Mikä mielen häiriö / vamma / vika on ihmisessä, joka ei KOSKAAN tee kuten muut toivovat?

missä piileskelevät palstan lääkärit ja psykologit??



ihmettelee aloittaja

onko toi nyt sitten kaikkiin kohdistuvaa vai vain niihin lapsiin?



Öh, sadismia se ei ole:)

Hänestä saattaa myös tuntua siltä, että ei halua lasten "pomottavan" itseään. Lahjojen suhteen hän saattaa kokea, ettei halua olla mikään automaatti, jolta tilataan tietty juttu.



Mun mies on etäisä ja hän ei myöskään tykkää periaatteessa siitä, että kun hän harvoin näkee lapsiaan, he heti tulevat esittämään toiveita ja lahjatoiveita ja sitten eivät kuitenkaan tunnu muuten isästään välittävän. Hän jotenkin ajattelee, että jos lapset edes joskus osoittaisivat hänelle jonkinlaista kiintymystä tai ikävää, eikä vain pyyntöjä ja lahjatoiveita, niin näitä jälkimmäisiäkin olisi helpompi toteuttaa.



Nyt pitää lisätä, että hän ei juuri kenellekään ostele lahjoja, ei nuorimmille lapsilleen, kummilapsilleen tai vaimolleen (minulle siis). Hän ei halua olla "lahjanostaja".

taustalla on huono itsetunto ja ei ehkä ole ihan maskuliininen puoli kondiksessa, ts. kunnon mies jolla itsetunto kohillaan ei saa sätkyä, jos joskus joutuu toteuttamaan ihmisten pyyntöjä.



MIehesi varmaan KOkee pyynnöt orjuuttamisena ja kyykyttämisenä eikä saa iloa muiden auttamisesta eikä muiden ilahduttamisesta. Henkisesti saita ihminen.



TOtta puhuakseni olen itsekin tuollainen joskus esimerkiksi töissä, kun ärstyttää, kun itseäni tyhmemmät mutta paremmin palkatut tollot käskyttää. Mutta perheen kesken en tajua tuollaista.

Jotenkin vain termi passiivinen aggressiivisuus liittyy tällaiseen?

Että mulla oli sellaiset vanhemmat, jotka eivät tykänneet siitä, että lapset esittää toiveita, joita pitäisi sitten täyttää.



Kun tämmöistä esiintyy ydinperheessä ja molemmat vanhemmat on samalla linjalla, niin ei silloin lapsi siitä traumoja saa ;)

Että mulla oli sellaiset vanhemmat, jotka eivät tykänneet siitä, että lapset esittää toiveita, joita pitäisi sitten täyttää.

Kun tämmöistä esiintyy ydinperheessä ja molemmat vanhemmat on samalla linjalla, niin ei silloin lapsi siitä traumoja saa ;)

mutta ap tuskin täällä oli turhasta valittamassa. Et ilmeisesti hahmota sitä,mitä hän tarkoittaa. 98 pros tämän palstan keskustelijoista eivät muutenkaan aloituksissa näe muuta kuin heijastuksen oman elämänsä tilanteista.

Tiedän ton tyypin ja on uskomattoman rasittavaa, kun joku on tuollainen koko ajan, etenkin kun ap sanoo, että on niitä muitakin ikäviä (narsistisia) piirteitä näkynyt.

Yleensähän ex nähdään joka tavalla paskempana ihmisenä eron jälkeen kuin sitä ennen. Se, että hän toteaa exällään narsistisia piirteitä ei minulle anna mitään erityistä painoarvoa, sillä niin monen mielestä ex on narsku, kun ei tee enää miten mä sanon.

Huvittavinta on se, että minua kohtaan ap koettaa joskus olla mielin kielin, tosin ei missään esim. rahaan liittyvässä asiassa (exä ei itse maksa edes elatusmaksuja, vaan maksattaa ne Kelalla) mutta tietyissä asioissa ilmenee sen halu mielistellä. Lapset varmasti näyttävät tunteensa isää kohtaan, joskin toki myös kiukuttelevat toisinaan, suht pieniä kun vielä ovat ja tapaamiset ovat heille raskaita (pitkä välimatka jne.). Mutta mitään lasten toiveita exä ei todellakaan kuuntele, ja hetki sitten tylysti jätti ostamatta 9 vuotta täyttävälle lahjan, koska "sulla on niin paljon sitä rojua jo muutenkin". Aiemmin sentäs on ostanut jonkun halvan lelun tms.

Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen, että tosiaan jos ihmisellä on "kaikki kunnossa" eli terve itsetunto, voi hän minunkin mielestäni koettaa joskus tehdä toisille hyvää ihan vain siksi, että toinen sitä toivoo. Terve ihminen tajuaa, että toisen satunnainen miellyttäminen omien tarpeiden vastaisesti ei ole itseltä mistään pois.

Ja narsismista; tiedän toki että mielellään kaikki exät maalataan narsisteiksi. Tässä mielessä me, jotka oikeasti olemme kärsineet vuosia narsistisesti käyttäytyneen ihmisen myllytyksessä, joudumme huonoon asemaan... No, ei sen väliä uskooko täällä kukaan että lasten isällä on oikeasti narsistisia piirteitä (hän ei kykyne empatiaan, manipuloi ja sujuvasti valehtelee), tiedänpä itse todellisuuden liiankin hyvin. Ja mietin pääni puhki, millainen vaikutus isän persoonalla voikaan olla lasten mielenterveyteen....

aloittaja

Yleensähän ex nähdään joka tavalla paskempana ihmisenä eron jälkeen kuin sitä ennen. Se, että hän toteaa exällään narsistisia piirteitä ei minulle anna mitään erityistä painoarvoa, sillä niin monen mielestä ex on narsku, kun ei tee enää miten mä sanon.

narsismi