyttää, millaisia kurajälkiä hänen kengistään jäi pitkin lattioita. Mutta tämä on vähän erilainen tapaus. Harmittaa, että tapahtui.
ap
onko tuo mun mekko...
Eiköhän se tilanne siitä sit lähde purkautumaan, ei vitsit, kerro sitten miten kävi :D
En itsekään tiedä mitä tekisin vai tekisinkö mitään. Tarkistaisin ainakin, ovatko kaikki tavarani paikallaan ja sen jälkeen lukitsisin oven joka kerta kun lähden ulos. Pakko myöntää että itselläni ei ehkä riittäisi pokkaa puhua asiasta. Mutta tietysti kannustan puhumaan/kyselemään asiasta.
Mikä tässä on vaikeaa?
Kirjoitin niin häkeltyneenä, etten näemmä osannut selittää. Siis minusta on tosi noloa, että toinen lainaa vaatetta kysymättä. Se on minun paras mekkoni enkä ehkä olisi edes lainannut sitä, koska jos se sotkeentuu, pesulalasku on varmaan jotain 20 euroa. Ottaa päähän.
ap
Nyt aloin jo epäillä, ettei tämä ole ensimmäinen kerta. Enhän voi tietää, mitä täällä tapahtuu, kun olen poissa. Minulle ei ikinä olisi tullut mieleenkään, että joku voi lähteä liikenteeseen minun vaatteessani!
ap
Asun opiskelijasolussa amerikkalaisen tytön kanssa, joka on vaihdossa Suomessa. Olin poikaystäväni luona pari yötä ja palaamassa äsken kotiin, kun solukämppikseni käveli kadulla vastaan. Hänellä oli minun mekkoni päällään! Olin niin äimistynyt, etten osannut sanoa mitään ja kämppiskin vain moikkasi ja jatkoi kiireesti matkaansa. Meillä ei ole ollut tapana pitää omien huoneittemme ovia lukossa ja olen luottanut kämppikseeni. Kaikki onkin mennyt ihan mukavasti viime syksystä lähtien. En ole kieltänyt koskemasta tavaroihini, mutta olen olettanut, ettei hän niihin koske. Keittiössä ollaan sovittu, että toisen astioita saa käyttää, jos haluaa, kunhan sitten tiskaa ne. En jotenkin olisi uskonut, että hän kysymättä lainailee mitään. Minähän olisin voinut esimerkiksi tänään tarvita sitä mekkoa. Ja vaatteet ovat minusta aika henkilökohtaisia tavaroita. Olen nyt täällä kämpillä, kämppis on jossain minun mekkoni päällään. Mitä ihmettä sanon, kun hän tulee takaisin?
after you have had it dry cleaned and in the future stay out of my closet".
ja vielä nolommaksi muuttuu jos et suoraan sano, ettei sinun vaatteitasi, kenkiä, sukkahousuja tai muita asusteita saa lainata. Tökerö kämppis! Ylipäätänsä jotkut ihmiset ei ymmärrä ilman että se sanotaan suoraan.. valitettavasti!
Tiedän kyllä, että hänellä ei ole paljon rahaa käytettävissään ja siksi on varmaan halunnut vähän vaihtelua, kun on lähtenyt iltamenoihinsa. Sen takia olisi kamalan noloa sanoa, että mekko pitää pesettää. Pitää minua varmaan tosi niuhona.
ap
mun sängyssä eikä maininnut asiasta mitään. Kysyin lopulta asiasta ja kämppis kertoi riidelleensä poikaystävänsä kanssa ja siksi nukkuneensa mun huoneessa. En oikein tykännyt että omin luvin mennään eikä sitten edes sanota asiasta itse. Se huone ja sänky oli mun yksityistä aluetta.
Tuohan tarkoittaa, että on muutenkin mennyt huoneeseesi poissaollessasi ja penkonut tavaroitasi. Alkaisin ainakin lukita oven tarkasti jatkossa. Kannattaa kai asiasta puhuakin, mutta luulisi kämppiksen muutenkin tietävän, että teki väärin.
sen pikkuhousut ja myy ne netissä!
koska sä joudut asumaan ton tollon kanssa. Kannattaa pitää välit sellaisina ettei teillä ole vaivautunut olo koko ajan toistenne seurassa.MUTTA, ryhdy pitämään ovi lukossa. Kämppis kyllä tajuaa viestin siitä
Kyllä mä pidin oveni lukossa silloin kun asuin solussa aikoinaan.