Lue keskustelun säännöt.
Lapseni sai tänään kuulla serkultaan että papallaan on syöpä : (
09.06.2008 |
On siis serkun kanssa mummin luona viikon. Serkku oli kertonut, että papalla on syöpä. Lapsi oli järkyttyneen oloinen totta kai! Pappa on lapsen isän isä. Tämä mummi on hänen ex. jotenkin tuntuu niin pahalta pojan puolesta! Pitikö tuo suru-.uutinen nyt juuri kuulla. Tämä pappa siis isän puolelta. Minä en tiennyt ko.s airaudesta mitään. Mitä mun pitäisi tehdä? Pappa asuu kaukana ja kannustin poikaa pienempänä kirjeenvaihtoon ja sujuikin n. vuoden/kaksi. Nyt poika murkku. isänsä kanssa ei varmasti pääse pappaa tapaamaan. Pitäisikö minun yrittää sopia pojalle ja papalle tapaaminen vai kannustanko kirjeenvaihtoon?
Kommentit (6)
ja hän ei ole kotona. Minusta 12-13 on aika pieni vielä. Se ettei hän ole pystynyt pitämään luonnollisia välejä pappaan on se, että erosimme lapsen isän kanssa kun lapsemme oli alle 1v. Poikaa on aina harmittanut, että suhde pappaan on ollut etäisempi kuin hän olisi halunnut. Kyllä vanhempien pitää tukea lasten välejä sukulaisiin!!! Puhun lapselle kun tulee kotiin, että haluaisko hän taas kirjoitella papalle... -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa voi olla liian myöhäisä.
Nyt jos koskaan sun pitää kannustaa poikaa ottamaan kontaktia pappaan.
Koska sanomatta ei ole hyvä jättää asioita....
Tunnen erään ihmisen, joka katuu lopun ikänsä sitä, että ei ollut pitänyt läheisiä välejä mummiin ja mummi oli kuollut, ilman et hän oli ehtinyt sanomaan et kaikesta huolimatta mummi oli rakas...
Poika on murkku ikäinen, silloin ei ole helppo näyttää tunteitaan ja sitä et on kuitenkin vielä "heikko pieni lapsi" joka on varmasti järkyttynyt uutisesta.
Hän ei osaa varmasti itse vielä käsitellä asiaa, ja helposti vain hautaa asian sisälleen ja katuu myöhemmin, ettei tullut sanoneeksi papalle sitä ja sitä, jos syöpä papan voittaa.... Ja pappakin varmasti ilahtuis sairautensa kanssa kamppaillessaan kun kuulis pojanpojastaan.
Tietenki kannustat poikaa lähettämään vähintään kortin tai kirjeen tms.
Nyt jos koskaan sun pitää kannustaa poikaa ottamaan kontaktia pappaan.
Koska sanomatta ei ole hyvä jättää asioita....
Tunnen erään ihmisen, joka katuu lopun ikänsä sitä, että ei ollut pitänyt läheisiä välejä mummiin ja mummi oli kuollut, ilman et hän oli ehtinyt sanomaan et kaikesta huolimatta mummi oli rakas...Poika on murkku ikäinen, silloin ei ole helppo näyttää tunteitaan ja sitä et on kuitenkin vielä "heikko pieni lapsi" joka on varmasti järkyttynyt uutisesta.
Hän ei osaa varmasti itse vielä käsitellä asiaa, ja helposti vain hautaa asian sisälleen ja katuu myöhemmin, ettei tullut sanoneeksi papalle sitä ja sitä, jos syöpä papan voittaa.... Ja pappakin varmasti ilahtuis sairautensa kanssa kamppaillessaan kun kuulis pojanpojastaan.Tietenki kannustat poikaa lähettämään vähintään kortin tai kirjeen tms.
Sinä tunnet poikasi, anna hänen kokea tilanne omalla tavallaan. Jos (kun?) poika olisi muutenkin halunnut läheisemmät suhteet, nyt voit kannustaa häntä siihen. Kirje tai kortti tai sitten voit lähteä pojan kanssa tapaamaan pappaa? Jos poika ei uskalla tai ei tiedä mitä sanoisi niin kerrot hänelle totuuden, pappa tuskin välittää vaikka poika ei sanoisi sanaakaan. Kannattaa aina olla rehellinen. Jos et tiedä papan tilanteesta voit sanoa sen pojallesi. Jos tiedät voit kertoa sen minkä tiedät, onko pappa kuolemassa, onko hoitoja menossa jne. Ja jos poikasi menee tapaamaan pappaa mihin hänen ehkä kannattaa varautua (ulkonäössä muutoksia, ympäristössä?).
Voimia myös sinulle! Kyllä tilanne ehdottomasti poikasi äitinä koskettaa sinuakin ja saat, ja sinun pitääkin, siihen puuttua.
Minua ja ensisijaisesti poikaa on aina harmittanut, ettei pojalla ja papalla ole ollut mahdollisuutta pitää yhteyttä paremmin. Olen 2 viimeisenä vuonna vuokrannut mökin pojan kanssa suhteellisen läheltä pappaa ja kirjoittanut hänelle, että olemme lähellä jos haluaa tavata. Valitettavasti papalla on vaikea alkoholiongelma ja tapaamienen ei ole onnistunut. Tuo kirjoittaminen voisi tosiaan olla sekä pojalle että papalle hyvää "terapiaa". Minä en tiedä kuin syövän sijainnin ja se on niitä yleisempiä ja elinaikaa kaiketi pitäisi olla vielä ehkä (toivottavasti ainakin) vuosia! Poika on niin herkkä ja hänellä on selkeää papan kaipuuta ollut koko elämänsä. Minun täytyy häntä tukea tässä.. -ap
Poikasi on murkku, hänen ja hänen pappansa suhde ei kuulu sinulle. Teet tilanteesta vaan pahemman kun yrität muuttaa omaa tai poikasi käytöstä toisen syövän takia.
Ei sen syövän pitäisi muuttaa mitään poikasi ja hänen pappansa keskinisessä suhteessa.