Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
3-vuotias kuoli yksin!!
23.05.2012 |
Uskotammtoman törkeää! Hävetkää kansanedustajat ja virkamiehet! Nyt lastensairaala kuntoon! Seis kaikki kansanedustajien kielikurssit sun muut edut ja muut turhat asiat, tämä pitää priorisoida! Suututtaa, että pirun kallis musiikkitalo tönöttää keskellä kaupunkia ja sairaat lapset kärsivät samalla! Perkele vieköön!
Kommentit (48)
Vanhempia tuskin lohduttaa mikään tässä tilanteessa, hieman olisi tietty lieventänyt jos olisi olleet läsnä viimeisellä hetkellä.
Mutta ilmeisesti kuolema tuli yllättäen eikä osattu varautua siihen niin että vanhemmat olisivat läsnä
valitettavan huonoa tuuria mukana että näin kävi Ja lapset jää aina peloissaan sairaalaan...
jäänyt peloissaan ja itkien sairaalaan, olisi halunnut olla vanhempien sylissä.
Niin silti noita ei saisi tapahtua yhtään. Mua saati sitten tuon lapsen vanhempia ei varmasti lohduta yhtään että lapset jäävät aina peloissaan sairaalaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälilläsi ei ole merkitystä
Säälin näin tunneköyhää ihmistä.
Olettepas te niin tunteellisia. En nähkääs välitä vähääkään lapsen kuolemasta. Asia ei paina minua millään tavalla. Kaikki kuolevat joskus, ja aina yksin.
Miksi tunneellisia ihmisiä pidetään jotenkin parempina kuin vähämmen tunteellisia???
kuolema on niin normaalia kuin olla ja voi, ikävää tottakai varsinkin näin pienen lapsen kohdalla mutta ei tämä vetistelemällä muuksi muutu. Eikä adresseilla!!
Tuskin oli sairaalalta tarkoitushakuinen temppu...
Säälin näin tunneköyhää ihmistä.
Olettepas te niin tunteellisia. En nähkääs välitä vähääkään lapsen kuolemasta. Asia ei paina minua millään tavalla. Kaikki kuolevat joskus, ja aina yksin.
Opettelin jo kauan sitten olemaan välittämättä tuollaisista. Maailma ei lopeta olemasta kamala paikka, vaikka kuinka välittäisitte tai olisitte järkyttyneitä. Olemme kaikki yhtä merkityksettömiä.
Mä itse ainakin tunnen empatiaa niin sitä menehtynyttä tyttöä kohtaa kuin vanhempia kohtaan. En mä murehdi tai märehdi ja tuskin viikon päästä tai edes huomenna pahemmin muista asiaa. Mutta pienen hetken ajan tunnen surua ja se on ihan inhimillistä, toisin kuin tunteettomuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi hyvä sallia niin lapsi olisi voinut kuolla vierailuaikaan. :)
koska lasta yritettiin elvyttää. Se ei tod. olisi ollut oikea paikka vanhempien olla läsnä - heistä ei olisi sillä hetkellä ollut mitään apua eikä tyttökään siinä tilanteessa ollut enää tietoinen tapahtumista... Sen sijaan kuolemaa edeltänyt yö on saattanut olla sellainen, jolloin pieni tyttö on ollut peloissaan, itkuinen, ikävöinyt vanhempiaan ja voinut yhä huonommin ja huonommin. Vanhempien informoimatta jättäminen lapsen tilanteen huononemisesta on sairaalan puolelta selkeä virhe - emme kuitenkaan täysin tiedä olosuhteita, joten ehkä tilanne on vain ollut niin kaoottinen (esim. useampi lapsi tarvitsee pikaisia hoitotoimenpiteitä tai lapsen vointi romahtaa silmän räpäyksessä) ettei vanhempia ole kukaan ehtinyt informoimaan. Eli virheitäkin tässä tilanteessa on tapahtunut mutta täytyy muistaa, että kyseisellä osastolla hoidetaan niin sairaita lapsia ettei siellä voi 24h oleskella edes vanhemmat. Suuri osa lapsista on tuolla osastolla ollessaan vielä hyvin kipeitä, ovat uneliaita jne. ja voinnin parantuessa pääsevät toiselle osastolle, jossa vanhemmat voivatkin olla vapaammin lasten kanssa. Kyseisellä osastolla lapset viettävät keskimäärin 3-4 vuorokautta eli eivät niin pitkiä aikoja kuin monilla muilla osastoilla. Luin tapahtumista ensimmäisen kerran toisen blogin kautta; kyseisen blogistin oma lapsi oli samassa huoneessa ja hän kirjoitti monesti ettei oikeastaan voinut tehdä osastolla mitään, koska oma lapsi pääasiassa vain nukkui.
Te, joiden mielestä vanhempien olisi pitänyt saada olla läsnä lapsen viimeisillä hetkillä:
haluaisitko katsoa vierestä voimattomana, kun lastasi elvytetään; avataan rintalasta tai tehdään muita hyvin "brutaaleja" toimenpiteitä? Tai haluaisitko seistä oman lapsesi sängyn vierellä ja katsoa, kun toista lasta elvytetään viereisessä sängyssä? Haluaisitko, että sinun lapsesi kamppailua elämästä ja kuolemasta seuraisivat vierestä muut kuin hoitohenkilökunta?
Itse en usko, että lapsen kuolinkamppailun ja viimeisten hoitotoimenpiteiden seuraaminen olisi edes surutyön kannalta tärkeää - tärkeämpää on hyväksyä menetys, surra ja yrittää pitää kiinni elämästä. Jokainen kuollut lapsi on suuri menetys mutta ei edes nykylääketiede pysty kaikkia lapsia pelastamaan - tämäkin kyseinen lapsi oli hyvin sairas eli kyseessä ei ollut perusterveen taaperon yllättävä kuolema.
Joskus tilanne voi olla erilainen - esimerkiksi silloin kun lapsen kuolema ei ole yllätys vaan ajan kysymys. Silloin vanhemmalla on mahdollisuus hyvästellä lapsensa ja viettää viimeisetkin hetket lapsen vierellä. Yllättävissä tilanteissa se ei vain aina ole mahdollista ja se on hyväksyttävä.
Otan osaa heidän menetykseensä - itse lapsen menettäneenä tiedän miltä tuntuu lapsensa haudata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ketään täältä mukaansa saa, kun kuolema koittaa, mutta ei sitä silti yksin tarvi kuolla. Aina voi joku olla pitämässä kädestä.
Se on roisia, väkivaltaista hommaa, eikä siihen päästetä vanhempia mukaan.
Surullinen, kamala tapaus vanhempien kannalta, mutta koko totuutta emme tiedä emmekä tule koskaan tietämään, koska hoitohenkilöstöllä on vaitiolovelvollisuus. Vahinkoja ja erehdyksiä ei saisi tapahtua, mutta niitä tapahtuu, ja tulee tapahtumaan, niin kauan kuin hoitoa annetaan. Ehkä vanhempien surua helpottaa tämä syyttely ja julkisuus, tai sitten ei. On varmaa että tapaus käydään läpi yksikössä, ja ehkä se johtaa muutoksiin, tai sitten ei. Toivottavasti ainakin isompiin ja modernimpiin tiloihin, jos se on ollut tässä suurin ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elvytystilanteessa pidetä kädestä.
mut kiva kun yritit.
t: 25
eli TIEDETÄÄN että lapsi kuolee ja hoidoista ollaan luovuttu. Tietenkin vanhemmat voivat olla lapsen kanssa kuolemaan asti.
Kun lapsi JOUTUU elvytykseen, siinä kamppaillaan sen puolesta, että lapsi ei kuolisi. Siinä ei todellakaan ole tilaa vanhemmille, eikä näky ole kaunista.
Siinä on kiire ja kaikki voitava tehdään! Tehdään ja uskotaan koko ajan, että kohta lapsi selviää, kun sitten elvytys joudutaan tuloksettomana lopettamaan. On aika jäähyväisten. LApsi ei todellakaan tuossa vaiheessa pelkää. Ja jos lapsi pelkää ennen elvytykseen joutumista, esim. tuossa yöllä. Kyllä hoitaja on läsnä ja lohduttaa. Eikä kukaan välttämättä tuossa tilanteessa tiennyt, että kohta olisi viimeinen hetki.
Elvytystilanne voi tulla niin dramaattisen nopeasti. Vanhemmille toivottavasti lohduttava tieto, että lääkärit ja hoitajat ovat tehneet valtavan työn elvyttäessään lasta takaisin elämään. Murheellisia kaikki lopputuloksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mitä tarkoittaa kun sanotaan että kaikki kuolee yksin? Ei tietenkään ketään täältä mukaansa saa, kun kuolema koittaa, mutta ei sitä silti yksin tarvi kuolla. Aina voi joku olla pitämässä kädestä.
Minusta ihminen on yksin kuollessaan - monesti jo täysin tietämätön ympärillä olevista ihmisistä tai siitä pidetäänkö kädestä ym. Se on niiden saattelevien ihmisten käsitys, ettei ihminen muka kuolisi yksin; ehkä on lohdullista ajatella, että "saatetaan" rajan yli mutta todellisuudessa varsinaisen kuoleman hetkellä ihminen on ihan yksin. Ehkä ne ympärillä olevat ihmiset lohduttavat kuolevaa silloin, kun vielä on jossain määrin tietoinen ympärillä olevasta maailmasta mutta moneen iskee "pelko" ja levottomuus kuoleman lähestyessä vaikka olisi kädestä pitäjiä. Ja toisekseen - todella moni ihminen kuolee ihan oikeasti yksin - itse asiassa harvan vierellä ollaan kuoleman hetkellä. Saattohoidossa toki osataan varautua kuolemaan ja kädestä pitelijöitä/vierellä olijoita saattaa olla - mutta suhteessa suuri osa kuolee "yllättäen" ja yksin.
Nimim. kokemusta kuolemasta ammatin puolesta
Minusta ihminen on yksin kuollessaan - monesti jo täysin tietämätön ympärillä olevista ihmisistä tai siitä pidetäänkö kädestä ym. Se on niiden saattelevien ihmisten käsitys, ettei ihminen muka kuolisi yksin; ehkä on lohdullista ajatella, että "saatetaan" rajan yli mutta todellisuudessa varsinaisen kuoleman hetkellä ihminen on ihan yksin. Ehkä ne ympärillä olevat ihmiset lohduttavat kuolevaa silloin, kun vielä on jossain määrin tietoinen ympärillä olevasta maailmasta mutta moneen iskee "pelko" ja levottomuus kuoleman lähestyessä vaikka olisi kädestä pitäjiä. Ja toisekseen - todella moni ihminen kuolee ihan oikeasti yksin - itse asiassa harvan vierellä ollaan kuoleman hetkellä. Saattohoidossa toki osataan varautua kuolemaan ja kädestä pitelijöitä/vierellä olijoita saattaa olla - mutta suhteessa suuri osa kuolee "yllättäen" ja yksin.Nimim. kokemusta kuolemasta ammatin puolesta
Toisekseen et siltikään ilman omakohtaista kokemusta tiedä mitä kuoleva aistii ja mitä ei.
Useinhan on tyyntä myrskyn edellä eli kuoleva kokee sellaisen selvän hetken kunnes menehtyy.
Ja hyvin hyvin harva kuoleman hetkellä pelkää ellei se ole väkivaltainen kuolema tai täysin odottamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ihminen on yksin kuollessaan - monesti jo täysin tietämätön ympärillä olevista ihmisistä tai siitä pidetäänkö kädestä ym. Se on niiden saattelevien ihmisten käsitys, ettei ihminen muka kuolisi yksin; ehkä on lohdullista ajatella, että "saatetaan" rajan yli mutta todellisuudessa varsinaisen kuoleman hetkellä ihminen on ihan yksin. Ehkä ne ympärillä olevat ihmiset lohduttavat kuolevaa silloin, kun vielä on jossain määrin tietoinen ympärillä olevasta maailmasta mutta moneen iskee "pelko" ja levottomuus kuoleman lähestyessä vaikka olisi kädestä pitäjiä. Ja toisekseen - todella moni ihminen kuolee ihan oikeasti yksin - itse asiassa harvan vierellä ollaan kuoleman hetkellä. Saattohoidossa toki osataan varautua kuolemaan ja kädestä pitelijöitä/vierellä olijoita saattaa olla - mutta suhteessa suuri osa kuolee "yllättäen" ja yksin.Nimim. kokemusta kuolemasta ammatin puolesta
Tekstisi silti ei vakuuttanut että KAIKKI kuolee yksin, kuten alussa joku määritteli.
Toisekseen et siltikään ilman omakohtaista kokemusta tiedä mitä kuoleva aistii ja mitä ei.
Useinhan on tyyntä myrskyn edellä eli kuoleva kokee sellaisen selvän hetken kunnes menehtyy.
Ja hyvin hyvin harva kuoleman hetkellä pelkää ellei se ole väkivaltainen kuolema tai täysin odottamaton.
Et varmaan itsekään - ilman kuoleman kokemusta - voi väittää, ettei ihminen kokisi olevansa yksin kuollessaan tai etteikö hän olisi yksin kuollessaan. Kokemukseni perusteella väittäisin, että harva ihminen on kovin tietoinen kuollessaan - moni vanhus "nukahtaa", elämää ylläpitävät laitteet sammutetaan, kipulääkitystä lisätään tai ihminen pidetään keinotekoisesti tajuttomana - en toki tiedä mitä he tai kukaan kuoleva kuolemasta (tai ympäristöstään) aistii mutta monesti tietoisuuden taso on jo syvästi laskenut.
Kuolema on suuri mysteeri ja jokainen kuolema yhtä erilainen kuin elämäkin mutta en itse suhtaudu siihen tunteella niin kuin moni tuntuu suhtautuvan - johtunee siitä, että työssäni kuolema on arkipäivää ja monenlaisia "lähtöjä" olen nähnyt. Yksi asia on varma: KAIKKI - mikä nyt tuntui tässä olevan olennaisinta - kuolee.
suomalaisessa ykkösluokan lastensairaalassa on noin ala-arvoiset tilat. 6 lasta samassa huoneessa, ei ole todellista.
Epäinhimillistä lapsille, vanhemmille, perheille sekä rautaisille terveydenhuollon ammattilaisille. Katsokaapa aikuisten pytinkejä esim. Tampereella: Coxassa polven tekonivelleikkauksesta toipuvat keski-ikäiset köllöttävät 1-2 hengen huoneissa, joissa mahtuu sänky kääntymään 360 astetta.
Ymmärrän hyvin, että erittäin kriittisesti sairaiden lasten hoitotoimenpiteissä tarvitaan useita hoitohenkilöitä ja näin ollen tilaa.
Poliitikkoja ei kiinnosta ja lastenlääkärit ovat usein niin hyväsydämisiä etteivät he osaa vaatia kovaa rahaa niinkuin esim. ortopedit/ kirurgit. Tästähän on kysymys.
Olisi erittäin kiire saattaa tämä asia edes länsimaiselle, puhumattkaan pohjoismaisesta tasosta.
En usko, että hoitohenkilökunta on tahallaan jättänyt ilmoittamatta vanhemmille. Usein ajaudutaan vakaviin tilanteisiin nopeasti ja huonolla tuurilla aamuyöllä yhdellä hoitotiimillä voi olla monta huonosti voivaa samaan aikaan. Silloin ei ehdi/voi soittaa. Elvytyksessä tarvitaan monta kättä ja se ei todellakaan ole katseltavaa maallikoille (en ainakaan itse haluaisi katsoa, kun lastani elvytettäisiin, en tiedä, mitä tekisin. Sekoisin varmaan).
Blogin kirjoittajan sanoma on selvä. Uudet tilat viipymättä.
saattohoidossa yksin. Elvytystilanne on eri asia, siinä ei tarvita ylimääräisiä edessä.
Moni vanhus kuolee yksin, hoitaja ehkä seurana. Ei sukulaisia kiinnosta vierellä istua vaikka hoitoa sitten vaativat. Kuolema on yksinäinen juttu.
Pääsy olla mukana siinä ei auta kuolevaa, on enemmän niiden muiden juttu.
Siis lapsi on jäänyt peloissaan yksin itkemään!
Vanhemmille ei kuitenkaan soitettu yöllä vaikka
oli luvattu.
Nyt Rautiainen miettii että olisikohan pitänyt!
Mutta tää oli sellainen uutinen että itku tuli.
Kyllä vetää sanattomaksi ja saa taas omat "ongelmat" tuntumaan niin pieniltä.
Mä tiedän että aikuinen saa esim. töölössä mennä tehohoito-osastolle lähdön hetkillä. Kyllä pienen lapsen ja sen vanhempien pitäisi saada sama oikeus!
Voimia vanhemmille!
Lapsen vanhemmille ei oltu soitettu lapsen voinnin huononnuttua, joten siksi eivät olleet paikalla.
Yöpymismahdollisuus pitäisi toki saada.
vaan johtui suoraan osaston käytännöistä joita sovelletaan muihinkin sairaisiin lapsiin. Tämä tapaus vain otettiin esimerkiksi.
Voin vain kuvitella miten tuskallinen tilanne lapselle ja vanhemmille, traumaattista.
Muutenkin käsittämätöntä että kuolemansairaita tehohoitopotilaita hoidetaan 6 hengen huoneessa.
Alue: Aihe vapaa
Olettepas te niin tunteellisia. En nähkääs välitä vähääkään lapsen kuolemasta. Asia ei paina minua millään tavalla. Kaikki kuolevat joskus, ja aina yksin.