Vävyni uusi nainen on raskaana :(
Tyttäreni mies jätti perheensä ennen joulua ja muutti suoraan naispuolisen työkaverinsa luokse. Tytär ei omien sanojensa mukaan aavistanut, että miehellä oli sivusuhde. Perheessä on neljä lasta, joista nuorin oli vasta vauva. Vanhimmalla on synnynnäinen sairaus, joka vaatii erityishoitoa viikoittain.
Tyttäreni on aivan lopussa yksinhuoltajana. Vävyni ei voi ottaa lapsia luokseen, koska asuu tuon naisen yksiössä. Tuskin monikaan lapseton nainen haluaa yksiöönsä neljää vierasta lasta. Vävy hakee joskus lapsia pari kerrallaan leikkipuistoon.
Tilanne olisi sinällään ihan tarpeeksi raastava, mutta näin vävyn kumppaneineen kaupassa viime viikolla. Nainen, joka sitäpaitsi on selvästi vävyäni vanhempi, oli hyvin selkeästi raskaana. Se oli todellinen isku vasten kasvoja. En edes kestä ajatella tilannetta, kun tyttärelleni selviää, että lapsille on tulossa sisaruspuoli ,vaikkei isä kykene huoltamaan entisiäkään.
Olen aivan hämmentynyt. Tällaistako maailma tänä päivänä on? Eikö kukaan tunne mitään vastuuta tekemisistään? Edes lapsista?
Jos juuri sinä harkitset juuri nyt ryhtymistä suhteeseen varatun isän kanssa ,mieti kaksi kertaa. Moni ihminen ja lapsi joutuu kärsimään todella, todella paljon. :(
Kommentit (56)
Eihän sitä ulkopuoliset voi tietää mikä ap:n tyttären suhteessa oli pielessä, mutta kyllä tuntuu tosi raukkamaiselta panna paksuksi toinen nainen, jos kotona vaimo neljän lapsen kanssa jotka yhdessä saatu.. Sen verran pitäisi ajatella omia jälkeläisiään että kävisi vaikka piuhansa napsaisemassa jos ei hallitse itseään. Jaksamista toivotan tyttärellesi ja niille pikkuisille. M39
minä olen sitä mieltä, että ap:n tyttären liitto olisi hajonnut ilman työkaveriakin. Mistä me tiedämme, millainen pirttihirmu ap:n tytär on? Jos miehen on ollut pakko lähteä, nainen on jopa voinut heittää miehen ulos. Mihin hän olisi mennyt, jos ei tutun ystävän luokse? Silloin voi yksi asia johtaa toiseen.
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
Kun löytää sielunkumppaninsa, silloin on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Itse en aikoinani siihen pystynyt, kun pelkäsin ihmisten puheita. Nyt kidun rakkaudettomassa liitossa ja ajattelen joka päivä tuota ihmistä kaukaa menneisyydestä. Kun silloin olisin seurannut sydämeni ääntä, hetken olisi ollut muutamalla ihmisellä paha olla, mutta elämä olisi jatkunut. Nyt minun elämäni junnaa paikoillaan, enkä voi koskaan olla onnellinen, kun tiedän, että tuolla jossain on minun puolikkaani, jota en koskaan enää näe.
Et voi olla varma, vaikka olisit sittenkin rakkaudettomassa liitossa. Jospa tuo unelmien prinssi olisikin osoittautunut pettäväksi luuseriksi? Mitä jos vaan opettelisit tykkäämään siitä miehestäsi ja unohtaisit teinihaihattelut.
Tuo on vaan paras tapa olla ottamatta vastuuta omasta elämästä, vaan aina voi haihatella menneitä.
Lisäksi mun mielestä ihmisellä on totta kai oikeus erota, vaikka olisi 17 vammaista lasta liitossaan. Kysymys on aina siitä MITEN asian tekee. Jos on tehnyt lapsia, niitä ei hylätä, vaan menneistäkin kannetaan vastuu. Ap:n lapsen tapauksessa näin ei selvästikään ole tehty.
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
juuri se kuuluisa toinen nainen. :(
sydämestään rakastunut ihminen, se voi olla mieskin. Mies voi rakastaa myös paljon, jopa ap:n tapauksessa. Kotona väsynyt äiti/vaimo, kiukuttelevat lapset ym. Työkaverin lohtu voi olla kullan arvoista miehen selviämisen kannalta.
rakkauden tuoman energian ja työkaverin tuen voimin pysty pitämään huolta omista lapsistaan entistä paremmin? Kenties hoitaa vallan vuoroviikoin, kun on nyt niin jaksava ja hoitanut oman selviämisensä kunnialla kotiin?
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
juuri se kuuluisa toinen nainen. :(
sydämestään rakastunut ihminen, se voi olla mieskin. Mies voi rakastaa myös paljon, jopa ap:n tapauksessa. Kotona väsynyt äiti/vaimo, kiukuttelevat lapset ym. Työkaverin lohtu voi olla kullan arvoista miehen selviämisen kannalta.
rakkauden tuoman energian ja työkaverin tuen voimin pysty pitämään huolta omista lapsistaan entistä paremmin?Kenties hoitaa vallan vuoroviikoin, kun on nyt niin jaksava ja hoitanut oman selviämisensä kunnialla kotiin?
Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä.
Ryhtyi myös suhteeseen kahden pikkulapsen isän kanssa, kun perheessä elettiin vauva-arkea. Siskoni väitti, että vauvan itku ja vaimon nalkutus kävivät miehen hermoon niin, että siskoni tavallaan pelasti miehen.
En ymmärrä naisia, jotka ajattelevat noin, ja niitä tuntuu olevan paljon.
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
Varmaan eropaperit ovat jo laitettu eteenpäin ? Ehdota että tyttäresi vaatii yksinhuoltajuutta, jos mies on tollanen lusmu, on häneltä taatusti tosi hankala pyytää allekirjoitusta aina kaikkeen.
Lisäksi viranomaiset vaativat tapaamisoikeutta.myleensä lapset määrätään joka toinen vkonloppu, mutta voit myös ehdottaa että lapset menee torstaina suoraan tarhasta ja palautuu ma suoraan tarhasta.
Ja elatusmaksut heti pyörimään. Laittakaa asiat heti pyörimään, kohta tulee kesälomat ja hommat jäävät pöydille.
Ja vaatikaa ettämisä,ottaa lapset luokseen, tähän saa ihan raastuvan kautta määräyksenkin.
Ole tukena tyttärellesi, se on huipputärkeää.
tuota se on, miehellä on mahdollisuus todeta että enpä voi oikein neljää lasta luokseni ottaa välilläkään, mutta äidin on pakko selvitä niiden kanssa koko ajan :( Lisäksi neljän lapsen äiti ei muutenkaan ole vapaa samanlaisiin suhdeseikkailuihin yksiössä asumisineen kuin tuo mies - ei ole oikeudenmukaista elämä! Erosta kärsii tuossa kohtuuttomasti nyt ap:n tytär ja mies pääsee helpolla, vaikka on yhtälailla ollut niitä lapsia tekemässä siihen ja on vieläpä perheen jättäjä.
Sinänsä se että mies nyt haluaa lapsen uuden kanssa ei ole niin kummallista, sellaista se tuppaa olemaan kun rakastuu. Mutta saisi kyllä silti ukko entisetkin lapsensa huolehtia!
Kun naapurin ämmän ärsyttävä pärstä alkaa liikaa ärsyttämään niin otan siltä nirrin pois, eikö vaan. Ei vihastuminen katso aikaa eikä paikkaa, tunteet vie eikä sille mitään voi.
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
se on se iänikuinen klisheinen typerysten ja idioottien peruste sille että voi elää käyttäytyä miten huvittaa.
Kerran täällä vaan eletään.
Kiitos, kolmonen. Tuollaiset käytännön asiat eivät ole tulleet mieleenkään, kuten nuo allekirjoitukset. En tiedä, onko mitään papereita tehty. En ole halunnut tytärtä stressata kyselemällä noista. Mutta nyt alkaa kai olla pakko, asiat on kaikesta huolimatta hoidettava.
En edes tiedä, onko vävy maksanut lapsista, vaatteita on ainakin maksanut. Vävy on hyvin varakasta sukua, luulisin, että hoitaa edes raha-asiat, kun ei muuta osaa.
Tämä "kerran täällä vaan eletään" -mentalitetti on itsekkyyden huippu. Rakastumisia tulee ja menee, miksi ihmiset eivät näe pidemmälle. Sitoutuminen on ihan eri juttu.
Olen kokenut saman kun tyttäresi (lapsia vähemmän). Se sattuu niin paljon, ettei sitä voi ymmärtää. Ole sinä tyttäresi tukena, sitä hän todella tarvitsee.
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
Juuri tämä ajattelu on niin monen surun ja tuskan takana. Aikuiset asettavat omat tarpeensa lastensa edelle... Törkeän itsekästä.
Voimia ap:lle ja hänen tyttärelleen, hyviä käytännön neuvoja saitkin jo. Vaikka ne järkytyksen keskellä tuntuvat helposti toisarvoisilta, on niillä myöhemmän käytännön elämän kannalta paljon merkitystä.
Kiitos, kolmonen. Tuollaiset käytännön asiat eivät ole tulleet mieleenkään, kuten nuo allekirjoitukset. En tiedä, onko mitään papereita tehty. En ole halunnut tytärtä stressata kyselemällä noista. Mutta nyt alkaa kai olla pakko, asiat on kaikesta huolimatta hoidettava.
En edes tiedä, onko vävy maksanut lapsista, vaatteita on ainakin maksanut. Vävy on hyvin varakasta sukua, luulisin, että hoitaa edes raha-asiat, kun ei muuta osaa.
uskon kun avioeropaperit tulee eteen, isot elatusmaksut lankeaa maksettavaksi ja 4 lasta työnnetään viikonlopuksi pieneen yksiöön, tulee mieleen oliko tämä fiksuin vaihtoehto.
Miehellä on isänä vastuu ja velvollisuus ja nämä asiat pitää hoitaa.
tyttäresi voi esim toivoa että mies palaa takaisin ja siksi ei tee mitään.
En tiedä kuinka kauan elatusmaksuja takautuvasti saa, mutta summa neljästä on joka tapauksessa suuri.
Jos tyttäresi ei halua tehdä mitään, ala sinä ottamaan asioista selvää.
Ja jos tyttäresi ei tiedä tulevasta vauvasta, mieti kuka on oikea ihminen siitä kertomaan ? Niin, oma äiti. Tee palvelus hänelle. Mieti minkälaisen shokin tyttäresi saa kun hän joskus törmää uuteen pariin.
Tee asioille jotain ja heti !
oman kunnan lastensuojeluun. Neljän lapsen yksinhuoltajuus ja yhden lapsen erityistarpeet ovat riittävä peruste sille, että lapsille voidaan hakea tukiperhettä tai miettiä muita tukitoimia. Apua pitää hakea ennen kuin on liian väsyksissä.
ja laittakaa asiat rullaamaan niin, että mies saa mitä tilasi.
Eli huoltajuussopimus kuntoon ja kaikki lapset miehelle vähintään joka toinen viikonloppu. Tyttäresi ansaitsee lepohetkensä. Miehen ongelma järjestää sopivat tilat. Jos on kerran varakkaasta suvusta, niin ei liene ongelma.
Ja kunnon elarit pyörimään, myös takautuvasti.
Voi alkaa miestä harmittamaan.
niin hyväksy se, ja ala elää omaa elämääsi. Ja ehkäpä sinä et kuitenkaan hänelle se puolikas ole kun kerran on tahollaan onnellinen. Joten eiköhän se haikailu kannattaisi lopettaa.
Tämä sinun nykyinen liittosi on sitten toinen juttu, ja syyt miksi se on onneton mutta ei tilannetta ainakaan paranna se, että sinää haikailet muita. Se päinvastoin varmistaa sen ettei mitään positiivista kehitystä voi nykyisessä suhteessasi tapahtua.
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
Kun löytää sielunkumppaninsa, silloin on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Itse en aikoinani siihen pystynyt, kun pelkäsin ihmisten puheita. Nyt kidun rakkaudettomassa liitossa ja ajattelen joka päivä tuota ihmistä kaukaa menneisyydestä. Kun silloin olisin seurannut sydämeni ääntä, hetken olisi ollut muutamalla ihmisellä paha olla, mutta elämä olisi jatkunut. Nyt minun elämäni junnaa paikoillaan, enkä voi koskaan olla onnellinen, kun tiedän, että tuolla jossain on minun puolikkaani, jota en koskaan enää näe.
Keskittyisit siihen, mitä sinulla on. Toki liittosi on rakkaudeton, jos lähetät sen muualle. Oma vikasi. Ihmisen tahdolla on myös merkitystä.
Arvaapa, olenko tahtonut?
niin hyväksy se, ja ala elää omaa elämääsi. Ja ehkäpä sinä et kuitenkaan hänelle se puolikas ole kun kerran on tahollaan onnellinen. Joten eiköhän se haikailu kannattaisi lopettaa.
Tämä sinun nykyinen liittosi on sitten toinen juttu, ja syyt miksi se on onneton mutta ei tilannetta ainakaan paranna se, että sinää haikailet muita. Se päinvastoin varmistaa sen ettei mitään positiivista kehitystä voi nykyisessä suhteessasi tapahtua.
Kertokaapas sitten, viisaat, miten ne tunteet käännetään off-asentoon. Todennäköisesti ette ole ikinä rakastaneet _oikeasti_, jos luulette, että se on vain päätös olla rakastamatta. Miten muuten selitätte sotalesket, jotka leskeytyivät kaksikymppisinä, eivätkä koskaan menneet uudelleen naimisiin?
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
Kun löytää sielunkumppaninsa, silloin on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Itse en aikoinani siihen pystynyt, kun pelkäsin ihmisten puheita. Nyt kidun rakkaudettomassa liitossa ja ajattelen joka päivä tuota ihmistä kaukaa menneisyydestä. Kun silloin olisin seurannut sydämeni ääntä, hetken olisi ollut muutamalla ihmisellä paha olla, mutta elämä olisi jatkunut. Nyt minun elämäni junnaa paikoillaan, enkä voi koskaan olla onnellinen, kun tiedän, että tuolla jossain on minun puolikkaani, jota en koskaan enää näe.
Keskittyisit siihen, mitä sinulla on. Toki liittosi on rakkaudeton, jos lähetät sen muualle. Oma vikasi. Ihmisen tahdolla on myös merkitystä.
Arvaapa, olenko tahtonut?
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
Kun löytää sielunkumppaninsa, silloin on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Itse en aikoinani siihen pystynyt, kun pelkäsin ihmisten puheita. Nyt kidun rakkaudettomassa liitossa ja ajattelen joka päivä tuota ihmistä kaukaa menneisyydestä.
Kun silloin olisin seurannut sydämeni ääntä, hetken olisi ollut muutamalla ihmisellä paha olla, mutta elämä olisi jatkunut. Nyt minun elämäni junnaa paikoillaan, enkä voi koskaan olla onnellinen, kun tiedän, että tuolla jossain on minun puolikkaani, jota en koskaan enää näe.
Eihän sitä ulkopuoliset voi tietää mikä ap:n tyttären suhteessa oli pielessä, mutta kyllä tuntuu tosi raukkamaiselta panna paksuksi toinen nainen, jos kotona vaimo neljän lapsen kanssa jotka yhdessä saatu.. Sen verran pitäisi ajatella omia jälkeläisiään että kävisi vaikka piuhansa napsaisemassa jos ei hallitse itseään.
Jaksamista toivotan tyttärellesi ja niille pikkuisille.
M39