Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miehen reissutyö ja lapsen ikävä, mikä avuksi?

Vierailija
23.05.2012 |

Eli mies tekee reissutyötä, ehkä keskimäärin kerran kuussa on kokonaisen viikon poissa tai poissaolopäivistä kuukauden aikana tulisi viikko täyteen. Väliaikoinakin on monesti pitkiä päiviä (varsinkin kevät- ja kesäaika on "sesonkia") ja meidän 2v lapsi on alkanut ikävöidä isäänsä kovasti.



Normaaleissakin tilanteissa, jos isä lähtee vaikka ruokakauppaan tai lenkille tai ihan mihin vaan, alkaa lapsi helposti itkeä isän perään ja selvästi pelkää, ettei isä tulekaan takaisin. Ei olla koskaan valehdeltu reissujen pituuksia, vaan aina on sanottu suoraan kuinka kauan isä on poissa, huolimatta siitä, ettei tuon ikäisellä lapsella ole vielä kovinkaan hyvää aikakäsitystä, liekkö ollenkaan.



Onko täällä muita reissumiesten vaimoja ja jotain vinkkejä kuinka tuota pienen ihmisen alkanutta ikävää voisi lievittää tai ennaltaehkäistä tai jotain??

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna lapsen puhua puhelimessa isänsä kanssa päivällä.

Katselkaa isän kuvia, silloin kun isä on reissussa.

Vierailija
2/9 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jutellaan puhelimessa vähintään joka ilta ennen nukkumaan käyntiä, yleensä useamminkin ja mahdollisuuksien mukaan lähdetään joskus myös mukaan. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, eikä lapsenkaan kannalta tarkoituksenmukaista, jos reissupaikat vaihtuu toisinaan päivittäin ja välimatkat on liian pitkiä pienelle jaksaa.



Onko siinäkään mitään järkeä, että kotona ollessa mies ei lähde lapsen hereillä ollessa pois? Jotenkin se tuntuis aika hurjalta ajatukselta, koska kyllähän se, että hän käy vaikka ruokakaupassa auttaa minuakin ja toisaalta hänellä ei ole mitään aikataulua vaativia harrastuksia, niin kyllä kai ihmisen pitää edes lenkille päästä ja aina se ei illalla enää huvita.



Äh, ajatukset menee taas ihan solmulle, kun on aamun lohdutellu itkevää ikävöijää :(.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tilanne meillä sama, mutta lapsi on vasta 1v 4kk. Isä suunnilleen yhtä paljon poissa ja ikävätkin on paljon. Jos jollain olisi neuvoja, niin mielelläni kuulisin.

Vierailija
4/9 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehellä vuodessa noin 200 työmatkapäivää, ja meillä on käynyt niin että ei ne enää kauheasti ikävöikään, ovat tottuneet. Välillä kun olivat pienempiä oli kyllä vähän surku kun välillä eivät omaa isäänsä tunteneet kun oli ollut sen verra kauan pois kuvioista.

Vierailija
5/9 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis niin, että voisi ymmärtää, kun äiti sanoo, että isi on pois esim. viikon.



Oman lapseni isä on työskennellyt arkipäivät toisella paikkakunnalla siitä lähtien, kun lapsi oli 1-vuotias. Nyt on 3-vuotias. Joskus itkee isänsä perään, mutta tyttö osaa luetella viikonpäivät ja tietää, että isi on kotona vain lauantaina ja sunnuntaina (lomia lukuunottamatta). Ehkä se on selkeämpää, kun meillä on niin selkeästi aina näin. Sitä paitsi olen itsekin oppinut olemaan surkuttelematta, että isi on pois. On pois ja piste. Tulee sitten kyllä takaisin. Jos tulee ikävä, niin lasketaan montako päivää isin tuloon on, katsellaan kuvia ja soitetaan Skype-puhelu.



Vierailija
6/9 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei kannattaisi tehdä noin suurta numeroa, kuten katsella valokuvia ja soitella ja kysellä onko ikävä jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hankitte sellaisen selkeän seinäkalenterin, jossa voi konkreettisesti päiviä poistamalla tai mieluummin vaikka magneettipalluraa siirtelemällä seurata ajan kulua ja merkkaatte siihen yhdessä lapsen kanssa, milloin isä lähtee pois ja milloin tulee takaisin. 2v on toki aika nuori tajuamaan edes näin konkreettistä kalenteria, mutta siitä voi silti olla hyötyä.



Puhelimen tilalle otetaan skype ja webcam, jossa näkyy myös kuva.



Ja joku isin antama nalle tai unilelu, jota halailla.

Vierailija
8/9 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

noin pienelle lapselle, vasta aika, siihen tottuu. Joka on joskus ihan valitettavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitää varmaan pyrkiä tuohon Skypettelemiseen, niin vois tosiaan jutella normaalimmin ja näkis myös isän samalla kun juttelee. Kuvia kuitenkin katsotaan, kun lapsi sitä välillä toivoo ja en ole koskaan kysynyt lapselta, että onko ikävä, koska en halua asiaa tuoda itse erikseen esille. Lapsi kuitenkin osaa jo kysyä isänsä perään ja suurimmat ongelmat onkin varmaan silloin, kun isä on kotona. Silloin kaikki erotilanteet on todella rankkoja, kun lapsi ikäänkun pelkää, että isi lähtee taas. Jo päivä reissuun lähdön jälkeen on paljon helpompaa, kun lapsi on tottunut tilanteeseen, eli sinällään pitkät reissut on tavallaan helpompia kun useat lyhyet.



ap