Lue keskustelun säännöt.
Passiivisagressiivisuus - kokemuksia kellään / mistä tietoa? EV
Kommentit (48)
Mies, joka on vaan kiltti ja myötäileväinen, ei sano mihinkään hanttiin, ei pysty sanomaan suoraan esim jos ei ehdi, vaan jonkun kiertoreitin kautta yrittää ehdotella muuta aikaa. Ei suutu tai hermostu mistään. Puheissaan kuitenkin silloin tällöin yllättävänkin ivallisia kommentteja. Pettää vaimoaan seläntakana, muttei kuulemma tarkoita sillä pahaa kellekään.
Poika, joka laittaa hanttiin joka asiassa. Viivyttelee kaikessa, ei suostu normaaleihin rutiineihin. On ilkeä ja epäkohtelias vanhempiaan kohtaan. Syyttelee aina toisia. Koulussa ei pidä opettajastaan vaan kampanjoi tätä vastaan ja on tottelematon. Valehtelee ja muuntelee totuutta helposti pienissäkin asioissa. Hyvin harvoin näyttää oikeaa suuttumusta tai ilmaisee pettymystä, vaikka sen voi joskus hänestä havaita. On vaan hankala joka asiassa.
Mies, joka on suurimman osan ihmisiä mielestä mukava, mutta inhoaa joitakin tiettyjä läheisiään. Heidän kohdallaan vastustaa kaikkea ja pyrkii kaikin tavoin hankaloittamaan yhteistyötä ja asioiden sujumista. Ei pidä sopimuksia. Syyttelee. Uhoaa ja uhkailee.
Osaa siis käyttäytyä todella hurmaavasti toisille ja toisinaan, mutta on todella hankala niin halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomalaisen miehen ongelma. Moni luulisi että pimpan saaminen parantaisi tämän syndrooman, mutta ei, ratkaisu on korvien välissä. Kenen korvien, siitä voisin tarinoida lisää.
supressoitu, vain rivienvälistä tuleva viha ei ole sitä?
Ja avomielinen vihaisuus vain tiettyjä ihmisiä kohtaan on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 11:46"]
Tässä passiivis-aggressiivisiin käytösmalleihin tukeutuvan ihmisen tekoja parisuhteessa:
- ei halua esimerkiksi sanoa suoraan ettei halua tulla tapaamiseen tai tehdä jotakin asiaa. kaikkeen on vastauksena "ehkä". lopulta kuitenkin "unohtaa" ilmoittaa kyseisenä päivänä ettei aio tulla. kysyttäessä puolustelee asiaa sillä ettei koskaan edes luvannut tulevansa, vaikka toinen osapuoli vain toivoo että asiasta olisi ilmoitettu kysyjälle eikä pidetty turhassa epätietoisuudessa. näin tapahtuu usein.
- tekee katoamistemppuja jolloin jättää vastaamatta myös puheluihin, jopa sulkee puhelimen tällöin jottei häneen saa yhteyttä.
- radiohiljaisuus voi jatkua viikkoja. jos parisuhteen osapuoli yrittää ottaa ongelman puheeksi, häntä syytetään takertuvaiseksi. hänellä on oikeus omaan rauhaan, eikä velvollisuutta ilmoittaa parisuhteen toiselle osapuolelle haluavansa omaa aikaa. parisuhteen toisen osapuolen pitäisi vain kiltisti odottaa koska toinen haluaa palata suhteeseen.
- mykkäkoulut. ei koskaan kerro miksi suuttuu, mutta silminnähden jokin toisen sanoma aiheuttaa loukkaantumisen, jonka johdosta passiivis-aggressiivinen suuttuu ja sulkeutuu täysin. sulkeutuminen voi olla katseen ja keskustelun välttelyä, mutta jopa suoranaista mykkäkoulua jossa sanaakaan ei pihahdeta siitä mikä on ongelmana. tästä seuraa yleensä viikkojen radiohiljaisuus, ellei toinen osapuoli lepyttele mykkäkoulun aloittajaa - vaikkei siis tiedä edes mitä teki väärin!
- ei halua jakaa asioitaan tai ajatuksiaan. et tiedä mitä hän on tehnyt viime viikonloppuna, tai mitä hänen mielessään liikkuu
- hän syyllistää sinua käytöksestään. saat yleensä lukea tämän rivien välistä sillä hän ei kerro sitä suoraan. olet liian takertuva, liian ärsyttävä, liian mitä tahansa mistä hän ei pidä. passiivis-aggressiivinen halua tiedostaa omaa osuuttaan suhteen ongelmissa. hänelle kaikki hänen käytöksensä on oikeutettua sillä toinen osapuoli on kauhea ihminen. jos hänen käytöksensä ei kelpaa, kauhea ihminen joutuu itse jättämään suhteen. jälkikäteen saat kuulla epäsuorasti kuinka hirveä hänen mielestään olet. mitään ei koskaan ole sanottu suoraan.
- sama ihminen saattaa myös flirttailla muille selkäsi takana, olla itsekäs seksissä, ja pitää itseään todella hyvänä tyyppinä. hän haluaa läheisyyttäsi silloin kuin hänelle sopii, ja muulloin olet vain rasite.
Päällisin puolin passiivis-aggressiivinen henkilö vaikuttaa ensin rauhalliselta, kiltiltä, jopa buddhalaisen zeniltä. Se on lumetta. Todellisuudessa olet henkisen väkivallan uhri. Asian esiin ottaminen ei auta - hänen mielestään olet vain kuvitellut kaiken tai ajanut hänet nurkkaan järjettömillä vaatimuksillasi. Todellisuudessa nuo järjettömät vaatimukset ovat vain pyyntö kommunikoida asiat parisuhteessa suoraan. Passiivis-aggressiivinen ei vain näe itsessään mitään vikaa. Hänen omakuvansa on valheellinen.
[/quote]
Liippaa vähän turhankin läheltä. Tuollainen tilanne on umpikuja, ellei sitä toista saa jotenkin herätettyä näkemään omaa käytöstään.
Exäni ei koskaan sanonut mitään suoraan, myötäili vain, nieli kaiken ja esitti zenmäisen ylevää ja sitten kuitenkin katkerana viljeli ironiaa ja sarkasmia ja teki ilkeyksiä. Hän oli pelkuri, ei koskaan uskaltanut kohdata selvitettäviä asioita, vaan viivytteli ja hiippaili muualla ja ramppasi tekemässä sitä sun tätä ettei tarvitsisi kohdata. Maiskutti jatkuvasti suutaan puheilleni, huokaili, jessus sitä HUOKAILUA, esitti marttyyria. Esitti aina pientä ja sorrettua ja heikkoa, vaikka oli iso ylipainoinen mies. Se ärsytti, teki mieli potkia persuuksille. Vihjaili ja vinoili, oli ylimielinen, ei koskaan sanonut mitään suoraan.
Miehen isä oli ollut alkoholisti, jota mies oli ilmeisesti saanut pelätä lapsena tai olisi varmaankin tullut turpaan. Hän sitten ilmeisesti kehitti aggression näyttämisen epäsuorasti. Hän inhosi isäänsä, miehen mallia ei ollut. Mutta ärsyttävää tuo oli, onneksi olen päässyt tyypistä eteenpäin. Tosi passiivinen mies ja saamaton, ei jämäkkyyden häivää. Aluksi (lapsellinen kun olin) hänen ylimielisyytensä ja röyhkeytensä ja sarkasminsa tekivät minuun vaikutuksen, mutta vasta jälkikäteen ymmärsin, että hän purki vain omaa pahaa oloaan, sisäistä pienuuttaan ja avuttomuuttaan niillä. Sitä mitä oli joutunut kokemaan lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni ei koskaan sanonut mitään suoraan, myötäili vain, nieli kaiken ja esitti zenmäisen ylevää ja sitten kuitenkin katkerana viljeli ironiaa ja sarkasmia ja teki ilkeyksiä. Hän oli pelkuri, ei koskaan uskaltanut kohdata selvitettäviä asioita, vaan viivytteli ja hiippaili muualla ja ramppasi tekemässä sitä sun tätä ettei tarvitsisi kohdata. Maiskutti jatkuvasti suutaan puheilleni, huokaili, jessus sitä HUOKAILUA, esitti marttyyria. Esitti aina pientä ja sorrettua ja heikkoa, vaikka oli iso ylipainoinen mies. Se ärsytti, teki mieli potkia persuuksille. Vihjaili ja vinoili, oli ylimielinen, ei koskaan sanonut mitään suoraan.
Miehen isä oli ollut alkoholisti, jota mies oli ilmeisesti saanut pelätä lapsena tai olisi varmaankin tullut turpaan. Hän sitten ilmeisesti kehitti aggression näyttämisen epäsuorasti. Hän inhosi isäänsä, miehen mallia ei ollut. Mutta ärsyttävää tuo oli, onneksi olen päässyt tyypistä eteenpäin. Tosi passiivinen mies ja saamaton, ei jämäkkyyden häivää. Aluksi (lapsellinen kun olin) hänen ylimielisyytensä ja röyhkeytensä ja sarkasminsa tekivät minuun vaikutuksen, mutta vasta jälkikäteen ymmärsin, että hän purki vain omaa pahaa oloaan, sisäistä pienuuttaan ja avuttomuuttaan niillä. Sitä mitä oli joutunut kokemaan lapsena.
Exäni ei koskaan sanonut mitään suoraan, myötäili vain, nieli kaiken ja esitti zenmäisen ylevää ja sitten kuitenkin katkerana viljeli ironiaa ja sarkasmia ja teki ilkeyksiä. Hän oli pelkuri, ei koskaan uskaltanut kohdata selvitettäviä asioita, vaan viivytteli ja hiippaili muualla ja ramppasi tekemässä sitä sun tätä ettei tarvitsisi kohdata. Maiskutti jatkuvasti suutaan puheilleni, huokaili, jessus sitä HUOKAILUA, esitti marttyyria. Esitti aina pientä ja sorrettua ja heikkoa, vaikka oli iso ylipainoinen mies. Se ärsytti, teki mieli potkia persuuksille. Vihjaili ja vinoili, oli ylimielinen, ei koskaan sanonut mitään suoraan.
Miehen isä oli ollut alkoholisti, jota mies oli ilmeisesti saanut pelätä lapsena tai olisi varmaankin tullut turpaan. Hän sitten ilmeisesti kehitti aggression näyttämisen epäsuorasti. Hän inhosi isäänsä, miehen mallia ei ollut. Mutta ärsyttävää tuo oli, onneksi olen päässyt tyypistä eteenpäin. Tosi passiivinen mies ja saamaton, ei jämäkkyyden häivää. Aluksi (lapsellinen kun olin) hänen ylimielisyytensä ja röyhkeytensä ja sarkasminsa tekivät minuun vaikutuksen, mutta vasta jälkikäteen ymmärsin, että hän purki vain omaa pahaa oloaan, sisäistä pienuuttaan ja avuttomuuttaan niillä. Sitä mitä oli joutunut kokemaan lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen kanssaan on mahdotonta riidellä, mutta elämä voi silti olla tosi vaikeaa, jos kaikki ei ole kunnossa. Eikä ikinä ala selvittämään tilannetta itse vaikka olisi syypää tilanteesen, vaan se jää aina mulle.
Kyllä tunnen tai olen tuntenut useitakin passiivisaggressiivisesti käyttäytyviä ihmisiä. Esim. päällepäin kiltti, ujo ja sulkeutunut exäni, joka ei ikinä olisi voinut huutaa päin naamaa vaikka että "että mua ämmä raivostuttaa sun käytös", mutta ilmaisi tunteensa hyvin v-mäisillä pikku nokkimisilla ja tihutöillä pitkän aikaa. Itse asiassa roolini suhteessa tuntui pääosini olevan olla "syyllinen" kaikkiin miehen mielentiloihin ja muuhun pahaan maailmassa. En tiedä oliko hänellä sii varsinaisesti passiivis-aggressiivista persoonallisuushäiriötä, ei ainakaan diagnoosia, mutta selvää passiivisagressiivista käytöstä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löytyy varmaan ihan wikipediastakin, mutta heitän tähän nopeasti että ainakin esimerkiksi se, että vastapuoli aina myöhästyy sovituista tapaamisisista ja "unohtaa" tehdä sovitut asiat, on tietyin varauksin katsottavissa p-a:ksi. Se on siis sitä, että ei suoranaisesti ole aggressiivinen vaan ilmentää vastarintaa tuollaisin inhottavin piilevin keinoin. P.a-henkilölle siinä on se etu, että aina voi vedota siihen, että mitään ei ole tehty tahallaan. Näin ei tarvitse ottaa vastuuta aggressiivisuudestaan samoin kuin joutuisi ottamaan, jos olisi suorasanaisemmin vastahankainen. Tuollaisen ihmisen kanssa tulee fiilis, että on kuin saippuaa puristaisi, se lumpsahtaa aina käsistä pois.
<a href="http://www.passiveaggressivenotes.com/" alt="http://www.passiveaggressivenotes.com/">http://www.passiveaggressivenotes.com/</a>
linkissä on erilaisia lappusia, mutta en mä noita kyllä passiivis-aggressivisiksi laskisi. suoraa vittuilua, ironiaa ja sarkasmia niissä pikemminkin on.
Passiivis-aggressiivisuus on sellaista etovaa piilojuttua, josta ei tiedä onko se vai eikö ole tahallista. Siinä justiinsa sen kauheus.
kirjallisuutta aiheesta?
Wikipediassa vain ihan muutama rivi tietoa..
Vanhempi: "Siivoa huoneesi."
(Passiivis-aggressiivinen) lapsi: "Joojoo kohta." Eikä aikomustakaan siivota yhtään mitään.
En muista oliko itselläni varsinainen diagnoosi siitä, vai pelkkiä piirteitä, mutta esimerkkiä vastaava käyttäytyminen sopi itseeni. Sivuutin ja unohdin samantien kaikki epämiellyttävät pyynnöt, käskyt ja asiat mitä olisi pitänyt tehdä. Saatoin vedota huonoon muistiin, joka kyllä osittain oli tottakin, mutta tekosyy siltä osin, että olisin voinut tehdä sen epämiellyttävän asian heti alta pois.
Pitääkö lapsen heti ryhtyä toimeen kun aikuinen pyytää jotain? Eikö lapsi saa ollenkaan valmistua tehtävän tekoon?
Otsikkopalkissa lukee: "funny (if not necessarily "passive-aggressive") notes from pissed-off people". Joukossa oli myös passiivista kuin suoraakin aggressiivisuutta.
Jos otsa rypyssä passivis-aggressivisuutta haluaa pohtia, googlella löytyy varmaan siihenkin helpotus.