Oliko/onko sinulla hallitseva äiti?

3:n äiti on kyllä huippuhirveä. Onneksi tää sukulaisnainen ei sentään mitätöi lapsiaan - kai.



ap

ja aina on äitini yrittänyt ohjata elämääni, nuorena osasi tehdä sen niin, että luulin itse määrääväni :) mutta eipä se niin ollut, nykyään, kun ei onnistu kaikessa niin on sitten lisäksi marttyyriäiti hallitsevuuden kera.

Äitini sisko on pahin tyranni ikinä.

Vasta aikuisena tajusin, miten ahdistavaa se oli. Nyt ole tehnyt sen rajan, että en puhu kiistaa aiheuttavista asioista, kuten lomareissuista tai mistään henkilökohtaisesta. Nyt meidän piti ostaa eteiseen uudet matot, kun entiset tuli tiensä päähän. Saas nähdä, minkälaisen hepulin äiti saa, kun lauantaina ne näkee.



Lapsuus ja nuoruus oli sääntöjä sääntöjen perään. Eka kertaa äänestämään mennessä kotona kerrottiin ehdokkaan numero, mitä piti äänestää. Täysi-ikäisenä tajusin, että äiti oli lukenut kaikki vuodet päiväkirjaani. Äiti myös päätti, keiden kanssa sain olla kaveri - juu, eipä niitä sitten montaa ollut.



Ollessani jo kahden lapsen äiti pohdin kerran ääneen, että kolmas lapsi olisi kiva. Äiti sanoi, että kaksi lasta riittää meille. Tuosta meinasi jo miehenikin hermostua. Joskus pohdimme miehen kanssa, josko jossain vaiheessa olisi keittiöremontin aika. Kun äiti kuuli tästä, hän sanoi "ei missään nimessä, minä kiellän sen ehdottomasti". Ulkona syöminen, elokuvissa käynti ja varsinkin lomamatkat saivat aikaan melkein itkukohtauksen, kun tuhlaamme rahojamme.



Pidän yhteydenotot minimissä, kun äiti ei näe käytöksessään mitään väärää. Olen sanonut asiasta useasti, mutta keskustelu tyssää "hehheh, on se meidän Leena aina noin itsepäinen, mistään ei kärsi sanoa" mitätöintiin.



Täytän muutaman vuoden kuluttua viisikymmentä eikä tässä tilanteessa ole mitään muutosta odotettavissa äidin elinaikana. Ikävä kyllä.