Tajusin juuri, etten tule koskaan saamaan miestä!

Tai kokemaan aitoa rakkautta, luottamusta ja kumppanuutta. Nyt se vasta osu ja uppos.



Totta tosiaan, mitä mulla on annettavana? En ole hyvännäköinen, en todellakaan. Eli en ole yhtään mitään. Tahtoisin rakastaa, välittää, huolehtia ja nauraa jonkun kanssa. Jakaa asioita, kertoa mitä olen kokenut, kertoa ajatuksia, halailla, suudella, saada hyvää seksiä ihmisen kanssa, josta välitän eniten maailmassa.



Haluaisin löytää jonkun sellaisen, jonka tavattuani en enää lotkauttaisi korviani millekään "kaikki miehet jättävät ruman naisen jos saavat kauniin" -keskusteluille tai Henry Laasasen aivopieruille. En joutuisi pelkäämään, että mies vokottelisi ystäviäni selkäni takana, tai pitäisi salaa nettitreffiprofiilia.



Mutta eihän tollasta taida olla olemassa, ei ainakaan mulle. Kun en ole laadukas, en tasokas. Ihmisarvo nolla.



Mihin sitten pitäisi keskittyä elämässä? Kun ei mikään muu riitä tekemään onnelliseksi? Hankinko pari kissaa, tai alan harrastaa käsitöitä, ehkä puhdistelen koriste-esineitä iltaisin sen sijaan, että voisin painaa pään miehen, mun miehen, rintakehälle?



Mutta niin, näähän on näitä naisten kotkotuksia.