Ilkeä 4- vuotias

Vaikka kerhossa ilmeisesti useinmiten on kavereita löytynyt... Nyt keväällä ollut vielä tavallista paljon levottomampi. Ap

useampi lapsi, ja laajalla ikähaarukalla, voin vain sanoa, että kaikenlaisia vaiheita kasvussa tulee eteen, ja tsemppiä niitten läpikäymiseen...!

Meilläkin 4 v. elää aika hankalaa vaihetta juuri nyt.



Ja senkin neuvon annan, että jos sinusta tuntuu jokin olevan pielessä, ala vaatimaan lapsellesi tukea ajoissa, ja nimenomaan vaatimaan, sillä esim. neuvolassa halutaan usein uskoa ja nähdä vain se helpompi puoli. Esikoisen kanssa on aiheesta kokemusta.



Yksi vielä, mikä minulla pisti viestissäsi silmään, oli se, että kevään myötä käytös on huonontunut. Kannattaa miettiä myös siitepölyallergian mahdollisuutta, sillä se näkyy joskus pienillä (ja vähän isommillakin) kiukkuamisena, kun olo on tukala. Lapsesi on juuri siinä iässä, jolloin siitepölyallergia voi alkaa oireilla.

Huomioi kiitoksella hellyydellä ja kehuilla kaikki mitä lapsi tekee oikein.



Kiellä johdonmukaisesti, älä jankkaa vaan ilmoita miten asiat on ja pidä siitä kiinni.



Anna lapselle aikaasi.



Tällä me saatiin kontakti hyvin uhmakkaaseen nelivuotiaaseen. Ja nyt menee ihan hyvin.

että 4v on melko hankala vaihe lapsen elämässä. Jotenkin vaan itsestä tuntuu voiko se todella olla näin hankalaa?



Lapsella on puheenviivästymä, tai oli. Nyt vielä useampia äännevirheitä joita korjattu puheterapiassa. Joskus vaan itse mietin voiko tässä olla muutakin? Mutta en oikein osaa määritellä mitä se olisi, tai siis nimetä jotain tiettyä diagnoosia.



Ehkäpä tämä on ikään kuuluvaa ja menee ajan myötä ohi? Kukapa sen tietää varmasti.



Lapsi osaa kuitenkin halutessaan olla myös kovin herttainen, ystävällinen ja keskittyä asioihin.



Voisiko tuo siitepölyallergia oireilla pelkästään levottomuutena? Mitään tukkoisuutta tai nenän vuotamista ei ole.



Ap

kehua kovasti aina kun leikit sujuu tai muuten tekee jotain kehumisen arvoista.



Samoin yritän olla johdonmukainen ja antaa lapselle huomioita. Kehittää tekemistä että ei pitkästy. Ennakoida esim. iltavillit ettei pääse "käyntiin" Samoin aamulla tarpeeksi ajoissa ulos ettei ehdi villiintyä.



Aikaa pitäisi antaa enemmän. Monesti tuntuu että kotityöt vie ison osan ajasta. Pitää ehkä jättää ne vähemmälle hetkeksi ja keskittyä lapsiin enemmän.



Lapsi/lapset selvästi myös reagoivat heti kun isä on vähemmän kotona. Nyt mennyt pari viikkoa niin että ovat nähneet kunnolla vaan muutamana iltana. Sen huomaa heti käytöksessä.



Toki itsekkin väsyn enemmän yksin ollessa enkä jaksa samalla tavalla olla johdonmukainen ja puuttua joka asiaan.



Ap

työssäni. En ole tekemisissä mutta sivullisena näen ja kuulen paljon. En halua pahoittaa ap:n mieltä, mutta en osaa muotoilla nätimmin; onko lapsesi "terve"? Olet varmaan neuvolassa kumminkin maininnut asiasta...?

neuvolassa maininnut. Näitä juttuja on alkanut vasta ilmenemään. Tai aiemmin on keskitytty puheeseen.



Saanko kysyä missä olet töissä? Eli missä näet vastaavia lapsia? Millä tavalla ovat sairaita?



Sitähän tässä juuri pohdin onko tämä normaalia uhmaa ja ohimenevää vai onko lapsessa jotain vialla?? Siksi kaikki kommentit vastaavista tapauksista on tervetulleita. Saa vertailla.



Ap

kun on omasta lapsesta kyse. Mutta kyllä asiat pitää nähdä rehellisesti eikä pumpulilasien läpi. Vaikka pahaa tekisikin.



Ap

sinulla on normaali 4-vuotias. Utelias sellainen, joka nykii, koskee, räplää, sellastakin mistä sinä et pidä. Rakasta ja anna aikaa. Hän on hyvin pieni, ei hänen tarvitse käyttäytyä aikuisen tavoin! Lapsi on kerran lapsi emmehän pilaa enää yhdenkään lapsen lapsuutta. Hellittele ja älä varo niitä villeyskohtauksia, nekin ovat normaaleja ja saavat tulla. Vanhempi on siinä ohjaamassa ettei tule "kamalia" vaaratilanteita. Järki kätteen ni elämä on helepompaa

muttet hae apuja?



Aloituksesta huomaa kyllä, vaikka sitä sievistellään, että ei ole tavallinen lapsi kyseessä.

kuntoutuslaitos. On kaikentasoista kehitysvammaa, osastopotilaista päiväterapialaisiin. Jotenkin vaan kuulostaa niin tutulta tuo käyttäytyminen, kontrolloimatonta ja epämääräistä huitomista jne. Mä en todellakaan tarkoitanut pahalla mitään :) mutta kertoisit neuvolassa, sitten ainakin selviäisi. Tietty voi olla ihan vaan rankka 4v uhma.

Ap. hae apua niin sinä, lapsesi ja ympäristösi voitte paremmin ja lapsi saa paremmat eväät koulumaailmaan.

Kyse voi olla epäjohdonmukaisesta kasvatuksesta, sellaisesta, että lapsen annetaan olla pieni väärällä tavalle. Lapsi on voinut oppia väärän tavan hakea huomiota ja käytöshäiriön myötä ongelmat vain kasvavat? Tai jos toisella vanhemmalla on eri säännöt kuin toisella ja ne kumoavat toisensa. Tai jos äiti on välillä jaksava ja pitää kiinni säännöistä ja toisinaan väsynyt ja silloin säännöt ovat eri, lapsi hämmentyy? Kyse voi olla neurologisesta ongelmasta, kuullun ymmärtämisestä?

Tai ei mistään. Silti täytyy vain muistaa johdonmukaisesti opettaa oikeita käytömalleja.

aikuisen tavoin, ei todellakaan. Ja saa hän olla pieni ja ymmärrän sen. Villikin saa olla ja riehua. Pahimpia hepuleita yritän kuitenkin ennaltaehkästä, koska kolme pientä saa melkosen rallin aikaseksi.



On esim. opeteltu painimaan sääntöjen mukaan. Tämmöstä varmasti pitäisi tehdä enemmänkin...



Varmasti tämä on asia mistä pitäisi puhua jossain. 4v neuvolakin meni jo. Kerhosta ei annettu tämmöseen käytökseen viittaavaa palautetta koskaan. Jotain villiintymistä pukemistilanteessa ja toiseen tilaan siirtämistä. Ei muuta. tämäkin kerran.



Ainahan se on vaikeaa ottaa puheeksi kun on oma lapsi kyseessä. Toisaalta luulen kyllä että on paljon myös huomion hakua. 2 pienempää sisarusta ja minä tosi paljon yksin lasten kanssa. Siihen kaikki kotityöt päälle. Mies ei osalistu.



Taidan tehdä niin että panostan pari viikkoa täysillä lapsiin, teen kotihommia ihan minimit. Vaadin miestäkin olemaan iltasin kotona ja lastenkin kanssa. jos muutosta ei tapahdu niin sitten on otettava asia puheeksi jonkun ammattilaisen kanssa.



Vilkashan tämä lapsi on, ei todellakaan mikään rauhallinen, ei ole kukaan meidän lapsista. Kurjinta on se että pienemmät matkii perässä. :(



Ap

tätähän sä kysyit



tätähän te halusitte



tai ainakin sinä, kun mies ei osallistu kuin lasten siittämiseen...!

Ymmärtää kyllä, sitä on testailtu puheterapiassa.



Tuo äidin epäjohdonmukaisuus kolahti. Sitä on. Välillä jaksan ja olen johdonmukainen, välillä en vaan yksinkertaisesti jaksa. Poden tästä huonoa omaatuntoa paljonkin. :(



Samoin epäjohdonmukaisuutta vanhempien tavoissa toimia. Isällä on ihan omia juttujaan. sallii semmosia asioita joita minä en ja toisaalta joissain jutuissa on ihan ylitiukka. Tämänkin ongelman tiedosta kyllä ja tiedän sen vaikutukset. Sitä en tiedä kuinka saisin miehen ymmärtämään ja saataisiin yhteiset sävelet tähän hommaan... :(



Ap

Sitähän mä kysyin.



Ja sitähän me haluttiin.



Jälkikäteen ajateltuna ei niin järkevää. Silloin vauvapöllyissä sitä ei vaan nähnyt todellisuutta. Mikä iskee nyt kun viimisetkin hormonihuurut on ohi.



Mut näillä mennään ja parhaani yritän.



On kamala tunne kun tietää missä tekee väärin mutta voimat ei riitä asian korjaamiseen. :(



Ap

Ymmärtää kyllä, sitä on testailtu puheterapiassa.

Tuo äidin epäjohdonmukaisuus kolahti. Sitä on. Välillä jaksan ja olen johdonmukainen, välillä en vaan yksinkertaisesti jaksa. Poden tästä huonoa omaatuntoa paljonkin. :(

Samoin epäjohdonmukaisuutta vanhempien tavoissa toimia. Isällä on ihan omia juttujaan. sallii semmosia asioita joita minä en ja toisaalta joissain jutuissa on ihan ylitiukka. Tämänkin ongelman tiedosta kyllä ja tiedän sen vaikutukset. Sitä en tiedä kuinka saisin miehen ymmärtämään ja saataisiin yhteiset sävelet tähän hommaan... :(

Ap

molemmat vanhemmat ailahtelee kaverille, joka tartteis selkeyttä, etenkin kun on jäljelle jäänyt sisarusten siivittämänä

siltä, että lapsesi on väsynyt/nukkuu liian vähän. Miten hän nukkuu? Onko terveydelliset syyt (refluksi, vatsavaivat, kivut) suljettu pois? Oma veljeni oli tosi vilkas lapsena ja myöhemmin hänellä todettiin vakava suolistosairaus. Aivan varmasti oireili jo lapsena. Pidettiin vain "hankalana ja liian levottomana".

et välittäs "huonosta" käytöksestä ja sanoisit että kuinka onnellinen olet kun sulla on noin kiva /reipas/ihana/ ihan mikä vaan positiivinen poika, usean kerran päivässä. Olen hoitanut lapsia lähes 50 vuotta, ja oikeesti, voin sanoa että ei ole vika lapsissa, vaan aikuisissa. 4 vuotta on vielä hyvin pieni, enkä ikinä alkas leimaamaan ketään lasta negatiivisesti varsinkaan kun siitä ei kellekään ole mitään hyötyä. Useammankerran olen kyllä tavannut vanhempia, jotka oikein hakemalla hakee vikaa lapsesta, sen sijaan että kattosivat peiliin ja miettisivät miksi kaikki muu menee sen lapsen edelle. Onko sinulla ap oikeesti aikaa lapselle, ja milloin viimeksi kuuntelit mitä lapsi sanoo. 2 pienempää sisarusta on aivan liikaa tossa kuviossa, 4 vuotias tarvitsis oikeesti muutenkin sun kaiken huomios. Miksi hankkia lapsia noin lyhyin välein, kun jokainen heistä taatusti tulee kärsimään kun ei saa sun huomiota tarpeeksi. Ja harva aviomieskään viihtyy kotona, tossa kuviossa.

oikeesti jaksaa olla AINA ja kaikkialla johdonmukainen? Älä siitä stressaa. Yritä löytyy jotain kivaa ja onnellista teidän kaikkien elämään.