Mistä johtuvat teinien kotoakarkaamiset?

Kotona on tosi ankara kuri tai alkoholiongelmia tai muuta. En tunne yhtään karannutta nuorta tavallisista kodeista.

ja oli oikein hyvä koti. Minua vaan ahdisti omat sisäiset kriisini niin paljon etten kestänyt olla siellä kotona. Olisin halunnut muutenkin olla yksin ja asua yksin mutta eipä se vaikka 15-vuotiaana oikein onnistu. Niinpä karkailin ja asuin milloin minkäkin epämääräisten miesten nurkissa tai kerrostalojen rappukäytävissä. Minä halusin olla vapaa, en käydä koulua enkä asua kotona jossa kaikki oli niin keskiluokkaista ja porvarillista ja kunnollista, ihan täysi vastakohta minulle joka tunsin olevani synkkä ja vihainen ja ristiriitainen.

ja oli oikein hyvä koti. Minua vaan ahdisti omat sisäiset kriisini niin paljon etten kestänyt olla siellä kotona. Olisin halunnut muutenkin olla yksin ja asua yksin mutta eipä se vaikka 15-vuotiaana oikein onnistu. Niinpä karkailin ja asuin milloin minkäkin epämääräisten miesten nurkissa tai kerrostalojen rappukäytävissä. Minä halusin olla vapaa, en käydä koulua enkä asua kotona jossa kaikki oli niin keskiluokkaista ja porvarillista ja kunnollista, ihan täysi vastakohta minulle joka tunsin olevani synkkä ja vihainen ja ristiriitainen.

ja oli oikein hyvä koti. Minua vaan ahdisti omat sisäiset kriisini niin paljon etten kestänyt olla siellä kotona. Olisin halunnut muutenkin olla yksin ja asua yksin mutta eipä se vaikka 15-vuotiaana oikein onnistu. Niinpä karkailin ja asuin milloin minkäkin epämääräisten miesten nurkissa tai kerrostalojen rappukäytävissä. Minä halusin olla vapaa, en käydä koulua enkä asua kotona jossa kaikki oli niin keskiluokkaista ja porvarillista ja kunnollista, ihan täysi vastakohta minulle joka tunsin olevani synkkä ja vihainen ja ristiriitainen.

Olisi niin kiva ajatella, ettei niin voio käydä, jos kotona on suhteellisen normaalia. Mut pelkään että voikin. Mitä jos se pnkin kinni nuoren omasta persoonsasta ja koulu- tai kaveripiirin kriiseistä? Tai vaan sattumasta?

ei välitetä koulunkäynnistä jne. Kotiolot voi olla hyvätkin mutta perintötekijät ehkä huonot.

Eivätkö vanhempasi lähettäneet poliiseja perään??

mutta ei ne yleensä minua kovin äkkiä löytäneet. Eivät tainneet muuten itse asiassa löytää kertaakaa, vaan itse aina palasin sitten kun halusin kun tuli liikaa syyllisyydentunnetta siitä kuinka huolissaan isä ja äiti ovat.

Ja lopulta poliisit eivät edes viitsineet välittää kun vanhemmat niille soitti, kun niitä karkailuja oli jo niin paljon. Esim. jos olin ollut kadoksissa vasta vuorokauden niin vanhemmille vain sanottiin että tätähäno n ollut ennenkin, ja on takaisin tullut, joten jos nyt pari päivää katsellaan tuleeko se kotiin itse.

Vanhempani ovat vielä tavallistakin "hätäilevämpiä" ihmisiä ja eivät kuulemma pystyneet nukkumaankaan lainkaan kun olin poissa kotoa ja äiti paniikissa kuvitteli kauheimmat mielikuvat raiskauksista ja murhista ja kaikesta mitä nuorelle naiselle yksin kaupungissa voi tapahtua.

Halutaan päästä ryyppäämään ei välitetä koulunkäynnistä jne. Kotiolot voi olla hyvätkin mutta perintötekijät ehkä huonot.

Joo minä myös ryyppäsin ja harrastin epämääräisiä poikakavereita, joita pokasin lähinnä saadakseni asuinsijan ja viinaa.

Multa kuitenkin onneksi tuo vaihe meni parissa vuodessa ohi, sitten ryhdistäydyin ja kävin lukion ja yliopiston ja nykyisin elämässä menee oikein hyvin. Olipa vaan vähän vaikeampi nuoruus.

nro 3