Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten terapiassa käsitellään ihmisten ongelmia?
01.06.2012 |
Minulla ei ole mitään tavallisuudesta poikkeavia traumoja, mutta olen ihan tämän normaalielämän kanssakin niin stressaantunut että tuntuu kuin koskaan en pystyisi rentoutumaan ilman jotain ekstratemppuja. Miten tällaista autetaan terapiassa? Se on kuitenkin iso taloudellinen ja ajallinen investointi (ja etenkin ajasta meidän pikkulapsiperheessä on todella paha pula), enkä raaskisi lähteä terapiaan jos en uskoisi sen ihan oikeasti auttavan.
Saan raivareita, itkeskelen holtittomasti, ja mieluiten vain turruttaisin itseni tavalla tai toisella. Alkoholia käytän liikaa, ja saatan esim. katsoa pitkiä aikoja telkkarista ohjelmia jotka eivät kiinnosta, ihan vain lykätäkseni nukkumaanmenoa ja ajatusteni kohtaamita. Pelaan myös suht pakonomaisesti pelejä, myöskin vältelläkseni normaalielämää.
Mieheni yrittää auttaa ja tsempata, mutta minusta tuntuu ettei siitä ole mitään hyötyä. Muita ns. turvaverkkoja ei ole.
Minkälaisilla tavoilla siellä terapiassa yritetään tällaisia ongelmia ratkoa?
Kommentit (4)
kuulostaa kuin olisit itse ammattilainen. :)
Kuulisin tosi mielelläni kokemuksia myös muilta apua tarvinneilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis pitemmässä seurannassa. Itse käyn kognitiivisessa psykoterapiassa. Aluksi kartoitettiin elämänkaarta syntymästä tähän hetkeen ja taustoja kauempaa suvussa. SItten määriteltiin ne ongelmat mihin kaipaan eniten apua tai ratkaisua. Kullakin kerralla mä itse oikeastaan ohjaan keskustelua. Tai tietysti terapeutti kysyy kysymyksiä ja kertoo omia tulkintojaan. Mutta oikeestaan mä teen sen työn siinä. Terapiakäyntien välillä pompsahtaa joskus mieleen oivalluksia ja havaintoja, esim huomaan että toteutan taas jotain luutunutta ja minulle vahingollista ajatusmallia. Terapiassa analysoidaan vaikeita tilanteita ja mietitään toisenlaisia tapoja ajatella ja reagoida. Niitä käydään läpi todella monta kertaa. Terapia ei tunnu suoritukselta. Joskus mä oon saanut läksyksi kuvata visuaalisesti ahdistustani (toimii mulla koska olen vähän taiteellinen).
Sit terapeutti on tehnyt mun kanssa rentoutusharjoituksia, joilla pyritään rauhoittamaan ahdistusta. Sehän johtuu elimistön fyysisistä reaktioista, painon tunne rinnassa, käsien puutuminen jne. Kuulemma kun treenaa tarpeeksi, pystyy rentoutumaan aivan hetkessä ja hallitsemaan niitä ahistuksia. Toisaalta opetellaan kestämään negatiivisia tunteita.
Mä kyllä lämpimästi suosittelen psykoterapiaa. Jos et saa B-todistusta että saisit korvaukset pitkään psykoterapiaan, kannattaa varmasti kokeilla 1:n mainitsemaa lyhytterapiaa koska se ei tule niin kalliiksi.
Voisit kyllä saadakin sen b-todistuksen, jos olet työikäinen ja sulla on noin kova ahdistus, jota yrität lääkitä alkoholilla. Kannattaa siis mennä lääkäriin.
ja lopulta olet itse hoitanut itsesi terveeksi. mitään vastauksia ei terapeutti anna kysymyksiisi.
Alue: Aihe vapaa
ratkaisukeskeinen lyhytterapia (2 - 10 käyntiä). On monia erilaisia metodeja ja keskustelutapoja, joilla voidaan lähteä avaamaan juuri nimenomaan arjen ongelmia ja ns. pinnallista haastetta elämässä.
Sitten syvempiin ja kaukaa kumpuaviin vaikeuksiin on parempi ottaa ihan pitkäkestoinen terpiasuhde jossa saatetaan käydä vaikka koko elämä läpi erilaisin metodein.