En ole koskaan tajunnut tuttipulloa huolimattomia vauvoja?

mutta kun täytti 4kk tuli kertastoppi ja ei enää huolinut. Tuttia ei huolinut ikinä, pillastui totaalisesti tarjoamisesta.



Eihän se nälkään olisi kuollut, varmaan sitä olisi pakkotilanteessa voinut jotenkin hörppyyttää tms. , mutta mulle ei oma napa ole niin tärkeä, että pienen ja avuttoman vauvan kustannuksella pitäisi saada "toteuttaa itseään".



Kuopus taas ei huolinut pulloa ollenkaan, ikinä ja keneltäkään. Tutti sen sijaan kelpasi.

...mutta kumpikin lopettivat pullosta syömisen n. 2 kk iässä.

Esikoisen kanssa ei tajuttu heti aluksi antaa säännöllisesti maitoa pullosta, mutta vahingosta viisastuneena kuopuksen kanssa isä antoi joka ilta/yö yhden syötön pumpattua maitoa pullosta kunnes ei enää 2 kk iässä yksinkertaisesti kelvannut.

Esikoinen oli 4 kk iässä äidilläni hoidossa n. 5 h, kun kävin messuilla ja tuona aikana ei lapsi syönnyt mitään, ei pullosta eikä lusikasta eikä hörpyttämällä, vaikka mitä olisi tehnyt. Pidempää aikaa ei sitten tullut kokeiltua, koska minulla ei ollut tarvetta olla paria tuntia pidempää poissa kotoa ennen kuin alkoivat syödä kiinteitä niin paljon, että pärjäsivät sillä muutaman ruokailun.

Kumpikaan ei myöskään juonut isompana maitoa mukista ennen kuin vasta n. 4 vuotiaana. Eli imetyksen loputtua janoon juotiin vettä ja maito piilotettiin ruokaan.

esikoinen huoli tuttipullon muitta mutkitta. Toinen ei huolinutkaan ihan helpolla. Piti oikein harjoitella. Eikä siihen tuttipulloon opettaminen ole mikään helppo juttu, kun en halunnut juottaa lapselleni lehmänmaitoa missään muodossa. En siis korvikkeita, joita saa kaupasta. Maidon lypsäminen on oma vaivansa ja harjoittelussa alas saattoi mennä vain muutama milli ja loput meni jääkaappiin ja roskiin, koska en viitsi pakastaa maitoa, joka on ollut pullossa ja tutti suussa. Vauvan ollessa kipeä neuvolatätikin kysyi, että olisiko huolinut tuttipullosta maitoa, kun paino ei kehittynyt tuon kuukauden aikana , missä välillä oli pari viikkoa kipeä normaalisti. Kipeänä ollessa ei huolinut pulloa sitäkään vertaa, vaikka useamman kerran yritin tarjota. Eikä sairaana ollessa ole varaa pelleillä, vaan maitoa pitää saada alas.

Mitä juhlimiseen tulee. Alle 3kk vauvan äidin ei tarvitse mielestäni bilettää tuntitolkulla. Mielestäni se on erittäin itsekästä ja tyhmää, varsinkin, jos vauvalla ei ole erittäin läheistä ja tiivistä hoivasuhdetta isään tai isovanhempaan. Monet vauvat ei rauhoitu kuin äidin syliin tosipaikan tullen. Minulla ei olisi ollut sydäntä jättää lasta huutamaan tuntikausiksi vain sen takia, että itse haluan juhlia. Sitäpaitsi isän merkitys vauvalle kasvaa yleensä lapsen kasvun myötä. Kaksivuotiaalle pojalle isä voi olla aivan ykkönen ja paras, mutta useinmiten alle vuoden ikäinen vauva on hyvin sidoksissa ensisijaiseen hoitajaan ja useinmiten juuri äitiin.

Jos äiti kuolee, niin lapselle voi vaikka mahaletkulla antaa ravinteita samalla kun opetellaan pullosta juomaan, mutta todennäköisesti ensin opetetaan hörppyyttämistä, mitä suositellaan imetyksen ohella muutenkin.

Mitä sinä et käsitä tai ymmärrä, voi silti olla olemassa. Todennäköisesti maailmassa on paljon muutakin, mitä et ikinä tule ymmärtämään tai uskomaan todeksi.

ja pullo oli kätevä myös matkoilla, siitäkin huolimatta, että täysimetin (eli sai vain äidin maitoa, myös pullosta). Toiselle yritin samaa, mutta harjoittelu on ollut todella vaikeaa ja hidasta ja välillä pullon huolii ja välillä ei sitten millään ja tyytyy vaan rintaan. Minäkin ajattelin esikoisen kohdalla, että kaikki ne varmaan huolii pullon helposti, mutta eipä se sitten ollutkaan niin.

Kokeiltiin tuttipullosta äidinmaitoa muutaman viikon ikäisenä ja todettiin, että hyvinhän tuo pullosta juominen sujuu. Pumppaaminen oli kuitenkin niin työlästä, että en kokenut tarpeelliksi syöttää vauvaa useammin tuttipullosta, kun ei ollut tarvetta.



No, 3kk iässä ilmaantui tarve opetella pullolle. Heti ei sentään löytynyt sopivaa korviketta, joten tuoretta äidinmaitoa syöttämällä opetettiin pulloruokailua muutama kuukausi (vauva siis kärsi allergioista, oireet ei tiukalla imetysdieetilläkään helpottaneet).



Kun sopiva korvike vihdoin 6kk iässä löytyi, lapsi innostui pulloon parilla syötöllä. En tiedä, oliko pitkä harjoittelu tuottanut tulosta, ikävaihe sopiva vai huomasiko vauva, että tällä pullomaidollahan olo on paljon parempi. Siinä vaiheessa kun imetys loppui, hyväksyi vauva ekan kerran tutinkin!

Joka ikinen tuttipullomalli kokeiltiin ja yritettiin ja hörppyytykset ja ties mitä. EI kelvannut ei. Lopulta kun lopetin imetyksen vauvan ollessa 10kk, oli lähes 3 kuukautta juomatta mitään kunnes alkoi lopulta juomaan mukista.



Oli ruuat sitten keittoja ja mahdollisimman nestepitoisia kun juomalla ei mennyt tipan tippaa nestettä.

Mutta hänkään ei saanut lastani juomaan pullosta, vaikka useasti yrittikin.



Kai se on mun äitini psyykeestä kiinni: hän työkseen juottaa vauvoja pullosta, mutta oman lapsenlapsen kohdalla ei onnistunutkaan.

Hän oli kaiken lisäksi ensi päivänsä valvontaosastolla, missä sai maidon pääosin pullosta. Senkin jälkeen ol hetken osittaisimetyksellä. Tästä huolimatta yhtäkkiä, siis todellakin ihan yhtenä iltana joskus 2-3 kk ikäisenä, päätti lopettaa pullosta juomisen. Useiden kuukausien ajan yritettiin sekä äidinmaidoll että korvikkeilla, turhaan. Alkoi juomaan maitoa muutoin kuin rinnasta vasta sitten, kun sai tavallista lehmänmaitoa mukista n 10 kk ikäisenä.

Eli ap tervetuloa meille vaan ihmettelemään. Enpä ois minäkään tätä uskonu, mulla kaks vanhempaa on olleet ns. "pullolapsia", nyt tää kuopus täysimetyksellä. Tai ihan alussa n. viikon ajan sai pullosta lisämaitoa kun paino oli laskenut sen yli 10% synnärillä, päästivät kotiin mut ukaasina et pullosta lisämaitoa ja takas punnitukselle. No se meni ok, vaikka sillon jo protestoi ja hermostui pulloon kun maitoa tuli niin nopeesti, kakoi ja itki. Ja edelleen, mulla siis 2 pullolasta joten tekniikat, kallistuskulmat, tutit jne on kyllä muistissa.



Lisämaito jäi sitten pian pois kun vauva raivosi pullolla ja rauhoittui aina vaan tissille. Nyt 2kk neuvolassa paino oli noussut vaan 80g per viikko, th oli sitä mieltä että pullosta lisämaitoa imetyksen päälle. Noh, yritetty on, laihoin tuloksin. Tuu ite katsomaan jos et usko, kun vauva ei ota pulloa. Huutaa pää punaisena ja haukkoo henkeään. On yritetty ennen ja jälkeen imetyksen, sylissä istualleen, seisaalleen syliin hyssytellen, sitterissä keinutellen, isän antamana, äidin antamana. Suurin saavutus on ollut kerran 60ml, kun oli oikein nälkäinen ja huudatettu. Sen jälkeen ei ole onnistunut. En tiiä mitä tehdä kun ei tuu painoa tarpeeks, mutta vauva vaan tyytyy rintamaitoon eikä huoli kiinteitä? Jotenki se neuvolan ohje että pullosta maitoa tuntuu ihan vittuilulta. En sit tiedä et pitääkö alottaa kiinteet 3kk iässä vai miten!

*eikä huoli korviketta*. Kiinteitä ei ole toki vielä yritettykään :)

ei syönyt meidän kolmonen pullosta. Kerran jouduin sairaalaan lapsen ollessa. Pari kuukautta. Lapsi oli vuorokauden syömättä, pulloa ei ottanut.

lukenut viestiketjua mutta minun toinen lapseni kolmesta ei huolinut tuttia eikä pulloa.Yritystä oli sillä olisin halunnut joskus hengähtää sillä isompi on vain vuoden vanhempi.Mutta jos huuto on niin mahtavaa kuin meillä oli niin eihän sitä kestä.Mies vielä tuohon aikaan reissuhommissa niin mielestäni oli minun kannaltani(henkisestikin) terveellisempää antaa tissiä suuhun että sain edes hetken rauhaa..



Hörpytystä yritin ja siinä onnistuinkin mutta ei lapseni niin olisi saanut tarvitsemaansa maitomäärää. 10kk asti näin(siis siihen asti myös imetin) ja sitten suoraan nokkamukiin.Kaikki kokeiltiin,eri muotoiset pullot,mukit ja nokat mutta ei.



Lapsellani todettiin 4 vuotiaana laktoosi-intoleranssi,kuten minullekin on(en siis syönyt laktoosia imettäessänikään=laktoositon rintamaito) ja olenkin miettinyt josko hän ei huolinut pulloa jos tulukin muutamasta hörpystä maha kipeäksi..??

kunnes sain keskimmäisemme.



Vai että ihan kallistuskulma :) No, ehkä me sitten vaan tän yhden kanssa ei hallittu kallistuskulmia...



En nyt jaksa edes selostaa koko systeemiä, mutta kun 4 kk ikäinen karjuu ja tärisee hikisenä ja punaisena huudettuaan 30 minuuttia, kun päätös taas kerran pysyä lujana ja tarjota tuttipulloa niin kauan että syö, niin imetän sitten kuitenkin mieluummin kun alan vielä yhtä kallistuskulmaa kokeilemaan.



Herra tietää että yritettiin, ei ollut tuttia jollaista meillä ei olisi ollut. Kokeiltiin lusikalla, ruiskulla, korkilla, mukilla, nokkamukilla.... Huvituttien kanssa aivan sama juttu. Lapsi oli kertakaikkiaan imetettävä, kunnes 8 kk iässä alkoi juoda yhtäkkiä nokkamukista ja päätti lopettaa aikaisemmin niin elinehtona olleen imetyksen kuin seinään.



Varmaan jos kuolema olisi minulle tullut, olisi syönyt ennen kuin kuollut, mutta ei lähdetty ihan sille asteelle kuitenkaan kokeilemaan sitten.



Kaksi muuta lasta ovat sitten varmaan olleet noita "yliälykkäitä" kun huolivat molemmat, minkätahansa laisesta tutista tai kallistuskulmasta ja söivät hyvällä halulla myös tuttia.

Minusta imetys on se luonnollisin tapa ruokkia vauva ja se takaa myös ettei äiti lähde pois pitkäksi aikaa, mikä on vain hyväksi vauvalle. Onhan se puuduttavaa välillä, mutta minusta vauva-aika on niin lyhyt, etten ole vielä ahdistunut. Pääsen kyllä muutamaksi tunniksi poiskin jos oikein haluan, ja moneen paikkaan voi vauvankin kans mennä. Ulkomaillakin kävin vauvan kanssa. Ei minua haittaa muiden erilaiset vauvan ruokintatavat, eikä häiritse sekään ettei joku ymmärrä täysimetystä. Joku voi ajatella ett imetys on äidin tapa päteä, olla korvaamaton. Ehkä se jollain tasolla sitä onkin, mutta niin sen kuuluu minusta ollakin. Äiti on vauvalle se tärkein henkilö, isä on toiseksi tärkein. Mun miehellä ei ainakaan hoivavietti toiminut kun vauva itki yöllä, hän vaan käänsi kylkeä. Minun piti aina herätä, enkä voinut luottaa miehen heräämiseen. Äidin hormonit ja imetys toimii niin, että vauva saa tarvitsemansa hoivan, miehillä se ei ole aina niin varmaa, joillakin toimii, joillakin ei.

10kk ikäistä imettävä (vauva ei ole pulloa vielä kokeillut, nokkamukia kylläkin.)