Olenko minä enemmän ahdistunut vai masentunut? Oireet:

voisit olla sekä ahdistunut että lievästi masentunut.



Ei kaikki oireet aina päde kaikkiin.



Varaa vaan aika lääkäristä. Tai mielenterveystoimistosta. Ethän jää kotiin murehtimaan tilannetta, hae rohkeasti apua.

ja toisaalta taas jossain määrin molempia. Tällä tarkoitan sitä, että tunnet selvästi ahdistusta ja masennukseen kuuluvaa toivottomuutta, mutta koska tälle on luonnollinen syy (raskas elämäntilanne) voi kyseessä olla ihan luonnollinen reaktio tähän eikä "aivokemiahäiriösairaus" joka tarvitsisi välttämättä hoitoa.



Toki myös ulkoisen tilanteen aiheuttamiin ahdistuksiin, unihäiriöihin ja masennuksiin tulee hakea apua jos ei muuten jaksa, mutta silloin voi myös oma-apu ja vain vaikean tilanteen yli ilman apua sinnitteleminen tulla kyseeseen, toisin kuin jos ilman mitään syytä on vain aivokemia alkanut reistata.

ja jos tilanne ei laukea epäilen että päädyt jonkin aisteiseen psykoosiin. Hae apua!

Itselläni todettiin ahdistuneisuushäiriö. Nyt jälkikäteen ajatellen olen kärsinyt siitä jo ihan nuoresta aikuisiästä asti.



Minua on auttanut terapia. Joskus vielä saattaa tuttu kuristava tunne ilmaantua, mutta nyt ymmärrän mistä on kyse ja jo sen ymmärtäminen helpottaa.



Haethan itsellesi apua? Tsemiä!

Itse kärsin mielestäni (psykiatrit ovat aina laittamassa masenusdiagnoosia kimppaan ihan pelkästä ahdistuksesta Tulee iltaisin/öisin ja väsyneenä, on ylitsevuotavaista, kohausmaista. Saan pois satunnaisilla pameilla. Mutta noin yleisesti ei masenna yhtään mikään, tulevaisuus näyttää valoisalta, ei itketä jne... eli ahdistus on minun mielestäni sitä, että tulee ahdistusta, vaikka asiat olisivat hyvinkin. Itselläni perimätaipumusta siihen.



Tsemppiä :) Kokeile masennuslääkkeitä, mutta ole myös reipas lopettamaan ne, jos tulee sivuoireita, itslleni ei sovi mikään.

ahdistunut ja jos tilanne ei laukea epäilen että päädyt jonkin aisteiseen psykoosiin. Hae apua!

Ei tuon kirjoituksen perusteella kyllä vielä voi tuommoista päätellä. Varmasti lähes kaikilla ihmisillä on raskaita elämänvaiheita, joissa tuntemukset ovat tuota luokkaa kuin mitä ap kuvaa. Useimmat eivät mene kuitenkaan psykoosiin eikä mitään kamalaa tapahdu, vaikka useimmat eivät myöskään hae ulkopuolista apua vaan vain kestävät elämän kolhut miten parhaiten taitavat.

Ahdistuksen ja masennuksen tunteet kuuluvat elämään, jonka ei kuulukaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista. Ap (ja ehkä ap:n lähipiiri) vain tietää, jaksaako ja haluaako jaksaa ilman apua, että mikä on tilanne. Että onko tosiaan hätä missä mennään jo kohti psykoosia vaan vain siksi pelottavat normaalielämään kuuluvat tunteet, että sellaisia ei ole ennen koettu. Vaikeuksien voittaminen omin voimin vahvistaa, ja joka asiaan ei kannata hakea pillereitä tai edes terapia-apua, koska silloin vahvistaa käsitystä omasta voimattomuudestaan. Toisaalta apua pitää hakea, jos ei enää voimat lainkaan riitä tai jos tilanne lukittuu muuttumattomaksi vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Ahdistukselta tuo enemmän vaikuttaa ja kerrotkin että parhaillaan on paljon kuormitusta elämässä. On luonnollista reagoida, jos elämäntilanne on vaikea, joten ei kannata säikähtää näitä oireita. Eri tilanne on, jos tällaisia oireita on usein ja ilman syytä. Eli saatat iahan hyvin selvitä itsekseenkin tai vaikkapa läheisten avulla, mutta hae apua, jos tuntuu ettet jaksa ja huolestuttaa ettet pärjää. Ei avun hakeminen tarkoita sitä että joutuu myöntämään ettei yksin pärjää, kuten joku tuolla vastasi. Päin vastoin, ammattilaisella käynti voimaannuttaa sinua. Terveisin psykologi

Kannattaisiko minun mennä psykologille vai lääkäriin?



ap