Lue keskustelun säännöt.
Välit poikki kummilapsen vanhempiin, miten muistaa kummilasta?
02.06.2012 |
Välit ovat menneet poikki kummilapseni vanhempiin (oikeammin hänen äitiinsä), mutta haluaisin silti muistaa lasta kummin ominaisuudessani. Miten ihmeessä se onnistuu? Lapsi on vielä niin pieni, ettei pysty itsenäisesti olemaan kontaktissa, äitinsä taas marttyyrimäisesti torppaa kaikki yhteydenottoyritykseni.
Olen lähettänyt kortteja, paketteja, kirjeitä, mutta kuullut sitten mutkan kautta, että roskiin on äitinsä ne heittänyt, tai sitten ei ole kertonut keneltä lahja on ollut.
Kommentit (8)
jatka sitkeästi yhteyden pitämistä.
lapsi ajan mittaan ymmärtää itse, ettet ole häntä hylännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mene pimpottamaan ovikelloa? Jos lapsikin sattuisi olemaan kotona, niin koronnat vaikka vähän ääntäsi ja toteat, että kummi tuli moikkaamaan "Liisaa". Lapsi varmasti kiinnostuu ja ihmettelee, jollei äiti päästä sisään.
Yhteydenotot eivät ilmeisesti kannata. Kortin laittaminen on ihan kiva ja halpa ele, mutta tuskin kannattaa mitään kalliimpaa lähetellä.
Mitäs jos perustaisit pankkiin kummilapsen nimelle tilin, laittaisit sinne vaikka joka kuukausi muutaman euron, juhlapäivinä vähän enemmän. Sitten kun lapsi olisi tarpeeksi vanha, voisit antaa lapselle tilitiedot ja tilin käyttöoikeudet. Tietysti siten, etteivät inhottavat vanhemmat pääse noihin rahoihin ikinä käsiksi.
Tiedän kummeja, jotka säästävät kummilapsilleen joka kuukausi rahaa.
Yhteydenotot eivät ilmeisesti kannata. Kortin laittaminen on ihan kiva ja halpa ele, mutta tuskin kannattaa mitään kalliimpaa lähetellä.
Mitäs jos perustaisit pankkiin kummilapsen nimelle tilin, laittaisit sinne vaikka joka kuukausi muutaman euron, juhlapäivinä vähän enemmän. Sitten kun lapsi olisi tarpeeksi vanha, voisit antaa lapselle tilitiedot ja tilin käyttöoikeudet. Tietysti siten, etteivät inhottavat vanhemmat pääse noihin rahoihin ikinä käsiksi.
Tiedän kummeja, jotka säästävät kummilapsilleen joka kuukausi rahaa.
Eikö sille tilin avaamisella pidä olla lapsen huoltajien suostumus?
Minä sanoisin, että anna olla.
Minä olen huono kummi, enkä muista omia kummilapsiani, eivät he minua kaipaakaan. Olen lopettanut jo vuosia sitten yhteydenpidot ja lahjakoneena olemisen.
Olen luultavasti nuoruuskaverini lasten kummi. En päässyt toiselle puolen suomea kastejuhliin. Kummitodistuksia en ole saanut. Ystävä kyllä kertoi, että minut on kummiksi kaksoistytölle nimetty ja kertoi, miten pappi oli hämmästynyt minun ammatin kuullessaan, olin tuolloin juuri päässyt ammattikoulusta miesvaltaiselta alalta, olin 18 v.
Kun kummitytöt olivat vauvoja, aloin neulomaan heille villatakkia tai jotain semmosta. Ystävä kävi kotikonnuilla kylässä, näytin neulemuksiani. Hän katsoi niitä halveksuvasti. Purin ne. Lapiot ja sankot heille kerran vein lahjaksi, kun en nuorena tiennyt mitä minkin ikäisille lapsille hankitaan, rahaa oli aivan tolkuttoman vähän kun olin työttömänä ja asuin jo omiallani. Sen koommin en ole heitä muistanut, välit kaveriinkin menivät kait poikki, hän mm. kännipäissään haukkui minut, olen tylsä ja tosikko, en ole enää 24-vuotiaana yhtä kiva kuin 14 vuotiaana.
Aikuisiällä pääsin kummiksi siskon työlle. Sisko on myös kummi omalle lapselleni, joka on vanhempi, eikä koskaan muistanut tätä, Viimeinen niitti omalle lapselleni oli hänen rippijuhlansa, johon sisko lupasi jälkijättöisesti lähettää jotain. Vielä tänäkään päivänä ei ole mitään kuulunut, rippiuhlien jälkeen on vietettu jo ylppärit ja kohta on kait valmistumisjuhlatkin edessä.
Minä totesin,ettei minunkaan velvollisuuteni ole ostella hänen lapselleen mitään.
Kaverin lapselle pääsin kummiksi. He muuttivat 400 km:n päähän kotikonnuilleen. Postittelin lahjat. IKINÄ en saanut kiitosta edes tekstarilla! Kyselin, mistä lapsi tykkäisi, mikä kiinnostaa, ostaisin joulu-synttärilahjaa. En saanut vastausta. Olen saanut lapsesta kaksi valokuvaa, ja sitten totesin, että olkoot. Ehkä he eivät tarvitse minun postittamia tavaroita. Mistäs minä voin tietää, mistä se lapsi tykkää, millainen on, kun äitinsä ei kerro mitään lapsesta!!Se, että lapsella on adhd-diagnoosi ja lääkitys, ei paljon kerro lapsen kiinnostuksen kohteista tai edes vaatekoosta.
Joten pitkäkööt tunkkinsa.
etpä ole ainakaan minun lapseni kummi. Ko. kummitäti höpötteli perheestämme puuta heinää ympäri sukua, ja on ollut hipihiljaa kohta jo 2 vuotta, kun nostin kissan pöydälle. Olisin vain halunnut tietää, miksi hän panetteli meitä niin. Ei edes kieltänyt tekoaan, katkaisi vain välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät ajattele itsenäisesti. Jos vanhemmat eivät pidä sinusta niin ei pidä lapsikaan. propagandaa on varman tullut ja tulee vanhempien taholta niin paljon.
Oman ainoan kummilapseni äiti laittoi kerran lasiini tyrmäystippoja kavereidensa kanssa meillä kotona.
Tuppautui oikein väkisin kylään kokeilemaan vaikutusta.Oksensin koko illan vaikken juonut kuin vajaan lasin viiniä. Kaverinsa kertoi jälkeenpäin mitä olivat tehneet.Syynä oli kateus.En ole pitänyt yhteyttä turvallisuussyistä.
jatka sitkeästi yhteyden pitämistä.
lapsi ajan mittaan ymmärtää itse, ettet ole häntä hylännyt.