Musiikinope suositteli lapselleni yksityislaulutunteja ja antoi 7 musiikista-ristiriitaa!

ei ole sitten saanut hyviä numeroita musiikinkokeista (jotka nyt voivat käsitellä esim. musiikkihistoriaa)

se numero oli laulunumero ja nyt se on musiikin numero. Musiikin opetus pitää sisällä todella paljon muutakin kuin laulua. Ehkä kirjalliset kokeet (musiikin historia, musiikin teoria, soittimien osia tms.)ja soittokokeet ovat menneet huonosti ja vaikka laulukokeen arvosana oliskin 9 kaikkien kokeiden/testien ja tuntityöskentelyn keskiarvoksi on tullut 7.

päätyi suosittelemaan yksityistunteja.



Minkä ikäinen lapsi kyseessä?



Konservatoriossa laulutunteja annetaan 15 vai oliko 16 vuotiaasta alkaen.

Olet varmasti lukenut koulun tiedotteita ja huomannut, että arvostelu on muuttunut sitten omien kouluaikojen. Nykyään 8 on se hyvän oppilaan numero, numero jonka saa kun saavuttaa tavoitteet. 9 ja 10 annetaan oppilaalle, joka jollakin tavalla ylittää annetut tavoitteet. Joten tässä valossa 7 on hyvä numero.





Ennen annettiin numeroita naamankin perusteella, nykyään on tarkat arvostelukriteerit.

15.6 Arviointi ja päättöarvioinnin kriteerit

Musiikin arvioinnissa noudatetaan valtakunnallisten opetussuunnitelmaperusteiden arviointiohjeit

Arviointimenetelminä musiikin tunneilla käytetään mm.

• jatkuva oppilaan havainnointi musiikin tunneilla

• musiikkiesitykset (laulu- ja soittonäytteet)

• tuntiosallistuminen ja asennoituminen musisointiin ja musiikkiin

testit ja kirjalliset tuotokset (esim. musiikkiesitelmät)

Päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8

Oppilas

• osallistuu yhteislauluun ja osaa laulaa rytmisesti oikein sekä melodialinjan suuntai-sesti

• hallitsee jonkin rytmi-, melodia- tai sointusoittimen perustekniikan niin, että pystyy osallistumaan yhteissoittoon

• osaa kuunnella musiikkia ja tehdä siitä havaintoja sekä esittää perusteltuja näke-myksiä kuulemastaan

• osaa kuunnella sekä omaa että muiden tuottamaa musiikkia niin, että pystyy mu-sisoimaan yhdessä muiden kanssa

• tunnistaa ja osaa erottaa eri musiikin lajeja ja eri aikakausien ja kulttuurien musiik-kia

• tuntee keskeistä suomalaista musiikkia ja musiikkielämää

• osaa käyttää musiikin käsitteitä musisoinnin ja musiikin kuuntelun yhteydessä

• osaa käyttää musiikin elementtejä rakennusaineina omien musiikillisten ideoidensa ja ajatustensa kehittelyssä ja toteutuksessa.

että laulunumero paranisi.



Jospa lapsi on muuten musiikintajuinen, esiintyvä ja kaikin puolin musiikista pitävä tyyppi, mutta laulutaito tai sen puute vetää numeroa alaspäin?

Nimittäin musiikkiopistoonhan on pääsykokeet, jotka läpäistyään valitaan oppilaaksi jos on tarpeeksi hyvä ja uskotaan soveltuvan ko. aineeseen. Jos taas ehdottaa yksityistunteja, ei opettaja edes usko lapsesi pääsevän oppilaaksi "virallista" tietä.



Ja tosiaan - ei musanumero mistään musikaalisuudesta tai lauluäänestä koostu. Onko sitten saanut kympin kaikista kokeista, vai? Entäpä tuntiaktiivisuus? Mahdollinen kuorolaulu?

Itsekin musiikkiin erikoistuneena luokanopettajana annoin tuossa yli 100 oppilaalle musiikin numerot. Kyllä todistuksiin voi lipsahtaa myös virheitä.

josko tosiaan on tullut virhe.



Joku muu on saanut lapsellesi tarkoitetun numeron, henkilöt sotkeutuneet.



Olen opettaja ja jotkut oppilaat menee sekaisin arjessakin ja tarkkana saa olla kun tekee arviointeja.

Musiikin opetukseen kuuluu paljon muutakin. Kokeet on varmaan menneet huonosti, ei ehkä osallistu tunnilla tms. Jos numeroita ihmettelee, kannattaa olla yhteydessä opettajaan. Sieltä se syy löytyy.

ja arviointikriteereihin. Musiikinnumero ei ole mikään laulunumero.

saa hyvän numeron. Laulu on vain yksi osa-alue.

Olin koulussa töissä ja vasta tunnin lopuksi laulettiin ja muu tunti soitettiin soittimilla ja se on monella vaikeaa.

Somalipojat oli siinä hyviä, kun heillä oli vahva rytmintaju.

Harrastaa kitaransoittoa ja ottaa laulutunteja, esiintyy koulun tilaisuuksissa. Ehkäpä pelkkä laulutuntien suosittelu ei riitä kymppiin.

Silloin kun itse toimin aikoinani musiikinopettajana, painotin arvosanassa erityisesti tuntiaktiivisuutta, mikä suomennettuna ei siis tarkoittanu sitä, että olisin suosinut ulospäinsuuntautuvia oppilaita, vaan sitä, että mikä oppilaan asenne musiikinopetusta kohtaa oli. Siis, otin huomioon oppilaan oman persoonan. Mutta se asenne, millä musiikintunneilla oli mukana, ratkaisi paljon. Oma harrastuneisuus auttaa aina, yleensä juuri musiikkia harrastavilla oli innokas asenne musiikkiin. Mutta vaikka lapsi ei olisi harrastanut musiikkia vapaa-ajallaan, oli siis täysi mahdollisuus saada vaikka 10 todistukseen. Laulutunteja kuvittelisin suositeltavan VAIN jos lapsella on tosiaan HYVÄ musikaalisuus. Eli ota laulutuntisuositus kehuna, mutta kysy ihmeessä opettajalta syytä odottamattomaan arvosanaan, heillä tulee olla jokaiseen arvosanaan hyvät perustelut!

Jos taas tarkastellaan laulutunteja - ei siis koulun musiikintunteja, vaan laulutunteja, niin niissäkin on itse asiassa kyse paljon muustakin kuin laulamisesta. Toki kaikki siellä tähtää hyvään laulamiseen, mutta laulamisen opettamisessa on omat kommervenkkinsä. Opettajahan ei voi työntää sormeaan oppilaan suuhun ja kurkkuun näyttääkseen, miten niiden pitää olla, joten asiaan tutustutaan yrittämisen ja erehtymisen kautta. Ensimmäisillä laulutunneilla etupäässä hengitetään ja etsitään luontevaa lauluasentoa. Tässä ei nyt ole tilaa ruveta kuvailemaan sitä hengitystä tai asentoa, mutta vasta kun ne ovat jotensakin kohdillaan, alkaa olla toivoa hyvästä laulamisesta.



Asennolla, hengityksellä ja vaikka hyvinkin yksinkertaisen melodian laulamisella suhteellisen kelvollisella tekniikalla on kuitenkin yllättäviä vaikutuksia. Ne nimittäin rentouttavat ja voivat helpottaa jopa ahdistuneisuutta - ainakin jossain määrin. Jännittyneisyys ja suoranainen ahdistuneisuus, joita monet kokevat koulun laulukokeen takia, voivat olla esteenä hyvälle suoritukselle. Rentouden ja harjoitusten myötä sävelkorva kehittyy. Se ei siis ole yksinomaan myötäsyntyinen lahja, jota ei voisi kehittää.



Laulaminen ohjaa mielenkiintoa musiikkiin laajemminkin. Musiikkiharrastus pakkaa esimerkiksi laajentamaan musiikkimakua hyvinkin nopeasti, kun eri tyylisuunnista alkaa löytyä mieleisiä teoksia. Tosin nuorille tuo musiikkimaku on väkevä sosiaalinen tekijä, ja "väärää" musiikkia kuuntelevaa voidaan vieroksua. Kaikki nämä seikat kuitenkin vaikuttavat musiikinnumeroon. Toisaalta, jos musiikkia harrastaa, niin liekö se todistuksen numero enää pääasia. Siitä pakkaa tulemaan hyvä harrastuksen myötä muutoinkin.



Lisäksi laulukokemus parantaa esiintymiskykyä. Vaikkei laulaisikaan konserteissa, niin samoja hengitys- ja kehonhallintatekniikoita voi käyttää rentoutumiseen vaikka äidinkielen esitelmän lähestyessä. Ja koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, rennosta ja lämpimästä kropasta löytyy usein rento ja keskittynyt mieli. Toki pitää muistaa, että nämä seikat ovat sellaisia, jotka opitaan hyvin vasta pitkällä harjoittelulla.



En toki tiedä tapausta, mutta minulle tuli ap:n tekstistä mieleen, että opettaja on havainnut tyttäressä olevan laulajan ainesta. Koulussa musiikinopettaja vain ei ehdi häntä opettaa, eikä hänellä ehkä ole varsinaisen laulunopettajan taitojakaan. Laulun opettaminen kun pakkaa olemaan vaativaa, sillä se on erittäin läheistä kahden ihmisen vuorovaikutusta, jossa aika ajoin tunteetkin nousevat pintaan. Itselläni ensimmäinen laulutunti aikanaan meni hekotteluksi, mutta laulunopettaja kertoi, että jotkut alkavat myös itkeä.



Lähtökohta on tietenkin tytön oma halu. Laulutunteja on aivan turha käydä ja maksaa, jos ei kiinnostusta löydy. Ja jos ne päättää aloittaa, kannattaa varautua opetuksen intiimiyden aiheuttamiin alkuvaikeuksiin. Etenkin ujolle nuorelle ne voivat olla haaste.



Lopuksi: en näe mitään syytä, miksei muutamasta laulutunnista olisi hyöytä kelle tahansa aika ajoin. Itselleni niistä on ollut enemmän hyötyä kuin lääkäreiden syöttämistä pillereistä. Jotkut varmasti hyötyvät vähemmän, mutta ihmiset kyllä syytävät rahojaan turhempaankin.