Unikouluttajat auttakaa.. sydän särkyy.

eli jompi kumpi vanhemmista nukkumaan lapsen sängyn viereen vaikka patjalle. Olen sitä mieltä, että on hyvä ottaa pieniä, mutta varmoja askelia. Siis ettei mennä takapakkia enää.

a jatkaa unia. Usein nyt riittää enää pään silittäminen kun herää yöllä itkemään. Eli vierestä pois mutta läheisyyttä vois antaa vaikka tosiaan istumasylissä tai päänsilitys tms. Ei ton takia montaa yötä viitsi herätä huutamaan!

Ota vaan viereesi , lapsi on hädissään.

Vaikka sanotaan ,että ei saa missään nimessä opettaa lasta nukkumaan vanhempien vieressä, niin mitä haittaa siitä on? Perustelkaapa se!

Minusta lapsen huudattamisesta on enemmän haitaa; lapsi kokee , että on hylätty ja siitähän ne traumat jää!

Ei se lapsi enään parin vuoden päästä viereen tule:)

- alle kolmevuotiaan uniongelmat ovat turvallisuusongelmia

- meillä unikoulu lopetettiin siihen, että siirrettiin vain pinnasänky kiinni omaan sänkyymme ja laita alas (tai voi lohduttaa kädellä)... sen yön jälkeen tyttömme on nukkunut kuin tukki kellon ympäri... Kuuntele sydäntäsi vain!

Vierailija:

Onko tämä nyt ihan oikein?

Ei ole oikein !

Kuuntele sydäntäsi ja lopeta moinen hulluus...

on ihan hyviä. Niissä opetetaan mm. että lapsi ei vahingoitu, sairastu ja kuole vaikka itkeekin.

Istu siinä sängyn vieressä ja anna lapsen parkua sydämensä kyllyydestä. Älä kuitenkaan nosta sängystä tai muuten paapo. Aina välillä voit kammeta takaisin makaamaan ja sitten taas itse takaisin istumaan hiljaa. Niin ja huoneessa on hyvä olla hämärää. Äläkä tuijota lasta, vaan laita vaikka korvalaput tai lue hämärässä itseksesi. Kyllä se näkee että olet siinä vieressä ja hän on turvassa.

jättää hätä huomiotta. Jos on saanut koko elämänsä nukkua sinun & miehesi kanssa, ei hän pysty ymmärtämään yhtäkkistä muutosta muuten kuin hylkäämiskokemuksena, kun kerran sen noin raskaasti ottaa.



Luota omiin tunteisiisi äläkä kiduta lasta.

toinen sydän särkyy

uniongelmat ovat ainoastaan länsimainen ongelma, muualla kun lapsi SAA läheisyyttä. kannustan sinua kuuntelemaan sydäntä ja omia äidillisiä tunteitasi.



tv. kuutonen (muistaakseni)

Sanokaa miten lasta vois nukuttaa kun on tosiaan sellanen ettei ole koskaan voinu nukuttaa kun ei malta nukkua. Ei samassa huoneessakaan voi nukkua saati vieressä..

kun ei osaa nukkua. Unikoulu toteutettiin meillä tosiaan niin että monta yötä nostin tytön aina vaan uudestaan syliin ja silittelin siinä.. mutta en antanut enää tulla saman peiton alle (aamulla saa kyllä tulla kun isi lähtee töihin). Mutta ison tytön on vaikea nukkua sylissä kun vaihtoehdot ovat se oma sänky ja syli. Eli aina kun vaan otin syliin lapsen niin lopulta haluaa yrittää nukahtaa itkun tullen jo itse eikä tulla syliin. Rauhoittuu kun silitän päätä. Mutta siis tähän meni monta yötä. mutta kerrasta tehtiin kyllä se päätös että ei enää viereen.

paras nukkua. Jos nukkuminen samassa huoneessa tai samassa sängyssä ei häiritse kenenkään unta, en näe mitään syytä sille, että tietyssä iässä pitäisi siirtyä omaan sänkyyn / eri huoneeseen vain siksi, että useimmissa perheissä lapset ja aikuiset nukkuvat erikseen. Tai vain siksi, että neuvolassa tai lehdessä on niin suositeltu.



Kyllä lapsi sitten muutaman vuoden vanhempana nukkuu ihan mielellään itsekseen, on ihan paskapuhetta, että jos ei sitä opi 1-2 vuotiaana niin ei oppisi koskaan.



Hankkikaa vaan tarpeeksi iso sänky (esim. lisää patjoja nykyisen sängyn viereen) ja nauttikaa unesta koko perhe.

Kiitos vastauksista. Tilanne on rauhoittunut. Istuin lapsen sängyn vieressä lattialla ja silitin päätä kunnes rauhoittui. Sen jälkeen istuin paikallani hetken vielä vieressä ja tulin tähän. Poika ei enää huuda vaikka jäikin yksin sänkyynsä.



Poika on kyllä jo kertaalleen opetellut nukkumaan/nukahtamaan omaan sänkyynsä mutta muutama kuukausi sitten iski paha räkätauti ja alettiin ottamaan taas väliin ja nyt ei sitten taas millään nukkuisi omassa huoneessaan/sängyssään.



Nyt alkaa taas vaan olla aika saada lapsi omaan sänkyynsä kun toinen vauva syntyy helmikuussa ja kieltämättä alkaa olla ahdas tuo meidän sänky kolmelle, vielä kun minun vatsa on valtava ja kääntyminen on vaikeaa.



Mutta kiitos kaikille. Kauhean neuvottomaksi sitä joskus tuntee itsensä.



kiitos



ap

lapsen itkun kuunteleminen on tosi vaikeaa. mutta jos jaksat jatkaa unikoulun, kiittelet myöhemmin itseäsi. Sanoisin, että älä kuuntele nyt tunteitasi vaan järkeäsi. lapsesi sydän ei tuosta mene rikki: oma sydämesi ehkä menee. ja sen sinä saat kyllä kursittua kokoon.



Itse olen aikanani unikouluttanut vauvani. Muistan kyllä sen ahdistuksen, jonka itku minussa aiheutti. mutta toisaalta se on ihan tervettä ahdistusta: rajojen asettaminen ei ole helppoa lapselle eikä vanhemmille.



Terveisin, tyytyväinen unikouluttaja

Unikoulu ei meille sopinut. Me emme itketä lasta ja haluamme antaa turvallisen lapsuuden. Olen sitä mieltä että kuuntelette sydämenne ääntä. Joillekin perheille unikoulu varmasti sopii. Mutta meille ei.

paljon paremmin kuin kaverin ' unikoulutettu' poika joka on tismalleen samanikainen. en sano etta kaverin poika siksi nukkuu huonosti etta on unikoulutettu mutta kaverini minua moitti aikoinaan kun en ' kouluttanut' ja vasymystani valitelin. lopussa kiitos seisoo!!!

jos sen tekee 5-6-kuiselle vauvalle. itse olemme kaksi lastamme koulutelleen puolivuotiaina (toisen aika paljon alle puolivuotiaana - se oli silloinen direktiivi). He ovat risaisten vauvakuukausien jälkeen nukkuneet tosi hyvin - kiitos unikoulun. Suosittelen lämpimästi, ettette antaudu vaistojenne ja tunteittenne vietäviksi. Keskeytymättömät yöunet ovat äitienkin perustarve. Väsyneet äidit taas ovat koko ajan pimahtamaisillaan.

Väsyneenä jokseenkin..



Poika siis helähti hereille tunnin välein huutamaan ja aina meni noin puoli tuntia rauhoittamiseen. Kolmen aikaan en enää jaksanut ja annoin lapsen huutaa. Huusi noin 15 min ja heitti tutit yli laidan ja nukahti. Nukkui kuuten asti jolloin otin viereen jossa " nukkui puoli seittemään. Yön saldo on siis n. 3tuntia unta minulle ja kiukkuinen poika..



KAI TÄÄ TÄSTÄ HELPOTTAA



ap

Tutuilla lasta nukutettiin aina välissä ja isommaksi tullessa äiti nukkui lapsen kanssa, aina yritettiin omaan sänkyyn, mutta jos huusi niin äiti oli taas vieressä. Nyt poika 12 vuotta ja nukkunut ehkä vuoden yksinään. Eli koittakaa vaan pienestä pitäen saada lapsen omaan sänkyyn. Turvallisuutta toki ja läheisyyttä paljon, mutta ns. kiristys itkulla ei saisi olla tehoa!!!!!!

vaikka pienenä kukin vuorollaan on viereen nukutettu. Vielä 5-vuotiaskin pääsee viereen jos yöllä haluaa. Eikä se silti ole aina viereen haluamassa. Ihan ilman unikouluja ovat vierestä pois oppineet. Mutta olenkin tässä suhteessä löysä. Itse saan paremmin nukutuksi kun lapsi on hiljaa vieressä..