Miten oppia olemaan tyytyväinen siihen mitä on?

Mä esim halusin tosi monta vuotta yhden laukun, maksaa tällä hetkellä n 900 euroa. Mieti mikä summa.

Koska rahat olivat kortilla, ennen seuraavaa tiliä oli rahaa jäljellä monta kertaa alle 100 euroa ja tätä ollaan menty jo monta vuotta.



Sitten vaan mietin miten saan tämän asian hoidettua.

Keksin hyvän businessidean. Meillä töissä on miehiä jotka eivät osaa tehdä heidän päivärahahakemuksia. Jättävät ne tekemään, tai tekevät väärin. Tiedän, koska osa menee mun kautta.

Tiedän että 2 näistä ovat hyvinkin varakkaita, upeat asunnot ja hienot puvut aina päällä töissä, eli rahaa käytetään.

Otin yhteyttä toiseen ja sanoin voin tehdä sun hakemukset, veloitan euron minuutti. Toinen kysyi voinko tehdä heti.

Miesten kesken toimii ihan sama kuin naisillakin, sana kiirii. Teen n kerran kuussa neljän miehen hakemukset, veloitan sen euron minuutti ja tienaan siitä n 200 euroa per kk. Paitsi miehet aina antavat "tippiä". Jos olen 35 minuuttia, annetaan 40 euroa, tai jopa 50 euroa. Mutta myös heidän saama panostus tekee sen, että he saavat rahat takaisin, koska ennen hakemukset olivat vaillinaisia ja osa heille kuuluvista korvauksista jäi hakematta. Ja siis hakemus on erittäin yksinkertainen tehdä.

Sitten serkkuni lähti Lontooseen ja paluussa osti mulle ko laukun lentokentältä.



Ei mitään saavuta jos ei niitten eteen tee vähän töitä.

Käytätkö rahaa höllästi ? Voitko esim vähentää ruokaostoksista 10 euroa kerta ?



Jos haluat matkan, hae nyt kirjastosta matkailukirjoja, ärrältä esitteitä ja mieti mikä olisi kiva. Sitten tee sinne alustava budjetti, jaa se 12.sta ja siitä se lähtee. Perusta matkatili, jos rahat tilillä polttaa.



Isompi talo ja auto on vaikeampi toteutaa mutta yksi kerralla nekin toteutuu

siltä että sä tarvitset jonkin harrastuksen :) käsitöitä, puutarhanhoitoa, valokuvaus, blogi tai jotain muuta mihin saisit ajatukset kiinnitettyä.



Se on kyllä ihmeellistä ihmisessä että se ei osaa olla tyytyväinen siihen mitä on... itse kärsin varmasti samasta asiasta. Meillä tosin tulee muutto nyt isompaan ja saan pihan ja huoneen :) eli riittää tekemistä vähäks aikaa.

Olen loppujen lopuksi kohtuullisen tyytyväinen, ja kun en aina ole, ajattelen, että huonomminkin voisi olla. Tulot ovat hieman yli tonnin kuussa, joten en edes haaveile sellaisista asioista, joita en tule koskaan saavuttamaan. Ja heti pitää kumota edellinen sanomalla, että tietysti jos joskus tulee lottovoitto, niin...

Uskon että ihmisluontoon kuuluu paremman tavoittelu. Muuten ei olis varmaan tekniikan ja tieteen saavutuksia keksitty.

Olen tätä asiaa ajatellut myös, koska itse olen taas melko aina elämään ja olotiloihin tyytyväinen ja koen ettei minulla ole tarpeeksi kunnianhimoa....teen melko pienipalkkaista työtä vaikka minulla olisi kykyjä enempäänkin. Opiskelin taidetta mutta siltä alalta on vaikea saada työpaikkaa, enkä halua vapaaksi taiteilijaksi tai freelanceriksi.

Toiset ovat kunnianhimoisempia ja päämäärätietoisempia, toiset tyytyvät vähempään ja haluavat elää rauhallista elämää....

Itse rakastan myös matkailua, mutta minusta tärkeintä on se että näkee jotain uutta ja mielenkiintoista, en kaipaa luksuslomia Balille vaan edulliset kohteetkin käy. Viimeksi olin Aasiassa, kaupunkilomalla vauvan kanssa, ostin vain lennot ja yövyimne sukulaisen luona joka oli kutsunut käymään.

Nuorempana himoitsein merkkivaatteita, tai enemmänkin kauniita vaatteita, kun esteetikko olen. Nyt vanhempana merkeillä ei ole mitään väliä, mutta edelleen koitan löytää tyylilleni sopivia vaatteita....jotenkin lasten syntymä on pannut arvot uusiksi, enää en välitä mitä muilla on päällä ja mitä muut minusta ajattelevat jos nyt kuljen vaikkapa ulkoiluvaatteissa kauppaan ja takas. Media ja vaikkapa naistenlehdet yrittävät saada ihmisille paineita näyttää samalta kuin lehtien mallit, mutta minä koen ettei se elämä ole minua varten. Toki ostan uusia vaatteita aina kun on rahaa ja siltä tuntuu, mutten koe että olisi pakko pysyä muodin mukana. Suuri osa vaatteistani on edullisia, mutta joskus ostan jotain kalliimpaa, kuten käsilaukun, pitkäaikaisen neuleen tai teknisen ulkoiluvaatteen...

Hyvä ohje ostamiseen on, että jos sinun tekee mieli jotain, kysy itseltäsi haluatko sen todella? Sen jälkeen kysy vielä tarvitsetko sitä todella? Sen jälkeen kysy vielä voisitko olla ilman sitä? Minusta merkkivaatteissa on kyse siitä, että haluaa nostaa statustaan muiden silmissä. Toki merkkivaate voi olla muutenkin haluttava, kaunisa ja laadukas mutta silti, egoa hivelee kun saa kulkea kallis nahkalaukku kainalaossaan tuolla kaupungilla.....

ja kaikenlaiseen kurjimukseen useimmat heistäkin on onnellisia. Onni ei tule materiasta. Rikkaimmatkin haluaa aina vaan lisää ja lisää ja lisää.

Jos tahtoo muuta kuin mitä on? Ja paljonko se vaikuttaa elämään?



Minusta se on vaan hyvä että on jotain jota odottaa. Isompaa kotia odotellessa voi keskittyä siihen mitä jo omistaa ja muistaa huolehtia siitä! Se on kuitenkin teidän koti ja teillä on perusasiat kunnossa niin kannattaa nauttia tästä ja jatkaa unelmointia siitä tulevasta.



Elämässä mikään ei ole varmaa ja vaikka terveyden tai läheisen menetys tuo uutta perspektiiviä elämään. Ei sillä että tämä pitää kokea mutta sinulla saattaa olla nykyinen elämä liian helppoa ja olet ottanut sen itsestäänselvyytenä.



Ajattele mitä hyviä puolia sinulla on tässä tilanteessa: asutte jo maksetussa paikassa tai siitä ei koidu niin paljoa maksuja kuin mitä sitten toisessa olisi? Sinulla on tuttu ympäristö ja elämä siinä tasaista.



Ei sekään varmaan hienoa olisi jos aina voisi ostaa mitä tahtoo? Osaisiko silloin arvostaa mitä omistaa?



Haaveissa ei ole mitään vikaa, itseasiassa siitä saa vaan voimaa parisuhteessa kun on tavoitteita ja tahdotaan samoja asioita (vaikka kaikkea ei heti saakaan).

Aika moni teistä näyttää olevan sitä mieltä, että on ok haluta koko ajan enemmän kuin mitä on.

On toki ihan totta minunkin mielestäni, ettei haaveet pahasta ole, mutta minulla se vaikuttaa elämään niin, etten osaa olla tyytyväinen mihinkään. On aika rasittavaa.

Toivoisin aidosti, että osaisin lopettaa haluamasta ja olla onnellinen siitä, että meidän asiat on oikeesti hyvin näinkin.

Lapsena ja nuorena oli tietynlainen kuvitelma, nuorena jo suunnitelma, siitä millainen elämä on aikuisena. Siihen ihannetilaan ihminen koko ikänsä elämäänsä vertaa.



Olen itse ajatellut, että pääasia on yrittää saavuttaa edellä mainitun kuvitelman pääkohdat.

Minusta ihminen vertaa tilannettaan alkuperäiseen tavoitetasoonsa. Lapsena ja nuorena oli tietynlainen kuvitelma, nuorena jo suunnitelma, siitä millainen elämä on aikuisena. Siihen ihannetilaan ihminen koko ikänsä elämäänsä vertaa.

Olen itse ajatellut, että pääasia on yrittää saavuttaa edellä mainitun kuvitelman pääkohdat.

Jopa onnellisuuden tunne on saavutettavissa. Ihminen on kuitenkin perimmältään aina se sama lapsi, joka kerran oli.

on ok tavoitella haluamiaan asioita kuten isompaa taloa ja ulkomaamatkoja.



Kuitenkin tilanteesa jossa ei voi saada, on turha märehtiä tyytymättömään sitä että elämä on kurjaa kun ei ole näitä. Avain tyytyväisyyteen siihen mitä on, on oman ajattelun tiedostaminen ja kontrolli. Eli aina kun huomaa niitä tyytymättömiä ajatuksia tulevan mieleen, lopettaa niiden ajattelun (koska tietää ne tässä tilanteessa hyödyttömiksi). Palaa vaikka hiljaisuuteen tai ajattelee jotai muuta. Itse teen jatkuvasti tätä että seuraan ajatuksiani ja kitken kaikenlaiset häiritsevät rikkaruohot sieltä pois aina kun niiitä huomaan.

ap:n haluamiset ovat aika aineellisia. Isompi talo ja auto, merkkivaatteet, jne. No kaikki on tietysti suhteellista, ja jos on 6 lasta niin tarviihan sitä keskivertoa isomman talon. Mut ap kuitenkin itsekin kuulostaa siltä, että he eivät TARVITSE noita, hän vain haluaa niitä, eikä edes siksi, että se toisi hänen oloonsa oikeasti jotain lisähyvää, vaan siksi, että se näyttäisi hyvältä ja varakkaalta. Ap haluaisi oikeasti arvostaa vähemmän materiaalisia asioita, mutta tajuaa, ettei se käy pelkästään julistamalla.



Siinä tajuamisessa on tietysti kehityksen alku. Itsensä kehittäminen on tietysti pitkä ja työläs prosessi, jossa tuppaa käymään niin, ettei se lopu ollenkaan. Vähän kakkosen tapaan kehottaisin ap:ta laatimaan listän, mutta erilaisen: ei niinkään niistä materiaalisista jutuista, joita hän haluaa nyt, vaan yhden listän niistä jutuista, joita hänellä on nyt ja mitkä ovat hyviä (talo, perhe, harrastus) ja toisen listan niistä asioista, mitä hän haluaisi arvostaa, vaikkei vielä osaa. Sikäli kuin nämä listat osuvat yhteen niitä kohtia pitäisi punaisella korostaa. Siinä missä eivät osu, on sitten kehtiyksen paikka.



Itsekehityksessä kannattaa usein lukea hyviä kirjoja. Ap:tä kehoittaisin lukemaan sellaisia opuksia kuin Asterix ja caesarin lahja, tai Obelix &co., Hella Wuolijoen/Juhani Tervapään Juurakon Hulda, Elisabeth Gaskellin Vaimoja ja tyttäriä ja Jane Austenin Viisasteleva sydän (jonka englanninkielinen nimi Persuation on paljon parempi).

sinulla on, jota et rahalla saa. Mitä et voisi ostaa vaikka kuinka haluaisit..

vasta kun ne menettää. Jos menettäisitte työpaikkanne tai joku perheenjäsen sairastuisi vakavasti, kummasti et ehkä enää haluaisi isompaa autoa ja niitä merkkivaatteita.

ap:n haluamiset ovat aika aineellisia. Isompi talo ja auto, merkkivaatteet, jne. No kaikki on tietysti suhteellista, ja jos on 6 lasta niin tarviihan sitä keskivertoa isomman talon. Mut ap kuitenkin itsekin kuulostaa siltä, että he eivät TARVITSE noita, hän vain haluaa niitä, eikä edes siksi, että se toisi hänen oloonsa oikeasti jotain lisähyvää, vaan siksi, että se näyttäisi hyvältä ja varakkaalta. Ap haluaisi oikeasti arvostaa vähemmän materiaalisia asioita, mutta tajuaa, ettei se käy pelkästään julistamalla.

Siinä tajuamisessa on tietysti kehityksen alku. Itsensä kehittäminen on tietysti pitkä ja työläs prosessi, jossa tuppaa käymään niin, ettei se lopu ollenkaan. Vähän kakkosen tapaan kehottaisin ap:ta laatimaan listän, mutta erilaisen: ei niinkään niistä materiaalisista jutuista, joita hän haluaa nyt, vaan yhden listän niistä jutuista, joita hänellä on nyt ja mitkä ovat hyviä (talo, perhe, harrastus) ja toisen listan niistä asioista, mitä hän haluaisi arvostaa, vaikkei vielä osaa. Sikäli kuin nämä listat osuvat yhteen niitä kohtia pitäisi punaisella korostaa. Siinä missä eivät osu, on sitten kehtiyksen paikka.

Itsekehityksessä kannattaa usein lukea hyviä kirjoja. Ap:tä kehoittaisin lukemaan sellaisia opuksia kuin Asterix ja caesarin lahja, tai Obelix &co., Hella Wuolijoen/Juhani Tervapään Juurakon Hulda, Elisabeth Gaskellin Vaimoja ja tyttäriä ja Jane Austenin Viisasteleva sydän (jonka englanninkielinen nimi Persuation on paljon parempi).

Itseään voi kehittää ilmaiseksi. Samoin monet harrastukset ovat ilmaisia tai vähintään halpoja. Matkoja ulkomaille voi tehdä myös nojatuolissa lukemalla hyvää kirjallisuutta. Asunnon ahtaus varmaan ahdistaa, mutta sillekin voi tehdä jotakin: esim. vähentämällä tavaran määrää, mitä kyllä jokaisella on ylimääräistä.

Kaikkien ei tarvitse tehdä samoja asioita tai hankkia samoja tavaroita. Voit opetella ompelemaan ja luoda oman tyylisi. Kaunistautuminen ei edellytä merkkivaatteita. Tuntuu, että sinulta puuttuu jonkinlainen sisäinen rauha sekä myös vahva itsetunto. Kummankin voi löytää, eikä niihin tarvita omaisuutta.

"Puuttuu sisäinen rauha sekä myös vahva itsetunto". Varmasti näin, että minulla pitäisi jotenkin olla "lupa" pitää elämääni vähintäänkin tyydyttävänä, sillä sitähän se totisesti on! muissakin vastauksissa on tullut paljon hyvää asiaa, mm. juuri siitä, että tiedän, ettemme tarvitse noita asioita onnellisuuteen, mutta ajatuksiaan on tosiaan hankala hallita.

Aion lukea noita aikaisemmin suositeltuja kirjoja. Kaikki vinkit "sisäisen rauhan" saavuttamiseen ovat myös hyvin tervetulleita!

myös ilmoittaa veorttajalle ja niistä maksaa verot? Saattaa siis seurata mätkyt vielä maksettavaksi, kun päättää ilmoittaa asiasta verottajalle.. Ei ole olemassa sellaista kuin "verovapaa tippi"

Eiköhän se ole ihan kapitalismin ja nykyisen kulutuskulttuurin syytä, että ei ole ikinä tyytyväinen. Jatkuvasti tyskytetään jotain uutta ja sitten pitää pysyä oravanpyörässä, että asiat saa ostettua ja maksettua. Jos olisimme tyytyväisiä, emme kuluttaisia tai pyrkisi "parempaan" ja silloin talouskin pysähtyisi. Meidän ei haluta olla tyytyväisiä.