Miehen tytär 7v pilaa suhteemme!! Miten voikin

ei ole normaalia todellakaan, eikä edes ammattilaiset tapaa joka päivä tuon ikäistä lasta, joka voi jopa kiduttaa marsun kuoliaaksi tuosta vain.



Todella epänormaalilta lapselta kuulostaa ja ties mitä paskabioäitinsä on tehnyt lapselle kun siitä on tullut tuollainen.



Hoitoon tuollainen pentu kuuluu, kuulostaa siltä, että sinä ja isä ette juuri voi muuta tehdä.



Ärsyttää taas kun tässäkin ketjussa äitipuoli tekee jotain väärin ja bioäitiä pitää taas ymmärtää vaikka kyseessä olisi minkälainen perseenreikä tahansa.



Anteeksi kielenkäyttö, mutta mua oikeasti riepoo kun äitipuolen eteen heitetään joku lapsi jota joku hullu yh on ensin pilannut vuosikausien touhullansa, niin äitipuolen pitäisi sitten tuosta vain hetkessä rakastaa lapsi ehjäksi. Ja jos ei siinä onnistu, niin äitipuoli on epäonnistunut paska ja bio äiti vain hieman väsynyt.

tapatti aikoinaan mun omat lemmikkihiireni päästämällä ne tahallaan vapaaksi huoneeseen jossa hänen oma kissansa oli.No oliko arvattua,ruumiita tuli. Kukaan ei noteerannu juurikaan.

Olen ollut miehen kans yhdessä 6v nyt,onneksi hänen lapsi edelleen päosin äidillään.En pidä hänestä edelleenkään,mutta siedän ja osaan kohdella nätisti.

Miksi olet näin ilkeä?Mä lähestyn teitä ihminen ihmistä-linjalla,

Sori, olen ilkeä, koska en ikinä ns. koulutetuilta ammatilaisilta ole saanut apua yhtään mihinkään. HIrvittää, mitä kaikkia taulapäitä päästetään opettajiksi terapeuteiksi ym. ym. vain sillä varjolla, että on "koulutus". Tässäkin näkee, ettei se autuaaksi tee, kun todellisuus on aina jotain niin hankalaa, kiusallista, kamalaa ettei siihen oppikirjoista löydykään patenttiratkaisuja.

Puhu sen miehesi kanssa. Marsu kai on aika vastaansanomaton todiste siitä, että asiat ovat pahasti pielessä? Jos sekään ei auta, niin eikö kannattaisi jättää suhde, jossa et voi kuin hävitä?

Olin itse aikoinaan tuossa samantapaisessa tilanteessa, ja minutkin äitipuolena lynkattiin.



Minua vaadittiin ymmärtämään lapsiraukkoja ja minun piti olla aikuinen ja ottaa vastuuta, rakastaa lasta ja "jos olet ottanut lapsellisen miehen, otat koko paketin" jne Lapset ovat AINA niin viattomia rassukoita - paitsi ne av-mammojen naapurin kakarat, jotka kiusaa heidän nico-jeminoitaan !!



Minä kirjoitan nyt sillä kokemuksella, mitä minulla on uusperhekuvioista, meillä ei edes noin paha tilanne ollut, mutta rasittava ja yhtäläisyyksiäkin löytyy. Siis:





Miehen lapsi ON mustasukkainen isästään. Sinä olet viemässä ja olet vienyt hänen isin. Hän tekee kaikkensa, jotta sinä lähdet ja hän saa isin kokonaan.



Ehkä jossain pohjalla on toive, että isi ja äiti palaa yhteen, heti kun sinä lähdet pois.



Taustalla on tunnehäiriöinen äiti ja sitten se lepsu isä, jolta puuttuu kyky nähdä lapsen todellinen käytös ja toiminta. Hän puolustelee, selittelee, näkee SYYT käytökselle ja ymmärtää koska ymmärtää syyt.



Kukaan ei vastuuta lasta käytöksestään, laita stoppia, koska he sotkevat asiat. Rakkaus lapseen, lapsen hyväksyminen, syyt toimintaan.



Ne syyt eivät kuitenkaan saisi antaa oikeutta toimia kuten lapsi toimii. Lapsi ei ole niin viaton, etteikö häntä voisi vastuuttaa ja laittaa "rangastuksen" omasta huonosta käytöksstään. Se ei ole rakkaudettomuutta, vaan nimenomaan se on rakkautta, että kykenee näkemään lapsen sellaisena kuin tämä todella on, ja puuttuu KÄYTÖKSEEN.



sinulla on todella pienet mahikset mihinkään. Jos äitiä ei kiinnosta, vastuu tytön käytöksstä on lapsen isällä.



Hänen pitäisi ryhdistäytyä. Puuttua napakasti, jutella lapselle, puuttua ja vastuuttaa lapsi toiminnastaan.



me päädyimme eroon.



Mies edelleenkään ei näe, miten paskamaisesti hänen lemmikkityttärensä käyttäytyy ja kohtelee. Olen vääntänyt hänelle rautalangasta asioita. Ja meillä on tilanne, että lapsi ei ENÄÄ ole 8, eikä 12, vaan kohta täysi-ikäinen !! Isin kulta, joka edelleenkään ei ymmärrä mitään.



Me teimme lapsetkin, ennenkuin huomasin. Erosimme. Isi ja tytär saivat toisensa.

Tilanne on hankala, koska mies ei suostu näkemään ongelmia. Ehkä ne ovat hänelle kipeitä asioita ja hän yrittää kieltää ne. Olen sivusta seurannut vähän vastaavaa kuviota, jossa lapsi on häiriytyneen äidin armoilla ja etäisä on aivan voimaton tilanteessa. Apua on yritetty hakea, mutta äiti osaa puhua viranomaiset pyörryksiin ja lapselle ei apua ole saatu. Lapsi käy harvemmin isän luona, äiti sotkee tapailujakin ja tämä kaikki on kovin raskasta sekä isälle että hänen uudelle perheelleen.



Kehottaisin sinua punnitsemaan vakavasti, onko tämä nykyinen ihmissuhde sen arvoinen että olet sen edestä valmis uppoamaan syvälle suohon tuon lapsen vuoksi. Isä ei lapsestaan eroon pääse, mutta ei hän välttämättä pysty saamaan lapselle apuakaan niin että tilanne korjaantuisi. Isän kannalta tilanne voi olla aika toivoton, mutta sinulla on mahdollisuus hyljätä uppoava laiva ja aloittaa uusi elämä jonkun toisen kanssa puhtaalta pöydältä.

Mulla oli myös valitettavasti tuossa iässä joku tuollainen kausi että tykkäsin rääkätä eläimiä :( En ymmärrä mistä se tuli, mulla kun ei ole alkoholistiäitiä eikä huonoa kotia taustalla, ja nykyisin olen eläinrakas ihminen. Mutta jotenkin mulla kai kesti normaalia kauemman sellaisen empatiakyvyn kehittyminen että olisin syvästi tajunnut että eläin kärsii. Niinpä mm. vedin lemmikkihamsterin vessanpöntöstä, laitoin veljeni marsun korviin tiukasti nipistäviä pyykkipoikia ja katselin kun se juoksi uikuttaen, kiipeilin puista linnunpesiä ja jos löysin poikasia hirtin ne narulla. Hyi olkoon kammottaa ajatellakin niitä tekojani, mutta jotenkin minä en vaan oikeasti ymmärtänyt että ne on samanlaisia olentoja kuin minäkin jotka oikeasti kärsivät, vaan näin kivun ilmaukset vain hassuna sätkintänä jota on ihan hauska katselle :(

että sulla on suuri huoli lapsesta,että välität tytöstä (vaikka ehkä nyt et juuri) ja olet huolissasi ja että sinulla on kuitenkin ammatillistakin näkemystä. Sano että teette vaan lapselle hallaa jos hänellä onkin joku hätänä eikä nyt saa tarvitsemaansa apua. Jos edes kävisitte kerran siellä nla psykologilla ja jos asiat heidän mielestään ok, niin annatte olla ja ajan parantaa..koita puhua näin miehelle

Mulla oli myös valitettavasti tuossa iässä joku tuollainen kausi että tykkäsin rääkätä eläimiä :( En ymmärrä mistä se tuli, mulla kun ei ole alkoholistiäitiä eikä huonoa kotia taustalla, ja nykyisin olen eläinrakas ihminen. Mutta jotenkin mulla kai kesti normaalia kauemman sellaisen empatiakyvyn kehittyminen että olisin syvästi tajunnut että eläin kärsii. Niinpä mm. vedin lemmikkihamsterin vessanpöntöstä, laitoin veljeni marsun korviin tiukasti nipistäviä pyykkipoikia ja katselin kun se juoksi uikuttaen, kiipeilin puista linnunpesiä ja jos löysin poikasia hirtin ne narulla. Hyi olkoon kammottaa ajatellakin niitä tekojani, mutta jotenkin minä en vaan oikeasti ymmärtänyt että ne on samanlaisia olentoja kuin minäkin jotka oikeasti kärsivät, vaan näin kivun ilmaukset vain hassuna sätkintänä jota on ihan hauska katselle :(

Mulla oli myös valitettavasti tuossa iässä joku tuollainen kausi että tykkäsin rääkätä eläimiä :( En ymmärrä mistä se tuli, mulla kun ei ole alkoholistiäitiä eikä huonoa kotia taustalla, ja nykyisin olen eläinrakas ihminen. Mutta jotenkin mulla kai kesti normaalia kauemman sellaisen empatiakyvyn kehittyminen että olisin syvästi tajunnut että eläin kärsii. Niinpä mm. vedin lemmikkihamsterin vessanpöntöstä, laitoin veljeni marsun korviin tiukasti nipistäviä pyykkipoikia ja katselin kun se juoksi uikuttaen, kiipeilin puista linnunpesiä ja jos löysin poikasia hirtin ne narulla. Hyi olkoon kammottaa ajatellakin niitä tekojani, mutta jotenkin minä en vaan oikeasti ymmärtänyt että ne on samanlaisia olentoja kuin minäkin jotka oikeasti kärsivät, vaan näin kivun ilmaukset vain hassuna sätkintänä jota on ihan hauska katselle :(

Tilanne on hankala, koska mies ei suostu näkemään ongelmia. Ehkä ne ovat hänelle kipeitä asioita ja hän yrittää kieltää ne. Olen sivusta seurannut vähän vastaavaa kuviota, jossa lapsi on häiriytyneen äidin armoilla ja etäisä on aivan voimaton tilanteessa. Apua on yritetty hakea, mutta äiti osaa puhua viranomaiset pyörryksiin ja lapselle ei apua ole saatu. Lapsi käy harvemmin isän luona, äiti sotkee tapailujakin ja tämä kaikki on kovin raskasta sekä isälle että hänen uudelle perheelleen.

Kehottaisin sinua punnitsemaan vakavasti, onko tämä nykyinen ihmissuhde sen arvoinen että olet sen edestä valmis uppoamaan syvälle suohon tuon lapsen vuoksi. Isä ei lapsestaan eroon pääse, mutta ei hän välttämättä pysty saamaan lapselle apuakaan niin että tilanne korjaantuisi. Isän kannalta tilanne voi olla aika toivoton, mutta sinulla on mahdollisuus hyljätä uppoava laiva ja aloittaa uusi elämä jonkun toisen kanssa puhtaalta pöydältä.

Toista et voi muuttaa. Eli jos miehesi ei ymmärrä tai halua ymmärtää, niin et sinä voi pakottaakaan häntä ymmärtämään ja tekemään asialle jotain. Ihan sama kuin alkoholistin kanssa. Sinä voit vain valita haluatko tuollaisen miehen ja vielä lapsia tuollaisen miehen kanssa.

Ei tuo suhteenne ongelma ole se miehen lapsi, vaan mies!

lapsi oireilee noin vahvasti? Kannattaisiko katsoa peiliin, teidän kummankin. Lapsi on kuitenkin aina lapsi ja aikuisen on mietittävä ensisijassa lapsen asemaa ja tunteita, ei omaa hinkuaan vääntää sitä rakkauslasta perheeseen jossa jo ensimmäisellä lapsella on ongelmia.

en usko, mm. koska tuota lapsi-murhasi-marsuni-julmasti juttua on kirjoiteltu tällä palstalla aiemminkin ainakin pari kertaa.

Mutta jos tämä olisi totta, niin suosittelisin vakavasti häippäsemistä kuvioista. Jos miehesi ei edes tuossa tilanteessa ole valmis hakemaan mitään apua lapselle/myöntämään lapsen ongelmia, niin hänestä ei ole isäksi (eikä puolisoksi sinulle). Piste.

Omien lasten kasvattaminen on täysin eri asia kuin

tietyssä roolissa toimiminen työpaikalla (sinulla rooli=lto).

Ja kotona/siviilielämässä kohdataan toisenlaisia tunnetason haasteita kuin päiväkodissa tai koulussa tai työpaikoilla. Rakkaus ja huolenpito ja kasvattaminen äitinä ja isänä poikkeaa melkolailla ammattikasvattajan roolista, jota vedetään työpäivinä klo 8-16 miinus ruoka- ja kahvitauko. Psykankirjasta luetut teoriat ja menetelmät ovat vain teorioita ja menetelmiä, rakkaus ja sitoutuminen toiseen ihmiseen jotain ihan muuta...

Saan vaikutelman, että itse olet lapseton, etkä ymmärtänyt mihin pakettiin sitoudut, kun otit miehen...

uskaltanut antaa vihreää valoa miehen lapsitoiveille KOSKA tosissani olen pelännyt mitä vauvan tulo toisaalta tekisi tämän miehen lapsen jo valmiiksi selkeästi häiriintyneelle tunne-elämälle,toisaalta siksi että haluan suojella omia lapsiani ja tänään viimeistään tajusin miten tämä lapsi voi tehdä MITÄ vain (myös vauvalle). Meillä oli kaveriperheen lapset hoidossa,tytön ikätoveri ja alle 1v,vanhempi oli tytön leikkiseurana,mutta silloin kun (tyttö kuvitteli että)mun silmä vältti,tukisteli naureskellen tätä pikkulasta (1v).Samana aamuna mun lemmikkimarsuni oli menettänyt henkensä olosuhteissa joista en tarkemmin ilkeä tähän kirjoittaa mutta arvanette keneen johtolangat vievät.ap

Tilanne on hankala, koska mies ei suostu näkemään ongelmia. Ehkä ne ovat hänelle kipeitä asioita ja hän yrittää kieltää ne. Olen sivusta seurannut vähän vastaavaa kuviota, jossa lapsi on häiriytyneen äidin armoilla ja etäisä on aivan voimaton tilanteessa. Apua on yritetty hakea, mutta äiti osaa puhua viranomaiset pyörryksiin ja lapselle ei apua ole saatu. Lapsi käy harvemmin isän luona, äiti sotkee tapailujakin ja tämä kaikki on kovin raskasta sekä isälle että hänen uudelle perheelleen.

Kehottaisin sinua punnitsemaan vakavasti, onko tämä nykyinen ihmissuhde sen arvoinen että olet sen edestä valmis uppoamaan syvälle suohon tuon lapsen vuoksi. Isä ei lapsestaan eroon pääse, mutta ei hän välttämättä pysty saamaan lapselle apuakaan niin että tilanne korjaantuisi. Isän kannalta tilanne voi olla aika toivoton, mutta sinulla on mahdollisuus hyljätä uppoava laiva ja aloittaa uusi elämä jonkun toisen kanssa puhtaalta pöydältä.

Toista et voi muuttaa. Eli jos miehesi ei ymmärrä tai halua ymmärtää, niin et sinä voi pakottaakaan häntä ymmärtämään ja tekemään asialle jotain. Ihan sama kuin alkoholistin kanssa. Sinä voit vain valita haluatko tuollaisen miehen ja vielä lapsia tuollaisen miehen kanssa.

Ei tuo suhteenne ongelma ole se miehen lapsi, vaan mies!

miestä ja jopa tätä hyvin omituista,haastavaa lasta,mutta en tiedä riittääkö mun voimat ns tähän juttuun.Mies ripustautuu muhun hyvin vahvasti,ts "en kestä enää mitään jos menetän sut" mutta silti.En oikeesti tiedä.Ahdistaa vaan.ap

[itoivottavasti joudut helvettiin.oksettava luonnehäiriöinen kusipää

kamoon,vastaaja sanoi, ettei enää ole sellainen. Hyvä, että joku paranee hirviömäisistä piirteistään ja hienoa, että uskaltaa tunnustaa ollensa sellainen joskus.

Vaikka iljettävältä kuulostikin, niin tällainen viha sellasita ihmistä kohtaan, joka on oppinut virheistään ei todellakaan ole oikein.

Mitä järkeä parantaa tapojaan kenenkään, jos teki kummin päin vaan saa vihaa niskaan? Ei paljon ap:n ongelmaottolastakaan motivoi parantamaan tapojaan.

tilanne vaan pahenee lapsen kasvaessa jos isä ja äiti eivät kykene lapselle rajoja asettamaan tai häntä hoitoon toimittamaan.



Jos hankit lapsen niin



1. olet jatkuvasti vahtimassa ettei isosisko satuta lastasi.negatiiviset tunteet, joita tunnet miehen lasta kohtaan tulevat moninkertaistumaan. kunnioituksesi omaa miestäsi kohtaan vähenee päivä päivältä ja liittonne alamäki alkaa



2. mikäli eroatte, vietät päiväsi peläten mitä kauheuksialapsellesi isän luona isän silmien välttäessä tapahtuu



en näe miten vousit pysyä suhteessa jos miehesi ei suostu edes puhumaan tyttärensä asioista.

Tuosta lapsesta et pääse eroon millään, joten ainoa mahdollisuus on etsiä uusi LAPSETON mies.

koko juttua mutta jatketaan nyt sen verran että sun lähtösi voisi sysätä miehen hakemaan apua lapselleen. Sun olemassaolo mahdollistaa tilanteen jatkumisen ennallaan, koska se pitää tilanteen siedettävänä.



Tee nyt ainakin ultimatum, että lapsi psykiatrille tai sä lähdet. Jos et voi tehdä tätä niin mikset?

En voisi ikimaailmassa elää tuollaisessa tilanteessa. Lapsihan on yksinkertaisesti paha. Aivan varmasti vahingoittaisi vauvaa, jos sellaisen saisitte.

Selitä miehelle ettei ammattiauttajalle meno tarkoita että lapsessa olisi jotain vikaa, vaan että lapsi on joutunut kärsiä ja se on siksi hänelle itselleen parasta tulevaisuuttakin ajatellen. On pelkkä karhunpalvelus olla viemättä lasta terapiaan. Jos biologinen äiti ei ota vastuuta lapsestaan ja lapsi on enimmäkseen teillä niin kyllä sinullakin on oikeuksia lapsen kasvatukseen. Koti on myös sinun kotisi ja siellä olevat eläimet yms irtaimisto on myös sinun, eikä niiden kohtelusta voi silloin päättää pelkkä isä.Jos hynttyyt on yhteen lyöty ja sinun pitäisi ehdoitta rakastaa miehesi lasta, on sinulla silloin myös oikeus kasvattaa häntä, asettaa rajoja ja kieltoja sekä velvollisuuksia.

tuota rataa voi kehittyä psykopaatiksi. Epävakaa alkoholistiäiti on aika huono kasvualusta elämälle. Mutta sinuna miettisin myös, millainen tuo mies on. Onko hänestä isäksi ja puolisoksi?

Hän ei ole kyennyt huolehtimaan lapsestaan kunnolla.

Hän ripustautuu sinuun, kuulostaa aika epäkypsältä. Ei tasa-arvoinen suhde, varsinkaan jos hän ei edes kuuntele sun mielipiteitä ja ajatuksia ja ole valmis keskustelemaan sun kanssa.

itsensä irti koko hommasta?

Mun paras ystävätär on samaa mieltä,se sanoo koko ajan että sairastun vielä itsekin.Että olen nuori,kaunis ja älykäs ja mulla on vielä mahdollisuus toisenlaiseen,paljon helpompaan elämään :/

Liian tunneihminen vaaan taidan olla.Rakastan miestäni ja oikessti haluisin auttaa näitä kaikkia osapuolia mieheni eksästä lähtien,kun vaan mitenkään voisin.ap