Kirja, jonka viimeeksi luit "yhdellä istumalla"?
Suosituksia siis kaipaan. Tyylilajilla ei ole nyt oikeastaan väliä, kaipaan vaan vetävää kirjaa. Sellaista, johon uppoutuu ja joka ei takuulla jäis kesken.
Kommentit (17)
Timoleon Vieta palaa kotiin.
Samalta kirjailijalta sekä 'Kulta' että 'Pieni valkoinen auto' ovat varsinaisia huomionimijöitä.
Muutkin ko. kirjailijan dekkarit hyviä, mutta tämä uusin oli erityisen hyvä.
lukea yhdeltä istumalta mitään, kun vauvakin vaatii huomionsa, mutta muistaakseni Johanna Sinisalon Linnunsilmä oli semmoinen, tai sitten saman kirjailijan Enkelten verta. Molemmat luin, kun vauva oli vähän pienempi...
Muutkin ko. kirjailijan dekkarit hyviä, mutta tämä uusin oli erityisen hyvä.
Suren jo nyt, kun tämä on toiseksi viimeinen Rebecka Martinsson -kirja. Ihanan lämpimästi kirjailija kuvaa pohjoisen ihmisiä.
Marklundin Panttivanki ja Jennifer Weiner Ikuiset ystävät
Sinisalo: Enkelten verta
Tykkäsitkö? Kirja sai aika huonot arvostelut, mutta itse tykkäsin tosi paljon. Muistaakseni sitä kritisoitiin ainakin siitä, että kirjan fakta-osuudet eivät kannattaneet juonta tarpeeksi. itse olen aivan toista mieltä!
Onnen tunti
Mun mielestä tarina oli mielenkiintoinen ja kirja oli tosi nopea- ja helppolukuinen.
Olen lukenut sen joskus teininä, mutta nyt kun se piti lukea uudemman kerran kirjapiiriin, niin se meni tosiaan melkein yhdeltä istumalta!
Oli aivan uusi tuttavuus tämä brittidekkaristi, mutta aion tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa.
Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia
Michael Cunningham: Illan tullen
Aloin lukea Jo Nesbön dekkareita, ja eka ahmaistiin aika hätäisesti.
Fifty Shades of Grey? Oikeasti? BUAHAHHAAA.
koskettava, liian koskettava. luin ja itkin
Sofi Oksasen Puhdistus ja
Michael Hjorth & Hans Rosenfeldtin Mies joka ei ollut murhaaja
Jo Nesbon uusin dekkari Aave meni myös niin nopeasti kuin vaan ehdin lukea
naulitsi minut sohvan nurkkaan, kunnes olin lukenut kirjan. Muita koukuttavia on ollut Stig Larssonin dekkarisarja, Camilla Läckbergin dekkarit sekä Ken Folletin historialliset kirjat (nimiä en muista muita kuin Tom kirkonrakentaja, mutta hänellä on enemmänkin historiallisia kirjoja).
paljon oli tuttuja, mutta myös uusia tuttavuuksia. Tuota Läckbergia on kehuttu niin paljon, että seuraavaksi taidan tarttua siihen. Onko väliä, luenko järjestyksessä vai voiko lukea minkä sattuu käsiinsä saamaan?
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/haudanhiljaista/
Muistelisin jostain lukeneeni, että perheväkivaltakuvaukset perustuvat löyhästi kirjailijan omiin kokemuksiin ja ovat siksi niin eläviä.