Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa että jäisin 3 vuodeksi kotiin, mutta...
28.05.2012 |
...ei kuitenkaan ole tarpeeksi varakas ns. elättämään minua ja lastamme hoitovapaalla yhtään, vaan se tarkoittaisi sitä että minulta menisi ihan kaikki hoitorahat ja lapsilisät asuntolainan lyhennöksiin ja pienistä säästöistäni maksaisin yhtiövastikkeesta ja kauppalaskuista puolet, ja tietysti puolet lapsen kaikista jutuista. Niukasti elämällä selviäisimme säästöilläni sen 3 vuotta, mutta sitten säästöni olisivat menneet ja se alkuperäinen haaveeni (siirtolapuutarha-mökki) entistä kauempana.
Mies laittaisi yhteisiin kuluihin saman verran rahaa kuin minä, mutta hän on kuitenkin ansiotyössä, ja pystyy ansaitsemaan itselleen myös hieman ylimääräistä.
Minulla on hyväpalkkainen työ odottamassa, ja haluaisin ettei tarvitsisi laskea jokaista penniä.
Miehen mielestä lapsen olisi hyvä olla 3 ekaa vuotta kotona äidin kanssa, eikä ratkaisu olisi sekään että hoitovapaalla hän olisi vaikka sen viimeisen vuoden lapsen kanssa ja minä pääsisin aikaisemmin töihin. Tavallaan ymmärrän, ja sitten taas ärsyttää.
En tiedä mitä ajatella. Olenko tosi itsekäs kun haluaisin olla kotona "vain" 1,5 - 2 vuotta ja sitten palata takaisin töihin, että rahasta ei tulisi tiukkaa enkä kadehtisi mieheni mahdollisuutta viettää aikaa myös aikuisten kanssa päivittäin?
Ajatuksia?
Mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (53)
mene hyvällä omallatunnolla töihin!
Joku nostaa Erja Rusasen täällä jalustalle, vaikka kiintymyssuhdeteoria on vain YKSI mahdollinen teoria aiheesta, eivätkä kaikki tutkijat sitoudu siihen. Lisäksi kiintymyssuhdetta tutkittaessa ei ole tutkittu riittävästi sitä vaihtoehtoa, että lapsella on 2-3 kiintymyssuhdetta. Ei ole näyttöä siitä, että lapsen on parempi olla 3-vuotiaaksi asti pelkän äidin kanssa verrattuna tilanteeseen äiti, isä ja pysyvä hoitaja. Ja tämän ovat ihan kiintymyssuhdeteoreetikot itse kertoneet.
Meidän poika aloitti 1,5-vuotiaana perhepäivähoidon, jossa on edelleen (5-vuotiaana). On todella tasapainoinen poika. En näe mitään huonoa siinä, että hänellä on ollut pienestä asti kolme tärkeää henkilöä elämässään: äiti, isä ja hoitotäti.
Ap, jos kaipaat lisäksi töihin, niin ihan turhaan jäät kituuttamaan. Lapselle kunnollinen hoitopaikka ja sinä palaat töihin!
Kaikki pienet eivät joudu ylisuuriin lapsiryhmiin, hassua, että näin edes ajatellaan!
Sitä paitsi Keltikangas-Järvinen on ainakin sitä mieltä, että 1,5-vuotias voi tarvittaessa mennä pieneen, kodinomaiseen lapsiryhmään eli käytännössä perhepäivähoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järkytyn.
Siis mikä sinulle ap on tärkeää tässä elämässä?
Ymmärrän jo jollain ei ole varaa jäädä hoitovapaalle vaikka halua olisi, mutta teillä ei tunnu olevan sellaista tilannetta.
Asuntolainastakin voi pitää vaikka lyhennysvapaata, mutta ei, ei sovi sinulle. Voisitko ajatella ostavasi sen mökin vaikka muutaman vuoden myöhempään. Ai ei sovi sekään?
En ole fanaattinen kotiäitiyden kannattaja tms, mutta jotenkin vain näen punaista tällasesta ajatusmaailmasta missä raha ja omaisuus ajaa lapsen edun edelle.
järkytyn.
Siis mikä sinulle ap on tärkeää tässä elämässä?
Ymmärrän jo jollain ei ole varaa jäädä hoitovapaalle vaikka halua olisi, mutta teillä ei tunnu olevan sellaista tilannetta.
Asuntolainastakin voi pitää vaikka lyhennysvapaata, mutta ei, ei sovi sinulle. Voisitko ajatella ostavasi sen mökin vaikka muutaman vuoden myöhempään. Ai ei sovi sekään?
En ole fanaattinen kotiäitiyden kannattaja tms, mutta jotenkin vain näen punaista tällasesta ajatusmaailmasta missä raha ja omaisuus ajaa lapsen edun edelle.
Ap on laittamassa 2 vuotiaan taaperon hoitoon sen sijaan että kituuttaisi vielä yhden vuoden kotona väkisin miehen toiveesta, koska a) haluaa aikuiskontakteja ja jatkaa työelämää, b) ei haluaisi tinkiä elintasosta ja haaveistaan.
Aika monet naiset laittavat lapsensa huomattavasti pienempinä hoitoon, jopa vaikka makaisivat itse perse homeessa kotona. Ja sinua järkyttää ap, joka yrittää varmistaa perheelleen myös taloudellisen vakauden ja mukavan elintason?
koska ap haluaa asuaa 600 000 euron asunnossa ja ap haluaa kesämökin asap.
mielestäni teillä on kaksi loogista vaihtoehtoa: joko lapsi menee hoitoon 2-vuotiaana tai mies jää hoitamaan vikaksi vuodeksi.
Minkä alan freelance-yrittäjä miehesi on? Eikö töitä voisi tehdä kotoa käsin ja lapsi olisi hoidossa osan päivästä?
Älä välitä tuosta menestys ei ole alasta vaan yrittäjästä kiinni -tyypistä. Selkeä provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hieman katkera? Ei se ole asunnon arvosta kiinni, jos haluaa jäädä kotiinsa lapsen saannista huolimatta.
Ja moni laittaa lapsen hoitoon nuorempanakin. Vaikka asuu omistusasunnossa!
Minusta ap:n miehen pitäisi jäädä kotiin vähäksi aikaa. Vaikka niin, että lapsi menisi hoitoon 2,5-vuotiaana. Kompromissit kunniaan!
koska ap haluaa asuaa 600 000 euron asunnossa ja ap haluaa kesämökin asap.
Niin, keskustelitteko lapsen hoidosta ennen syntymää?
Meillä keskusteltiin, ennen kuin alettiin edes yrittää. Minä en halua olla kotiäiti, minulle työ on varsin suuri alue elämästäni joten en halua olla siitä poissa kauan. Myös äitiyslomalla ja hoitovapaalla olen tehnyt töitä, esim. lapsen päiväunilla jne. (Freelancer-työtä.)
Esikoisen kanssa olin kotona nuo 9kk, sitten mies jäi kotiin. Hän teki satunnaisia työkeikkoja (silloin oli freelancer myös hän) kotona ollessaan. Saimme työajat sopimaan niin, joskus saimme jommankumman vanhemmat apuun. Poika meni päiväkotiin 3-vuotiaana.
Kuopuksen kanssa olen joutunut olemaan myös hoitovapaalla. Mies sai unelmiensa työn, 3 vuoden sijaisuuden, eikä mitenkään voi tai halua olla siitä pitkään poissa. Olemme tällä kertaa päätyneet siihen että minun terveyteni vuoksi (en viihdy 3 vuotta kotona, tulisin hulluksi!!) laitamme kuopuksen päiväkotiin 1v7kk iässä. Hyvä kompromissi kun minä kunnioitan mieheni toivoa pysyä unelmatyössään ja hän kunnioittaa minun halua päästä takaisin töihin (4 päivää viikossa).
MUTTA: Jos huomaamme ettei kuopukselle tee hyvää olla päiväkodissa (sama missä isoveljensä on) niin mietimme tilannetta uudestaan. Siinä tapauksessa uskon että jaamme kotonaolemisen tasan, hän siis ottaa osittaista hoitovapaata ja minä järjestän työni niin että kuopus voi jäädä kotiin. Tämä ei ole hyvä vaihtoehto mutta teemme niin jos tilanne vaatii sen.
Mielestäni miehesi, ap, täytyy jäädä kotiin jos ei suostu laittamaan lasta hoitoon! Parisuuhteessa on oltava molemminpuolinen kunnioitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni teillä on kaksi loogista vaihtoehtoa: joko lapsi menee hoitoon 2-vuotiaana tai mies jää hoitamaan vikaksi vuodeksi.
Minkä alan freelance-yrittäjä miehesi on? Eikö töitä voisi tehdä kotoa käsin ja lapsi olisi hoidossa osan päivästä?
Älä välitä tuosta menestys ei ole alasta vaan yrittäjästä kiinni -tyypistä. Selkeä provo.
Näin olen itsekin ajatellut.
Ja toisaalta, uskoisin että meidän olisi mahdollista myös tehdä työpäivämme niin että lapsi ei olisi tarhassa kuin maksimissaan 5 tuntia päivässä, neljänä päivänä viikossa. Se ei mielestäni kuulostaisi kohtuuttomalta n.2 vuotiaalle. Eli itse voisin joustaa tekemällä vain 4 päiväistä työviikkoa.
Mieheni on taide-alalla, joten siksi se on kovin epävarmaa taloudellisesti, toisaalta, hänellä on mahdollisuus hyvin liukuvaan työpäivään, vaikka töitä ei voikaan tehdä kotoa käsin.
Pitää jatkaa neuvotteluja. Tämä on niin hassua tulla tuomituksi täällä siitä että haluaa laittaa lapsen hoitoon ja jatkaa töitä, kun tuttavapiirissä olen kuitenkin yksi niistä jotka todennäköisesti ovat pisimpään lapsen kanssa kotona. Monet alallani laittavat lapsen n. 1 vuotiaana hoitoon.
-ap
-ap
En tapaa olla tyhmille ja itsekeskeisille kade. Heillä kun on henkinen kasvu kesken. Lapsi toki käy sääliksi.
Ja johan se on moneen kertaan selitetty, että ei se yrittäjä voi noin vain "jäädä kotiin". Menee se laihakin tienesti, kun asiakaskontaktit katkeavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos viimeinen vuosi menisi niin, että palaisit osa-aikaisesti töihin, onnistuuko alallasi? Tai edes että lyhentäisit 30 h viikossa, johon on oikeus?
Mies voisi edes päivän pari viikossa hoitaa lasta kotona, ja lyhyet tarhapäivät eivät varmasti olisi lapselle niin kova paikka.
Friikkuhan voi myös työskennellä viikonloppuisin, jos miehesi sellaista jaksaa.
on nyt päätettävä, että sä joko
a) menet töihin, tulette toimeen paremmin ja saat sen siirtolapuutarhamökin suunnitellusti
b) jäät kotiin, tulette toimeen huonommin ja joudut kuluttamaan säästöjäsi.
Kumpi sinusta itsestäsi parempi? Rivien välistä kuulen, että haluaisit töihin, mutta miehesi toivoo sinun jäämistä kotiin. Siinä tapauksessa sanoisin, että mene töihin. Jossain vaiheessa voit olla vihainen miehellesi siitä, että "jouduit" jäämään kotiin ja olet kuluttanut säästösi.
Jos päätät jäädä kotiin, ehdottomasti raha-asiat tasan! Ei sinun kuulu joutua pelkästään maksumieheksi yhteisen lapsenne kotihoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni teillä on kaksi loogista vaihtoehtoa: joko lapsi menee hoitoon 2-vuotiaana tai mies jää hoitamaan vikaksi vuodeksi.
Minkä alan freelance-yrittäjä miehesi on? Eikö töitä voisi tehdä kotoa käsin ja lapsi olisi hoidossa osan päivästä?
Älä välitä tuosta menestys ei ole alasta vaan yrittäjästä kiinni -tyypistä. Selkeä provo.
Näin olen itsekin ajatellut.
Ja toisaalta, uskoisin että meidän olisi mahdollista myös tehdä työpäivämme niin että lapsi ei olisi tarhassa kuin maksimissaan 5 tuntia päivässä, neljänä päivänä viikossa. Se ei mielestäni kuulostaisi kohtuuttomalta n.2 vuotiaalle. Eli itse voisin joustaa tekemällä vain 4 päiväistä työviikkoa.
Mieheni on taide-alalla, joten siksi se on kovin epävarmaa taloudellisesti, toisaalta, hänellä on mahdollisuus hyvin liukuvaan työpäivään, vaikka töitä ei voikaan tehdä kotoa käsin.
Pitää jatkaa neuvotteluja. Tämä on niin hassua tulla tuomituksi täällä siitä että haluaa laittaa lapsen hoitoon ja jatkaa töitä, kun tuttavapiirissä olen kuitenkin yksi niistä jotka todennäköisesti ovat pisimpään lapsen kanssa kotona. Monet alallani laittavat lapsen n. 1 vuotiaana hoitoon.
-ap
Ei kuulosta lainkaan pahalta. :)
mutta mielestäni miehesi on tosi outo.
Kommentteja asiaan:
-minusta on lapselle hyvä olla kotona 2-3-vuotiaaksi
-tämän ei kuitenkaan pitäisi olla pelkästään äidin vastuulla, vaan hoitovapaat pitäisi jakaa isän ja äidin välillä, paitsi jos kummallekin sopii, että vain toinen on kotona
-Kun toinen vanhemmista on hoitovapaalla, työssäkäyvän pitää maksaa suurin osa elinkustannuksista. Piste.
-Jos nyt ihan objektiivisesti mietit, niin mitä ihmettä miehesi oikein ehdottaa? Eihän tuossa ole mitään tolkkua eikä tasapuolisuutta.
-Et ole itsekäs, miehesi on itsekäs.
-Tilanteessanne pitäisi tehdä niin, että kumpikin päättää itse kauanko on hoitovapaalla, ja kun toinen on hoitovapaalla niin toinen maksaa kaikki asumiskulut ja suurimman osan laskuista.