Opettajan toivon, että lapset eivät toisi lahjoja päättöpäivänä.

Opettajanhuoneessa vallitsee kyttäyksen ilmapiiri. Vahditaan, kuka sai eniten ja arvokkaampia lahjoja.



Minulla on loistavan yhteishengen omaava luokka innokkaine vanhempineen. He kehittelevät toinen toistaan kivempia yllätyksiä jouluna ja keväällä. Kollegat eivät sitä hyvällä silmällä katso.



Viime keväänä luokka (lue: vanhemmat) oli kerännyt rahaa ja sain omenapuun taimen. Mukana oli kortti: "Koskaan ei ole liian myöhäistä istuttaa omenapuuta". Minulta oli juuri läheinen kuollut (tämä oli tiedossa) ja itkulle ei meinannut tulla loppua. Se kosketti niin syvältä. Tästäkin sain kautta rantain kuulla ikävää kommenttia opettajatovereilta.



Toisekseen ison koulumme todella ammattitaitoinen ja oppilaiden suosima erityisopettaja ei ole koskaan saanut keneltäkään yhtään mitään, vaikka on koulun arjessa aina vahvasti läsnä. Hän vain ei satu olemaan minkään luokan "oma" opettaja, joten kukaan ei huomioi häntä päättöpäivinä. Hän on joskus heikkona hetkenään myöntänyt sen olevan surullista.



Minusta olisi parempi, jos kukaan ei toisi kenellekään mitään. Ainakin olen huomannut pienten koriste-esineiden "unohtuvan" kesäksi koululle ja joutuvan syksyllä vähin äänin roskikseen. Sääli, jos lapsi on sen pienillä säästöillään hankkinut.