Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Rakkautta ensi silmäyksellä: itsepetostako?

Vierailija
24.05.2012 |

Iltasanomien nettikeskustelussa oli niin hyvä kirjoitus että siteeraan sen tänne:



"Parinvalinta tapahtuu useimmiten tunnepohjalta lapsuudenkokemusten mukaan ja tässä tapauksessa on jo helppo todeta, että sama kuvio toistuu ja ainoa tapa muuttaa asia on tutustua itseensä hieman paremmin, jotta ymmärtää miksi valitsee aina samantyyppisen puolison, joka nyt siis täysin väärä valinta. Ihmiset puhuvat yleensä kuinka rakkaus syttyi heti ensi silmäyksellä tai että siinä oli heti suuri kipinä - se kertoo vain sen, että toinen laukaisi itsessäsi tietyt signaalit jotka olet oppinut jo vanhemmiltasi tai siltä joka sinusta huolehti (tai hylkäsi) pienenä. Tämä ensihuuma kestää vain kuukausia ja sitten näet toisen henkilön oikean persoonan omien kuvitelmiesi takaa. Aivomme siis käyttävät oikotietä ja jopa valehtelevat meille kumppanin sopivuudesta, joten kannattaa ymmärtää mitä etsii ja mihin kiinnittää huomiota ja sitten vasta rakastua. Kuulostaa hieman tylsältä ja tekniseltä ja tuottaa paljon intohimoisemman ja pidemmän tuloksen."



Näinhän se on. Usein "rakastumisilla" ja äkkikiihkoilla halutaan perustella jotakin joka syvemmässä tarkastelussa on vain tuhoon tuomittu yritys toistaa jokin lapsuuden ihmissuhde/tunnekuvio tai korjata lapsena koettu hylkäämis- tai muu traumaattinen kokemus.



"Rakkautta ensi silmäyksellä" ilmiö perustuu paljolti kahteen seikkaan: uudessa ihmisessä on jotakin joka tuo tiedostamattomasti mieleen lapsuudesta tutun kuvion (toistamispakko) ja/tai uuteen ihmiseen on jostain syystä helppo sijoittaa tai ennemminkin reflektoida omia toiveita ja tarpeita. Sitten kun arjessa käy ilmi toisen erillisyys ja millainen ihminen hän oikeasti on, tie eroon alkaa siitä.

Kommentit (28)

Vierailija
1/28 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyse ei ole rakkaudesta. Rakkaus tulee pitkän ajan kuluttua, joillakin ei koskaan.

Vierailija
2/28 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta sittenpä rakastuinkin, en ihan ensi silmäyksellä, mutta samana iltana. Ja mistä tässä oli kyse: siitä, että löytyi ihminen, joka vastaa juuri sitä tärkeintä mitä olen etsinyt, minun vastakappaleeni. Nuorempana olisimme luultavasti kulkeneet toistemme ohi, sillä itse- ja ihmistuntemus ei olisi riittänyt tunnistamiseen.

Rakastuin ja jopa siihen oikeaan jo ensimäisenä iltana. Mielenkiintoisena yksityiskohtana tähän keskusteluun voin kertoa, että nuorempana kuljimme toistemme ohi, useasti, sillä aika ei ollut oikea, emmekä mekään samoja ihmisiä kuin nykyisin. Kuvittelimme ettemme olleet koskaan tavanneetkaan, kunnes tutustuimme paremmin ja elämän tarinoista alkoi löytyä yhteneväisyyksiä ja paljon, mutta emme olleet vain tajunneet kiinnittää huomiota toisiimme teinivuosina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/28 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kumoan tuon teorian.

Ensitapaamisesta 2kk:n päästä kihloihin ja 10kk:n päästä naimisiin. Viisi lasta ja 13 vuotta myöhemmin edelleen onnellisesti ja onnellisena yhdessä.

Ja rakastuminen tapahtui tosiaan ensisilmäyksellä.

Ei noin tapahtuvan parinvalinnan tietenkään tarvitse johtaa katastrofiin! On taas typerää ääripäästä toiseen menoa ajatella, että joka kerta näin tapahtuva parinvalinta olisi virhearvio. Varmasti usein se kestää todellisuuttakin, mutta silloin on myös onnea matkassa.

Vierailija
4/28 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kullakin on oikeus mielipiteeseensä, mikään faktahan tuokaan juttu ei ole.

 

 

T. "rakkautta ensi silmäyksellä" -kanssa naimisissa ja yhdessä 23 vuotta ollut ja edelleen onnellinen ihminen

Vierailija
5/28 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.05.2012 klo 12:25"]

Ensitapaamisesta 2kk:n päästä kihloihin ja 10kk:n päästä naimisiin. Viisi lasta ja 13 vuotta myöhemmin edelleen onnellisesti ja onnellisena yhdessä.

Ja rakastuminen tapahtui tosiaan ensisilmäyksellä.

[/quote]

 

Ihan ku me, paitsi lapsia neljä :)

Ja naimisiinmeno tapahtu pikkasen myöhemmin, alaikäisiä kun oltiin. Kohta 10v hääpäivä ja edelleen rakastun joka päivä uudelleen mun ihanaan mieheen.

Vierailija
6/28 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

 

Olen samaa mieltä ap:n lainauksen kanssa. Mutta:

 

 

"Sitten kun arjessa käy ilmi toisen erillisyys ja millainen ihminen hän oikeasti on, tie eroon alkaa siitä."

Olen eri mieltä tästä. Tie eroon alkaa tuosta, jos kumpikaan ei ole valmis muuttumaan ihmisenä. Jos ei ole valmis myöntämään omia heikkouksiaan vaan näkee ainoastaan ne toisen heikkoudet (eli ne ärsyttävät, rasittavat puolet ja ne eroavaisuudet).

 

Jos olet valmis tutustumaan itseesi syvemmällä tasolla ja näkemään sen, miksi käyttäydyt kuten käyttäydyt, miksi puoliso käyttäytyy kuten käyttäytyy ja sitä kautta sen, miksi olette päätyneet yhteen (ns. vastakohdat täydentävät toisiaan, vastakohdat auttavat toisiaan kasvamaan lähemmäs sitä kultaista keskitietä), on siinä täydellinen tilaisuus kasvaa yhdessä ihmisinä ja kehittää todella luja parisuhde. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos ei kumpikin ole valmis näkemään, myöntämään ja lähtemään korjaamaan niitä omia heikkouksiaan. Useimmat eivät nimittäin ole.

 

Tunne Lukkosi -kirja kertoo tosi hyvin tästä aiheesta. Siitä, miksi valitaan aina tietyntyyppisiä puolisoita, miksi samat kuviot toistuvat uudelleen ja uudelleen ja mitä se kertoo omasta itsestä. Suosittelen lukemaan. Lyhyesti sanottunahan ne samat kuviot toistuvat uudelleen ja uudelleen niin kauan, kuin otat niistä opiksesi ja muutat itseäsi. --> http://www.tunnelukkosi.fi/

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/28 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luonteenpiirteiden jne lisäksi ihastuminen ja toisen viehättävyys perustuu paljon muuhunkin, se todella on myös ihan oikeaa kemiaa. Esimerkiksi tietyt hajut (joita ei tiedosteta ja tiedostaen haistella) viehättävät ja tuovat ihmisiä yhteen. Sen takia esim. e-pillereiden käyttäjät saattavat helposti päätyä yhteen täysin "väärien" ihmisten kanssa, koska e-pillerit sotkevat luontaisen hormonitoiminnan täysin (ja sitä kautta luontaiset tuoksut, feromonit jne jotka vaikuttavat parivalintaan). Sama ihmisillä jotka käyttävät paljon hajusteita.

Vierailija
8/28 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuohon Tunne Lukkosi -kirjan aihepiiriin liittyen, oletteko tutustuneet koskaan "peiliteoriaan"? Eli siihen, että ihminen on toisen peili ja peilaat aina vain omia ominaisuuksiasi muissa.

 

Esim. jos toisessa ärsyttää se, että hän kuvittelee aina olevansa oikeassa ja tuo sen ilmi tosi vahvasti, niin luultavasti sinussa itsessäsi on joko sama ominaisuus (jota et vain ole tiedostanut tai halua tiedostaa/myöntää) tai sitten juuri päinvastainen ominaisuus, eli kuvittelet olevasi oikeassa mutta et tuo sitä ilmi mitenkään.

 

Jos toisessa ärsyttää itsekkyys, olet luultavasti itsekin itsekäs tai sitten olet niin uhrautuva, että annat toisten jyrätä aina omien etujesi yli (eli siis liian epäitsekäs, omalla kustannuksellasi).

 

Eli aina jos joku asia toisessa tuntuu negatiiviselta, se peilaa vain jotain omaa negatiivista ominaisuutta. Moni ei ymmärrä tätä, koska niitä omia negatiivisia puolia on todella vaikea havaita ja vielä vaikeampi myöntää itselleen.

 

Sama pätee myös positiivisten tunteiden kanssa; yleensä sitä ihastuu ja pitää ihmisistä, jotka peilaavat omia hyviä puoliasi tai jotain vahvasti niihin liittyvää muuta ominaisuutta.

 

Uudessa ihmissuhteessa käy juuri noin, eli ensin sitä näkee toisessa kaikki ne ihanat puolet mitä itsessäkin on (eli ne samankaltaisuudet!), jotta luottamus- ja kiintymyssuhde saadaan muodostettua. Myöhemmin kun luottamus on syventynyt tarpeeksi, sitä alkaa sen toisen kautta paljastaa itse itselleen omia negatiivisia puoliaan -ja tämä näkyy nimenomaan niin, että näkee toisen negatiiviset puolet. Kuten numero 24 kirjoitti, tässä kohtaa aletaan yleensä mennä tielle kohti eroa, jos ei olla valmiita tutustumaan itseensä, myöntämään niitä omia negatiivisia puoliaan ja alkamaan korjaamaan niitä -sen toisen henkilön kanssa yhdessä.

 

Jos kitket itsestäsi pois ärsyttävän ominaisuuden, huomaat pian ettei se sama (tai siiheen viittava) ominaisuus ärsytä muissakaan! Esimerkkinä siis vaikkapa, jos olet itse todella epäitsekäs ja uhrautuva, eli laitat muiden edun jatkuvasti oman etusi edelle. Tällöin toisen henkilön itsekkyys näkyy sinulle todella ärsyttävänä ja vaivaavana asiana. Kun saat kehitettyä itse itseäsi henkisellä tasolla, etkä enää uhraudu muiden vuoksi oman hyvinvointisi kustannuksella, vaan saat sellaista "tervettä" itsekkyyttä, niin huomaat pian, ettei se toisenkaan itsekkyys ole enää niin paha ja vaivaava asia. Eli et enää peilaa omaa negatiivista ominaisuuttasi toisesta. Sinä kyllä tiedostat, että kyseisellä henkilöllä on tällainen ominaisuus (esim. se itsekkyys), mutta se ei aiheuta sinulle negatiivista tunnetta koska sinulla ei ole enä tarvetta peilata sitä omaasi.

 

Tähän teoriaan siis liittyy vahvasti se sanonta, että vastakohdat täydentävät toisiaan, jos ymmärrätte. :) Ja tähän liittyy tuo tässä ketjussa käsitelty aihe.

 

Minäkin voin lämpimin mielin suositella tuota tunnelukko-kirjaa jokaiselle. Erityisesti vanhemmille, koska omat tunnelukot ja sitä kautta tietyt käytösmallit ja ominaisuudet "periytyvät" lapsillesi myös -ihan tiedostamatta. Siihen taas perustuu sitten se, että monet haalivat kumppanikseen ihmisiä jotka jollain tapaa ominaisuuksiltaan muistuttavat omia vanhempia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/28 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Peiliteoriaan liittyy tämä hyvä sanontakin: Muista, että aina kun osoitat jotain toista sormella, osoittaa kolme sormea itseä.

 

Mielestäni tuon voi tulkita juuri niin, että jos syyttelet toista jostain, niin luultavasti itse syyllistyt johonkin vastaavaan myös. Eli aina kun tulee mieleen alkaa syytellä toista, niin ensin vilkaisu peiliin.

Vierailija
10/28 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä taas olen elämän varrella huomannut, että mitä enenmmän parit alakvat perhtyä itseensä ja parisuhteeseensa, sitä nopeammin tulee ero.

 

Itse kuulun niihin, jotka ihastuvat ja rakastuvat helposti ja sitten van...ANTAA PALAA! (viimeisintä kiihkoa on kestänyt jo lähes 15 vuotta ja kolme yhteistä lastakin on syntynyt).

 

Mieheni ja minä olemme todella erilaiset, mutta jostain syystä välillämme on vieläkin "sitä jotain" :)

 

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 16:47"]

 

 

"

Olen eri mieltä tästä. Tie eroon alkaa tuosta, jos kumpikaan ei ole valmis muuttumaan ihmisenä. Jos ei ole valmis myöntämään omia heikkouksiaan vaan näkee ainoastaan ne toisen heikkoudet (eli ne ärsyttävät, rasittavat puolet ja ne eroavaisuudet).

 

Jos olet valmis tutustumaan itseesi syvemmällä tasolla ja näkemään sen, miksi käyttäydyt kuten käyttäydyt, miksi puoliso käyttäytyy kuten käyttäytyy ja sitä kautta sen, miksi olette päätyneet yhteen (ns. vastakohdat täydentävät toisiaan, vastakohdat auttavat toisiaan kasvamaan lähemmäs sitä kultaista keskitietä), on siinä täydellinen tilaisuus kasvaa yhdessä ihmisinä ja kehittää todella luja parisuhde. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos ei kumpikin ole valmis näkemään, myöntämään ja lähtemään korjaamaan niitä omia heikkouksiaan. Useimmat eivät nimittäin ole.

 

Tunne Lukkosi -kirja kertoo tosi hyvin tästä aiheesta. Siitä, miksi valitaan aina tietyntyyppisiä puolisoita, miksi samat kuviot toistuvat uudelleen ja uudelleen ja mitä se kertoo omasta itsestä. Suosittelen lukemaan. Lyhyesti sanottunahan ne samat kuviot toistuvat uudelleen ja uudelleen niin kauan, kuin otat niistä opiksesi ja muutat itseäsi. --> http://www.tunnelukkosi.fi/

 [/quote]

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/28 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

omaan esimerkkiinsä vedoten, ei tietenkään voi kumota sitä etteikö juttu voisi hyvinkin pitää paikkaansa. Onhan se jo ollut vuosikausia tiedossa, että rakastuminen on kemiaa ja kun hormonihuuma haihtuu, alkaa se suhteen arki, ja siinä kohta vasta huomaa, oliko se ihminen joka rakastui sulle sopiva rakastumisvaiheen jälkeenkin. jotkut huomaa että ei ollut, toiset huomaa että on edelleen.

Vierailija
12/28 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

... mutta kokonaan eri asia onkin se, tunnistaako toisessa jonkun lapsuudesta tutun piirteen/toimintamallin/olemuksen vai jotain itselleen tärkeää.



Minä en ole ollut ensislmäyksellä rakastuja, mutta miehissä joiden kanssa olen seurustellut on alun alkaen aina ollut jotain tuttua, kototisaa, omaa. Jokaisessa tuo piirre on varmaan ollut eri, mutta kaikille yhteistä on se, että ihan kunnon miehiä, keskustelevia ja toiset huomioon ottavia ovat olleet. Tunteiden syttyminen on kuitenkin vienyt aikaa.



Mutta sittenpä rakastuinkin, en ihan ensi silmäyksellä, mutta samana iltana. Ja mistä tässä oli kyse: siitä, että löytyi ihminen, joka vastaa juuri sitä tärkeintä mitä olen etsinyt, minun vastakappaleeni. Nuorempana olisimme luultavasti kulkeneet toistemme ohi, sillä itse- ja ihmistuntemus ei olisi riittänyt tunnistamiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/28 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

löytyi ihminen, joka vastaa juuri sitä tärkeintä mitä olen etsinyt, minun vastakappaleeni. Nuorempana olisimme luultavasti kulkeneet toistemme ohi, sillä itse- ja ihmistuntemus ei olisi riittänyt tunnistamiseen.

nuorempana hain vääristä paikoista ja odotin että miehen pitää olla "jännittävä" tms mikä nyt tuntuu täysin käsittämättömältä. onneksi kävin välissä psykoterapian. nyt aviossa jo 15 vuotta hyvän miehen kanssa.

Vierailija
14/28 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rakastuin nykyiseen mieheeni ensisilmäyksellä, vaikka emme sillä kertaa päätyneet yhteen. Valitsin siinä välissä isäni kaltaisen puolison (alitajuisesti), josta myöhemmin erosin. Tapasin uudelleen toistakymmentä vuotta ensiislmäyksen jälkeen tämän toisen ja olin edelleen sitä mieltä, että hän on elämäni mies. Nyt on kymmenen vuotta takana, ja hän on edelleen se oikea, täysin toisenlainen kuin se ennen toistamani kuvio.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/28 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ettei ihminen voi rakastua ensisilmäyksellä, jos ei usko sellaisen olevan mahdollista. Esim. itse en usko, että voisin koskaan rakastua kehenkään ensinäkemällä = näin ei tule ikinä myöskään tapahtumaan. Olen aika lailla jalat maassa- tyyppi ja pidän tuollaista lähinnä sellaisena romanttisena haihatteluna tai hyvin impulsiivisten ihmisten toimintana.

Vierailija
16/28 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei voi rakastua tuntemattomaan ;)

Vierailija
17/28 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.05.2012 klo 12:16"]

Iltasanomien nettikeskustelussa oli niin hyvä kirjoitus että siteeraan sen tänne:

"Parinvalinta tapahtuu useimmiten tunnepohjalta lapsuudenkokemusten mukaan ja tässä tapauksessa on jo helppo todeta, että sama kuvio toistuu ja ainoa tapa muuttaa asia on tutustua itseensä hieman paremmin, jotta ymmärtää miksi valitsee aina samantyyppisen puolison, joka nyt siis täysin väärä valinta. Ihmiset puhuvat yleensä kuinka rakkaus syttyi heti ensi silmäyksellä tai että siinä oli heti suuri kipinä - se kertoo vain sen, että toinen laukaisi itsessäsi tietyt signaalit jotka olet oppinut jo vanhemmiltasi tai siltä joka sinusta huolehti (tai hylkäsi) pienenä. Tämä ensihuuma kestää vain kuukausia ja sitten näet toisen henkilön oikean persoonan omien kuvitelmiesi takaa. Aivomme siis käyttävät oikotietä ja jopa valehtelevat meille kumppanin sopivuudesta, joten kannattaa ymmärtää mitä etsii ja mihin kiinnittää huomiota ja sitten vasta rakastua. Kuulostaa hieman tylsältä ja tekniseltä ja tuottaa paljon intohimoisemman ja pidemmän tuloksen."

Näinhän se on. Usein "rakastumisilla" ja äkkikiihkoilla halutaan perustella jotakin joka syvemmässä tarkastelussa on vain tuhoon tuomittu yritys toistaa jokin lapsuuden ihmissuhde/tunnekuvio tai korjata lapsena koettu hylkäämis- tai muu traumaattinen kokemus.

"Rakkautta ensi silmäyksellä" ilmiö perustuu paljolti kahteen seikkaan: uudessa ihmisessä on jotakin joka tuo tiedostamattomasti mieleen lapsuudesta tutun kuvion (toistamispakko) ja/tai uuteen ihmiseen on jostain syystä helppo sijoittaa tai ennemminkin reflektoida omia toiveita ja tarpeita. Sitten kun arjessa käy ilmi toisen erillisyys ja millainen ihminen hän oikeasti on, tie eroon alkaa siitä.

[/quote]

 

Oma näkemys asiasta 

 

 

Kemiaahan se rakkauskin on pohjimmiltaan kuten kaikki muutkin tunteet.

 

Prinsessa voi valita kerjäläisenkin, mutta vain rakkaudesta..

 

Hymyä ;)

 

 

Vierailija
18/28 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä mistä johtuu, mutta toisten tuiki tuntemattomien miesten kanssa jo katseiden kohdatessa syntyy joku yhteys, tulee ikään kuin tunne, että tunnen tuon. Yksi mies on kävellyt useasti vastaan ja aina katsotaan toisiamme pitkään. Tulee hassu olo, kun emme ole koskaan edes jutelleet tms.

Vierailija
19/28 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensitapaamisesta 2kk:n päästä kihloihin ja 10kk:n päästä naimisiin. Viisi lasta ja 13 vuotta myöhemmin edelleen onnellisesti ja onnellisena yhdessä.



Ja rakastuminen tapahtui tosiaan ensisilmäyksellä.

Vierailija
20/28 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ex-mieheni kanssa ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä ja olemme hyvin erilaiset. Suhde oli vääntöä ja kärsimystä ja päätyi lopulta eroon.