Lue keskustelun säännöt.
Miten tasapainoiseksi sinusta lapsi voi kasvaa tälläisissä olosuhteissa?
16.07.2014 |
Nimet keksitty.
28-vuotiaana Mika tapaa 28-vuotiaan Saanan. Mika ja Saana ihastuvat ja rakastuvat nopeaan ja alkavat 2vko ensitapaamisen jälkeen seurustella. 6kk seurustelun jälkeen Saana muuttaa asumaan Mikan luokse ja pari menee maistraatissa naimisiin.
29-vuotiaana Saana alkaa odottamaan jo heidän ensimmäistä yhteistä lastaan. Mikalla ja Saanalla, kummallakaan, ei ole edellisistä liitoista vielä lapsia. Tämä on heidän molempien ensimmäinen.
30-vuotiaina Mika ja Saana saavat ensimmäisen lapsensa, tyttö vauvan. Tyttö saa kirkossa kasteessa kuukausi syntymänsä jälkeen nimen Marianne.
Mikan ja Saanan liitto on aina ollut hyvin myrskyisä. Ongelmia alkoi ilmetä 4vko:n tuntemisen jälkeen. Oli siis keretty ensiksi olla 2 viikkoa kavereita ja sitten 2 viikkoa seurustella. Mika ja Saana tappelivat ja riitelivät usein. Tappelulla tarkoitan tässä siis, että oli molemmilla ihan fyysistä vekkiä naamassa ja välillä muuallakin kehossa ja riitelyllä sitä henkistä puolta eli huutamista ja vittuilua toisilleen. Silti molemmat olivat jotenkin sairaalla tavalla kiinni toisissaan, mitä ei voi kyllä oikeaksi rakkaudeksi kutsua, eivätkä saaneet eroa myöskään aikaiseksi. Mikan ja Saanan ongelmat eivät koskaan kantautuneet lastensuojelun piiriin ja Marianne joutui kasvamaan tuollaisen keskellä. Saana sairasti kaksisuuntaistamielialahäiriötä. Saana oli ammatiltaan tarjoilija ja hän työskenteli baarissa.
37-vuotiaana Mikalle riitti tämä elämä kun Marianne täytti 7v. Mika haki avioeroa Saanasta ja Saana pakkasi laukkunsa ja lähti heidän yhteisestä kodistaan lopullisesti. Samalla kun hän hylkäsi myös Mikan, niin hän jätti myös Mariannen, eikä Marianne ole nähnyt äitiään enää sen jälkeen kun hän täytti 7v. Myös koko Saanan suku hylkäsi Mikan ja Mariannen Saanan lähdön jälkeen, isovanhempia myöten, ehkä heitä hävetti niin paljon se minkälainen Saana oli. Mika oli yrittänyt pysyä yhdessä Saanan kanssa viimeiseen asti, toiveena tarjota Mariannelle ehjä, onnellinen perhe, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän oli nähnyt myös mitenkä paljon Marianne oli kärsinyt 7-vuoteen mennessä heidän perhe-elämästään, joten hän ei pelkästään ottanut eroa itsensä takia, vaan myös Mariannen.
Saanan lähtö ja se että hän hylkäsi kokonaan myös tyttärensä, oli kuitenkin Mikalle sen verran kova paikka, että hän ratkesi kunnolla ryyppäämään. Olihan Mika ja Saana molemmat käyttäneet alkoholia aina joskus, mutta kummaltakaan se käyttö ei ollut sillon lähtenyt lapasesta. Nyt Mika rupesi kuitenkin juomaan entistä enemmän, kunnes se homma meni ihan holtittomaksi ja Mika makasi vielä saman vuoden aikana kun Marianne kävi koulun ensimmäistä luokkaa niin kylän pulien kanssa katu ojassa ja autokorjaajan työtkin meni aika päiviä sitten alta, ainut toimeentulo oli nyt yhteiskunnan varoin. Jostain kantautui sitten sosiaaliviranomaisten korviin tieto Mikan ja Mariannen perhe-elämästä ja sosiaaliviranomaiset puuttuivat siihen, he katsoivat, että tilanne on mennyt nyt sen verran pahaksi, että Marianne on otettava huostaan. Isä oli kännissä usein kotona, ulkona ja aamu saattoi alkaa niin, että isä aukaisee ensimmäiseksi kalja tölkin. Isä toi myös pelottavia puli ukko ja akka kavereita välillä kotiin, vaikka Marianne oli kotona ja häntä sitten aina välillä vähän pelotti... Marianne meinattiin ensiksi sijoittaa toiseen perheeseen, mutta sitten Mikan vanhemmat eli Mariannen isovanhemmat isän puolelta puuttuivat asiaan ja päätettiin, että Mariannea ei sijoiteta minnekään toiselle puolelle suomea vieraaseen kotiin vaan Marianne menee asumaan ukin ja mummon luokse, eikä Mikalla ole oikeutta nyt vähään aikaan nähdä tytärtään, niin kauan kun hän ei ole hoitanut alkoholiongelmaansa kuntoon, koska se ei ole Mariannelle hyväksi. Ukki ja mummo olivat pitkään jo tienneet Mariannen ja Mikan tilanteen, mutta eivät olleet puuttuneet siihen sen enempää, koska Mika oli käskenyt heidän pysyä erossa asiasta!. He toivoivat että Mika saisi elämästään otteen ja perhe-elämä alkaisi sujua hyvin, nyt kun Saanakaan ei ollut enää kuvioissa mukana. Mutta asioissa kävikin juuri päinvastoin, Mika mureni. Saana otettiin huostaan siis sinä vuonna kun hän täytti 8v. Huostaanotto tapahtui touko-kesäkuun vaihteessa kun Saanalta oli juurikin päättymässä 1 luokka ja hän oli jäämässä kesälomalle. Saana muutti nyt isovanhempiensa luokse yli 100km päähän isästään ja aloitti toisella paikkakunnalla 2 luokan.
Saanan jouduttua huostaan, Mika jatkoi seuraavat 2v lähes päivittäistä känniörvellys sekoiluaan. Kunnes täytti 40-vuotta ja tajusi, mitä helvettiä hän nyt tekee! Hänellä on tuolla jossain pieni 10-vuotias tytär ja hän on viimeset 2v örveltänyt kalja pullossa kiinni ja oli todella huono olo, niin henkisesti että fyysisesti. Mika päätti lähteä hakemaan apua alkoholiongelmaansa ja laittaa pullon korkin kiinni ja hylätä puli kaverinsa. Vähitellen Mika pääsi myös takaisin työelämään kiinni ja sai alkaa myös selvinpäin käydä tapaamassa tytärtään Mariannea isovanhempien luona valvotusti, varmistettiin että Mika on aina selvinpäin ja joku aikuinen on tapaamisissa läsnä... Mikalla oli ollut todella kova ikävä Mariannea ja Mariannella myös isäänsä.
41-vuotiaana Mika tapasi seuraavan naisystävänsä 31-vuotiaan Nooran. Mika oli ollut nyt 1v ajan raittiina. Mika kertoi Nooralle rehellisesti alkoholiongelmastaan ja siitä miten kävi edellisen vaimon kanssa ja että hänellä on 11-vuotias tytär joka otettiin huostaan. Noora päätti siitä huolimatta pysyä Mikan rinnalla. Nooralla oli edellisestä liitostaan myöskin 8-vuotias Sonja tytär joka asui äitinsä kanssa, mutta näki aina koulun lomilla isäänsä, joka asui paljon kauempana.
Nooran kanssa Mika seurusteli ensiksi vuoden verran, kunnes pari alkoi puhumaan yhteen muuttamisesta. Mika ja Noora päättivät ostaa toisesta maakunnasta itselleen järven ranta tontin ja ostivat sinne uuden juuri valmistuneen pakettitalon. Marianne alkoi myös samaan aikaan haluta muuttaa isänsä luokse takaisin pysyvästi asumaan ja että pääsisi myös asumaan ihanan siskonsa Sonjan kanssa, jonka kanssa hänestä tuli hyvät ystävät ja Marianne tykkäsi myös kovasti isänsä uudesta tyttöystävästä Noorasta, hän oli tavannut myös välillä Nooraa ja Sonjaa kun näki isäänsä. Mika perusti samana vuonna oman yrityksen. Noora puolestaan työskenteli sairaanhoitajana.
Mariannea kiusattiin myös 5 luokalla koulussa, eikä hänellä ollut sillon siellä yhtään ystävää. Tilanne helpotti kun Marianne pääsi muuttamaan isänsä luokse toiselle paikkakunnalle ja alotti käymään 6 luokkaa jälleen uudessa koulussa.
Kun Marianne täytti 13v ja oli asunut vuoden verran pysyvästi isänsä, Nooran ja Sonjan kanssa niin Noora alkoi odottamaan 33-vuotiaana hänen ja 43-vuotiaan Mikan ensimmäistä yhteistä lasta, Valtteri poikaa. Noorasta tuli toisen kerran äiti 34v, Mikasta toisen kerran isä 44-vuotiaana ja Mariannesta virallisesti ensimmäisen kerran isosisko 14-vuotiaana. Sonja oli saanut aiemmin jo isänsä puolelta sisaruksia.
Mariannen elämä alkoi pääsääntösesti olla siis hyvää 12-vuotiaasta lähtien, kun hän pääsi takaisin muuttamaan isänsä luokse ja sai uuden, kunnollisen perheen ja ihania sisaruksia ja 15-vuotiaana myös perheeseen otettiin koira. Marianne alkoi teini-ikään tullessa kasvaa myös normaalisti lapsuudesta ulos, mutta Mariannen pahe oli aina se, että hän piti niistä pahoista pojista ja Sonja myös ja Marianne myös ollut seksuaalisesti aika avoin ja kuunellut enemmän sydäntään kuin järkeä, niinpä hänellä on välillä ollut vanhempia miehiäkin ja jotkut heistä ovat olleet narkomaaneja ja Marianne sai joskus kuulla kritiikkiä siitä ikätovereiltaan...
Vastaa otsikossa olevaan kysymykseen ja mitä ajattelet ylipäätään Mariannen elämästä?
Kommentit (72)
mun mielestä voi kasvaa täysinkin tasapainoinen ihminen. Mariannesta siis.
Kyllähän tuo perseensä jakaminen kertoo huonosta itsetunnosta ja hyväksynnän hakemisesta.
Renttuja valitsee koska he ovat "helppoja". Niiden kanssa tuntee olonsa paremmaksi ja fiksummaksi.
Mariannen omista valinnoista on nyt kyse ja hänen omasta vastuunsa kantamisesta.
Tuossa nyt mitään kovin ihmeellistä ollut hänen elämässään. Koti vaihtui, mutta ne aikuiset jotka ovat päättäneet olla Mariannen elämässä, niin ovat pysyneet ja kantaneet vastuunsa. Isäkin, renttuvuosia voineenöpitää hekisenä kasvuna.
Marinanne tekee oman elämänsä nyt. Ei tuolla "rankalla" lapsuudella voi selittää oikeestaan mitään. Sitä ei voi käyttää tekosyynä aikuisuuden mahdollisiin mokiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mariannesta en tiedä, mutta ap on selvästi jo päättänyt millaiset vastaukset hänelle ainoastaan kelpaavat.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:24"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:14"]
Sanoisin, että ne merkitsevät kasvun vuodet on olleet aika risaisia, mutta etteikö vielä 12-vuotiaana voisi oppia luottamaan ihmisten hyvyyteen niin, etteikö hänestä ihan kunnollista veronmaksajaa kasvaisi. Toki tuolla taustalla omaavalla nuorella on todennäköisesti varsin kuohuva tai muutoin ongelmallinen murrosikä, joten tukea ja oikeanlaista ymmärrystä varmasti hän tarvitsee. Paljon pitää jokatapausessa tästä eteenpäin hyvää tapahtua (ns.korjaavia kokemuksia), että hänelle kasvaa eheä, aikuisen psyyke!
Oletko ap, tarinan Marianne?
[/quote]
Sanoin, että en kommentoi, mutta Mariannen elämä oli siellä ukin ja mummon luona sitten esim. hyvää, mutta eihän se korvannut normaalia perhe-elämää... ja nykyisin tämän tekstin Marianne on jo aikuinen ihminen. Mitä olisi sitten esim. ne korjaavat kokemukset ja minkälainen on aikuisen rikkinäinen psyyke?
[/quote]
Korjaavia kokemuksia epävakaista vanhemmista, ovat juuri nuo mainistemasi isovanhemmat eli turvalliset, luotettavat aikuiset; elämä voi kantaa, kaikki ihmiset eivät ole turvattomia (kuten omat vanhemmat ovat olleet). Puhutaan siis ns. suojaavista tekijöistä (edes yksi turvallinen, läheinen aikuinen lapsen elämässä). Aikuisen rikkinäinen psyyke voi näyttäytyä pahimmillaan esim. psykooseina tai päihdeongelmina, vaikeina persoonallisuushäiriöinä, jotka tuovat oman haasteensa kaikilla elämänalueilla. Lievimmillään rikkinäisen taustan omaava voi kokea esim. epäluottamusta suhteessa toisiin ihmisiin tai epämääräistä ahdistusta. Toisaalta, jos suojaavia tekijöitä on ollut tarpeeksi, henkilöstä voi kasvaa ns. normaali aikuinen. Toki ko henkilön persoonalliset ominaisuudet ovat ratkaisevia selviytyvydessä myös.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:24"]
Tasapainoinen on aika lavea käsite. Luultavasti mariannella on monta hylkäämiskokemusta, joita kannattaisi työstää terapiassa, oli siten näkyviä haittoja menneisyydestä (masennus, paniikkihäiriö, itsetunnon puute yms) tai ei.
ei ole täydet mahdollisuudet onneet, mutta mahdollisuudet jokatapauksessa. Riippuu paljon siitä, että mymmärtääkö Marianne, että apua kannattaa ottaa vastaan, apua kannatta hankkia. Toisaalta on hyvä muistaa että monella muullakin on vaikeutensa, eikä kukaan ulkopuolinen ole "velkaa" mariannelle onnellisemmasa lapsuudesta yms. Toisaalta mariannen täytyy muistaa se, että jos hänestä tuntuu pahlata, niin hänestä tuntuu pahalta, eikä hän saa yrittä poistaa sitä pahaaoloaan ajattelemalla, Että esim. nälkäänkuolleilla lapsilla meni vielä huonommin.
[/quote]
Eikö Mariannen äiti ole edes mitään velkaa?
[/quote]
No juoppo isä nyt ennemminkin! Jos ei kyennyt pitämään lapsesta huolta, olisi heti pitänyt luovuttaa adoptioon! Miten äiti olisi voinut mitään tehdä, jos kerran isä ajoi hänet pois (erosi Mariannen vuoksi)?
[/quote]
Hohhoijaa... voi luoja. Kyllä Mariannen isä on ollut enemmän isä Mariannelle, mitä Mariannen äiti on ikinä pystynyt tälle äiti olemaan. Enemmän Marianne on isän tyttö, kun ikinä ollut äidin tai tulisi myöskään olemaan... Kummatkin inhoaa sitä vitun lehmää, niin Marianne, että hänen isänsä ja jos isä ja Marianne, keskustelisivat Mariannen äidistä, niin kummallakaan ei hänestä tulisi ikinä mitään hyvää sanottavaa...
On se kumma aina kun isejä syrjitään noin..
[/quote]
Lähivanhemman tärkeimpiä tehtäviä on pitää huolta lapsen suhteesta etävanhempaan. Jos isällä ei ole ollut mitään hyvää sanottavana mariannen äidistä, niin kovin hyvin ei ole isän tehtäviä hoitanut.
Vaikka lapsella ei olisi fyysistä suhdetta toiseen vanhempaansa, niin lähi voi pitää etävanhempaa lapsen mielessä: Kertoa esim. kuinka äiti hoiti lasta vauvana, rakasti ja rakastaa varmasti vieläkin, mutta valitetttavasi on sairastunut mieleltään, eikä sitä osaa näyttää, kertoa, miten Mariannen silmät, hymy, leuka, hiukset ovat kauniit kuin äidillään, marianne pitää käsiään kuin äitinsä ja kuinka ihanaa se onkaan, marianne onälykäs kuten äitinsä, Äidillä oli tapana sanoa seuraavaa viisautta, laulaa tiettyjä lauluja, leikkiä tiettyjä leikkejä jne.
[/quote]
NO MITEN SILLÄ MARIANNEN ISÄLLÄ VOI OLLA PALJOAKAAN MITÄÄN HYVÄÄ SANOTTAVAA MARIANNEN ÄIDISTÄ, JOS TÄMÄ HALUSI AINA HAASTAA VAAN RIITAA JA KÄVI FYYSISESTI KÄSIKSIKIN JA AJOI MIKAN VIELÄ JUOMAAN!
Mietippä 2 kertaa, haluaako Mika paljon tuollasta enää mietiskellä ja monestakin syystä ja ennen kaikkea, kun sillä on nyt useamman vuoden ajan ollut jo tuo upea ja ihana Noora ja sen kanssa uus lapsi ja kaikkea...
Kyllä Mika on joskus kertonut Mariannelle Mariannen hyvistä hetkistä äidin kanssa ja kyllä Marianne itsekin niitä hatarasti muistaa ikävuosilta 3-7 ja on esimerkiksi valokuvia tallessa jossa Mariannella ja äidillä oli ihan hauskaakin selvästi...
Mutta suurimmaksi osaksi Marianne muistaa myös, miten sekaisin äiti oli ja minkälaista tuskaa se kaikella toiminnallaan aiheutta.
[/quote]
Mika vastaa täysin itse omasta juomisestaan. Kertoo hänestä paljon, jos hän vierittää sen ex-vaimon vastuulle ja vielä esittää tällaisen teorian Mariannelle.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:24"]
Tasapainoinen on aika lavea käsite. Luultavasti mariannella on monta hylkäämiskokemusta, joita kannattaisi työstää terapiassa, oli siten näkyviä haittoja menneisyydestä (masennus, paniikkihäiriö, itsetunnon puute yms) tai ei.
ei ole täydet mahdollisuudet onneet, mutta mahdollisuudet jokatapauksessa. Riippuu paljon siitä, että mymmärtääkö Marianne, että apua kannattaa ottaa vastaan, apua kannatta hankkia. Toisaalta on hyvä muistaa että monella muullakin on vaikeutensa, eikä kukaan ulkopuolinen ole "velkaa" mariannelle onnellisemmasa lapsuudesta yms. Toisaalta mariannen täytyy muistaa se, että jos hänestä tuntuu pahlata, niin hänestä tuntuu pahalta, eikä hän saa yrittä poistaa sitä pahaaoloaan ajattelemalla, Että esim. nälkäänkuolleilla lapsilla meni vielä huonommin.
[/quote]
Eikö Mariannen äiti ole edes mitään velkaa?
[/quote]
No juoppo isä nyt ennemminkin! Jos ei kyennyt pitämään lapsesta huolta, olisi heti pitänyt luovuttaa adoptioon! Miten äiti olisi voinut mitään tehdä, jos kerran isä ajoi hänet pois (erosi Mariannen vuoksi)?
[/quote]
Hohhoijaa... voi luoja. Kyllä Mariannen isä on ollut enemmän isä Mariannelle, mitä Mariannen äiti on ikinä pystynyt tälle äiti olemaan. Enemmän Marianne on isän tyttö, kun ikinä ollut äidin tai tulisi myöskään olemaan... Kummatkin inhoaa sitä vitun lehmää, niin Marianne, että hänen isänsä ja jos isä ja Marianne, keskustelisivat Mariannen äidistä, niin kummallakaan ei hänestä tulisi ikinä mitään hyvää sanottavaa...
On se kumma aina kun isejä syrjitään noin..
[/quote]
Lähivanhemman tärkeimpiä tehtäviä on pitää huolta lapsen suhteesta etävanhempaan. Jos isällä ei ole ollut mitään hyvää sanottavana mariannen äidistä, niin kovin hyvin ei ole isän tehtäviä hoitanut.
Vaikka lapsella ei olisi fyysistä suhdetta toiseen vanhempaansa, niin lähi voi pitää etävanhempaa lapsen mielessä: Kertoa esim. kuinka äiti hoiti lasta vauvana, rakasti ja rakastaa varmasti vieläkin, mutta valitetttavasi on sairastunut mieleltään, eikä sitä osaa näyttää, kertoa, miten Mariannen silmät, hymy, leuka, hiukset ovat kauniit kuin äidillään, marianne pitää käsiään kuin äitinsä ja kuinka ihanaa se onkaan, marianne onälykäs kuten äitinsä, Äidillä oli tapana sanoa seuraavaa viisautta, laulaa tiettyjä lauluja, leikkiä tiettyjä leikkejä jne.
[/quote]
NO MITEN SILLÄ MARIANNEN ISÄLLÄ VOI OLLA PALJOAKAAN MITÄÄN HYVÄÄ SANOTTAVAA MARIANNEN ÄIDISTÄ, JOS TÄMÄ HALUSI AINA HAASTAA VAAN RIITAA JA KÄVI FYYSISESTI KÄSIKSIKIN JA AJOI MIKAN VIELÄ JUOMAAN!
Mietippä 2 kertaa, haluaako Mika paljon tuollasta enää mietiskellä ja monestakin syystä ja ennen kaikkea, kun sillä on nyt useamman vuoden ajan ollut jo tuo upea ja ihana Noora ja sen kanssa uus lapsi ja kaikkea...
Kyllä Mika on joskus kertonut Mariannelle Mariannen hyvistä hetkistä äidin kanssa ja kyllä Marianne itsekin niitä hatarasti muistaa ikävuosilta 3-7 ja on esimerkiksi valokuvia tallessa jossa Mariannella ja äidillä oli ihan hauskaakin selvästi...
Mutta suurimmaksi osaksi Marianne muistaa myös, miten sekaisin äiti oli ja minkälaista tuskaa se kaikella toiminnallaan aiheutta.
[/quote]
Mika vastaa täysin itse omasta juomisestaan. Kertoo hänestä paljon, jos hän vierittää sen ex-vaimon vastuulle ja vielä esittää tällaisen teorian Mariannelle.
[/quote]
Juuri näin. Jokainen vastaa omista tekemisistään. Kukaan ei aja ketään juomaan. Kukaan ei pakota toista kaatamaan viinaa kurkusta alas. Jos kuitenkin on ihastunut johonkunun, rakastunut niin, että hankkii lapsen, niin kyllä sellaisesta ihmisestä löytää hyviä asioisa. Vaikka mariannen isä ei haluaisi muistella menneitä, niin vanhempana hänellä on velvollisuus tässäkin asiassa täytettävänä. Kyse ei ole haluasta siihen, mikä tuntuu itsestä hauskimmalta, vaan siitä, että miettii lapsen parasta.
Minun ei todellakaan tarvitse miettiä useampaan kertaan, että muistelenko hyviä asioista exästä, koska lapsi sitä tarvitsee. Ex ei ole mitenkään hoitanut velvollisuuksiaan lastani kohtaan, mutta lapsen parasta ajatellen puhumme isästä päivittäin. Ja minun tehtäväni on tuoda esiin niitä hyviä asioita, koska lapsi kyllä huomaa ne pahat asiat ja poissaolon ja tyhjyyden. Minun tehtäväni on täyttää sitä tyhjyyttä ja tuoda siihen kaikkea sitä hyvää mikä on isästä lähtöisin. Jos lapsi ei saa tietää hyvää toisesta vanhemmastaan, niin hän ei usko olevansa itse hyvä, kelpaava, arvokasjne, koska vanhemmistamme me olemme lähtöisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja hyvä vanhempi yrittä selittää toisen vanhemman käytöstä: on sairas, järki on järkkynyt, rakstaa, mutta ei osaa sitä näyttää, koska ei ole itse saanut rakkauden kokemuksia jne.
Hyvä vanhempi ei sano koskaan lapsen kuullen mitään negatiivista toisesta vanhemmasta. harva tähän kykenee täysin, mutta se on ideaali.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 15:10"]
Mariannesta en tiedä, mutta ap on selvästi jo päättänyt millaiset vastaukset hänelle ainoastaan kelpaavat.
[/quote]
Jos Osku-vauvajutut ei ole sulle tuttuja, niin haulla löytyy. Kirjoittajalla on asperger.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiinnostaa vain se onko Mariannen äiti sukuineen ottanut mitään yhteyttä näiden vuosien aikana?
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:54"]
Minusta tuntuu että oli elämä millainen oli jokaisella on vanhempana miettimistä mitä jälkiä elämä on nuoruudessa jättänyt.
Itselläon ollut hankala nuoruus ja lapsuus ja jos sen kirjoittaisi ylös se kuulostaisi kamalalta, kuitenkin minusta kasvoi normaali, kahden lapsen äiti ja vaimo. Olen kaiketi myös tasapainoinen, mutta analysoin itseäni ja käytöstäni ja mietin mitä jälkiä minuun on jäänyt ja mitä itse tahdon lapsilleni antaa.
[/quote]
Minkälaista sinun lapsuudessa ja nuoruudessa sitten oli? ei ole pakko kylläkään kertoa, jos et halua..
[/quote]
Alkoholin käyttöä, väkivaltaa joka johti lopulta toisenvanhemman puukotukseen ,itse näin kaiken n.7v. toinen sairaalassa toinen poliisiasemmalla, vanhempien ero, muutto toiseen kaupunkiin, koulukiusausta, lisää väkivaltaa ja alkoholin käyttöä, ambulansseja, kukaan ei koskaan lohduttanut vaikka itkin, tappelu lopetettiin kun kaikki lapset itkivät ja huusivat lopettakaa kauhuissaan, koko kämppä hajotettiin humalassa useaan otteeseen, kouluun ei jaksanut kun öisin soitettiin niin kovaa musiikkia, seksuaalinen hyväksi käyttö n.10 vuotiaana, paha murrosikä jolloin halusin kuolla, seurustelin idiootten kanssa jotka pettivät ja halusin vielä enemmän kuolla. Nyt olen 30v. Oma asunto, aviomies, koiria, työpaikka ja lapset. Käytämme alkoholia pari kertaa vuodessa, eikä meillä ole väkivaltaa laisinkaan, ollaan monesti sisarusten kanssa mietitty miten meistä lopulta tulikin normaaleja, ehkä toistemme tuki on ollut voimavarana muutoin turvattomassa lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisiko tähän päivitystä. Miten on elämä lähtenyt kulkemaan?
Sanoisin että voi selvitä suht täyspäisenä, vaikka isoja vaikeuksia on ollut. Kumppanissa helposti etsii sellaista joka muistuttaa omaa vanhempaa ja näiden suhdetta. Mariannen ei pidä ajatella itseään muita huonompana taustansa vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:48"]
Mitä tuosta pitäisi ajatella?
Jos kirjailijaksi haluat, niin unohda koko juttu.
[/quote]
No empä halua miksikään kirjailijaksi. :D
Nii-in, sinä päätät siitä mitä haluat ajatella.