Lue keskustelun säännöt.
Tää uskottomuushomma
30.05.2012 |
Ennen olin asian suhteen hyvinkin ehdoton. Mutta nyt, kun on pahtin nuoruuden into karissut, oon miettinyt että ei se ny mikään maailmanloppu olisi, jos mua petettäisiin. ja puhun nyt yhden illan jutuista. En vakituisesta salarakkaasta.
Mielummin ottaisin yhden illan uskottomuuuden kuin syövän, toiselle aiheuttamani pysyvän ruumiin vamma/ kuoleman, jatkuvan henkisen tai fyysisen väkivallan, köyhyyden, lasteni vakavan (edes ohimenevän) sairauden tai ratkeamisen huumeisiin, alkoholistiperheenjäsenen jne. Näitä muitakaan skenaarioita ei elämässäni ole, mutta jos niin ku sais valita.
Kommentit (10)
Minua on kahdessa pitkässä parisuhteessa petettykin enkä ottanut sitä erityisen raskaasti. Yksi panohan se vain oli, ei sen enempää. Miksi minä sitä mielessäni vatvoisin kun tapahtuma on ohi ja sillä miestä ahdistaisin kun ei sitä tekemättömäksikään enää saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en olisi ottanut mistään hinnasta enää mieheni pettämistä.
Minulla on ollut syöpä, kolme lapsistani ovat olleet vakavasti sairaita, yksi on tällä hetkellä erittäin vakavasti sairas. Olen joutunut henkisen ja fyysisen väkivallan uhriksi. Olen köyhä. En ole enää nuori. Veljelläni on mielenterveys ongelmia ja on alkoholisti.
Mitään näistä en olisi halunnut, mutta silti mieheni vieraissa käynti oli liikaa mulle.
Jeesustele vaan rauhassa ap ja petä itse puolisoasi, koska jo selvästi uskottelet itsellesi sen olevan vain pikkujuttu
Kenen tahansa kuppi valuu jossain vaiheessa yli. Jos kuppi on jo valmiiksi täynnä, ei tarvita kuin yksi pisara kaataaksen potin. Jos taas kuppi on melkein tyhjä, yksi pisara ei ole isokaan juttu.
Kummassakin tapauksessa pitää päästä irti uhriudesta ja syyllisyydestä ja katkeruudesta. Jottei syö itseään sisältäpäin.
kuinka usein pettäminen on vain joku yhden illan hairahdus? Tuntuu, että nimenomaan nuo pitkät sivusuhteet ovat yleisiä, ja niitä hyvin harva ihminen sulattaa.
kuinka usein pettäminen on vain joku yhden illan hairahdus? Tuntuu, että nimenomaan nuo pitkät sivusuhteet ovat yleisiä, ja niitä hyvin harva ihminen sulattaa.
vain yhden illan hairahduksia nuo. Semmoisia että mies on lähtenyt baariin kavereiden kanssa ja sitten on kännissä tullut mentyä petiin jonkun satunnaisen naisen kanssa, ja aamulla itsekin kauhistuttua tekoaan.
Tuollaisia minun on aika helppo antaa anteeksi, mutta sivusuhdetta en kyllä, se teko kun on ihan eri tavalla tahallinen ja minun kusettamistani pitkän aikaa. Mä olen jotenkin aina ajatellut että nuo yksittäiset satunnaishairahdukset pikkujouluissa, baari-illoisa tms olisivat paljon tavallisempia kuin sivusuhteet.
Toisaalta ymmärtäähän tuon nuorten naisten kauhun kun ajattelee, että heillä on yleensä vielä pienet lapset, joiden huoltaminen ilman miestä on aika rankkaa. Siinä elämänvaiheessa ovat koko lailla kaikki munat samassa korissa ja valtavan paljon riippuu miehestä. Jos mies silloin osoittaa pientäkin merkkiä epälojaalisuuden suuntaan, se tuntuu maailmanlopulta. Mitä se ei tietenkään ole.
Toisaalta kysymys on ihan vaan aikuistumisesta. Jos on siirtynyt suoraan symbioosista toiseen erillistymättä välillä, se symbioosin murtuminen tulee eteen vasta parisuhteessa. Pitäisi olla nuorille pakollista asua yksinään ennen seurustelua ja yhteen muuttoa. Muuten sitä etsii puolisosta samanlaista kaikkivoipaa kaikkien tarpeiden tyydyttäjää kuin pikkulapsi äidistä ja isästä. Eikähän sellainen ole inhimillisesti katsoen mahdollista.
Nainen ei enää mahdu miehen kämmenelle ja kainaloon samalla tavoin kuin vauvana, vaikka mies olisi kuinka iso.
Ei kyse ole mistään symbioosista vaan rehellisyydestä ja kunnioituksesta sitä elämänkumppania kohtaan. Jos vieraissa käyminen on ok, niin sen voi varmasti sanoa ääneen, eikä pelailla mitään pelejä toisen selän takana.
Ja miksi puhut vain naisista? Ovatko miehet kovinkin avarakatseisia, mitä tulee vaimon syrjähyppyihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sellainen kohdalle tulisi, olisi se kriisin paikka.
on samat pohdinnat sinulla ku mullakin. Jos olisi kyse jostain yhden illan hairahduksesta, niin rikkoisinko mä lasteni perheen ja muuten hyvän yhteiselon. En. Tiukka paikka se olisi, mutta en sittenkään.
Noista mainitsemistasi kauhuskenaarioista minäkin valitsisin pettämisen mieluummin, paitsi tuon köyhyyden kohdalla. Siinä kohtaa olisin ehkä mieluummin köyhä kuin nielisin pettämisen aiheuttaman tuskan. Jos puhutaan siis "köyhästä" niinku Suomessa, ei köyhästä niinku Afrikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta ymmärtäähän tuon nuorten naisten kauhun kun ajattelee, että heillä on yleensä vielä pienet lapset, joiden huoltaminen ilman miestä on aika rankkaa. Siinä elämänvaiheessa ovat koko lailla kaikki munat samassa korissa ja valtavan paljon riippuu miehestä. Jos mies silloin osoittaa pientäkin merkkiä epälojaalisuuden suuntaan, se tuntuu maailmanlopulta. Mitä se ei tietenkään ole.
Toisaalta kysymys on ihan vaan aikuistumisesta. Jos on siirtynyt suoraan symbioosista toiseen erillistymättä välillä, se symbioosin murtuminen tulee eteen vasta parisuhteessa. Pitäisi olla nuorille pakollista asua yksinään ennen seurustelua ja yhteen muuttoa. Muuten sitä etsii puolisosta samanlaista kaikkivoipaa kaikkien tarpeiden tyydyttäjää kuin pikkulapsi äidistä ja isästä. Eikähän sellainen ole inhimillisesti katsoen mahdollista.
Nainen ei enää mahdu miehen kämmenelle ja kainaloon samalla tavoin kuin vauvana, vaikka mies olisi kuinka iso.
en olisi ottanut mistään hinnasta enää mieheni pettämistä.
Minulla on ollut syöpä, kolme lapsistani ovat olleet vakavasti sairaita, yksi on tällä hetkellä erittäin vakavasti sairas. Olen joutunut henkisen ja fyysisen väkivallan uhriksi. Olen köyhä. En ole enää nuori. Veljelläni on mielenterveys ongelmia ja on alkoholisti.
Mitään näistä en olisi halunnut, mutta silti mieheni vieraissa käynti oli liikaa mulle.
Jeesustele vaan rauhassa ap ja petä itse puolisoasi, koska jo selvästi uskottelet itsellesi sen olevan vain pikkujuttu
Meillä mies kerran hairahtui pettämään , ja yllätys yllätys , ei se minulle ollut maailmanloppu. Mies oli enemmän järkyttynyt.
Meillä on 27 v jatkunut hyvä , keskusteleva suhde , 3 aikuistuvaa lasta , paljon yhteisiä harrastuksia . Yksi yhdenyön suhde ei kyllä muuttanut mitään .
Itse en ole koskaan harrastanut seksiä muiden kuin mieheni kanssa enkä ajatellut harrastaakaan . Meillä on hyvä seksielämä tällähetkellä , mutta tuo pettäminen sattui sellaiseen jaksoon , jolloin minä sairastelin eikä seksi kiinnostanut puoleen vuoteen . Jotenkin mitätön juttu.Elämässä on niin paljon kaikkea ihanaa ja kamalaa, en tuollaisesta viitsi draamaa kehitellä.