Mitä voisin tehdä jotta...
... plussaa saisin? Oletteko tehnyt jotakin erityistä ennen plussaa??
Kaksi negaa ja yksi heikko plussa joka meni hyvin varhain kesken 1,5v sitten. Nyt on taukoa pidetty ja hoidot jatketaan.
Ens kuussa PAS haluaisin vinkkejä kuinka onnistua mutta onko sellaisia??? (3 krt jäljellä)
Miisu73
Kommentit (2)
... mutta niinkuin Lempi-Kukka tuossa mainitsikin, niin tärkeintä on varmaankin se mihin itse uskot.
Itse olen kaksi kertaa pas-plussan saanut ja olen elänyt ennen siirtoja ja niiden jälkeen täysin Normaalia elämää. Tietysti vältin alkoholia ja tupakkaa, jota satunnaisesti polttelin, mutta muuten en elämääni millään tapaa muuttanut.
Minun kohdallani on siis käynyt päinvastaisesti, koska epäonnistuneiden tuoresiirron ja passin yhteydessä söin vitamiineja mm. Multitabsia, otin rennosti lepäillen jne... ja siis negaa tuli.
Yhteyttähän näiden asioiden välillä on mahdotonta tietää, mutta näin kävi minun kohdallani.
Onnea Sinulle Miisu tulevaan passiin.
Toivon sydämestäni, että onnistutte.
Itse liputan passin puolesta -sillä voi onnistua!
T: Katti rv 10+4 ja pas tyttönen 1,5 v
Kaikkea totta kai kannattaa kokeilla, hyvin suuri merkityshän omalla henkisellä ja fyysisellä tilalla onnaamiseen on.
Oma " valmentautumiseni" viimeisimpään onnanneeseen hoitoon oli seuraavanlainen: jätin täysin pois alkon, kahvin (siitä ei kohtuudella kyllä oo haittaa), liikuin aktiivisesti eli ajattelin muita asioita, söin vitamiineja jo useamman kuukauden ennen hoitoa (multitabs special kaks plus, omega-kalaöljykapselit) ja join sitä kuuluisaa täysgreippimehua lasin päivässä =) Lisäksi alkionsiirto sujui mulla aiempia kertoja paremmin, koska pyysin ja sain suonensisäisen kipu+rauhoittavan lääkityksen toimenpiteen ajaksi. Aiemmat siirrot oli hankalia mun rakenteellisista syistä ja kohdun supistelutaipumuksen vuoksi.
Me plussattiin 4,5 vuoden lapsettomuuden (=totaalisen plussattomuuden) jälkeen syyskuussa passista. Takana 3xiui, 2xivf, 2xpas, ongelmien syynä aggressiivinen ja tuhoisasti levinnyt endo (johtimet 100% tukossa).
Tärkeintä kuitenkin on se oma usko ja (kliseistä, mutta) mahdollisimman iisi asenne =) Siis stressi niin minimiin kuin se vaan siinä tilanteessa on mahdollista.
Toivon, että sullakin onnistaa! Itse voin kai olla jonkinlaisena esimerkkinä siitä, että yrittäminen kannattaa ja pieniä ihmeitäkin tapahtuu.
Tsemppiä, t.Lempi-Kukka ja Nuppu rv 13+2