Mistä tiesit, että miehesi on "se oikea"?

mutta kun ensi kertaa näin hänen silmänsä, tiesin että hän se on. 22 vuotta olen ajatellut niin ja ajattelen yhä.

uimaan ja kun istuskeltiin laiturilla kahdestaan, ajattelin että voisinpa istua tässä vaikka lopun ikäni. Oli vaan niin hyvä olla hänen kanssaan. Yhdessä vuodesta -94 ja onnellisia yhä.

1. Minulla oli heti alusta asti sellainen tunne, että voin olla miehen kanssa aivan oma itseni ja sellainen, kun olen ollut aina kotona. Kenenkään muun ihmisen kanssa ei ole tullut tällaista oloa.



2. Minulla oli syvän rauhallinen olo, levollinen ja varma.

jo ennen kuin tapasin miestä itseään. Tiesin siis jo ennen tapaamista, että hän on se oikea.

1. Minulla oli heti alusta asti sellainen tunne, että voin olla miehen kanssa aivan oma itseni ja sellainen, kun olen ollut aina kotona. Kenenkään muun ihmisen kanssa ei ole tullut tällaista oloa.

2. Minulla oli syvän rauhallinen olo, levollinen ja varma.

Muutin siis suoraan avoliitosta avoliittoon.

Vuonna -97. Paljon on sen jälkeen tapahtunut, mutta katunut en ole koskaan.

Hän on syvästi kunniallinen ja aito ihminen. Yhteensopivuutemme on kaikilta osin parempi kuin missään aiemmassa suhteessani. En tietenkään väitä häntä täydelliseksi - paitsi minulle :-).

Kun ekan kerran tavattiin oli ajatus, että tuo on pakko saada edes yhdeksi yöksi.



Niitä öitä tulikin lisää ja lisää. Sitten se tunne, että onko tämä oikeasti totta. Voiko mies olla noin hyvä monessakin asiassa.



Siitä, että pina hän olikin vain minun. Kukaan muu mies ei ole saanut aikaan sitä perhosia mahassa.

Ja niitä perhosia on yhä edelleen aika usein.

Yhdessä vuodesta 1996.

siitä rauhallisesta tunteesta. Se oli niin rauhoittavaa, että kun näimme, niin nukahdimme ensimmäiseksi.



Todettakoon kuitenkin, että avioliittomme päättyi eroon 20 vuoden jälkeen. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että olin täysin hölmö uskoakseni tuota ja muitakin merkkejä.



Seuraavan kerran varmistan ensin sen, että mies on tunne-elämältään tasapainoinen. Vasta toissijaisesti kuulostelen merkkejä.

otin riskin ja se kannatti. Nyt tiedän että hän on oikea, noin 10 vuoden jälkeen. Tärkeintä minulle on turvallisuus ja luotettavuus, että voin luottaa siihen, että hän pitää elämäntehtävänään yhteisten lastemme kasvattamista yhdessä ja parhaan kykymme mukaan. Koska näin on, voin pitää häntä "sinä oikeana", kaikki nuorempana koettu intohimo ym. on bonusta. Tärkeintä on, että hän intohimon jälkeenkin on tässä

1. Minulla oli heti alusta asti sellainen tunne, että voin olla miehen kanssa aivan oma itseni ja sellainen, kun olen ollut aina kotona. Kenenkään muun ihmisen kanssa ei ole tullut tällaista oloa.

2. Minulla oli syvän rauhallinen olo, levollinen ja varma.

Näin jälkikäteen muistan jo ajatelleeni kauan ennen seurustelun alkamista, että tämän miehen kanssa on tosi levollista ja helppoa olla. Ei tarvitse jännittää. Silloin ei siis ollut mitkään seurustelut mielessä, mieheni seurusteli silloin toisen kanssa, enkä ajatellut häntä mitenkään poikaystäväkandidaattina. Kunhan oltiin kavereita.

Ekoilla treffeillä oli vähän erilaista jännitystä, kun oli uusi tilanne. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen oltiin festareilla, jossa istuskeltiin "kuuntelemassa musiikkia". Silloin se jotenkin napsahti, että tässä se on. Sanoin silloin ekaa kertaa "minä rakastan sinua". Mies oli sen todennut jo aiemmin. Siinä konsertissa varmaan jo alitajuisesti tiesin, että jonain päivänä menemme naimisiin, vaikka kosinta tulikin vasta parin vuoden kuluttua.

Voin kuitenkin armas ap pudottaa sinut maan pinnalle kertomalla, että vuosien saatossa olen meinannut erota noin 500 kertaa ja olen ollut monta kertaa vakaasti sitä mieltä että hän on todellakin väärä kumppani minulle, niin rankka tämä parisuhde on ollut. En toisin sanoen usko mihinkään "siihen oikeaan", vaan ihmisiin, jotka sopivat toisilleen paremmin tai huonommin.

Tärkeintä on, että hän intohimon jälkeenkin on tässä

että sitä vuosien jälkeenkin on, eikä ole mitään intohimojen jälkeistä aikaa...

t: se avoliitosta toiseen pompannut

Tavattiin eräs lauantai ja seuraavana tiistaina tiesin että tässä se on! Silloin päätin saunan lauteilla että tässä on tuleva mieheni, mies ymmärsi kosia vasta vuoden päästä tästä tilanteesta.



Ei ole mitään yksittäistä asiaa vaan se tunne oli hyvin varma ja kokoaisvaltainen eikä järjellä ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Kun nähtiin ekan kerran, käveltiin toisiamme vastaan ja molempien päät kääntyi ja kaikki muu ympärillä jotenkin hämärtyi. Samana iltana mies saattoi minut kotiin, ja noin puolen tunnin kävelymatkan aikana ehdittiin puhua lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Koko ajan tuntui kuin ensimmäistä kertaa elämässani olisin puhunut samaa kieltä toisen kanssa. Rakastuin ensimmäisenä iltana ja mitä enemmän opin tuntemaan häntä sitä uskomattomammalta hän alkoi vaikuttaa. Vieläkin on välillä vaikea uskoa, että joku voi olla minulle niin täydellinen.