Lue keskustelun säännöt.
Hei kyökkipsykologit, mitä tämä on?
30.05.2012 |
Kun meillä on ollut vieraita tai juhlat tai olen ollut kylässä tai juhlissa tai vaikkapa esiintynyt jossakin, tunnen jälkeen päin häpeää.
Mietin, mitä sanoin ja tein. Häpeän, jos tein tai sanoin jotain väärin tai kummallisesti. Häpeän, vaikka kaikki olisi mennyt hyvin. Häpeän, vaikka paikalla olisi ollut vain tutuimpia ihmisiä.
On raskasta tuntea aina näin. Mistä se johtuu? Kuinka voisin muuttua? En halua, että lapsenikin oppivat tuntemaan näin.
Kommentit (6)
ja tuntuu niin helpottavalta kuulla, että jollakin on sama homma. En tiedä mistä tuo johtuu. Mulla oli alkoholisti-isä ja etäinen, vain isästä kiinnostunut äiti, joka ei ollut meille lapsille läsnä. Psykologi kaivaisi syyn tuosta kuviosta, mutta mä en ole lainkaan varma, että asiat olisivat niin yksinkertaisia. VAnhemmiten hillitön häpeä on hellittänyt. Joko kyseessä on sosiaalisen statuksen koheneminen (opiskelin akateemiseksi) tai sitten jokin hormonaalinen seikka. SAttumaa tai ei, mutta samoihin aikoihin kuin aikusiän akne ja tukanlähtö alkoivat, häpeäntunteet alkoivat hellittää. Olen miettinyt, että voisiko taustalla olla naishormonin liiallinen eritys tai joku? Toi juhlissa häpeäminen voi olla joku sosiaalisten tilanteiden pelon yksi muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin kuitenkin, mikä voi olla "vähänkin vastaava tilanne" jos samanlainen olo tulee melkein kaikesta ihmisten kohtaamisesta.
ap
Mulla tilanne helpotti vähän, kun tulin äidiksi. Lapsen kanssa liikkuessa en voinut olla niin epävarma kuin mitä siihen asti olin ollut ja opin vähitellen häpeämäänkin vähemmän. Esikoisen kanssa häpesin tosin pitkään myös lapsen käytöstä.
Sosiaalisia tilanteita en sinänsä pelkää, tykkään nähdä kavereita ja pitää juhlia, mutta jälkeen päin vain aina häpeä nakertaa.
ap
ja tuntuu niin helpottavalta kuulla, että jollakin on sama homma. En tiedä mistä tuo johtuu. Mulla oli alkoholisti-isä ja etäinen, vain isästä kiinnostunut äiti, joka ei ollut meille lapsille läsnä. Psykologi kaivaisi syyn tuosta kuviosta, mutta mä en ole lainkaan varma, että asiat olisivat niin yksinkertaisia. VAnhemmiten hillitön häpeä on hellittänyt. Joko kyseessä on sosiaalisen statuksen koheneminen (opiskelin akateemiseksi) tai sitten jokin hormonaalinen seikka. SAttumaa tai ei, mutta samoihin aikoihin kuin aikusiän akne ja tukanlähtö alkoivat, häpeäntunteet alkoivat hellittää. Olen miettinyt, että voisiko taustalla olla naishormonin liiallinen eritys tai joku? Toi juhlissa häpeäminen voi olla joku sosiaalisten tilanteiden pelon yksi muoto.
siis kaikenlaiseen kanssakäymiseen, eikä vain erityistilaisuuksiin niin varmasti ongelmaa on itsetunnossa ja huomion keskittymisessä sinuun. Silti sitä pystyy samoin treenaamaan peilin edessä.. Jo ennen sosiaalista tapahtumaa!
se aktivoituu aina sosiaalisten tilanteiden myötä, vaikka hävettävä asia (juoppo isä) olisi kuollut jo vuosia sitten.
ns. moraalinen krapula. Se on reaktio jonka aivosi lähettää sinulla jostain syystä. Kenties menneisyydessä sinulla on ollut jotain nolottavaa ja muistihermostosi aiheuttaa samaa reaktiota vähänkin vastaavissa tilanteissa.
Se on normaalia. Seuraavalla kerralla katso itseäsi peiliin ja sano ääneen "en tehnyt mitään väärää, kaikki on hyvin". Olosi paranee vähitellen.