Lue keskustelun säännöt.
mun lapset inhoo mua
21.11.2005 |
siis oikeesti, ne on aina ollu isin lapsia. silleen se on ollu ihan luonnollista, kun isi on ollu töissä, ja mua ne on kuitenkin nähny päivät pitkät, tottakai ne haluaa olla iskän kanssa silloin kun iskä on kotona. no, nyt mä aloitin työt viime viikolla ja lapset ollu iskän kanssa kotona. ja miten kävikään? mä oon päivät töissä eikä lapset näe mua moneen tuntiin. ja sitten kun mä tuun kotiin, niin lapset roikkuu edelleen vaan iskässä kiinni, ihan sama että onko se äiti siinä vai ei. ehkä mä oon pöljä mutta mulle tulee paha mieli kun niillä ei oo ollu yhtään ikävä mua, parempi vaan kun äiti ei oo kotona. :(
Kommentit (3)
Ei isä korvaa äitiä. Olen varma, että lapsenne rakastavat teitä ja olette heille korvaamattoman tärkeitä. He rakastavat äitinsä tuoksua ja sitä tunnetta kun saavat käpertyä syliinne. He rakastavat ääntänne kun luette heille kirjaa. He rakastavat sitä turvallisuuden tunnetta kun he voivat olla täysin varmoja, että äiti pitää huolta, auttaa ja lohduttaa. He tietävät, että äiti on aina heidän elämässään läsnä ja rakastaa heitä.
Olette lapsillenne erityisen rakkaita ja tärkeitä, siitäkin huolimatta, etteivät sitä aina näytä. Olen varma tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa katsoa välillä peiliinkin. Mutta pelkäksi lasten kaveriksi ei kannata ryhtyä, sillä tekee vain hallaa. Mutta iloisuutta, positiivisuutta ja toisenlaista elämänasennetta teille vaan, niin jo muuttuu ääni lastenkin kellossa.
Molemmat vieläpä kertoneet, että tykkäävät isistä enemmän ja ovat mieluummin hänen kanssaan.
Neljä vuotias kertoi, ettei kovin paljon edes tykkää minusta.. Isompi kertoi, että huudan liikaa, paljon enemmän kuin iskä.
Näin meillä.