Lue keskustelun säännöt.
Nyt tarvitsen todellakin teidän apua ja neuvoja, 4 vuotiaasta lapsesta kyse.
30.05.2012 |
Olen puhunut tutuille mutta mitään toimivaa taikka tähän hätään sopivaa ratkaisua ei ole löytynyt. Olen vaikeuksissa tämän asian kanssa, kohta en voi lähteä yhtään mihinkään lapsen kanssa!!!
Niin, lapsella on alkanut erittäin kova uhmakausi tai jotain sellaista. Pahin ja vaarallisin juttu on nyt se että lapsi karkailee ihan jatkuvasti ja ihan missä vain. Tässä yksi esimerkki eilisestä päivästä. Piti kävellä 2 kilometriä, minulla oli pyörä mukana (lasta ei voi siihen laittaa) joten talutin sitä. Ennen nuo ky. samat matkat ovat menneet suht ok mutta nyt lapsi aloitti karkailun heti kun ovesta lähdettiin ulos. Juoksentelee ihan mihin sattuu, nauraa, kiljuu ja lällättää samalla. Ei siis usko sanaakaan. Koko matkan teki tätä. On täysin ihme että sain lapsen perille hengissä, monta vaaratilannetta syntyi kun pyörät, mopot, autot kulkivat melko lähellä. Kun otan lapsen kiinni niin tämä menee täysin veteläksi, potkii mahdollisesti ja huutaa. Makaa maassa ja ei liiku mihinkään. Sitten taas pinkaisee yhtäkkiä johonkin suuntaan, repii itsensä irti kädestäni. En pysty kantamaan lastani, hyvä kun sain välillä pidettyä paikoillaan maassa. Ei auttanut keskustelut, "uhkailut" ei siis niin mikään. Minulla meinasi jo päästä itku yhdessä vaiheessa. Oli kiire, pyörä oli välttämätön mukana ja lapsi teki tuollaista.
Tätä meidän elämä nyt sitten on. Ei tarvitse lähteä kuin ovesta ulos, vaikka roskapussia viemään niin jo lapsi karkailee ja rimpuilee. Mulla ei ole autoa ja kävellen pitäisi kulkea joka paikkaan. Lapsi ei osaa vielä pyöräillä kunnolla ja rattaista karkaa, vöihin ei enää mahdu. Mitä mä teeeeeen???? Auttakaa! Ensimmäisen lapsen kanssa ei tämmöstä ollut enää tämän ikäisenä, ainakaan näin pahasti. Millon tämä loppuu?
Kommentit (48)
Ja sitä huutoa, kitinää sitten kestääkin koko päivän, siihen asti kun käy yöunille. Jos siis olen vaikka jonkun lelun yms. ottanut pois kun on karkaillut saman päivän aikana. Mutta kun ei tämäkään auta niin yhtään mitään!!! Onhan tuo lapsi harmissaan asiasta mutta siihen se siten jääkin. Seuraavana päivänä kaikki alkaa taas alusta. Nuo valjaat voisi toimia, tai sitten ei. Tänään lapsi alkoi konttaamaan keskellä tietä! Ei muka jaksanut kävellä lyhyttä matkaa. Ja siitä sitten taas mentiin lujaa sen jälkeen. Tuosta noin vain ponkaisi pystyyn ja lähti juoksuun. On tää kyllä ihan hullua kun lapsen käytös muuttuu aivan kamalaksi lyhyessä ajassa. Mikään ei ole pojan mielestä hyvin, kaikesta pitää ottaa pultit ja tehdä pahaa kun vain silmä välttää. Ihan kuin meillä olisi joku "vieras" lapsi kotona :( Mutta kiitos vielä vastauksista, jospa tämä tästä helpottaisi, joku päivä? Yritän muistaa kehua ja kannustaa lasta kaikesta mahdollisesta hyvästä mitä tekee päivisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli hyviä neuvoja, ajatuksia. Kuten sanoin tilanne on aika uusi, noin kuukauden päivät on lapsen käytös ollut ihan mahdotonta. Samoihin aikoihin pojan mielikuvitus on lisääntynyt valtavasti! Kertoo aivan uskomattomia juttuja ihan totena. Välillä puhuu jotain "eri kieltä" josta en tajua yhtään mitään jne. Joku vaihe lapsella on kyllä menossa. On niin isoa poikaa että mutta samaan aikaan on alkanut käyttäytymään ihan pienen uhmaikäisen tavoin...
ap
mut kun siitä on jo vuosia en oikein muista mikä siihen auttoi. Yksi kait oli päivän jäsentäminen ja kuvittaminen ja palkkiot.
että lapset vielä tuon ikäisenä karkailevat? Meillä molemmilla lapsilla on ollut tuollainen päättömän juoksun vaihe joskus 2-vuotiaana ja se on kyllä hermoja rassaavaa etenkin kun noin pienelle ei paljon auta selittää tilanteen vakavuutta. Mutta kai 4-vuotias ymmärtää jo?
Meillä 4-vuotias on ollut todella varomaton kuumien esineiden kanssa esim. kun laitan ruokaa tulee häsläämään kattiloiden ääreen. Kerran sitten näytin netistä palovammojen kuvia ja kerroin että samanlaisia tulee hänellekin jos kaataa jotain kuumaa päällensä. Sen jälkeen on kyllä osannut varoa.
Ehkä joku samankaltainen voisi auttaa tuossa karkailuasiassa. Voisi näyttää kuvia vaikkapa haavasta tai potilaasta joka makaa kaikki raajat kipsissä eikä pääse liikkumaan. Ja selittää asia tietenkin niin, ettei lapselle jää traumoja kuvista.
Minä olen joskus vähän turhankin ehdoton lasten käytöksen suhteen silloin kun on kyse vaaratilanteisiin joutumisesta. Meillä on ollut nollatoleranssi eli ollaan lähdetty suoraan kotiin tai sovittu että joutuu vaunuun istumaan (meillä käytetään vaunuja perheen nuoremmalla lapsella vielä). Pelkkä uhkailu ei auta vaan rangaistus täytyy viedä toteen. Ja oikeanlaisesta käyttäytymisestä kannattaa muistuttaa joka kerta kun lähtee liikenteeseen ja hyvä käytös huomioidaan/palkitaan.
Kannattaisiko 4-vuotiaalle hankkia oma polkupyörä, ehkä sen kanssa liikkuminen olisi varovaisempaa? Näin ainakin meillä, rämäpäinen lapsi on yllättävän rauhallinen polkupyöräilijä.
Tuo karkailu on todella raivostuttavaa tapahtui se missä iässä tahansa joten tsemppiä tämän haasteen kanssa painiville!
Meillä puhutaan millä tahansa kielillä. Hox, pikkukakkonen ja sallamaa, siellä puhutaan espanjaa. AInakin sitä meillä matkitaan, anna puhua ei se vaarallista ole. Ja ihana että on mielikuvitusta pitääkin olla. Aivan rakastettavassa iässä, mutta silti niin pieni. Älä vie mihinkään sairaalaan todistelemaan mitään, äläkä laita valjaisiin niinkuin koiria, kyllä sinä muuten siitä selviät. Se menee ohi ja kyllä ne oppii. Rakasta ja anna hellyyttä, älä ole liian raaka sääntöjen suhteen. Perheneuvolan hyvä vinkki on että unohda negatiiviset rangaistukset ja ota käyttöön positiiviset esim. reippaustarrat. Ps. meillä iso taulu tehty johon reippaustarroja liimaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä puhutaan millä tahansa kielillä. Hox, pikkukakkonen ja sallamaa, siellä puhutaan espanjaa. AInakin sitä meillä matkitaan, anna puhua ei se vaarallista ole. Ja ihana että on mielikuvitusta pitääkin olla. Aivan rakastettavassa iässä, mutta silti niin pieni. Älä vie mihinkään sairaalaan todistelemaan mitään, äläkä laita valjaisiin niinkuin koiria, kyllä sinä muuten siitä selviät. Se menee ohi ja kyllä ne oppii. Rakasta ja anna hellyyttä, älä ole liian raaka sääntöjen suhteen. Perheneuvolan hyvä vinkki on että unohda negatiiviset rangaistukset ja ota käyttöön positiiviset esim. reippaustarrat. Ps. meillä iso taulu tehty johon reippaustarroja liimaillaan.
eli lapsen pitää tietää, että äiti on tosissaan ja että rajoja ei ylitetä. Silloin ulkonakin tottelee paremmin.
Minäkin nappaisin lapsen kainaloon ja palaisin heti kotiin, jos ei usko ja touhu menee vaaralliseksi. Ei tarvitse varmaan montaa kertaa tehdä näin. Ja siellä kotona ei tehdä sitten yhtään mitään kivaa. Kuulostaa siltä, että testailee sua nyt rajusti.
Miksi pyöräily ei suju? Oletteko harjoitelleet? 4-vuotias osaa kyllä usein jo, mutta täytyy tietenkin opetella ensin. Tsemppiä, sun täytyy nyt näyttää, että olet se, joka teillä päättää näistä käyttäytymisjutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää tässä ketjussa kuvatut lapset menee parin vuoden päästä eskariin... Milloin aattelitte opettaa ne tottelemaan aikuista ja kunnioittamaan auktoriteettia? Mites me opettajat toimitaan, kun ei ole mahdollista lahjoa jäätelöillä ja muilla? Pitääkö teidän lapsille tehdä oma reippaustarrataulu koulussa?
Meillä on tähän asti tyttö totellut ja ollut kaikin puolin kiltti, mutta nyt on aivan eri meininki. Koko ajan vastustaa kaikkea, hermostuu ihan pienestä ja uutena karkailu. Toki pienempänäkin jo karkaili, mutta nyt oikeasti karkaa ja ehtii kauas. Täyttää muutaman kuukauden päästä neljä. Että eiköhän kuulu ihan ikään. Toisilla uhma tulee pahempana kuin toisilla. Ja päiväkodissa tyttö on edelleen pelkkää päivänpaistetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehosi jatkuvaan pelleilyyn ja tahalliseen tolloiluun, se että mä pari kertaa "menetin hermoni ihan totaalisti".
Aamun pukemispelleilyt loppui, kun heitin haalarin pihalle ja tytön perässä ja sanoin, että äidin on nyt lähdettävä töihin, mene itse tarhaan... Lapsukaisella oli haalari ojennuksessa ja oli auton vieressä odottamassa ennenkuin sain omat kengät jalkaan.
Liikenteessä ei tietty voi ruveta välinpitämättömäksi. Mutta voisit pillahtaa vaikka itkuun?
Huomiota lapsesi tuntuu kaipaavan, saahan hän sitä riittävästi?
Kaikki nämä on vaiheita, kestävät aikansa ja unohtuvat, sitten alkaa seuraava...
2-4 v oli meillä jatkuvaa vääntämistä joka asiasta. 4-5v on ollut siihen verrattuna hermolepoa....mitähän seuraavaksi?
Jaksamista.
Ei se kauas koskaan karannut, mutta just sen verran, että milloin oli vaarassa jäädä auton alle, milloin mitäkin. EIkä kiinni antanut.
Mä välttelin viimeiseen asti pojan kanssa kävelemistä yhtään mihinkään. Ja kauppoihin jätkällä ei ollut mitään asiaa. Välillä kokeiltiin ja yleensä katosi ku pieru saharaan heti portin jälkeen. Et ei sit tullut mukaan.
Jos oli pakko kävellä, niin onneksi sisko oli silloin niin pieni, että istui vielä rattaissa. Jos jätkä ei kävellyt -> laskin siskon kävelemään (1v :D) ja pojan rattaisiin. Tai sitten ensin uhkailin valjailla ja jos ei uskonut, niin poika myös kulki niissä valjaissa. Mukana oli yleensä mysö seisomalauta, joten saatoin pistää valjaat kiinni rattaisiin ja pojan seisomaan. Muutaman kerran jälkeen toimi kyllä jo valjailla tai rattailla uhkailukin... :)
Mut kyllä se siitä. Noin 5,5-vuotiaana poika koki jonkilaisen valaistumisen ja alkoi kävellä ihan normaalisti ja jopa reippaasti paikasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kauas koskaan karannut, mutta just sen verran, että milloin oli vaarassa jäädä auton alle, milloin mitäkin. EIkä kiinni antanut.
Mä välttelin viimeiseen asti pojan kanssa kävelemistä yhtään mihinkään. Ja kauppoihin jätkällä ei ollut mitään asiaa. Välillä kokeiltiin ja yleensä katosi ku pieru saharaan heti portin jälkeen. Et ei sit tullut mukaan.
Jos oli pakko kävellä, niin onneksi sisko oli silloin niin pieni, että istui vielä rattaissa. Jos jätkä ei kävellyt -> laskin siskon kävelemään (1v :D) ja pojan rattaisiin. Tai sitten ensin uhkailin valjailla ja jos ei uskonut, niin poika myös kulki niissä valjaissa. Mukana oli yleensä mysö seisomalauta, joten saatoin pistää valjaat kiinni rattaisiin ja pojan seisomaan. Muutaman kerran jälkeen toimi kyllä jo valjailla tai rattailla uhkailukin... :)
Mut kyllä se siitä. Noin 5,5-vuotiaana poika koki jonkilaisen valaistumisen ja alkoi kävellä ihan normaalisti ja jopa reippaasti paikasta toiseen.
Kyllä tuon ikäistä rupeaa varmasti nyppimään jos joutuu olemaan ihan "vauva" vaunuissa tai valjaissa. Ja jos on vauva eli karkailee tms. ei myöskään voi syödä mitään makeaa tai tehdä mitään kivoja juttuja kuten katsoa joskus videoita. Kyllä tuollaisella kylmällä linjalla pitkälle pötkii päättäväisenkin lapsen kanssa. Sitten on kaikilla mukavampaa kun muistaa olla nätisti.
-25-
Vai mitä ope? Että varmaankin ehtivät vielä ennen koulun alkua kypsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hyvä pyörässäkin, että voi pysäyttää ennen risteystä. Miksi muuten 4v ei pyöräile?
On totaalisen kuriton. Vanhempia totellaan ja asiat vaan on niin. Aikuiset päättää. Tee se selväksi lapsellesi. Tuo vauvattelujuttu kuulosti hyvältä, menee pian perille tuon ikäiselle :)
Älä aseta itseäsi sellaiseen tilanteeseen että et pysty kantamaan lasta etkä saa häntä mihinkään kyytiin (pyörän tai rattaisiin).
Jos matkanteko ei suju, niin ota rattaat käyttöön ja jätä pyörä suosiolla kotiin. 2km on kuitenkin aika pitkä matka keskittyä pelkkään matkantekoon jos lähtötilanne on noin heikko kuin teillä että koko ajan karkailua ja törttöilyä.
Alkakaa harjoitella kävelyä yhdessä. Rattaat mukana. Lapsi voi kävellä jos kävely sujuu. Jos ei suju, niin rattaisiin. Jos ei rattaissa istuminen suju, niin turvavyöt kiinni. Miten paksu lapsesi on jos vöihin ei mahdu? Irtovaljaita saa lastentarvikeliikkeistä, niistä jatketta.
Juttele lapselle. Koita olla käyttämättä vähän väliä "Älä"- ja "Ei saa"-lauseita. Kerro tarinanpätkiä matkan varrella olevista jutuista. Vaikkapa: Näetkö tuolla edessäpäin suuren kuusen, tuon kaikista pisimmän? Sen luona minä näin kerran fasaanin ja se kaakatti tosi kovaan ääneen, sillä oli varmaan siellä pesä jota halusi suojella. Oletkos sinä nähnyt fasaaneja? Katsotaanpa jos sen kuusen kohdalla sattuisi olemaan vieläkin fasaani. Ja samalla kävelette kuusen luokse ongelmitta.
Pidä kädestä. Hymyile, katso silmiin ja juttele koko ajan. Jos menette kauppaan, on hyvä miettiä että mitä ostatte. Paras juttu on jos lapsella on oma kauppalista (piirretty) ja hän saa itse muistella, missäköhän päin se juustohylly olikaan kun äiti taas unohti.. olla avuksi, hyödyksi ja tarpeellinen.
Voitte myös leikkiä. "Mitä keltaista näen ulkona?" ja toinen arvaa kunnes osuu oikeaan. "Mitä pyöreää näen..", "Mitä pehmeää näen.."
Tai:
Miten kävelee jättiläinen? Iiisoja pitkiä askelia. Miten kävelee keijukainen? Entä peikko? Miten loikkii jänis? (kaksi hyppyä yhdellä jalalla, sitten tasajaloin). Miten laukkaa hevonen?
Tarrataulua kannattaa myös kokeilla. Mutta matkat pitää pitää lyhyehköinä aluksi ainakin.
TsemppiÄ!
Eivät tunnu ollenkaan tietävän lasten kehityksestä mitään. Kyllä vaan 4v. voi olla todella uhmakas, ja kyllä se lahjontakin vaan tepsii, eikä tarkoita, että 7 vuotiaana tarvii vielä lahjontaa.
Meillä ei esikoinen karkaillut koskaan, käveli kaupassakin jo ihan pienestä saakka ilman rattaita. Kuopusta taas pitää vahtia koko ajan, nyt 4 1/2v tottelee hieman paremmin, eikä enää rattaita käytetä, vielä puolisen vuotta sitten istutin pikkumiehen kauppareissuilla rattaisiin, jotta ei häviäisi.
Neuvoja ei ole ap:lle antaa, kun välillä itsekin on hukassa noiden lasten uhmakausien välillä. Mutta eiköhän tuo vaihe mene ohi, kunnes tulee seuraava vaihe....
Ja mitä noihin räjäyttelyjuttuihin yms. niin kyllä meillä ainakin on kaikki taisteluleikit ja räjäyttelyt nyt pop 4v puheissa. En tiedä mistä on tullut, kun esikoinen ei ole koskaan moisia puhunut. Ehkä tosiaan on niin, että pojille taistelujutut yms. tulee luonnostaan tietyssä iässä ja tytöillä on muut intressit.
Ei yhtään aikaisemmin.
Kun lapsi karkaa sinä pysähdyt. Huudat vihaisella äänellä takaisin ja odotat niin kauan että lapsi tulee takaisin. Kun lapsi tulee takaisin sanot että jos karkaa viellä kerrankin niin sitten ei illalla saa katsoa lastenohjemia, joutuu istumaan jäähyllä ym. joku tarpeeksi kova rangaistus. Harjoitelkaa nyt ensin lyhemmällä matkalla kun olet tilanteen päästänyt noin pahaksi. Kyllä 4 vuotias jo ymmärtää mikä on kielletty ja mikä ei.
ja vaikea siihen on tietysti olla kiinnittämättä huomiota. Mutta ylenpalttista positiivista palautetta hyvästä käytöksestä suosittelen.
Kerran kaupungilla joku vieras vanhempi nainen alkoi paasaamaan minulle oikein kunnolla, kun en osaa käyttäytyä. Sen jälkeen en muista koskaan temppuilleeni.