Lue keskustelun säännöt.
Jätänkö miehen anopin vuoksi vai vieläkö pitäisi yrittää jaksaa?
01.06.2012 |
Aiempi ketjuni tänään siitä kuinka anoppi kutsui poikansa sukujuhliin, mutta jätti minut ja lapsemme kutsun ulkopuolelle. Mies meni juhliin yksin ja lähetti sieltä sitten viestiä "mutsi sanoi että kyllä säkin saat tulla". En mennyt, vaan vastasin miehen viestiin että kutsun olis voinut esittää ENNEN juhlia, eikä silloin kun juhlat on alkaneet 2 tuntia sitten.
Olen usein täällä kirjoitellut mieheni, anopin ja minun välisistä ongelmista ja tilannehan on lähinnä niin että minulla on tässä ongelma heidän suhteen, anoppi on samaa mieltä, mutta hänessä ei vikaa ole, vain minussa. Mies on mitä vain mieltä, mitä anoppikin on. Tässä nyt pikakatsausta siihen mitä on tähän mennessä ollut..
Eli kun aloimme seurustella ja käytiin ekoja kertoja anopin luona pariskuntana, hän oli aivan onnessaan, ihanaa, sovitaan niin hyvin yhteen, toisin kuin tämä ex ja poikansa. Ja sitten pitkät litaniat siitä mitä ex oli sanonut ja tehnyt ja miten hän oli puhunut ja harrastanut seksiäkin pojan kanssa joka paikassa ja heilläkin kylässä ollessa. Tämä oli asia josta sanoin ettei meidän ehkä kannata keskustella, anoppi totesi vain että ei tietenkään jos menneiden muistelu saa minut mustasukkaiseksi. En lähtenyt tilannetta oikomaan, minusta oli mautonta koko jutun kertominen minulle. En sanonut tuosta miehelle mitään, ajattelin silloin että olisi ollut supernoloa miehelle, olinhan uusi tyttöystävä.
Parisuhteen edetessä sain kuulla juttuja, että ex-akka teki aina niin ja näin miehelle, kun oli vihainen. "Mutta sinähän et kyllä ikinä sellaista sanoisikaan". Osa näistä asioista oli aivan normaaleja asioita, joita toiselle sanotaan vihaisena. En tiennyt miten kommentoida asiaa. Nyökyttelin vain. Kun kyseeseen tuli minun pukeutuminen esim (ei tarpeeksi naisellista), saattoi anoppi sanoa että kyllä ex-akka osasi muodot näyttää, harmi vain että näytti kaikille muillekin miehille, eikä vain pojalleen. Sekin asiako piti exän kautta ilmaista, etten pukeudu tarpeeksi naisellisesti?
Jonkun aikaa seurusteltuamme anoppi sanoi olevansa varma että ex tulee vielä ja viettelee mieheni itselleen, ja ettei mies varmaan osaa vastustaa häntä. Voitteko kuvitella millainen tuska tuollaista oli pitää sisällään, kun koetin tolkuttaa itselleni ettei kannata kuunnella, mutta pelkäsin silti että äiti tuntee poikansa hyvin! Lisäksi anoppi kertoi kuinka on kuullut heidän seksileikkejään seinän takaa ja että se nainen osaa kyllä viettelyn.
Arvatkaapa miltä tuntui, kun minä, kiltti ja hieman arka tyttö näissä asioissa, sain kuulla mieheltäni että hän kaipaisi minulta joskus oikein kunnollista viettelyä? Loukkaannuin, tuntui pahalta, mies vaikutti kaipaavansa exää ja suuttui silmittömästi minulle kun sanoin epäilykseni ääneen. En tiedä vieläkään kaipaako hän seksiä exän kanssa, vai onko hän aina pitänyt viettelevistä naisista, jotka shown päätteeksi vain ottavat miehen. En ole halunnut tehdä niin, koska en pääse mielikuvasta eroon, että ex on tehnyt niin miehelleni ja mies huokaillut kiimoissaan. Hyi.
Sitten on tullut kuvioihin nämä tilanteet että minun hiuksia/lastenkasvatusta/kodinsiivousta puidaan anoppilassa kahvipöydän ääressä miehen ja äitinsä toimesta, ilman että pyydän näihin asioihin kommenttia. Se on tuntunut äärettömän pahalta, enkä ole tiennyt miten suhtautua siihen, siispä olen taas pistänyt suuni vain kiinni. Ja jäänyt miettimään kokemaani mielipahaa.
Raskaushormonit sai minut melko kipakaksi ja tässä taannoin mies ja anoppi suunnittelivat että anoppi tulee meille siivoamaan ja järjestämään huonekalut uusiksi, kun en ole kotona. Sanoin heti siihen että ei kiitos. Anoppi tietenkin loukkaantui ja kysyi miksi ei. Kerroin että minulla on myös kotonani henkilökohtaisia tavaroita enkä toivo hänen niihin koskevan. Anopin kommentti "Mitä sulla siellä muka on? Luuletko että mä ne heittäisin roskiin?". En sanonut enää mitään, mutta miehen kanssa riideltiin aika isosti tästä aiheesta kotona. Mies oli täysin sitä mieltä että hän ei ymmärrä miksi niin tylysti heti kieltäydyin äidin avusta, kun ONHAN meillä sotkuista ja asunto kaipaisi uudelleen järjestämistä. Lupasin miehelle, että hän saa siivota ja järjestää niin paljon kuin haluaa, mutta anoppia ei meillä siinä puuhassa näy.
Plus monet muut tilanteet joissa anoppi on kertonut vaikkapa seksielämästään minulle ja loukkaantunut kun en ole halunnut kuulla. Tai ymmärtänyt jostain että olen menossa lääkäriin ja ehdottomasti haluaa tietää syyn miksi sinne menen, puhelinhäirintää harrastaen kyllä selvittää syyn siihen vaikka väkisin. Onhan meillä taloudessa kaksi puhelinta johon soitella ja laitella viestiä että miksi hänelle ei kerrota. Mies lopulta herpaantuu ja sanoo minulle "selvitä nyt juttus mutsin kanssa". Minäkö? Juttuni? En ole osannut tarpeeksi tiukasti sanoa ettei kuulu sulle, kun sieltä tulee sitten kamala syyllistämistulva.
Yksi pitkä ketju oli tämä, jossa anoppi heitti minut pihalle luotaan kun minulle ja pojalleen tuli riita hänen kotonaan. Kyseessä oli liiallinen alkoholin käyttö lasten nähden, jota anoppilassa harrastetaan. Lisäksi mies oli ostanut salaa kaljat hänelle ja äidilleen, joten kun mainitsin siitä anoppilassa, siitä tuli riita. Yritin vielä perua riitaa sanomalla että jutellaan kotona, mutta se oli myöhäistä. Anoppi kuuli riitamme, tuli paikalle ja puuttui tilanteeseen asettumalla miehen puolelle, joka miehelle sopi oikein hyvin.
Lopputulos oli se, että anoppi sanoi minun aina haastavan riitaa hänen kotonaan (en muuten ole koskaan haastanut riitaa siellä, vaan kerran sähissyt miehelle, joka päissään kaatoi nojatuolin mun päälle kun nukuin lattialla). Että en ole enää tervetullut sinne. Lähdin sitten kesken viikonlopun vieton kotiimme, ja sanoin anopille että nyt riittää. En ole enää ystäväsi enkä enää jaksa kuunnella vertauksia exään tai minun arvosteluani kertaakaan. En halua kuulla henkilökohtaisia seksistoorejasi, ketä olet pannut ja missä asennossa. En puhu sellaisia muidenkaan ystävien kanssa. Sain muutaman päivän ajan haukkumaviestejä puhelimeeni kunnes hiljeni. En ole sen jälkeen vastannut myöskään yhteen ihan asialliseen viestiin, ei vain ole tehnyt mieli niiden haukkumisten jälkeen.
Mies on useimmiten asettunut anopin puolelle, kuten tänäänkin tuossa ketjussa jonka kirjoitin. En tiedä jaksanko enää. Mies kerran jopa jo melkein ymmärsi että se mitä koen, on oikeasti rasittavaa, hän oli googlaillut miniöiden ja anoppien välisistä suhteista ja huomannut että moni äiti on liian suojelevainen poikaansa kohtaan ja olettaa ettei miniä ole riittävän hyvä pojalleen. Ja sitten miniät loukkaantuu hyvin herkästi näistä huomautuksista. Hän ymmärsi asian ja sen myötä hyväksyi etten aio enää olla ystävä hänen äitinsä kanssa. Mutta riitatilanteessa, minä olen se joka on hoitanut asiat huonosti, ja äiti kärsii tilanteesta.
Minä itse sorrun näissä tilanteissa nälvimiseen, haukun miestä mammanpojaksi ja sanon etten voi kunnioittaa tuollaista mammanpoikaa, joka lussuttaa vielä äidin tissiäkin. Pahinta tässä on, että meillä pitäisi olla häät tänä kesänä. Ehtisin vielä perua ne, ja sitä tässä mietinkin nyt. Luulin liian tiuhan yhteydenpidon lopettamisen helpottavan elämäämme, mutta me riidellään edelleenkin ainakin kerran kuussa anopista. Minusta se on liikaa. Minä huudan joka kerta miehelle että haluan miehen joka on mies minulle eikä äidilleen, ja mies huutaa minua vainoharhaiseksi joka loukkaantuu milloin mistäkin.
Mies on myös sanonut ettei valitse äidin mielipidettä, vaan sanoo omansa. Minkä hän sille voi, että on samaa mieltä kuin äitinsä. Alan olla niin uupunut jo tähän kaikkeen, että ero tuntuisi ainoalta oikealta ratkaisulta.
Kiva jos joku jaksoi lukea näin pitkän jutun. Vielä kivempi jos joku jaksaisi kommentoida jotain!
Kommentit (40)
Mieheni isä on eronnut ja hänen "uusi" vaimonsa ei ole koskaan pitänyt minusta vaikka aluksi oli ihan asialliset välit. Kuulin sitten muilta, että tämä eukko puhui minusta pahaa selän takana ja hän oli sitä mieltä etten sovi miehelleni ollenkaan ja meidän juttu ei tule kestämään.
Olemme nyt olleet yhdessä 21v. ja 20 vuoteen en ole ollut missään tekemissä tämän "anopin" kanssa.
Ei tupata jos ei tykätä ;)
En halua negatiivisiä ihmisiä elämääni.
Mies käy pojan kanssa vaarin luona ja se on ok.
Haluaisin meillekin näin! Kun on lapsia, niin miten toimitte lasten juhlien suhteen? Jääkö anoppi kutsun ulkopuolelle, vai tuleeko hän silloin teille kylään? Kuinkas tuollaiset sukujuhlat, joissa anoppi järjestävänä osapuolena? Menetkö mukaan vai jäätkö kotiin? Kutsutaanko sinua ylipäänsä?
Onko teillä ollut miehen kanssa tilanne sama kuin meillä nyt, että mies on äidin linjoilla asioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja älä missään nimessä näytä ketjua ukollesi, oikeesti, siitä ei ole mitään hyötyä, haittaa vaan, ja anoppi sen näkee sitä kautta kanssa.
Kyllä tiedän sen toisinaan juoruavan, on jäänyt kiinni. Aika harvoin kuitenkin. Enkä ole puuttunut noihin pariin kertaan, koska onhan se kuitenkin hänen äitinsä, enhän voi kai ihan vaatia heidän yhteydenpidon lopettamista. Enkä oikeastaan haluaisikaan sitä, vain sitä että saisin olla rauhassa ja että mies pitäisi minua elämänsä tärkeimpänä naisena. Ja tytärtään. Ja että äiti tulee sitten vasta, meidän jälkeemme.
Niin ainakin itse arvotan (jos voi vertailla) omat poikani ja mies ensin. Ja vaikka olen isin tyttö ollutkin aina, niin kyllä mun elämäni tärkein mies on mun mies. Isi tulee sitten vasta, miehen ja lasten jälkeen.
Ap
Lopputulos oli se, että anoppi sanoi minun aina haastavan riitaa hänen kotonaan (en muuten ole koskaan haastanut riitaa siellä, vaan kerran sähissyt miehelle, joka päissään kaatoi nojatuolin mun päälle kun nukuin lattialla).
Vai onko susta normaalia perheenisän käytöstä olla noin sikakännissä että kaatelee huonekaluja?
Vai onko susta normaalia perheenisän käytöstä olla noin sikakännissä että kaatelee huonekaluja?
Äidillään kylässä mies juo ja tupakoi kuin sika, vaikka muuten ei sellaista oikeastaan teekään. Jos käydään vain nopeasti päiväseltään kahvilla, ei välttämättä ota kuin yhden tupakan. Mutta jos ollaan yötä, on oltava edes jonkun verran kaljaa juomiksi. Ja useimmiten se on tuo kännit-paljon sitten.
Mies itse ymmärsi kun riideltiin asiasta ja sanoin että minusta sairasta antaa tuollainen muistikuva lapsille mummolasta, että isi ja mummo istuu tölkit kädessä olohuoneessa/keittiössä istumassa ja äiti hoitaa lasten iltakylvyt jne.
Mies kyllä ymmärsi että olen ihan lasten asialla ja varsinkin kun en itse oikein juo, niin eihän ne vierailut mukavia minulle ole ollut. Mutta muutosta toimintaan ei ole tullut.
Ap
Mies ei ota kantaa puoleen tai toiseen kun ei halua riidellä kenenkään kanssa.
Miehen isä ja "anoppi" eivät ole ikinä tulleet mihinkään juhlaan vaikka on kutsuttu...ei kihlajaisiin, häihin,ristiäisiin eikä tyttären rippijuhlaan.
Vaari täytti viime kesänä 70v. ja vain mies+poika menivät onnittelemaan. Teinitytär ei halunnut lähteä kun hän viimeksi oli vaarin luona niin tämä nainen ei sanonut tyttärelleni sanaakaan 2 tuntiin kun miehet olivat hakemassa kuusta metsästä.
Luulen, että "anoppi" ei halua tyttöjä tai naisia mieheni elämään koska poika 10v. kyllä "kelpaa" :O
En jaksa ressata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja huolettaa, se on taatusti päissään ja jossain ihan väärässä paikassa, baarissa tai putkassa. Kunhan olis kunnossa.
oliskohan siitä iloa, että kävisitte yhdessä juttelemassa jonkun ulkopuolisen kolmannen osapuolen kanssa? Voi olla, että sinun sanomana asia ei mene "perille". Mies ei selvästikään ymmärrä, että hänen pitäisi AINA pitää puolisonsa puolta, sanoi äitinsä mitä tahansa.
Keskustele nyt ainakin miehen kanssa perinpohjaisesti (yritä jättää nälviminen väliin) ja kerro kuinka hankalaksi koet tilanteen: ja että harkitset tosissasi eroa "anopin takia" (eli siis siksi, että mies asettuu äitinsä eikä sinun puolelle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa viimeistään ennen häitä ottaa miehen kanssa puheeksi, että perheessä pidetään yhtä, ja sinä ja lapsi on nyt hänen perheensä. Eli jos jostain tulee riitaa anopin kanssa, niin sovitte yhteisen kannan ja pysytte siinä. Jos mies ei pysty asettumaan äitiään vastaan vaimonsa tueksi, niin eroa pystyyn, liitto hajoaisi joskus joka tapauksessa.
helkkarissa mene naimisiin tuollaisen miehen kanssa. Sano sille etta haat on peruttu siihen asti kunnes mies miehistyy. Miten ihmeessa rakastat tai edes pystyt harrastamaan seksia tuollaisen maitonaaman kanssa! *oksentaa*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään mies joka ei naistaan puolusta!
Hihhih, minä olen tehnyt sen, perunut hääni anopin takia... Toki muitakin syitä oli mutta se että katkaisin välit anoppiin totaalisesti hänen haukuttuaan minut syyttä KERRAN (huom en siis todellakaan odotellut toista kertaa) ja mies ei pystynyt puolustamaan minua vaikka oli itse siinä tilanteessa läsnä ja se oli niin selkeästi täysin syyttä tapahtunut hyökkäys anopin suunnalta että kyllä kaikki jälkeenpäin sanoivat että olipa anoppi inhottava ja teki väärin, muttei oma miehenikään siinä tilanteessa.
Ehkä se olikin ennemminkin se mitä en kestänyt, nössöä miestä joka ei uskalla noinkaan selkeässä tilanteessa asettua tulevan vaimonsa puolelle äitiään vastaan. Sitä en pystynyt unohtaa, eikä seuraavaksi kesäksi sovittuja häitä tullut.
Voin kokemuksesta kertoa sinulle ettei tuo avioliitto tule onnistumaan.
Kävin aikalailla samanlaisen helvetin läpi ja menin kuitenkin naimisiin. Onneton. Odotas kun tulin raskaaksi, ja iloisena soitimme että on ihania uutisia... hänen vastaus korvaani oli, ET KAIT SÄ VAAN OLE RASKAANA. Olipa kiva tunne. Menin ihan äimäksi ja totesin että näin on. Seuraava kommentti oli, kaitsä kuitenkin teet abortin...
Avioliittoa kesti n. 8v ja se oli yhtä helvettiä, anoppi oli kova tekemään viiniä, kantoi salaa miehelleni ja kuitenkin oli muka huolissaan poikansa juomisesta...Änki itsensä meille vähän väliä "hoitamaan" poikaamme, hän kun vaan haluaa olla avuksi. En pyytänyt häntä avuksi, mutta mieheni sanoi, että antaa sen nyt hääräillä, se niin nauttii siitä. Siis meidän kotona hääräilemisestä. Kaikki henk.koht tavarani jouduin piilottamaan lukollisiin kaappehin ja sittenkin tuli kysymyksiä missä kaapin avain mahtaisi olla, kun hän olis tarvinnu sieltä jotain.
Nyt on erosta jo 8v ja olen ollut erittäin onnellinen vaikka vaikeuksia on ollutkin, mutta minulla on koti johon ex-anoppi ei tule hääräämään ja minulla on sentään omanarvontunto ja itseluottamus tallella, enkä ole kenkään jalkarättinä.
Annan Sinulle hyvän neuvon, ÄLÄ MENE NAIMISIIN vaan lähde äkkiä siitä suhteesta. Miehesi ei ole kyennyt katkaisemaan napanuoraansa ja sinä olet ikuinen kakkonen siinä suhteessa eikä sinua koskaan tulla arvostamaan vaimona saatikka äitinä, olen ihan varma, että löydät tulevaisuudessa miehen, joka osaa pitää Sinun puoliasi ja seistä Sinun rinnallasi. Älä siis alistu tuollaiseen, koska kenelläkään ei koskaan ole oikeutta haukkua ketään.
Ja kun ja jos päätät lähteä siitä suhteesta, älä enää kuuntele mitä miehesi lupaa sinulle, koska se ei tule toteutumaan niin kauan kuin anoppisi elää, hän on kykenemätön vastustamaan äitiään.
Kaikkea hyvää elämääsi ja pidä itsestäsi huolta.
Koska vain Sinä voit tehdä itsesi hyvinvoinnille jotakin, ei miehesi, eikä anoppisi.
Ja mieti kumman haluat kasvattavan lapsesi, Sinä ja miehesi vai miehesi ja anoppisi...
Aurinkoista kesää toivottaa Onnellinen eronnut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei selvästikään ymmärrä, että hänen pitäisi AINA pitää puolisonsa puolta, sanoi äitinsä mitä tahansa..
Hittoko miehen on mikään pakko automaattisesti pitää vaimonsa puolta, oli sitten anopin/äitinsä kanssa samaa tai eri mieltä tai olematta mitään mieltä, kun ei ymmärrä mistä äiti ja vaimo kiukuttelevat keskenään.
Onhan toki myös mahdollista, että miehellä on myös omia mielipiteitä, eikä halua olla vaimonsa kanssa samaa mieltä. Vaimohan tämän kokee ahdistavaksi, kun ei saa miestään oman tahtonsa alaiseksi. Ehkä se myös koetaan niin, että mies on äitinsä tahdon alla, vaikka siltä vaikuttaisikin vain vaimon mielestä.
nyt hyvän tähden mene naimisiin tuon tossun kanssa!! ei se siitä miksikään muutu,päinvastoin!! kohta huomaat anopin asuvan teillä!
hullu anoppi ja poika. tekis mieli sanoa että pakene!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap. vuodattanut saman litanian miehellesi kuin vuodatat täällä? Hedelmällisempää olisi puhua KAIKKI asiat selviksi miehen kanssa ennen häitä kuin jauhaa keskustelupalstoilla ongelmiaan. Aika usein täällä saa lukea naisten valituksia miehistään, kun ne tekevät/eivät tee sitä, tätä ja tuota; ihan kuin miehet olisivat joitain aivottomia ja tunteettomia, mihinkään kykenemättömiä olioita joita naisten sitten pitäisi saada väännellä ja käännellä mieleisikseen.
Ja, tällaisissa palstakeskusteluissa tulee lukijoille esiin vain kertojan kanta asioista, ei ollenkaan sen toisen osapuolen.
Nyt otan jonkun tosi tiukan keskustelun tähän heti huomiselle. Jos ei mies siis kovin krapuloissaan ole.
Miehen ja anopin suhde on oma lukunsa, mutta kiinnittäisin huomiota myös hänen alkoholinkäyttöönsä. Sinä olet nyt siinä pisteessä, että harkitset eroa. Siitä huolimattta olet valmis siirtämään vakavaa keskustelua parisuhteenne tilasta, jos mies sattuu olemaan "kovin krapuloissaan". Kykeneekö miehesi seisomaan rinnallasi tasavertaisena kumppanina ja vastuunkantajana?
Ottaisin nyt tilanteessa aikalisän ja miettisin, onko suhteenne parannettavissa. Harkitsisin myös vakavasti häiden siirtämistä, kunnes tilanne on ratkennut suuntaan tai toiseen. Olisiko sinun mahdollista käydä juttelemassa ammattiauttajalla tai suostuisiko miehesi parisuhdeterapiaan?
Vähän ihmetyttää asenne, että heti ollaan eroa tekemässä. Kyllä mä ainakin yrittäisin selvittää asiat viimeiseen asti.
Voihan olla, jos hyvin käy, että mies vihdoin ymmärtää asian laidan ja on valmis kasvamaan irti äidistään.
Toimiva ratkaisu voisi olla myös se, että sä irtisanoudut anopista. Ei sen kanssa tarvi olla tekemisissä, jos ei halua. Mies voi sitten käydän lapsen/lasten kanssa. Se mitä ne siellä tekee, on sitten niiden asia (jollei ole mitään vaarallista).
Ulkopuolinen voisi nähdä asiat kokonaisutena ja auttaa teitä tekemään kompromissin.
Nythän me ei olla kuultu kuin sinun versiosi ja sen perusteella miehesi käytös on torkeää, anopista nyt puhumattakaan. Toisaalta emme voi esimerkiksi tietää, onko jatkuva kaljoittelu anoppilassa sitä, että otetaan yksi saunakalja ja sinä niuhotat siitä, vai että juodaan oikeasti humalaan. Tässä pitäs siis tosiaan kuulla miehenkin mielipide, anopin ei, koska hän ei kuulu teidän perheeseen.
koska oli niin kännissä. Tuli aika selväksi, että ukolla on alkoholiongelma kuten anopillakin. Mä en kattelis tuollaista miestä, ei täytä vähimpiäkään odotuksia perheenisältä ja aviomieheltä. Asumusero voisi olla hyvä aikalisä ja merkki siitä, että ap on tosissaan. Silloin nähdään, kumman mies valitsee.
Kuulostaa ERITTÄIN huolestuttavalta toi teidän tilanteenne :( Tulosta tää koko ketju ja aikasemmatkin ehkä? ja anna ne miehelle luottavaksi? Tai en tiedä onko sekään viisasta? Mutta jotainhan tuossa pitää tehdä ja TOSI nopeasti. ÄLÄ MISSÄÄN nimessä mene naimisiin ennen kuin saatte ongelmanne selvitettyä! Hae ulkopuolista apua ja HETI. Voit käydä juttelemassa vaikka vain itse jos miehesi ei suostu lähtemään esim. parisuhdeterapiaan. On ilmaista mutta kovat jonot, joten ala toimia nainen!
Muuta kauemmaksi asumaan,miehesi saa tulla perässäsi, jos hän haluaa. Lapsellai on oikeus tavata isoäitiään. Näin saatte etäisyyttä. Anopillasi ei ole kai tekemistä, kun hän puuttuu noin elämääsi. Voisiko olla rehellinen keskustelu anoppisi kanssa siitä, että sinulla on mitta täysi (ilman miestäsi). Esität vaihtoehdot, miten haluat toteuttaa oman elämäsi.Ole itsekäs. Yksikään lapsi ei voi hyvin, jos hänen äitinsa ei voi hyvin. Anoppisi yrittää järkyttää mielenrauhaasi, eikä se ole hyvä perhe-elämän ja lapsen kannalta. Sinä elät omaa eämääsi, eikä se kuulu kenellekään. Sinä itse olet itsesi paras kaveri ja Sinulla on oikeus voida hyvin. Minä vastasin syytöksiin itskkyydestäni."Niin olenkin. Jos minulla ei ole hyvä olla, ei kenelläkään läheisistäni ole hyvä olla, varsinkaan lapsella".
dokumentoi jotenkin anopin tekemiset. Kirjoita vaikka ylös. Silloin pysyy paremmin järki päässä. Ja kun se sanoo jotain törkeää, pyydä toistamaan. Kun puhut puhelimessa, pidä kaiutin päällä että mies kuulee. Älä koskaan vie lapsia sinne niin että ovat anopin kanssa ilman sinua. Mulla oli mummu, joka yritti haukkua äitiäni minulle, pienelle tytölle. Se oli inhottavaa.