Onpa vähän ristiriitainen olo
En tiedä onko edes oikea palsta, mutta kirjoitetaan nyt tänne. Perheessämme on tällä hetkellä kolme lasta, nuorimmainen tulee just 1,5-vuotta tällä viikolla. Olimme jo mieheni kanssa päättäneet, että lapsiluku on ehdottomasti täynnä, olemmehan saaneet kolme ihanaa ja tervettä lasta, joissa kyllä puuhaa riittää yllinkyllin. Nyt kuitenkin, yllätys yllätys, menkat on myöhässä toista viikkoa ja rinnat tuntuu juuri siltä kuin alkuraskaudessa aina on tuntunut. Ehkäisyn kanssa, sen myönnän, on ollut vähän niin ja näin ja pidänkin raskautta todennäköisenä. Saa nyt nähdä miten käy, toisaalta ajattelen kauhulla neljän alle kouluikäisen hoitamista ja kahden nuorimman pientä ikäeroa. Toisaalta, sen otan mitä annetaan. Kertokaa kokemuksia vastaavassa tilanteessa olleet! Kiitos!
Kommentit (2)
Mellä on ihan sama tilanne vanhin ei ehdi täyttää 6 ennenkuin meidän yllätys" kierukka" vauva syntyy. Nuorin on tällä hetkellä 1.8v ja toiseksi vanhin täyttää kohta 4. Täytyy myöntää että kun raskaustestin tein ja se näytti plussaa ei ensimmäisenä ollut mielessä ihanat vauvanhuuruiset päivät vaan olo oli ihan päinvastainen. Onneksi odotus aika on pitkä : ) ja nyt vauva onkin jo tervetullut vaikka la aika on vasta toukokuussa. Juuri kerroin vanhemmille lapsille että meille tulee keväällä vauva ja sen jälkeen isi,äiti ja vauva-leikit on ollu pop : ). Kaikista suurin muutos on ehkä taloudellinen asuntoon kyllä vielä mahdutaan vuosia, mutta autoon ei ja ne 7h autot on niin pirskatin kalliita!!! Kädet kyynärpäitä myöten ristiin että lottovoitto meille. Onneksi olkoon teille ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Kyllä se jo kohta tuntuu hyvälle : ). Luulisin ainakin itellä kävi juuri noin. Kiva ajatella uusia pieniä vaatteita jne. koska juuri keväällä kaikista tarvittavista pienen vauvan tavaroista luovuin. No, tulipahan sekava sepustus.
meillä kakkonen oli täydellinen vahinko. Esikoinen oli huikeat 5kk kun aloin odottaa kakkosta. Eka kuukausi meni aika paniikissa, en missään nimessä olisi halunnut toista. Surin esikoisen lyhyeksi jäävää keskipisteenä oloa jne., myös oma jaksamiseni huolestutti, esikoinen kun oli melko vaativa vauva!
Ehkä noin kuukauden ahdistuksen jälkeen aloin sitten ihan innollakin jo odottaa kakkosta, ja aloin miettiä että kyseisellä lapsella on oltava jokin " tarkoitus" koska hän sai alkunsa periaatteessa salaa, ilman yritystä ja kuitenkin jonkun sortin ehkäisytapoja olimme käyttävinämme...
Nyt tuo ylläri on 6v. ihana neiti, ja edelleen ihmettelen monesti että miten voi VAHINGOSSA tulla noin täydellinen ihana lapsi?? Ja että millaista elämä olisi jos tuota ns. vahinkoa ei olisikaan tapahtunut. Paljosta olisin jäänyt paitsi.
t.mariadee 8+5