Päiväkoti huolissaan lapsen käytöksestä, itsetunnosta jne. mutta kotona ei samoja ongelmia?

Kuulostaa, että ns. vika on päiväkodissa. Sen ympäristössä, hoitajissa, ilmapiirissä, suhtautumisessa lapseen, asenteessa lapseen.



Meneekö lapsi eskariin syksyllä? vaihda eskarin varjolla päiväkotia.



Tai vaihda päiväkotia ihan muuten vaan.



Näkeekö hoitajat lapsen toiminnassa -koskaan.- mitään hyvää?

Huomoivatko hoitajat lastasi -millään tavalla, koskaan?





Omat lapseni olivat pienessä päiväkodissa, jossa 6 v vilkas ja eneginen tyttö oli aivan liikaa päiväkodin systeemiin. Jo pihakin oli sellainen pieni postimerkin kokoinen läntti.



Joka kerta kun hain lapset, sain kuulla haukkuja, miten itsepäinen ja hankala tyttö oli ollut. Lapsi ei kuitenkaan kiusannut ketään, energiaa vain oli liikaa, eikä sopinut päiväkodin raameihin.



Kun tyttö lähti kouluun, ja vain rauhallisempi poika jäi, tilanne vähän helpottui , mutta esim. eriäiviä mielipiteitä tai vastaan sanomista ei siedetty, haukut tuli kun lapsi oli ilmoittanut että ei halua jotain asiaa tms. "Ei riitä että yksi xx (sukunimemme), nyt vielä toinenkin!" puuskahti johtajatar kun arka, hiljainen, kiltti poika oli sen yhden ainoan kerran sanonut eriävän näkemyksen.



Kerran tyttö söi jotain hyvää ruokaa liikaa, ahmimalla, ja oli sitten oksentanut. 6 v tyttö kyllä tiesi, miksi oksensi, ei ollut oksennustauti, mutta tarhasta soitettiin minut hakemaan ja lapsi odotti eristettynä toisessa huoneessa, ovi kiinni.

Ketään muuta lasta ei koskaan minkään rokkotaudin aikana eristetty oven taakse!



Naapurin tyttö sai mennä vesirokkorupisena ko. päiväkotiin, omani eivät edes siinä vaiheessa kun iho oli jo todella siisti !!



Kerran hain lapsia hoidosta. Nuorempi, 2-3 v, istui kukkalaatikon reunalla totisena. Hoitaja sanoi, että tuossa se on istunut eikä muuta suostu. Lapsi kuiskasi minulle, että oli hypännyt kiipeilytelineestä alas jäiselle maalle, jalkaan sattuu, hän oli "könkännyt" ja hoitaja huutanut: mitä sinä siinä linkutat, kävele kunnolla! joten lapsi ei ollut uskaltanut kertoa, että jalkaa sattuu ja oli istunut kukkalaatikon reunalla lopun aikaa (montako tuntia minua odottamassa! tulin vasta klo 17) ja etten saa kertoa tädeille mistä jalkakipu on tullut, hyppääminen telineestä on kielletty ja tädit suuttuu ja huutaa jos kerron.



Jalassa oli hiusmurtuma. Kyllä tätien naama venähti kun aamulla lapsi meni siteen ja kävelykeppien kanssa hoitoon.



Päiväkotikuvauksessa tämä jalkakipuinen lapsi laitettiin - seisomaan!!



Että kyllä niissä hoitopaikoissakin eroja on, huonoja ja asenteellisia hoitajia on olemassa. Ja ap.n päiväkoti vaikuttaisi sellaiselta.



Vaihda päiväkotia.

Meillä on reipas ja ihana, mutta helposti tulistuva 5-vuotias poika joka puuhastelee mielellään kaikenlaista ja on perusluonteeltaan hyväntuulinen, ollut ns. helppo tapaus jo vauvasta asti. Tätä kaikkea varjostaa lapsen käytös päiväkodissa, hän on siellä kuin toinen lapsi: pahantuulinen, aggressiivinen, puhuu rumasti (tätä tekee joskus kotonakin mutta siihen puututaan yhtä napakasti kuin päiväkodissakin, jäähyt jne.) ja on jotenkin ihan rätti lyhyenkin päivän jäljiltä. Nyt hoitajat ovat alkaneet puhumaan että lapsella olisi huono itsetunto. "X ei oikein kestä sitä että jollain on synttärit eikä hänellä", "X kiljui lounaalla täyttä kurkkua niin että jouduimme poistamaan hänet pöydästä", "X on ollut hyvin pahantuulinen tänäänkin"...päivästä ja viikosta toiseen samaa. Ja sitten kotona: ei mitään ongelmia jonkun synttäreiden kanssa, mielellään osallistuu lahjan hankintaan, pakkaamiseen jne. ja käyttäytyy esimerkillisesti vierailulla. Pöydässä istuu kauniisti kehoituksesta, osaa peruskäytöstavat, jos menee pelleilyksi niin ruokailu loppuu kahden varoituksen jälkeen (kolmannesta pois pöydästä). Pahalla tuulella on kyllä viikottain, mutta yleensä ei koko päivää ja koska pojalla on välillä vaikeuksia nukahtaa, en ihmettele tätä. Ei poika mikään enkeli ole kotonakaan, mutta mielestäni pohjimmiltaan kiltti ja kuulias lapsi. Olen nähnyt hänet päiväkodissa ja se käytös on ihan omituista, villiä ja vailla logiikkaa. Juoksemista paikasta toiseen, pään ravistelua, huutamista...en tajua mikä saa pojan käyttäytymään noin.

vastaus on pojan korvien välissä ja siksi kyllä psykologin kanssa keskustelu voisi olla paikallaan.

Löytyis ehkä syy, mihin poika reagoi siellä päiväkodissa noin vahvasti..

Meillä on ihan samanlainen poika, nyt jo 7. luokalla koulussa. Päiväkodista tuli jatkuvasti negatiivista palautetta, positiivista sanottavaa oli kovin harvoin. Poika oli levoton, kiusasi kaikkia eikä suostunut tekemään mitään. Aikanaan hänet siirrettiin kouluun ja sama palaute jatkui.



Sitten pääsimme psykologin puheille jossa pojalle tehtiin tasotesteja ja paljon muuta. Kävi ilmi, että hän on erityisen lahjakas jollain osa-alueilla ja erityisen lahjaton jollain toisella. Toisissa asioissa hän turhautui kun oli liian helppoa ja toisissa taas ei pystynyt toisten tasolle.



Eriyttäminen oli meidän pojan pelastus. Hänelle annettiin vaativampia tehtäviä niissä asioissa missä hän oli hyvä ja tuettiin niissä joissa hän oli huono.



Ajoittain poika edelleen notkahtaa mutta pääsääntöisesti menee paremmin. Meidänkin poika käyttäytyy aivan ihanasti kotona joten siksi olimmekin tästä kaikesta alkuun erittäin hämmentyneitä.



Suosittelen lämpimästi tutkimuksia. Se on ehdottomasti lapsenne etu. Kohta alkaa koulu ja lasta auttaa kaikkein parhaiten se, että hänen heikkoutensa ja vahvuutensa tiedetään jo lähtökohtaisesti. Jos näin ei koulussa tapahdu on teillä pohjaa millä vaatia toimenpiteitä kun on valmiit testit ja tulokset.



Tsemmpiä ja rohkeutta, ei meistä kukaan muukaan ole täydellinen!

iso meluinen joukko sai hänet aivan pois raiteiltaan. Pienryhmässä pystyi hallitsemaan tilanteita, mutta esim. isossa joukossa pihalla jos ei ollut mitään ohjattua tekemistä, oli meno aivan päätöntä.

JOtkut ei vaan kestä meteliä ja suurta joukkoa, joka on minusta aivan normaali reaktio vähänkin herkemmän lapsen ollessa kyseessä.

Lapsi osaa luonnostaan näyttää, minkälaisessa ympäristössä hänen on hyvä olla, ja isot meluista joukot eivät sitä ilmeisestikään ole.

.. lisään vielä.



Em päiväkoti järjesti tuon tuostakin jotain myyjäisjuttuja, millä keräsivät rahaa -mihin, en muista tai en tiedä.



Tyttöni oli tehnyt oman taidenäyttelyn, piirtänyt kuvia. Kun tulin hakemaan,hoitajat raportoivat tästä minulle tietenkin, Tyttö oli siis myymässä omia piirustuksiaan minulle.



Kuvat oli aseteltu pianon kantta vasten. Kehuin, ihalin ja ostin piirstukset, tottaki ostin!!



Hoitajat olivat tyrmistyneitä: äiti osti ne sittenkin. He olivat valistaneet tyttöäni, että ihan turhaan piirtelet, ei äiti kuitenkaan osta niitä, ei varmasti osta!

Siis voitteko kuvitella, ammattitaitoiset, - siis koulutetut - aikuiset hoitajat! Minä olin noin 26 v, hoitajat vähintään 10 v minua vanhempia, ja käytös aivan ala-arvoista ja kakaramaista.



Tuijotin vain hoitajia, että tottaki minä ostan lapseni piirustuksia!

Hoitajat olivat äimän käkenä; kyllä se tyttö oli oikeassa - oli inttänyt hoitajien kanssa, että aivan varmasti äiti ostaa, teen kuitenkin oman näyttelyn, äiti ostaa, minun äitini ostaa...



Ja aikuiset hoitaja-tädit inttäneet: ei varmasti osta..



Ei minun lapsestani rauhallista ja hiljaista tullut kouluun menonkaan myötä, mutta opettajan suhtautuminen oli toisenlaista, eikä sitä, että joka asiasssa vähätellään, mitätöidään, mollataan, nähdään vikoja.

päiväkodissa, teidän kanssaan sietää siis paremmin. Päiväkodissa ei siedä, että on muita keskipisteenä, teidän kotona sekin onnistuu...

Vaihtaisin päiväkotia ja jos sama toistuu niin tutkimuksiin.

Lapsesi käyttäytyy todella epänormaalisti hoidossa.

ei osaa toimia ryhmässä eikä kestä vielä sitä, ettei ole kaiken keskipisteenä. Kotioloissahan tällainen ei välttämättä näykään vaan tulee esiin kun pitää toimia lapsiryhmässä, ryhmän osana.



Teinä ottaisin päiväkodin huomiot ihan tosissaan ja tukisin lasta siinä, että hän oppii olemaan ryhmässä - kysykää vaikka päiväkodilta neuvoja, miten voisitte vahvistaa näitä osa-alueita.

tieto lapsen "laadusta" myös välittyi aina tehokkaasti uudelle opelle.



Missään muualla kukaan muu ei nähnyt hänessä näitä piirteitä. Lapsi harrastaa paljon ja vietti toisen puolen päivästä eskarin jälkeen päiväkodissa, jossa häntä kuvattin täysin päinvastaisin sanakääntein kuin haukkuja syytävässä eskarissa.



Kun aloin penkoa asiaa, kävi ilmi, että eskarissa oli paljon työpaikkakiusaamista ja muita työpaikan ilmapiiriin vaikuttavia asioita - ja kuulemma joka ryhmässä oli aina joku lapsi, josta alettiin valittaa. Valittaa ja valittaa.

Todellisuus voi olla hyvinkin toisenlainen. Tarhassa ei lellitä niinkuin kotona. Siellä ei saa jatkuvasti yksilöllistä huomiota vaan on opittava olemaan ryhmässä.

Kotona myös odotellaan eri asioita ja katsotaan milloin sopiva kohta muuttaa tekemistä jne. Päiväkodissa on tietyt kellonajat ja lapselle voi olla vaikeaa noudattaa sitten niitä tuosta vaan ja lopettaa puuhansa.

Miten lapsen kaverisuhteet tarhassa?

Kuulostaa, että ns. vika on päiväkodissa. Sen ympäristössä, hoitajissa, ilmapiirissä, suhtautumisessa lapseen, asenteessa lapseen.

Meneekö lapsi eskariin syksyllä? vaihda eskarin varjolla päiväkotia.

Tai vaihda päiväkotia ihan muuten vaan.

Näkeekö hoitajat lapsen toiminnassa -koskaan.- mitään hyvää?

Huomoivatko hoitajat lastasi -millään tavalla, koskaan?

Omat lapseni olivat pienessä päiväkodissa, jossa 6 v vilkas ja eneginen tyttö oli aivan liikaa päiväkodin systeemiin. Jo pihakin oli sellainen pieni postimerkin kokoinen läntti.

Joka kerta kun hain lapset, sain kuulla haukkuja, miten itsepäinen ja hankala tyttö oli ollut. Lapsi ei kuitenkaan kiusannut ketään, energiaa vain oli liikaa, eikä sopinut päiväkodin raameihin.

Kun tyttö lähti kouluun, ja vain rauhallisempi poika jäi, tilanne vähän helpottui , mutta esim. eriäiviä mielipiteitä tai vastaan sanomista ei siedetty, haukut tuli kun lapsi oli ilmoittanut että ei halua jotain asiaa tms. "Ei riitä että yksi xx (sukunimemme), nyt vielä toinenkin!" puuskahti johtajatar kun arka, hiljainen, kiltti poika oli sen yhden ainoan kerran sanonut eriävän näkemyksen.

Kerran tyttö söi jotain hyvää ruokaa liikaa, ahmimalla, ja oli sitten oksentanut. 6 v tyttö kyllä tiesi, miksi oksensi, ei ollut oksennustauti, mutta tarhasta soitettiin minut hakemaan ja lapsi odotti eristettynä toisessa huoneessa, ovi kiinni.

Ketään muuta lasta ei koskaan minkään rokkotaudin aikana eristetty oven taakse!

Naapurin tyttö sai mennä vesirokkorupisena ko. päiväkotiin, omani eivät edes siinä vaiheessa kun iho oli jo todella siisti !!

Kerran hain lapsia hoidosta. Nuorempi, 2-3 v, istui kukkalaatikon reunalla totisena. Hoitaja sanoi, että tuossa se on istunut eikä muuta suostu. Lapsi kuiskasi minulle, että oli hypännyt kiipeilytelineestä alas jäiselle maalle, jalkaan sattuu, hän oli "könkännyt" ja hoitaja huutanut: mitä sinä siinä linkutat, kävele kunnolla! joten lapsi ei ollut uskaltanut kertoa, että jalkaa sattuu ja oli istunut kukkalaatikon reunalla lopun aikaa (montako tuntia minua odottamassa! tulin vasta klo 17) ja etten saa kertoa tädeille mistä jalkakipu on tullut, hyppääminen telineestä on kielletty ja tädit suuttuu ja huutaa jos kerron.

Jalassa oli hiusmurtuma. Kyllä tätien naama venähti kun aamulla lapsi meni siteen ja kävelykeppien kanssa hoitoon.

Päiväkotikuvauksessa tämä jalkakipuinen lapsi laitettiin - seisomaan!!

Että kyllä niissä hoitopaikoissakin eroja on, huonoja ja asenteellisia hoitajia on olemassa. Ja ap.n päiväkoti vaikuttaisi sellaiselta.

Vaihda päiväkotia.

koska tartuntavaara on niin suuri. Rokkotaudeissa on hieman eri asia, koska ne tarttuvat jo ennen oireita ja oireiden ilmaantuessa mahdollinen tartunta on jo tapahtunut. Sinänsä päiväkodin henkilökunnan on mahdoton arvioida, oksentaako joku ylensyönnin vai sairastumisen takia.

Tuo jalkahomma kuulostaa ikävältä. Lapsen tulisi uskaltaa kertoa, vaikka olisi tehnytkin kiellettyä asiaa - useimmitenhan lapsi kuitenkin jättää kertomatta, joko moitteiden pelosta tai nolotuksen takia. Elil sinänsä poikasi käytös oli hyvin tyypillistä lapselle, joka on tehnyt kiellettyä asiaa.

Koskaan, ketään muuta lasta ei laitettu eri huoneeseen yksin istumaan ja olemaan vain, ilman leluja tms. Ei, vaikka mikä tauti olisi ollut. Ei ennen eikä jälkeen tämän meidän tapauksen.

Aina ne kesken päivän sairastuneet olivat siellä muiden joukossa.

Vika oli siinä, että minä olin hyvä kohde, kilttinä ja nuorena en uskaltanut enkä osannut noussta vastarintaan. Olin 26 v, opiskelin, olin yh, asuin vuokralla.

Jos silloin kun kysyin lapsille hoitopaikkaa, kun opiskelupaikan sain ja siihen aikaan piti soittaa suoraan päiväkotiin, johtajatar kysyi, olenko yh, ja myönsin olevani. "niinpä tietysti" kuului puuskahdus langan toisesta päästä.

Niin minun kuin lasteni arvostus nousi, kun tapasin miehen, joka oli pikkukaupungin arvoasteikossa aika hyvällä portaalla; akateeminen, vakituinen työpaikka, hieno auto, omistusasunto.

Mulla oli käynyt hyvä tsägä, kuten mulle henkäiltiin - opiskelijakaverit. Olipa mies komeakin, huokaili hoitajat.

Tällaisilla asioilla ON merkitystä kun hoitajat suhtautuu lapseen.

Kuulostaa, että ns. vika on päiväkodissa. Sen ympäristössä, hoitajissa, ilmapiirissä, suhtautumisessa lapseen, asenteessa lapseen. Meneekö lapsi eskariin syksyllä? vaihda eskarin varjolla päiväkotia. Tai vaihda päiväkotia ihan muuten vaan. Näkeekö hoitajat lapsen toiminnassa -koskaan.- mitään hyvää? Huomoivatko hoitajat lastasi -millään tavalla, koskaan? Omat lapseni olivat pienessä päiväkodissa, jossa 6 v vilkas ja eneginen tyttö oli aivan liikaa päiväkodin systeemiin. Jo pihakin oli sellainen pieni postimerkin kokoinen läntti. Joka kerta kun hain lapset, sain kuulla haukkuja, miten itsepäinen ja hankala tyttö oli ollut. Lapsi ei kuitenkaan kiusannut ketään, energiaa vain oli liikaa, eikä sopinut päiväkodin raameihin. Kun tyttö lähti kouluun, ja vain rauhallisempi poika jäi, tilanne vähän helpottui , mutta esim. eriäiviä mielipiteitä tai vastaan sanomista ei siedetty, haukut tuli kun lapsi oli ilmoittanut että ei halua jotain asiaa tms. "Ei riitä että yksi xx (sukunimemme), nyt vielä toinenkin!" puuskahti johtajatar kun arka, hiljainen, kiltti poika oli sen yhden ainoan kerran sanonut eriävän näkemyksen. Kerran tyttö söi jotain hyvää ruokaa liikaa, ahmimalla, ja oli sitten oksentanut. 6 v tyttö kyllä tiesi, miksi oksensi, ei ollut oksennustauti, mutta tarhasta soitettiin minut hakemaan ja lapsi odotti eristettynä toisessa huoneessa, ovi kiinni. Ketään muuta lasta ei koskaan minkään rokkotaudin aikana eristetty oven taakse! Naapurin tyttö sai mennä vesirokkorupisena ko. päiväkotiin, omani eivät edes siinä vaiheessa kun iho oli jo todella siisti !! Kerran hain lapsia hoidosta. Nuorempi, 2-3 v, istui kukkalaatikon reunalla totisena. Hoitaja sanoi, että tuossa se on istunut eikä muuta suostu. Lapsi kuiskasi minulle, että oli hypännyt kiipeilytelineestä alas jäiselle maalle, jalkaan sattuu, hän oli "könkännyt" ja hoitaja huutanut: mitä sinä siinä linkutat, kävele kunnolla! joten lapsi ei ollut uskaltanut kertoa, että jalkaa sattuu ja oli istunut kukkalaatikon reunalla lopun aikaa (montako tuntia minua odottamassa! tulin vasta klo 17) ja etten saa kertoa tädeille mistä jalkakipu on tullut, hyppääminen telineestä on kielletty ja tädit suuttuu ja huutaa jos kerron. Jalassa oli hiusmurtuma. Kyllä tätien naama venähti kun aamulla lapsi meni siteen ja kävelykeppien kanssa hoitoon. Päiväkotikuvauksessa tämä jalkakipuinen lapsi laitettiin - seisomaan!! Että kyllä niissä hoitopaikoissakin eroja on, huonoja ja asenteellisia hoitajia on olemassa. Ja ap.n päiväkoti vaikuttaisi sellaiselta. Vaihda päiväkotia.

koska tartuntavaara on niin suuri. Rokkotaudeissa on hieman eri asia, koska ne tarttuvat jo ennen oireita ja oireiden ilmaantuessa mahdollinen tartunta on jo tapahtunut. Sinänsä päiväkodin henkilökunnan on mahdoton arvioida, oksentaako joku ylensyönnin vai sairastumisen takia. Tuo jalkahomma kuulostaa ikävältä. Lapsen tulisi uskaltaa kertoa, vaikka olisi tehnytkin kiellettyä asiaa - useimmitenhan lapsi kuitenkin jättää kertomatta, joko moitteiden pelosta tai nolotuksen takia. Elil sinänsä poikasi käytös oli hyvin tyypillistä lapselle, joka on tehnyt kiellettyä asiaa.

Alle kolmivuotiaan lapsen kognitiivinen kehitys on koetuksella suuressa päiväkotiryhmässä, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.



— Levottomuus, meluisuus ja liialliset sosiaaliset kontaktit nostavat lapsen stressiherkkyyden liian korkeaksi, mikä näkyy hänessä vielä aikuisenakin, Keltikangas-Järvinen Helsingin yliopistosta sanoo.



Keltikangas-Järvisen mukaan suurin yksittäinen pulma on pientenkin, alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmien suuri koko.



— Lapsen aivojen kehitystason vuoksi lapsi ei yksinkertaisesti pysty hallitsemaan kaikkia eteen tulevia asioita. Ja vaikutus ulottuu kaikkeen: älylliseen, kielelliseen, kognitiiviseen kehitykseen, muistiin, minäkuvaan, sosiaalisiin taitoihin, hän listaa.



Päivähoidosta on alkuvuoden aikana virinnyt osin kiivastakin keskustelua. Keltikangas-Järvinen hämmästelee joitakin keskustelun herättämiä reaktioita, esimerkiksi hoitohenkilökunnan puolustelua, että "emme me tarvitsekaan tämän parempia olosuhteita".



Katseen hän kääntää poliitikkojen suuntaan. Ensimmäinen parannus olisi perhepäivähoitojärjestelmän reipas kohentaminen.



— Yhdellä päiväkotipaikalla hoidetaan useampi lapsi kotona. Tällöin myös lastentarhaopettajat, jotka on koulutettu antamaan varhaiskasvatusta, ei hoitamaan pientä lasta, voisivat keskittyä siihen tehtävään. Silloin isompienkin ryhmäkokoja voitaisiin pienentää, jolloin ongelmat myös seuraavassa vaiheessa pienenisivät, hän sanoo.

täällä alkaa olla jos jonkinlaista kotipsykologista neuvontaa ja syyttelyä päiväkotia kohtaa jne.



LAITA AP POIKA PSYKOLOIGIN JUTTUSILLE SIELLÄ SELVIÄÄ ONKO SYY KORVIEN VÄLISSÄ JA JOS SE EI MITÄÄN LÖYDY niin sitten aletaan etsiä ongelman ydintä sieltä päiväkodista.



On paljon helpompi mennä keskustelemaan asiasta sinne päiväkotiin kun sinulla on näyttää psykologin lausunto pojasta.



loppuu turha jaarittelu heti alkuunsa kun on paperilla asiantuntijan lausunto.



Jos taas pojalla todetaan joku syy esim. turhautuminen jne. joka selittäsi käyttäytymistä niin silloinkin asiantuntijan paperi olisi se mistä lähdetään ongelmaa purkamaan.



PÄÄSTÄÄ HETi ASIAN YTIMEEN ELI POIKASI AUTTAMISEEN JA TURHAN HEDELMÄTTÖMÄN SYYTELYN SIJAAN..sehän meille naisilla on niin luontaista.

Jostain syystä lapsi ei voi hyvin PKssa. Joko ryhmä on liian iso lapselle, jolla voi tosiaan olla aistiyliherkkyyttä, hahmotushäiriötä tai keskittymisvaikeuksia etc. Tai sitten siellä on kotain muuta vikaa.

Mutta koska eskari ja koulu lähestyvät pian ja jos jotain tutkitaan kestää se kauan, niin nyt on aika toimia. Eskaripaikkoja jaetaan jo vuooden vaihteessa.

Eli lapselle apua, kiertävän erityisopettajan, päivähoidon psykologin, neuvolan, perheneuvolan, tai yksityisen puolen psykologin, lastenlääkärin, neurologin kautta....

täällä alkaa olla jos jonkinlaista kotipsykologista neuvontaa ja syyttelyä päiväkotia kohtaa jne.

LAITA AP POIKA PSYKOLOIGIN JUTTUSILLE SIELLÄ SELVIÄÄ ONKO SYY KORVIEN VÄLISSÄ JA JOS SE EI MITÄÄN LÖYDY niin sitten aletaan etsiä ongelman ydintä sieltä päiväkodista.

On paljon helpompi mennä keskustelemaan asiasta sinne päiväkotiin kun sinulla on näyttää psykologin lausunto pojasta.

loppuu turha jaarittelu heti alkuunsa kun on paperilla asiantuntijan lausunto.

Jos taas pojalla todetaan joku syy esim. turhautuminen jne. joka selittäsi käyttäytymistä niin silloinkin asiantuntijan paperi olisi se mistä lähdetään ongelmaa purkamaan.

PÄÄSTÄÄ HETi ASIAN YTIMEEN ELI POIKASI AUTTAMISEEN JA TURHAN HEDELMÄTTÖMÄN SYYTELYN SIJAAN..sehän meille naisilla on niin luontaista.

VOI olla vikaa päiväkodissa ja asennevammaa hoitajissa, mutta sekin on hyvä selvittää, että osaat sitten vaihtaa hoitopaikkaa.



Itse veikkaan silti ennemminkin sitä, että lapsesi sosiaalisissa taidoissa tai aisteissa on hiukan häikkää.



Olennainen pointti on, että kotona on täysin erilainen ympäristö, kuin hälyisässä päiväkodissa, jossa on toistakymmentä samanikäistä samassa ryhmässä.



Omalla kuopuksellani todettiin aspergerin syndrooma, kun hän vähän alle kolmivuotiaana meni päiväkotiin. Kotona hänen omalaatuisuuksiinsa oltiin ikään kuin totuttu ja pikkuhiljaa "kasvettu" mukaan, ja assit noin muutenkin tuppaavat tulemaan hyvin toimeen aikuisten kanssa, koska aikuiset mukautuvat lapsen oikkuihin ja rutiineihin aivan toisella tapaa kuin samanikäinen lapsi.



Mutta siellä päiväkodissa hän joutuikin tulemaan toimeen ventovieraiden ihmisten kanssa, jotka eivät "osanneet" toimia pojan haluamalla, ja hänelle tutulla tavalla.



Meidän vesseli reagoi vetäytymällä omiin oloihinsa, ei juuri edes puhunut muille. Mutta kaverin as-lapsi taas reagoi päinvastoin: puhui kaikille ja kaikkien päälle ja sai raivareita, kun muut eivät "ymmärtäneet", miten asioiden piti olla.



EN nyt sano, että ap:n lapsella on asperger, enkä väitä, että välttämättä on muutakaan erityisongelmaa (adhd, aistiyliherkkyys tms), mutta sellaisen mahdollisuus kannattaa selvittää. Ihan jo siksikin, että jos lapsi saa "terveen paperit", päiväkodin tätien on vähän pakko katsoa peiliin ja miettiä, onko heidän omissa käytännöissään jotain muuttamisen varaa.



Ja joka tapauksessa siis kannattaa nyt ap:n ymmärtää, että lapsi todellakin ON hyvin erilaisessa ympäristössä, ja erilaisten haasteiden edessä päiväkodissa ja se saattaa herättää lapsessa oireita, joita ei kotona koskaan ilmaannu - koska ei ole niitä ärsykkeitäkään!!!

Aikuisten ns. ammattilaisten pitäisi osata suhtautua lapseen oikein. Ei syyllistäen ja muka "huolestuen". Kuvailemasi tilanteet ovat normaaleja tunnetiloja tuon ikäiselle lapselle. Ympäristö saa hänet ylireagoimaan. Lapsi ei ole vastuussa tästä vaan uhri.

Haluaa mielyttää sinua, ettei sinulle tule pahamieli. Vetoatko esim. omiin tunteisiisi, kun lapsi tekee kotona jotakin.



Ja vanhemmathan aina katsoo lastensa tekemisiä vaaleanpunaisten lasien läpi, se mikä sinusta saattaa olla kotona suloista, ei siellä päiväkodissa sitten olekkaan.



Liian kova kuri kotona? Näkee päiväkodissa tilaisuutensa kaikki voipaisuuteen, tietää, että et karju hänelle muiden läsnä ollessa.

Päiväkodin aikuiset katsoavat lasta ulkopuolisen silmin, sinä elänyt hänen kanssaan syntymästä, olet hyväksynyt lapsesi ns. viat ja puutteet ja olet tullut niille sokeaksi.



Mikää saa pojan käyttäytymään noin, olisiko ihan sosiaaliset paineet ja sosiaalistentaitojen puutteet.

Päiväkodin syyttely ja vaihtaminen ei välttämättä auta lasta yhtään.



Eikö olisi lapselle eduksi ottaa selville, olisiko lapsella mahdollisesti tosiaan ongelmia sosiaalisissa tilanteissa jne.



Se olisi ihan hyvä selvittää ennen koulun alkua.