Lue keskustelun säännöt.
Miten tasapainoiseksi sinusta lapsi voi kasvaa tälläisissä olosuhteissa?
16.07.2014 |
Nimet keksitty.
28-vuotiaana Mika tapaa 28-vuotiaan Saanan. Mika ja Saana ihastuvat ja rakastuvat nopeaan ja alkavat 2vko ensitapaamisen jälkeen seurustella. 6kk seurustelun jälkeen Saana muuttaa asumaan Mikan luokse ja pari menee maistraatissa naimisiin.
29-vuotiaana Saana alkaa odottamaan jo heidän ensimmäistä yhteistä lastaan. Mikalla ja Saanalla, kummallakaan, ei ole edellisistä liitoista vielä lapsia. Tämä on heidän molempien ensimmäinen.
30-vuotiaina Mika ja Saana saavat ensimmäisen lapsensa, tyttö vauvan. Tyttö saa kirkossa kasteessa kuukausi syntymänsä jälkeen nimen Marianne.
Mikan ja Saanan liitto on aina ollut hyvin myrskyisä. Ongelmia alkoi ilmetä 4vko:n tuntemisen jälkeen. Oli siis keretty ensiksi olla 2 viikkoa kavereita ja sitten 2 viikkoa seurustella. Mika ja Saana tappelivat ja riitelivät usein. Tappelulla tarkoitan tässä siis, että oli molemmilla ihan fyysistä vekkiä naamassa ja välillä muuallakin kehossa ja riitelyllä sitä henkistä puolta eli huutamista ja vittuilua toisilleen. Silti molemmat olivat jotenkin sairaalla tavalla kiinni toisissaan, mitä ei voi kyllä oikeaksi rakkaudeksi kutsua, eivätkä saaneet eroa myöskään aikaiseksi. Mikan ja Saanan ongelmat eivät koskaan kantautuneet lastensuojelun piiriin ja Marianne joutui kasvamaan tuollaisen keskellä. Saana sairasti kaksisuuntaistamielialahäiriötä. Saana oli ammatiltaan tarjoilija ja hän työskenteli baarissa.
37-vuotiaana Mikalle riitti tämä elämä kun Marianne täytti 7v. Mika haki avioeroa Saanasta ja Saana pakkasi laukkunsa ja lähti heidän yhteisestä kodistaan lopullisesti. Samalla kun hän hylkäsi myös Mikan, niin hän jätti myös Mariannen, eikä Marianne ole nähnyt äitiään enää sen jälkeen kun hän täytti 7v. Myös koko Saanan suku hylkäsi Mikan ja Mariannen Saanan lähdön jälkeen, isovanhempia myöten, ehkä heitä hävetti niin paljon se minkälainen Saana oli. Mika oli yrittänyt pysyä yhdessä Saanan kanssa viimeiseen asti, toiveena tarjota Mariannelle ehjä, onnellinen perhe, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän oli nähnyt myös mitenkä paljon Marianne oli kärsinyt 7-vuoteen mennessä heidän perhe-elämästään, joten hän ei pelkästään ottanut eroa itsensä takia, vaan myös Mariannen.
Saanan lähtö ja se että hän hylkäsi kokonaan myös tyttärensä, oli kuitenkin Mikalle sen verran kova paikka, että hän ratkesi kunnolla ryyppäämään. Olihan Mika ja Saana molemmat käyttäneet alkoholia aina joskus, mutta kummaltakaan se käyttö ei ollut sillon lähtenyt lapasesta. Nyt Mika rupesi kuitenkin juomaan entistä enemmän, kunnes se homma meni ihan holtittomaksi ja Mika makasi vielä saman vuoden aikana kun Marianne kävi koulun ensimmäistä luokkaa niin kylän pulien kanssa katu ojassa ja autokorjaajan työtkin meni aika päiviä sitten alta, ainut toimeentulo oli nyt yhteiskunnan varoin. Jostain kantautui sitten sosiaaliviranomaisten korviin tieto Mikan ja Mariannen perhe-elämästä ja sosiaaliviranomaiset puuttuivat siihen, he katsoivat, että tilanne on mennyt nyt sen verran pahaksi, että Marianne on otettava huostaan. Isä oli kännissä usein kotona, ulkona ja aamu saattoi alkaa niin, että isä aukaisee ensimmäiseksi kalja tölkin. Isä toi myös pelottavia puli ukko ja akka kavereita välillä kotiin, vaikka Marianne oli kotona ja häntä sitten aina välillä vähän pelotti... Marianne meinattiin ensiksi sijoittaa toiseen perheeseen, mutta sitten Mikan vanhemmat eli Mariannen isovanhemmat isän puolelta puuttuivat asiaan ja päätettiin, että Mariannea ei sijoiteta minnekään toiselle puolelle suomea vieraaseen kotiin vaan Marianne menee asumaan ukin ja mummon luokse, eikä Mikalla ole oikeutta nyt vähään aikaan nähdä tytärtään, niin kauan kun hän ei ole hoitanut alkoholiongelmaansa kuntoon, koska se ei ole Mariannelle hyväksi. Ukki ja mummo olivat pitkään jo tienneet Mariannen ja Mikan tilanteen, mutta eivät olleet puuttuneet siihen sen enempää, koska Mika oli käskenyt heidän pysyä erossa asiasta!. He toivoivat että Mika saisi elämästään otteen ja perhe-elämä alkaisi sujua hyvin, nyt kun Saanakaan ei ollut enää kuvioissa mukana. Mutta asioissa kävikin juuri päinvastoin, Mika mureni. Saana otettiin huostaan siis sinä vuonna kun hän täytti 8v. Huostaanotto tapahtui touko-kesäkuun vaihteessa kun Saanalta oli juurikin päättymässä 1 luokka ja hän oli jäämässä kesälomalle. Saana muutti nyt isovanhempiensa luokse yli 100km päähän isästään ja aloitti toisella paikkakunnalla 2 luokan.
Saanan jouduttua huostaan, Mika jatkoi seuraavat 2v lähes päivittäistä känniörvellys sekoiluaan. Kunnes täytti 40-vuotta ja tajusi, mitä helvettiä hän nyt tekee! Hänellä on tuolla jossain pieni 10-vuotias tytär ja hän on viimeset 2v örveltänyt kalja pullossa kiinni ja oli todella huono olo, niin henkisesti että fyysisesti. Mika päätti lähteä hakemaan apua alkoholiongelmaansa ja laittaa pullon korkin kiinni ja hylätä puli kaverinsa. Vähitellen Mika pääsi myös takaisin työelämään kiinni ja sai alkaa myös selvinpäin käydä tapaamassa tytärtään Mariannea isovanhempien luona valvotusti, varmistettiin että Mika on aina selvinpäin ja joku aikuinen on tapaamisissa läsnä... Mikalla oli ollut todella kova ikävä Mariannea ja Mariannella myös isäänsä.
41-vuotiaana Mika tapasi seuraavan naisystävänsä 31-vuotiaan Nooran. Mika oli ollut nyt 1v ajan raittiina. Mika kertoi Nooralle rehellisesti alkoholiongelmastaan ja siitä miten kävi edellisen vaimon kanssa ja että hänellä on 11-vuotias tytär joka otettiin huostaan. Noora päätti siitä huolimatta pysyä Mikan rinnalla. Nooralla oli edellisestä liitostaan myöskin 8-vuotias Sonja tytär joka asui äitinsä kanssa, mutta näki aina koulun lomilla isäänsä, joka asui paljon kauempana.
Nooran kanssa Mika seurusteli ensiksi vuoden verran, kunnes pari alkoi puhumaan yhteen muuttamisesta. Mika ja Noora päättivät ostaa toisesta maakunnasta itselleen järven ranta tontin ja ostivat sinne uuden juuri valmistuneen pakettitalon. Marianne alkoi myös samaan aikaan haluta muuttaa isänsä luokse takaisin pysyvästi asumaan ja että pääsisi myös asumaan ihanan siskonsa Sonjan kanssa, jonka kanssa hänestä tuli hyvät ystävät ja Marianne tykkäsi myös kovasti isänsä uudesta tyttöystävästä Noorasta, hän oli tavannut myös välillä Nooraa ja Sonjaa kun näki isäänsä. Mika perusti samana vuonna oman yrityksen. Noora puolestaan työskenteli sairaanhoitajana.
Mariannea kiusattiin myös 5 luokalla koulussa, eikä hänellä ollut sillon siellä yhtään ystävää. Tilanne helpotti kun Marianne pääsi muuttamaan isänsä luokse toiselle paikkakunnalle ja alotti käymään 6 luokkaa jälleen uudessa koulussa.
Kun Marianne täytti 13v ja oli asunut vuoden verran pysyvästi isänsä, Nooran ja Sonjan kanssa niin Noora alkoi odottamaan 33-vuotiaana hänen ja 43-vuotiaan Mikan ensimmäistä yhteistä lasta, Valtteri poikaa. Noorasta tuli toisen kerran äiti 34v, Mikasta toisen kerran isä 44-vuotiaana ja Mariannesta virallisesti ensimmäisen kerran isosisko 14-vuotiaana. Sonja oli saanut aiemmin jo isänsä puolelta sisaruksia.
Mariannen elämä alkoi pääsääntösesti olla siis hyvää 12-vuotiaasta lähtien, kun hän pääsi takaisin muuttamaan isänsä luokse ja sai uuden, kunnollisen perheen ja ihania sisaruksia ja 15-vuotiaana myös perheeseen otettiin koira. Marianne alkoi teini-ikään tullessa kasvaa myös normaalisti lapsuudesta ulos, mutta Mariannen pahe oli aina se, että hän piti niistä pahoista pojista ja Sonja myös ja Marianne myös ollut seksuaalisesti aika avoin ja kuunellut enemmän sydäntään kuin järkeä, niinpä hänellä on välillä ollut vanhempia miehiäkin ja jotkut heistä ovat olleet narkomaaneja ja Marianne sai joskus kuulla kritiikkiä siitä ikätovereiltaan...
Vastaa otsikossa olevaan kysymykseen ja mitä ajattelet ylipäätään Mariannen elämästä?
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:24"]
Tasapainoinen on aika lavea käsite. Luultavasti mariannella on monta hylkäämiskokemusta, joita kannattaisi työstää terapiassa, oli siten näkyviä haittoja menneisyydestä (masennus, paniikkihäiriö, itsetunnon puute yms) tai ei.
ei ole täydet mahdollisuudet onneet, mutta mahdollisuudet jokatapauksessa. Riippuu paljon siitä, että mymmärtääkö Marianne, että apua kannattaa ottaa vastaan, apua kannatta hankkia. Toisaalta on hyvä muistaa että monella muullakin on vaikeutensa, eikä kukaan ulkopuolinen ole "velkaa" mariannelle onnellisemmasa lapsuudesta yms. Toisaalta mariannen täytyy muistaa se, että jos hänestä tuntuu pahlata, niin hänestä tuntuu pahalta, eikä hän saa yrittä poistaa sitä pahaaoloaan ajattelemalla, Että esim. nälkäänkuolleilla lapsilla meni vielä huonommin.
[/quote]
Eikö Mariannen äiti ole edes mitään velkaa?
[/quote]
Onko hän ulkopuolinen?
Itse olen huomannut omassa elämässäni, että monet vaikean lapsuuden kokeneet jäävät mm. ilman ystäviä, koska ovat niin hirveän kateellisia kaikesta siitä _joskus oletetustakin_ hyvästä ja ihanasta, jota ovat ilman jääneet. Ikäänkuin henkisesti yrittävät kiskoa paloja, koska heillä on on ollut niin kurjaa. Tällaisia tietyllä lailla kateellisia ihmisiä ei jaksa.
Kateellisuus ihan normaali tunne ja normaalia tuntea kateellisuutta, jos on itse jäänyt vaille. On sitten eri asia, että miten käsittelee sitä kateellisuuttaan. Jos asenne on se, että koko maailma on minulle velkaa kokemuksten tähden, niin jää esim. ilman monta hyvää ihmissuhdetta.
[/quote]
Jääköön.
Ja ei muuten ole ulkopuolinen. Onhan hän sentään Mariannen äiti! herranjumala. Tai "äiti" ja äiti, miten sen nyt ottaa... biologisesti vaan. Noora on enemmän ollut Mariannelle äiti, mitä Saana on ikinä pystynyt olemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:24"]
Tasapainoinen on aika lavea käsite. Luultavasti mariannella on monta hylkäämiskokemusta, joita kannattaisi työstää terapiassa, oli siten näkyviä haittoja menneisyydestä (masennus, paniikkihäiriö, itsetunnon puute yms) tai ei.
ei ole täydet mahdollisuudet onneet, mutta mahdollisuudet jokatapauksessa. Riippuu paljon siitä, että mymmärtääkö Marianne, että apua kannattaa ottaa vastaan, apua kannatta hankkia. Toisaalta on hyvä muistaa että monella muullakin on vaikeutensa, eikä kukaan ulkopuolinen ole "velkaa" mariannelle onnellisemmasa lapsuudesta yms. Toisaalta mariannen täytyy muistaa se, että jos hänestä tuntuu pahlata, niin hänestä tuntuu pahalta, eikä hän saa yrittä poistaa sitä pahaaoloaan ajattelemalla, Että esim. nälkäänkuolleilla lapsilla meni vielä huonommin.
[/quote]
Eikö Mariannen äiti ole edes mitään velkaa?
[/quote]
No juoppo isä nyt ennemminkin! Jos ei kyennyt pitämään lapsesta huolta, olisi heti pitänyt luovuttaa adoptioon! Miten äiti olisi voinut mitään tehdä, jos kerran isä ajoi hänet pois (erosi Mariannen vuoksi)?
[/quote]
Hohhoijaa... voi luoja. Kyllä Mariannen isä on ollut enemmän isä Mariannelle, mitä Mariannen äiti on ikinä pystynyt tälle äiti olemaan. Enemmän Marianne on isän tyttö, kun ikinä ollut äidin tai tulisi myöskään olemaan... Kummatkin inhoaa sitä vitun lehmää, niin Marianne, että hänen isänsä ja jos isä ja Marianne, keskustelisivat Mariannen äidistä, niin kummallakaan ei hänestä tulisi ikinä mitään hyvää sanottavaa...
On se kumma aina kun isejä syrjitään noin..
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:35"]Ja kerrottakoon myös, että Mika on pystynyt käyttämään esim. alkoholia ihan kohtuullisesti uudestaan siitä lähtien kun Marianne täytti 16-vuotta. Ei ole sortunut vanhoille 'tavoilleen'. Sillon elämäntilanne oli vain niin hajottava, että Mikalle syntyi sen takia alkoholismi... Joi siis pahaa oloonsa, mutta sitten kun käsitteli ammattiavun piirissä ne asiat päästään pois ja tapasi Nooran, niin elämä muuttui ja kohtuu käyttö onnistuu jälleen. Vaikka ensin ei ajatuksesta Noora, Marianne ja Sonja tykänneetkään, että Mika alkoi uudestaan käyttämään alkoholia... Tupakan polton Mika lopetti Valtterin synnyttyä.
[/quote]
Ah, löytyihän niitä mainitsemisen arvoisia yksityiskohtia vielä.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:53"]
Jos kerran Mika haki avioeroa, tosi omituista sanoa Saanan "hylänneen" ja "jättäneen".
[/quote]
No eikö se sen lapsensa hylänny, kerta ei oo sen jälkeen mitään yhteyttä Marianneen pitäny omasta tahdostaan ja sillon kun Marianne oltiin ottamassa huostaan, niin etittiin hänen äiti myös ja kysyttiin, että olisiko hän halukas ottamaan Mariannen, niin ei ollut... saatikka että siitäkään ämmästä olisi ollut koskaan huoltajaksi + että Marianne ei myöskään halunnut äitinsä luokse ja Mika kanssa sanoi, että Mariannea ei missään nimessä sinne laiteta. Et mielummin joko sitten ulkopuoliseen hyvään perheeseen, jos pakko on tai sitten hänen vanhemmilleen. Että semmoinen äiti tämä Saana...
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:54"]
Minusta tuntuu että oli elämä millainen oli jokaisella on vanhempana miettimistä mitä jälkiä elämä on nuoruudessa jättänyt.
Itselläon ollut hankala nuoruus ja lapsuus ja jos sen kirjoittaisi ylös se kuulostaisi kamalalta, kuitenkin minusta kasvoi normaali, kahden lapsen äiti ja vaimo. Olen kaiketi myös tasapainoinen, mutta analysoin itseäni ja käytöstäni ja mietin mitä jälkiä minuun on jäänyt ja mitä itse tahdon lapsilleni antaa.
[/quote]
Minkälaista sinun lapsuudessa ja nuoruudessa sitten oli? ei ole pakko kylläkään kertoa, jos et halua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli samaa mieltä ollaan. mariannen äiti ei ole ulkopuolinen. Hänellä on vastuunsa äitinä samoin kuin mariannen isällä.
Tärkeimmät kysymykset kuitenkin ovat, että haluaako Marianne olla terve vai sairas? Haluaako marianne olla tasapainoinen? Haluaako Marianne olla epätasapainoinen? Tasapainoisena olosta seuraa monta asiaa: täytyy opiskella, käydä töissä, maksaa veroja, kohdella kunnioittavasti ja ystävällisesti hankaliakin ihmisiä, ei saa jäädä murehtimaan pieniä yksityiskohtia jne. Joskus on paljon helpompaa olla epätasapainoinen, silloin ei voi vaatia itseltään tuota kaikkea edellistä.
tasapainoiseksi ei pääse, jos vain luettelee, että kuka on minulle velkaa, kun minulla on ollut niin huono lapsuus. Ne, jotka ovat huonon lapsuuden mahdollistaneet, eivät kykene sitä kuitenkaan muuksi muuttamaan. Velka jää. Kun on asioita kovasti pohtinut, niin jonain päivänä saattaa ymmärtää, että se, mitä Mairannen äiti mariannelle antoi, oli kuitenkin parasta, mitä hän kykeni omista rikkinäisistä kokemuksistaan johtuen/huolimatta antamaan. Mysö Marinnen äidillä, äidinvanhemmilla jne on oma taustansa, jonka mukaan he käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.
Entä jos marianne tulisi raskaaksi, kun kerran elää tunteellaan ja seksikin on mielessä? Saako Mariannen lapsi olla vaatimassa aikuisena korvaavia kokeumuksia vain siksi, että Marianne ei muuhun kyennyt (kuin ehkä tulemaan raskaaksi jollekulle salaa vartulle vanhemmalle miehelle)
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:24"]
Tasapainoinen on aika lavea käsite. Luultavasti mariannella on monta hylkäämiskokemusta, joita kannattaisi työstää terapiassa, oli siten näkyviä haittoja menneisyydestä (masennus, paniikkihäiriö, itsetunnon puute yms) tai ei.
ei ole täydet mahdollisuudet onneet, mutta mahdollisuudet jokatapauksessa. Riippuu paljon siitä, että mymmärtääkö Marianne, että apua kannattaa ottaa vastaan, apua kannatta hankkia. Toisaalta on hyvä muistaa että monella muullakin on vaikeutensa, eikä kukaan ulkopuolinen ole "velkaa" mariannelle onnellisemmasa lapsuudesta yms. Toisaalta mariannen täytyy muistaa se, että jos hänestä tuntuu pahlata, niin hänestä tuntuu pahalta, eikä hän saa yrittä poistaa sitä pahaaoloaan ajattelemalla, Että esim. nälkäänkuolleilla lapsilla meni vielä huonommin.
[/quote]
Eikö Mariannen äiti ole edes mitään velkaa?
[/quote]
No juoppo isä nyt ennemminkin! Jos ei kyennyt pitämään lapsesta huolta, olisi heti pitänyt luovuttaa adoptioon! Miten äiti olisi voinut mitään tehdä, jos kerran isä ajoi hänet pois (erosi Mariannen vuoksi)?
[/quote]
Hohhoijaa... voi luoja. Kyllä Mariannen isä on ollut enemmän isä Mariannelle, mitä Mariannen äiti on ikinä pystynyt tälle äiti olemaan. Enemmän Marianne on isän tyttö, kun ikinä ollut äidin tai tulisi myöskään olemaan... Kummatkin inhoaa sitä vitun lehmää, niin Marianne, että hänen isänsä ja jos isä ja Marianne, keskustelisivat Mariannen äidistä, niin kummallakaan ei hänestä tulisi ikinä mitään hyvää sanottavaa...
On se kumma aina kun isejä syrjitään noin..
[/quote]
Mariannen isä on siis myrkyttänyt Mariannen mielen äitiään kohtaan. Hirviömäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:01"]
Oliko Noora sitten lääkäri, joka sai lopuksi Osku-vauvan?
[/quote]
Lueppa teksti uudelleen.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:33"]
Korvaavia kokeumuksia saa esim. psykoterapiassa, kun pitkäkestoisen terapian aikana luo tunnesidettä terapeuttiin. Jos terapeutti on osaava, potilas/asiakas motivoitunut rankkaankin työskentelyyn, ja henkilökemiat kohtaavat, niin se onnistuu. tärkeimpiä kokemuksia itselläni on juurikin kaikki kielteiset tunteet terapeuttia kohtaan.
mariannen kertomus ei ole mielestäni valmis. SIitä puuttuu se, että millaisen elään Marianne haluaa: millaiset ovat hänen haaveensa, mitkä ovat hänen tärkeimmät toiveensa ja onko marianne niin terve, että hänellä on haaveita ja unelmia aina enemmän kuin mitä voi toteuttaa. Mihin Marianne pyrkii ja miten hän pyrkii toteuttamaan haaveitaan ja miten hän valitsee, niistä ristiriitaisimmistakin toiveista, että miten ne toteuttaa.
tarinasta puuttuu se, että millainen Marianne on noin 20 vuotiaana. entä millainen hän on 30-vuotiaana, kun on käynyt terapiaassa monta, monta vuotta. tai sitten, että millainen hän on, jos on tuhlannut elämäänsä, eikä käyttänyt varoja ja aikaansa terapiaan.
[/quote]
Eikö korvaavia kokemuksia ole ne, että Marianne on saanut 13-vuodesta ylöspäin, vihdoin tavallisen ja onnellisen perhe-elämän? tai, että häntä ei enää kiusata ja hänellä on uusia ihania ystäviä?
Mariannen toive on yksinkertainen: elää hyvää elämää. Pysyä terveenä, hankkia jonain päivänä oma perhe, olla mukavassa työssä, on ystäviä ja kaikenlaisia menoja.
[/quote]
Hyvä elämä on aika laaja käsite. Jonkin verran nähtävästi on miettinyt sitä. Hyvä elämä tulee yleensä kuitenkin siitä, että mieli on suurimmaksi osaksi järjestyksessä. Tällöin kestää nekin asiat, jotka sitä hyvää elämää eivät ole: esim. lapsettomuus, jos haluaa lapsia.
Miten marianne pyrkii tuota hyvää elämää kohti: Onko ahkera koulussa, mihin menee opiskelemaan, onko hankkinut kesätöitä, mitä harrastaa, onko hankkinut ystäviä, käytkä jo nyt menoissa?
Entäm itä muita taitoja on hankkinut: siivous, kokkaus, taloudenpito, säästäväisyys, auton huolto, kodin kunnostus ym, ovat kaikki taitoja, jotka helpottavat hyvää elämää. Kuinka marianne on niistä huolehtinut? kaikkien ei tarvitse toki osata kaikkea, mutta täysin ilman arkpipäivän taitoja on vaikea olla.
[/quote]
Mariannella on nuo kaikki asiat nykyisin kunnossa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:35"]
Ja kerrottakoon myös, että Mika on pystynyt käyttämään esim. alkoholia ihan kohtuullisesti uudestaan siitä lähtien kun Marianne täytti 16-vuotta. Ei ole sortunut vanhoille 'tavoilleen'. Sillon elämäntilanne oli vain niin hajottava, että Mikalle syntyi sen takia alkoholismi... Joi siis pahaa oloonsa, mutta sitten kun käsitteli ammattiavun piirissä ne asiat päästään pois ja tapasi Nooran, niin elämä muuttui ja kohtuu käyttö onnistuu jälleen. Vaikka ensin ei ajatuksesta Noora, Marianne ja Sonja tykänneetkään, että Mika alkoi uudestaan käyttämään alkoholia... Tupakan polton Mika lopetti Valtterin synnyttyä.
[/quote]
Voisin suositella Mariannelle, että ottaa opiksi isältään, mikäli tuntee tarvetta eheyttää itseään. Eli ammattiavun piiriin työstämään traumansa, jotta sen jälkeen voisi olla tasapainoinen.
Oma vastuu Marianne!
[/quote]
Ja vastuu myös niille jotka niitä traumoja käytöksellään aiheuttaa!
[/quote]
Kuka tässä tarinassa on traumoja aiheuttanut? Aika paljon kovemmista oloista olen tasapainoiseksi aikuiseksi kasvanut.
[/quote]
Miten olisi isä, äiti, äidin puolen suku, kiusaajat, ilkeät kommentoijat?
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:33"]
Korvaavia kokeumuksia saa esim. psykoterapiassa, kun pitkäkestoisen terapian aikana luo tunnesidettä terapeuttiin. Jos terapeutti on osaava, potilas/asiakas motivoitunut rankkaankin työskentelyyn, ja henkilökemiat kohtaavat, niin se onnistuu. tärkeimpiä kokemuksia itselläni on juurikin kaikki kielteiset tunteet terapeuttia kohtaan.
mariannen kertomus ei ole mielestäni valmis. SIitä puuttuu se, että millaisen elään Marianne haluaa: millaiset ovat hänen haaveensa, mitkä ovat hänen tärkeimmät toiveensa ja onko marianne niin terve, että hänellä on haaveita ja unelmia aina enemmän kuin mitä voi toteuttaa. Mihin Marianne pyrkii ja miten hän pyrkii toteuttamaan haaveitaan ja miten hän valitsee, niistä ristiriitaisimmistakin toiveista, että miten ne toteuttaa.
tarinasta puuttuu se, että millainen Marianne on noin 20 vuotiaana. entä millainen hän on 30-vuotiaana, kun on käynyt terapiaassa monta, monta vuotta. tai sitten, että millainen hän on, jos on tuhlannut elämäänsä, eikä käyttänyt varoja ja aikaansa terapiaan.
[/quote]
Eikö korvaavia kokemuksia ole ne, että Marianne on saanut 13-vuodesta ylöspäin, vihdoin tavallisen ja onnellisen perhe-elämän? tai, että häntä ei enää kiusata ja hänellä on uusia ihania ystäviä?
Mariannen toive on yksinkertainen: elää hyvää elämää. Pysyä terveenä, hankkia jonain päivänä oma perhe, olla mukavassa työssä, on ystäviä ja kaikenlaisia menoja.
[/quote]
Hyvä elämä on aika laaja käsite. Jonkin verran nähtävästi on miettinyt sitä. Hyvä elämä tulee yleensä kuitenkin siitä, että mieli on suurimmaksi osaksi järjestyksessä. Tällöin kestää nekin asiat, jotka sitä hyvää elämää eivät ole: esim. lapsettomuus, jos haluaa lapsia.
Miten marianne pyrkii tuota hyvää elämää kohti: Onko ahkera koulussa, mihin menee opiskelemaan, onko hankkinut kesätöitä, mitä harrastaa, onko hankkinut ystäviä, käytkä jo nyt menoissa?
Entäm itä muita taitoja on hankkinut: siivous, kokkaus, taloudenpito, säästäväisyys, auton huolto, kodin kunnostus ym, ovat kaikki taitoja, jotka helpottavat hyvää elämää. Kuinka marianne on niistä huolehtinut? kaikkien ei tarvitse toki osata kaikkea, mutta täysin ilman arkpipäivän taitoja on vaikea olla.
[/quote]
Mariannella on nuo kaikki asiat nykyisin kunnossa. :)
[/quote]
No sittenhän asiat ovat kunnossa. En ymmärrä aloituksen pointtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:24"]
Tasapainoinen on aika lavea käsite. Luultavasti mariannella on monta hylkäämiskokemusta, joita kannattaisi työstää terapiassa, oli siten näkyviä haittoja menneisyydestä (masennus, paniikkihäiriö, itsetunnon puute yms) tai ei.
ei ole täydet mahdollisuudet onneet, mutta mahdollisuudet jokatapauksessa. Riippuu paljon siitä, että mymmärtääkö Marianne, että apua kannattaa ottaa vastaan, apua kannatta hankkia. Toisaalta on hyvä muistaa että monella muullakin on vaikeutensa, eikä kukaan ulkopuolinen ole "velkaa" mariannelle onnellisemmasa lapsuudesta yms. Toisaalta mariannen täytyy muistaa se, että jos hänestä tuntuu pahlata, niin hänestä tuntuu pahalta, eikä hän saa yrittä poistaa sitä pahaaoloaan ajattelemalla, Että esim. nälkäänkuolleilla lapsilla meni vielä huonommin.
[/quote]
Eikö Mariannen äiti ole edes mitään velkaa?
[/quote]
No juoppo isä nyt ennemminkin! Jos ei kyennyt pitämään lapsesta huolta, olisi heti pitänyt luovuttaa adoptioon! Miten äiti olisi voinut mitään tehdä, jos kerran isä ajoi hänet pois (erosi Mariannen vuoksi)?
[/quote]
Hohhoijaa... voi luoja. Kyllä Mariannen isä on ollut enemmän isä Mariannelle, mitä Mariannen äiti on ikinä pystynyt tälle äiti olemaan. Enemmän Marianne on isän tyttö, kun ikinä ollut äidin tai tulisi myöskään olemaan... Kummatkin inhoaa sitä vitun lehmää, niin Marianne, että hänen isänsä ja jos isä ja Marianne, keskustelisivat Mariannen äidistä, niin kummallakaan ei hänestä tulisi ikinä mitään hyvää sanottavaa...
On se kumma aina kun isejä syrjitään noin..
[/quote]
Lähivanhemman tärkeimpiä tehtäviä on pitää huolta lapsen suhteesta etävanhempaan. Jos isällä ei ole ollut mitään hyvää sanottavana mariannen äidistä, niin kovin hyvin ei ole isän tehtäviä hoitanut.
Vaikka lapsella ei olisi fyysistä suhdetta toiseen vanhempaansa, niin lähi voi pitää etävanhempaa lapsen mielessä: Kertoa esim. kuinka äiti hoiti lasta vauvana, rakasti ja rakastaa varmasti vieläkin, mutta valitetttavasi on sairastunut mieleltään, eikä sitä osaa näyttää, kertoa, miten Mariannen silmät, hymy, leuka, hiukset ovat kauniit kuin äidillään, marianne pitää käsiään kuin äitinsä ja kuinka ihanaa se onkaan, marianne onälykäs kuten äitinsä, Äidillä oli tapana sanoa seuraavaa viisautta, laulaa tiettyjä lauluja, leikkiä tiettyjä leikkejä jne.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:35"]
Ja kerrottakoon myös, että Mika on pystynyt käyttämään esim. alkoholia ihan kohtuullisesti uudestaan siitä lähtien kun Marianne täytti 16-vuotta. Ei ole sortunut vanhoille 'tavoilleen'. Sillon elämäntilanne oli vain niin hajottava, että Mikalle syntyi sen takia alkoholismi... Joi siis pahaa oloonsa, mutta sitten kun käsitteli ammattiavun piirissä ne asiat päästään pois ja tapasi Nooran, niin elämä muuttui ja kohtuu käyttö onnistuu jälleen. Vaikka ensin ei ajatuksesta Noora, Marianne ja Sonja tykänneetkään, että Mika alkoi uudestaan käyttämään alkoholia... Tupakan polton Mika lopetti Valtterin synnyttyä.
[/quote]
Voisin suositella Mariannelle, että ottaa opiksi isältään, mikäli tuntee tarvetta eheyttää itseään. Eli ammattiavun piiriin työstämään traumansa, jotta sen jälkeen voisi olla tasapainoinen.
Oma vastuu Marianne!
[/quote]
Ja vastuu myös niille jotka niitä traumoja käytöksellään aiheuttaa!
[/quote]
Kuka tässä tarinassa on traumoja aiheuttanut? Aika paljon kovemmista oloista olen tasapainoiseksi aikuiseksi kasvanut.
[/quote]
Isä, äiti, kiusaajat, kiusaamisen takia hylänneet ystävät, ilkeästi Mariannen seksuaalisuutta kommentoivat ihmiset?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:11"]
eli samaa mieltä ollaan. mariannen äiti ei ole ulkopuolinen. Hänellä on vastuunsa äitinä samoin kuin mariannen isällä.
Tärkeimmät kysymykset kuitenkin ovat, että haluaako Marianne olla terve vai sairas? Haluaako marianne olla tasapainoinen? Haluaako Marianne olla epätasapainoinen? Tasapainoisena olosta seuraa monta asiaa: täytyy opiskella, käydä töissä, maksaa veroja, kohdella kunnioittavasti ja ystävällisesti hankaliakin ihmisiä, ei saa jäädä murehtimaan pieniä yksityiskohtia jne. Joskus on paljon helpompaa olla epätasapainoinen, silloin ei voi vaatia itseltään tuota kaikkea edellistä.
tasapainoiseksi ei pääse, jos vain luettelee, että kuka on minulle velkaa, kun minulla on ollut niin huono lapsuus. Ne, jotka ovat huonon lapsuuden mahdollistaneet, eivät kykene sitä kuitenkaan muuksi muuttamaan. Velka jää. Kun on asioita kovasti pohtinut, niin jonain päivänä saattaa ymmärtää, että se, mitä Mairannen äiti mariannelle antoi, oli kuitenkin parasta, mitä hän kykeni omista rikkinäisistä kokemuksistaan johtuen/huolimatta antamaan. Mysö Marinnen äidillä, äidinvanhemmilla jne on oma taustansa, jonka mukaan he käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.
Entä jos marianne tulisi raskaaksi, kun kerran elää tunteellaan ja seksikin on mielessä? Saako Mariannen lapsi olla vaatimassa aikuisena korvaavia kokeumuksia vain siksi, että Marianne ei muuhun kyennyt (kuin ehkä tulemaan raskaaksi jollekulle salaa vartulle vanhemmalle miehelle)
[/quote]
No Marianne kyllä haluaa olla tasapainoinen, vaikka se ei aina niin helppoa olekkaan. Mariannen isä ja sairaanhoitajana työskentelevä äitipuoli Noora, ovat kyllä suositelleet, että Marianne kävisi nyt täys-ikäsenä viimestään puhumassa terapiassa asioista, jos ne painavat hänen mieltään. Mariannen isää kyllä aluksi pelotti vähän ajatus päästää Mariannea ala-ikäisenä terapiaan... vaikka Noora sairaanhoitajana suhtautuikin siihen ihan myönteisesti.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:11"]
eli samaa mieltä ollaan. mariannen äiti ei ole ulkopuolinen. Hänellä on vastuunsa äitinä samoin kuin mariannen isällä.
Tärkeimmät kysymykset kuitenkin ovat, että haluaako Marianne olla terve vai sairas? Haluaako marianne olla tasapainoinen? Haluaako Marianne olla epätasapainoinen? Tasapainoisena olosta seuraa monta asiaa: täytyy opiskella, käydä töissä, maksaa veroja, kohdella kunnioittavasti ja ystävällisesti hankaliakin ihmisiä, ei saa jäädä murehtimaan pieniä yksityiskohtia jne. Joskus on paljon helpompaa olla epätasapainoinen, silloin ei voi vaatia itseltään tuota kaikkea edellistä.
tasapainoiseksi ei pääse, jos vain luettelee, että kuka on minulle velkaa, kun minulla on ollut niin huono lapsuus. Ne, jotka ovat huonon lapsuuden mahdollistaneet, eivät kykene sitä kuitenkaan muuksi muuttamaan. Velka jää. Kun on asioita kovasti pohtinut, niin jonain päivänä saattaa ymmärtää, että se, mitä Mairannen äiti mariannelle antoi, oli kuitenkin parasta, mitä hän kykeni omista rikkinäisistä kokemuksistaan johtuen/huolimatta antamaan. Mysö Marinnen äidillä, äidinvanhemmilla jne on oma taustansa, jonka mukaan he käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.
Entä jos marianne tulisi raskaaksi, kun kerran elää tunteellaan ja seksikin on mielessä? Saako Mariannen lapsi olla vaatimassa aikuisena korvaavia kokeumuksia vain siksi, että Marianne ei muuhun kyennyt (kuin ehkä tulemaan raskaaksi jollekulle salaa vartulle vanhemmalle miehelle)
[/quote]
No Marianne kyllä haluaa olla tasapainoinen, vaikka se ei aina niin helppoa olekkaan. Mariannen isä ja sairaanhoitajana työskentelevä äitipuoli Noora, ovat kyllä suositelleet, että Marianne kävisi nyt täys-ikäsenä viimestään puhumassa terapiassa asioista, jos ne painavat hänen mieltään. Mariannen isää kyllä aluksi pelotti vähän ajatus päästää Mariannea ala-ikäisenä terapiaan... vaikka Noora sairaanhoitajana suhtautuikin siihen ihan myönteisesti.
[/quote]
Ja Marianne kyllä haluaa omia lapsia ja jos hän niitä ikinä saa, niin Marianne EI halua olla juuri sen takia sellainen äiti mitä hänen äitinsä oli tai ihan samanlainen vanhempi kuin isänsäkään, kun katsoo isän päihdeongelmaa, koska muistaa juurikin minkälaiset jäljet ne jätti häneen itseensä! Marianne haluaa olla ihan toisenlainen äiti. HYVÄ äiti. <3
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:24"]
Tasapainoinen on aika lavea käsite. Luultavasti mariannella on monta hylkäämiskokemusta, joita kannattaisi työstää terapiassa, oli siten näkyviä haittoja menneisyydestä (masennus, paniikkihäiriö, itsetunnon puute yms) tai ei.
ei ole täydet mahdollisuudet onneet, mutta mahdollisuudet jokatapauksessa. Riippuu paljon siitä, että mymmärtääkö Marianne, että apua kannattaa ottaa vastaan, apua kannatta hankkia. Toisaalta on hyvä muistaa että monella muullakin on vaikeutensa, eikä kukaan ulkopuolinen ole "velkaa" mariannelle onnellisemmasa lapsuudesta yms. Toisaalta mariannen täytyy muistaa se, että jos hänestä tuntuu pahlata, niin hänestä tuntuu pahalta, eikä hän saa yrittä poistaa sitä pahaaoloaan ajattelemalla, Että esim. nälkäänkuolleilla lapsilla meni vielä huonommin.
[/quote]
Eikö Mariannen äiti ole edes mitään velkaa?
[/quote]
No juoppo isä nyt ennemminkin! Jos ei kyennyt pitämään lapsesta huolta, olisi heti pitänyt luovuttaa adoptioon! Miten äiti olisi voinut mitään tehdä, jos kerran isä ajoi hänet pois (erosi Mariannen vuoksi)?
[/quote]
Hohhoijaa... voi luoja. Kyllä Mariannen isä on ollut enemmän isä Mariannelle, mitä Mariannen äiti on ikinä pystynyt tälle äiti olemaan. Enemmän Marianne on isän tyttö, kun ikinä ollut äidin tai tulisi myöskään olemaan... Kummatkin inhoaa sitä vitun lehmää, niin Marianne, että hänen isänsä ja jos isä ja Marianne, keskustelisivat Mariannen äidistä, niin kummallakaan ei hänestä tulisi ikinä mitään hyvää sanottavaa...
On se kumma aina kun isejä syrjitään noin..
[/quote]
Mariannen isä on siis myrkyttänyt Mariannen mielen äitiään kohtaan. Hirviömäistä.
[/quote]
Kuule. Eiköhän sen ole tehnyt äiti ihan itse. Marianne on ollut kuitenkin sen ikänen, että muistaa minkälaista se perhe-elämä oli sillon kun äiti asu vielä kotona. Äiti alotti monet riidat ja tappelut ja meuhkaamiset ja kynsi isän naamaa yms. kun oli sekaisin päästään. Ja nykyään Marianne on jo ihan aikuinen ihminen, joka osaa myös ajatella omilla aivoillaan, eikä mieli ole äitiä kohtaan muuttunut ja tuskin tulee koskaan muuttumaankaan!
Marianne ymmärtää sen, että äiti oli sairas. Mutta silti aika paskoja temppuja teki...
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:33"]
Korvaavia kokeumuksia saa esim. psykoterapiassa, kun pitkäkestoisen terapian aikana luo tunnesidettä terapeuttiin. Jos terapeutti on osaava, potilas/asiakas motivoitunut rankkaankin työskentelyyn, ja henkilökemiat kohtaavat, niin se onnistuu. tärkeimpiä kokemuksia itselläni on juurikin kaikki kielteiset tunteet terapeuttia kohtaan.
mariannen kertomus ei ole mielestäni valmis. SIitä puuttuu se, että millaisen elään Marianne haluaa: millaiset ovat hänen haaveensa, mitkä ovat hänen tärkeimmät toiveensa ja onko marianne niin terve, että hänellä on haaveita ja unelmia aina enemmän kuin mitä voi toteuttaa. Mihin Marianne pyrkii ja miten hän pyrkii toteuttamaan haaveitaan ja miten hän valitsee, niistä ristiriitaisimmistakin toiveista, että miten ne toteuttaa.
tarinasta puuttuu se, että millainen Marianne on noin 20 vuotiaana. entä millainen hän on 30-vuotiaana, kun on käynyt terapiaassa monta, monta vuotta. tai sitten, että millainen hän on, jos on tuhlannut elämäänsä, eikä käyttänyt varoja ja aikaansa terapiaan.
[/quote]
Eikö korvaavia kokemuksia ole ne, että Marianne on saanut 13-vuodesta ylöspäin, vihdoin tavallisen ja onnellisen perhe-elämän? tai, että häntä ei enää kiusata ja hänellä on uusia ihania ystäviä?
Mariannen toive on yksinkertainen: elää hyvää elämää. Pysyä terveenä, hankkia jonain päivänä oma perhe, olla mukavassa työssä, on ystäviä ja kaikenlaisia menoja.
[/quote]
Hyvä elämä on aika laaja käsite. Jonkin verran nähtävästi on miettinyt sitä. Hyvä elämä tulee yleensä kuitenkin siitä, että mieli on suurimmaksi osaksi järjestyksessä. Tällöin kestää nekin asiat, jotka sitä hyvää elämää eivät ole: esim. lapsettomuus, jos haluaa lapsia.
Miten marianne pyrkii tuota hyvää elämää kohti: Onko ahkera koulussa, mihin menee opiskelemaan, onko hankkinut kesätöitä, mitä harrastaa, onko hankkinut ystäviä, käytkä jo nyt menoissa?
Entäm itä muita taitoja on hankkinut: siivous, kokkaus, taloudenpito, säästäväisyys, auton huolto, kodin kunnostus ym, ovat kaikki taitoja, jotka helpottavat hyvää elämää. Kuinka marianne on niistä huolehtinut? kaikkien ei tarvitse toki osata kaikkea, mutta täysin ilman arkpipäivän taitoja on vaikea olla.
[/quote]
Mariannella on nuo kaikki asiat nykyisin kunnossa. :)
[/quote]
No sittenhän asiat ovat kunnossa. En ymmärrä aloituksen pointtia.
[/quote]
Halusin vaan huvikseen kysyä, että minkälaisia jälkiä tuo jättää yleensä ihmiseen.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:24"]
Tasapainoinen on aika lavea käsite. Luultavasti mariannella on monta hylkäämiskokemusta, joita kannattaisi työstää terapiassa, oli siten näkyviä haittoja menneisyydestä (masennus, paniikkihäiriö, itsetunnon puute yms) tai ei.
ei ole täydet mahdollisuudet onneet, mutta mahdollisuudet jokatapauksessa. Riippuu paljon siitä, että mymmärtääkö Marianne, että apua kannattaa ottaa vastaan, apua kannatta hankkia. Toisaalta on hyvä muistaa että monella muullakin on vaikeutensa, eikä kukaan ulkopuolinen ole "velkaa" mariannelle onnellisemmasa lapsuudesta yms. Toisaalta mariannen täytyy muistaa se, että jos hänestä tuntuu pahlata, niin hänestä tuntuu pahalta, eikä hän saa yrittä poistaa sitä pahaaoloaan ajattelemalla, Että esim. nälkäänkuolleilla lapsilla meni vielä huonommin.
[/quote]
Eikö Mariannen äiti ole edes mitään velkaa?
[/quote]
No juoppo isä nyt ennemminkin! Jos ei kyennyt pitämään lapsesta huolta, olisi heti pitänyt luovuttaa adoptioon! Miten äiti olisi voinut mitään tehdä, jos kerran isä ajoi hänet pois (erosi Mariannen vuoksi)?
[/quote]
Hohhoijaa... voi luoja. Kyllä Mariannen isä on ollut enemmän isä Mariannelle, mitä Mariannen äiti on ikinä pystynyt tälle äiti olemaan. Enemmän Marianne on isän tyttö, kun ikinä ollut äidin tai tulisi myöskään olemaan... Kummatkin inhoaa sitä vitun lehmää, niin Marianne, että hänen isänsä ja jos isä ja Marianne, keskustelisivat Mariannen äidistä, niin kummallakaan ei hänestä tulisi ikinä mitään hyvää sanottavaa...
On se kumma aina kun isejä syrjitään noin..
[/quote]
Lähivanhemman tärkeimpiä tehtäviä on pitää huolta lapsen suhteesta etävanhempaan. Jos isällä ei ole ollut mitään hyvää sanottavana mariannen äidistä, niin kovin hyvin ei ole isän tehtäviä hoitanut.
Vaikka lapsella ei olisi fyysistä suhdetta toiseen vanhempaansa, niin lähi voi pitää etävanhempaa lapsen mielessä: Kertoa esim. kuinka äiti hoiti lasta vauvana, rakasti ja rakastaa varmasti vieläkin, mutta valitetttavasi on sairastunut mieleltään, eikä sitä osaa näyttää, kertoa, miten Mariannen silmät, hymy, leuka, hiukset ovat kauniit kuin äidillään, marianne pitää käsiään kuin äitinsä ja kuinka ihanaa se onkaan, marianne onälykäs kuten äitinsä, Äidillä oli tapana sanoa seuraavaa viisautta, laulaa tiettyjä lauluja, leikkiä tiettyjä leikkejä jne.
[/quote]
NO MITEN SILLÄ MARIANNEN ISÄLLÄ VOI OLLA PALJOAKAAN MITÄÄN HYVÄÄ SANOTTAVAA MARIANNEN ÄIDISTÄ, JOS TÄMÄ HALUSI AINA HAASTAA VAAN RIITAA JA KÄVI FYYSISESTI KÄSIKSIKIN JA AJOI MIKAN VIELÄ JUOMAAN!
Mietippä 2 kertaa, haluaako Mika paljon tuollasta enää mietiskellä ja monestakin syystä ja ennen kaikkea, kun sillä on nyt useamman vuoden ajan ollut jo tuo upea ja ihana Noora ja sen kanssa uus lapsi ja kaikkea...
Kyllä Mika on joskus kertonut Mariannelle Mariannen hyvistä hetkistä äidin kanssa ja kyllä Marianne itsekin niitä hatarasti muistaa ikävuosilta 3-7 ja on esimerkiksi valokuvia tallessa jossa Mariannella ja äidillä oli ihan hauskaakin selvästi...
Mutta suurimmaksi osaksi Marianne muistaa myös, miten sekaisin äiti oli ja minkälaista tuskaa se kaikella toiminnallaan aiheutta.
Mitä tuosta pitäisi ajatella?
Jos kirjailijaksi haluat, niin unohda koko juttu.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:35"]
Ja kerrottakoon myös, että Mika on pystynyt käyttämään esim. alkoholia ihan kohtuullisesti uudestaan siitä lähtien kun Marianne täytti 16-vuotta. Ei ole sortunut vanhoille 'tavoilleen'. Sillon elämäntilanne oli vain niin hajottava, että Mikalle syntyi sen takia alkoholismi... Joi siis pahaa oloonsa, mutta sitten kun käsitteli ammattiavun piirissä ne asiat päästään pois ja tapasi Nooran, niin elämä muuttui ja kohtuu käyttö onnistuu jälleen. Vaikka ensin ei ajatuksesta Noora, Marianne ja Sonja tykänneetkään, että Mika alkoi uudestaan käyttämään alkoholia... Tupakan polton Mika lopetti Valtterin synnyttyä.
[/quote]
Voisin suositella Mariannelle, että ottaa opiksi isältään, mikäli tuntee tarvetta eheyttää itseään. Eli ammattiavun piiriin työstämään traumansa, jotta sen jälkeen voisi olla tasapainoinen.
Oma vastuu Marianne!
[/quote]
Ja vastuu myös niille jotka niitä traumoja käytöksellään aiheuttaa!
[/quote]
Kuka tässä tarinassa on traumoja aiheuttanut? Aika paljon kovemmista oloista olen tasapainoiseksi aikuiseksi kasvanut.