homo poikien äidit

En ole äiti, mutta nuoren sedän ex-puoliso. Asuessamme samalla paikkakunnalla olimme tekemisissä viikottain. Tiesin lapsen ollessa noin 10-v, että homo mikä homo. Lapsen vanhemmatkin tiesi, ja juttelimmekin aiheesta, ja päädyimme kaikki siihen tulokseen, että lapsemme saa olla mitä on, kunhan ovat onnellisia. No, minulle tuli ero ja muutin muualle, yhteydenpito jäi. Sain tänä kesänä kytsun sukujuhliin, vaikka en enää varsinaisesti kuulukaan sukuun. Ja tapasin siellä nuoreksi mieheksi varttuneen tyypin, joka oli upeasti pukeutunut, hiukset oli tyylikkäät ja meikkiä naamassa sillein sopivasti. Hän puhui vähän sillein neitimäisesti, niinkuin nyt tämmöinen stereotyyppinen homo tekee. Tiedän, että homoja on monenlaisia, mutta tämä upea nuorimies nyt vaan sattuu olemaan tuollainen stereoryyppi. Mutta mikä nuori! Aivan ihana! Esitteli miesystävänsä, molemmat hauskoja tyyppejä. Ha mikä upea perhe! Vanhemmat esittelivät vävyään ihan niinkuin ketä vävyä tahansa. Perhekuvassa oli kaikki tyttö- ja poikaystävät. Ja kaikille asia oli ohan ok. Tai ainakaan kukaan ei julki tuonut mitään muutakaan. Minun nuorempi lapsi 11-v tuli minulta kysymään, että kuka ruo mies on, vastasin, että serkkusi poikaystävä, ja asia oli sillä selvä.

Olet nuoren SEDÄN ex-puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Koska tavallaan poika on itse sanonut sen suoraan jo hyvin varhaisella iällä. Varmaa tämä ei ole vieläkään, koska mitään virallista ulostuloa ei ole ollut, mutta toisaalta on tuntunut jo pitkään siltä, että poika on homo sillä itsestäänselvällä tavalla, jolla moni automaattisesti olettaa ihmisten olevan heteroita.

Keskimmäinen poika (nyt 18) on ollut aina sellainen pojat on poikia -rämäpää, tykännyt urheilusta ja sotaleikeistä ja moottoriajoneuvoista ja sarjakuvasankareista ja sellaisesta, mistä poikien nyt voi olettaa pitävän. Paitsi tytöistä. Poika ei ole missään vaiheessa ilmaissut mitään kiinnostusta erityistä tyttöihin, vaan huomio on aina keskittynyt miehiin ja poikiin. Koska poika on suoraviivainen ja rohkea, eikä meiltä ole tullut hirveän negatiivista palautetta, ei kai ole sitten ollut mitään erityistä tarvetta itsesensuriin tai ujosteluun.

Samoista asioista kiinnostuneet tytöt ovat olleet kivoja ja reiluja kavereita ilman mitään jännitteitä ja suunnitelmia. Sen sijaan silloisesta läheisimmästä poikakaverista oli päiväkoti-iässä kova selitys, kuinka he muuttavat isona vuorelle asumaan yhteen ja vuorikiipeävät joka päivä. Sukulaisen häissä poikaa mietitytti kovasti, miksi sulhanen otti morsiamen kun olisi selvästi ollut parempi mennä naimisiin bestmanin kanssa. Lapsuuden ihailun kohteen ovat aina olleet miehiä, nuoria ja komeita sellaisia (kuten luokan koulunkäyntiavustaja, jolla oli moottoripyörä tai lähirannan rantavahti). Myöhemmin tietyt nuoret miespuoliset perhetutut ujostuttivat ja pistivät kielen solmuun. Kylään tulevat tyttökaverit voi aina ottaa vastaan kotiverkkareissa, mutta muutamien kaveripoikien kanssa hengailu on aina tarkoittanut vaatteiden venkslaamista ja peiliin vilkuilua ennen kuin voi lähteä ulos tai avata oven, samalla tavalla kin isoveljellä tyttöjen kanssa. Pari vuotta nuoremman pikkusiskon kanssa seuraavat silloin tällöin urheilua esille ja aina kun sisko kommentoi miesurheilijoiden ulkonäköä, pojalla on mielipide. Tänä keväänä pojan kanssa kaupungilla tajusin myös ensimmäistä kertaa, että se katselee nuoria miehiä kaupungilla aika avoimesti ja saa itsekin välillä pitkää silmää noilta tyypeiltä. En minä vielä niin vanha ole, ettenkö flirttiä tunnistaisi. ;)

Tässä ihan hiljan poika on myös alkanut pyöriä tiuhaan yhden ja saman kaveripojan kanssa, joka on kyllä pakosti enemmän kuin kaveri. Tämä toinen poika on ollut meilläkin käymässä ja vaikka mitään suudelmia tai sellaista suoraa ei ole näkynyt, en ole koskaan nuoruudessani tai tänä päivänä nähnyt, että nuoret pojat tänä päivänä koskettaisivat toisiaan ja olisivat lähekkäin ihan tuolla tavalla muuten vaan.

Mielenkiinnolla olen tässä odotellut, tuleeko koskaan sitä varsinaista ilmoitusta, vai onko asia jotenkin niin selvä, että sitä ei koskaan sanota ääneen tuossa kaapistatulomielessä vaan se poikaystävä vaan alkaa tässä pyöriä ihan poikaystävänä ilman mitään erillistä ilmoitusta.

Ihana tarina <3

Up

Sanoi pienenä haluavansa naimisiin pojan kanssa. Ei ole varsinaisesti tullut kaapista, mutta vihjailee asiasta joskus.

Lähipiirissä on poika, jolla ei ole ollut yhtään poikakaveria, mutta on yksi tyttökaveri kun löytyi koulusta ekaluokalla. Poika harrastaa tanssia.

Olen ajatellut, että onko kehittymässä homopoika? Eikä siinä mitään pahaa ole jos on.

Miten voi valmistautua siihen, että vanhemmat osaavat suhtautua oikein pojan luontaiseen suuntautumiseen jos vahvistuu se mitä luulen?

Nosto