Lue keskustelun säännöt.
laihduttanut kaveri ärsyttää
20.05.2014 |
Yks hyvä kaverini oli ennen tosi ylipainoinen. Useita kymmeniä kiloja ylipainoa. Hän alkoi laihduttaa, ja on saanut jo paljon pois. Olen tosi iloinen hänen puolestaan! Totta kai. Mahtavaa. Olen itsekin ylipainoinen ja yritän laihdutella, mutta huonolla menestyksellä. Syön kuitenkin ihan terveellistä ruokaa.
Minua on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut ärsyttää että kaveristani on tullut "terveysterroristi". Hän on jotenkin tuomitsevampi, ja kuulostaa että hänen tapansa on ainoa oikea. Olen tähän asti ollut hyvillä häneltä saamistaan neuvoista ja tsempistä, mutta nyt ne alkavat tuntua nipotukselta. Ruokavaliossani on varmasti korjattavaa vieläkin, mutta ruuasta nauttiminen on minulle edelleen tärkeää, enkä ala kiusaamaan itseäni älyttömillä rajoituksilla esimerkiksi paprikan hiilihydraattien suhteen. Kaverini takia tuntuu että saan olla aina puolustuskannalla syömisten ja juomisten suhteen. Minä en halua tehdä elämästäni liian tiukkaa ja tylsää, vaikka se sitten tarkoittaisikin hitaampaa laihtumista. En nauti maidottomasta kahvista tai pelkästä salaatista.
Kiva että sain tänne purkautua. En voi enkä halua valittaa hänelle. Hän kuitenkin ajattelisi että olen vain kateellinen ja harmissani itseni takia. Olen iloinen hänen puolestaan, mutta en pidä siitä että minun ruokani ovat nykyään ainoa puheenaihe. Enkä tykkää siitäkään, että laihtumisensa myötä minua pidetään idioottina ja kysytään tyyliin "Et kai sä mitään sokeria lisännyt??" Hän tietää varsin hyvin että vältän sokeria mahdollisimman pitkälle.
Haluaisin laihtua nyt ihan sen takia, että voisin osoittaa hänelle että rennollakin otteella voi laihtua hyvin. Ei tarvitse alkaa miksikään niuhoksi ja lakata nauttimasta elämästä. Onko teille muille käynyt niin että laihtunut läheinen on muuttunut epäedukseen? :(
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 14:26"]
Purampa minäkin ärsytystäni. Minunkin kaverini laihdutti, ehkä jonkun 20 kiloa.
Kun hän oli lihava, hän korosti aina kaikin tavoin rintojaan. Piti avonaisia paitoja, joita nyki ylöspäin ja sanoi, kun rinnat on niin isot, etteivät meinaa mahtua vaatteisiin. Hipelöi myös itse rintojaan korostaakseen niitä. Tosiasiassa rinnat eivät olleet mitenkään poikkeuksellisen suuret, vaan normaalit lihavan ihmisen rinnat.
Nyt kun hän pn laihtunut, on mielenkiinto siirtynyt rinnoista vatsaan. Aina kun tavataan, taputtelee koko ajan vatsaansa kuinka littana se on. Rinnat on laihtumisen myötä kuihtuneet, joten nyt huomio on saatava kaventuneeseen uumaan.
Olen usein miettinyt, miksi hän noin toimii. Voisiko tuollainen "parhaimpien" puolien korostus johtua jostain huonosta itsetunnosta? Itse olen aina ollut normaalipainoinen, mutta en silti ole koskaan taputellut suurieleisesti vatsaani tms.
[/quote]
Tämä menee nyt aiheen ohi, mutta kirjoituksesi sai minut niin kaipaamaan aiempaa littanaa vatsaani, joka on nyt ollut jo vuosia läskien peitossa! Rakastin aikanaan vatsaani, joka oli kivasti lihaksikkaan kimmoisa ja pehmeä, ja varmaan olin vähän tuollainen, että koskettelinkin sitä aina välillä. En nyt mitenkään korostaakseni sitä muille, vaan ihan omaksi ilokseni, kun pidin siitä niin kovasti. Kuulostaa varmaan ihan hullulta :) !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin naurattaa erään tuttavani terveysvouhotus. Hän on ollut koko aikusikänsä ylipainoinen ja sai personal trainerin avulla laihdutettua vuodessa noin 20 kg. Hieno suoritus! Mutta pitääkö jokapäivä laittaa face bookkin mitä hän on syönyt, miten liikkunut ja arvostella muiden ruokailutottumuksia kuten "Kyllä nämä mun kanat ja vihannekset on hyvää ruokaa ja vieläpä hyvänmakuista! Peittooaa mennen tullen kaikki paskaruuat kuten makaroonilaatiokon mitä jengi mättää päivästä toiseen!" Hohhoijaa. Koska normaalista kotiruoasta on tullut "paskaruokaa"?! Pitääkö normaali ihmisen punnita jokainen suupalansa ja miettiä tarkasti hiilari ym määrät jos ei ole tähtäämässä mihinkään fitnesskisoihin? Kyllä siitä makaroonilaatikostakin saa hyvää ja terveellistä ruokaa omilla valinnoillaan tehtyä. Ystävä on edelleen normaali ja ylipainon rajamailla mutta kuvittelee kai olevansa fitnesstypykkä.
Tervein, normaaliapainoinen ystävä (163 cm/53 kg) joka syö "paskaruokaa" ystäväni mukaan.
Semmoista se tahtoo olla kun ihmmeiset näkee 'valon'. Mulla tilanne että olen itse ollut ikäni urheilullinen (treenit 4-7 krt /vko eri lajeja) ja syönyt normaalisti, ei ylipainoa koskaan. Ystäväni laihtui n. 5 vuotta sitten huomattavasti, mikä oli aivan superhienoa hänelle/häneltä. Painoa tuli hieman takaisin mutta hän aloitti siitä säännöllisen liikunnan (ennen ei siis liikkunut lainkaan). Siitä lähtien hän on koko aika laiharilla ja treenaa omien puheidensa mukaan kovaa. Mikään ei ulkoisesti muutu mut ei ole paino enää noussutkaan. Eli hienoa että sai paino-ongelmansa kuriin ja olen onnellinen hänen puolestaan. Kuitenkin tästä tuntuu muodostuneen jonkinlainen pakkomielle sillä lähes ainoa puheenaihe viiteen vuoteen on ollut liikunta, nimenomaan hänen, syömiset, jne. Tai toisten syömiset. Näihin palataan joka tapaamisella, puhelussa jne. "Tänään on läski olo, tänään ei. Hedelmiä ei voi syödä, niissä on hiilareita, tummaa leipää ei voi syödä jne jne." Alkoholia kuitenkin kuluu koska välillähän pitää ehdottomasti päästä radalle ja näitä seuraa mässypäivät. Ja saan kuulla myös kaikkien hänen muiden kavereidensa treenineuvot ja vinkit. Ei vain jaksais kuunnella näitä joillenkin uusia juttuja ainoana totuutena. Mutta semmoista se on, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..
Toisaalta kiva että muutkin on huomanneet saman, mietin oonko yksin..
Kiva kuulla ettei tämä nyt aivan tavatonta ole että laihduttajille voi iskeä vauhtisokeus. Olen myötäelänyt kaverini laihduttamista ja ihaillut sitä. Ihan vilpittömästi olen iloinnut ja saanut itsekin inspistä elämäntapamuutoksiin. Pyrin itse kuitenkin "riittävän hyvään", eli sellaisiin ruokaratkaisuihin jotka ovat helppoja mutta terveellisiä toteuttaa päivittäin. Ateriat palvelevat minua enkä minä niitä. En jaksa enkä edes halua miettiä jokaikistä hiilarigrammaa, vaan teen perusterveellistä täyttävää ruokaa. Vaihtelua ja koreilua tietysti joskus, mutta arkiruuan tulee olla minulle mutkatonta. En voi käyttää päiviäni pelkän ruuan suunnitteluun eikä siihen ole kiinnostustakaan.
Ymmärrän kyllä että kaverilla on nyt draivi päällä, ja tulee vielä olemaankin koska pudotettavaa vielä on. Viehän se aikaa että pää ehtii mukaan siihen muutokseen, jonka keho käy läpi. Aion siis yrittää päästää jutut toisesta korvasta ulos, ja toivon että joku päivä olen hänelle muutakin kuin laihdutusobjekti :)
ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 14:12"]
On käynyt. Sukulainen laihdutti 40 kiloa ja puhuu rumasti lihavista ja myös omasta lihavasta itsestään. Puuttuu muiden syömisiin ja kyttää kassajonossa muiden ostoksia.
[/quote]
Hah! Niin tuttua. Itsellänikin oli kaveri, joka laihdutti useita kymmeniä kiloja. Hän oli aina ollut sellainen fat acceptance -tyyppi ja kailotti kuinka on täyson tyytyväinen itseensä ja kiloihinsa. Kas kummaa, kun laihdutti, niin johan ääni kellossa muuttui. Yhtäkkiä dissaili lihavia ja lihavuutta, tunnusti olevansa mieluummin anorektikko kuin ylipainoinen.
Oli aina ollut jotenkin huonoitsetuntoinen ja kateellinen, mutta laihdutuksen jälkeen kaikki negatiiviset ominaisuutensa triplaantuivat. Oli todella ahdistavaa, kun hän vertaili koko ajan itseään muhun. Jos tein jotain, se piti aina ylittää.
Surullista, että tässäkin tapauksessa hän on väliemme katkeamisen varmaan selittänyt itselleen ja toisille kavereilleen MUN kateutena (itse asiassa olen aika varma asiasta), sen sijaan että olisi miettinyt omaa käytöstään.
Joskus tuollainen elämänmuutos, vaikkakin moni tavoin positiivinen, voi aikaansaada sen, että todellinen persoona tulee korostetun negatiivisena esiin. Harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä parhainta olis se, että ylipainosta eroon pääseminen tarkoittais nautinnollisemman elämän alkamista. Mahtuu paremmin mieleisiinsä vaatteisiin, olo on keveämpi ja voi hyvällä omatunnolla välillä herkutellakin ilman kilojen tuomaa syyllisyyttä. En ymmärrä mitä iloa pelkästä laihtumisesta on, jos sitten käy entistä kireämmäksi eikä mitään nautintoja sallita enää. Silloinhan sen rennon elämän pitäisi oikein alkaa, kun saa terveemmän olomuodon ja hyvinvointi kohenee :)
On käynyt. Sukulainen laihdutti 40 kiloa ja puhuu rumasti lihavista ja myös omasta lihavasta itsestään. Puuttuu muiden syömisiin ja kyttää kassajonossa muiden ostoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, tää minunkin kaveri puhuu nykyään "läskeistä" :/
ap
Ehkä kamusi on nähnyt ''valon'' ja kiitää sitä kohti sellerit kourassa. Älä välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:D Sellerit kourassa! Kiitos, mulla myös valaistui nyt päivä xD Ehkä mä otan kesän kunniaks kouraan siiderin ja jätskin enkä hiisku kaverille mitään... :D
ap
Minä vetäisin ihan kiusallanikin sokeria ja muuta mässyä sen seurassa ja katselisin huvittuneena sen ilmeitä :D Voisin myös provosoivasti sanoa olevani mieluummin nautiskeleva läski kuin harmaa askeetti, vaikka oikeasti laihduttaisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne kilot vielä takaisin tulee ja sitten ollaan hiljaista poikaa.
Mä olen juuri itse laihduttanut 15kg ja hetken ajan olin tosi innoissani terveydestä ja uudesta tavasta syödä. Pelotti myös antaa itselle liekaa syömisten suhteen. Kaikki tämä purkautui runsaana ruokakeskusteluna, josta pahoittelut lähipiirille. Se on aivan varmasti ärsyttävää. En tosin itsekään juonut kahvia maidotta tai kiertänyt paprikaa. :D Enkä missään nimessä suostu puhumaan lihavista rumasti, enkä koe nyt enkä kokenut ennenkään itse olleeni mitenkään kamala lihavampanakaan. Nyt olen bmi 22 ja tuolloin bmi 29.
Ymmärrän kuitenkin ystävääsi siinä, että iso muutos vie mukanaan ja se vaatii niin paljon ajatuksia, että on vaika antaa muulle tilaa. Olet hyvä ystävä purkaessasi tämän tänne ja antaessasi kaverin muutospuheelle tilaa. Eiköhän se siitä tasoitu, ja jos ei itsestään niin sitten voit asiasta hänelle huomauttaa.
Todellakin rennomminkin voi laihtua, itse niin tehneenä. Tsemppiä siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Purampa minäkin ärsytystäni. Minunkin kaverini laihdutti, ehkä jonkun 20 kiloa.
Kun hän oli lihava, hän korosti aina kaikin tavoin rintojaan. Piti avonaisia paitoja, joita nyki ylöspäin ja sanoi, kun rinnat on niin isot, etteivät meinaa mahtua vaatteisiin. Hipelöi myös itse rintojaan korostaakseen niitä. Tosiasiassa rinnat eivät olleet mitenkään poikkeuksellisen suuret, vaan normaalit lihavan ihmisen rinnat.
Nyt kun hän pn laihtunut, on mielenkiinto siirtynyt rinnoista vatsaan. Aina kun tavataan, taputtelee koko ajan vatsaansa kuinka littana se on. Rinnat on laihtumisen myötä kuihtuneet, joten nyt huomio on saatava kaventuneeseen uumaan.
Olen usein miettinyt, miksi hän noin toimii. Voisiko tuollainen "parhaimpien" puolien korostus johtua jostain huonosta itsetunnosta? Itse olen aina ollut normaalipainoinen, mutta en silti ole koskaan taputellut suurieleisesti vatsaani tms.
Mun yksi vanhempi sukulainen. Noudattaa gluteenitonta ruokavaliota ja voi hemmetti sitä paasausta. Onhan tuo laihtunut, oikeastaan jo liiankin laiha, mutta silti. Pakkoko sitä omaa ruokavalioaan tuputtaa koko ajan muille. Väittää vielä että gluteeniton maistuu ihan samalle kuin venhään tehty. No ei maistu, mutta joka kerta samat jutut kiertävät rataa.
Todella ärsyttävää!
Mä tekisin takuuvarmasti samoin kuin 6, jos mun hiilareita kytättäisiin. Mässäisin jotain törkypaljon, mieluiten paljon erilaisia herkkuja. Kertoisin kuinka hyvää se on, kuinka pidän välillä herkkupäiviä ja syömisen jälkeen mulla olis niin onnellinen olo että.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 14:26"]
Mä tekisin takuuvarmasti samoin kuin 6, jos mun hiilareita kytättäisiin. Mässäisin jotain törkypaljon, mieluiten paljon erilaisia herkkuja. Kertoisin kuinka hyvää se on, kuinka pidän välillä herkkupäiviä ja syömisen jälkeen mulla olis niin onnellinen olo että.
[/quote]
Ei kannata. Esim sipsipussissa, 300g, on puolet laihduttajan viikon energiasta. Imaiset pussin ja muutama sidukkaa, niin ei tarvitse viikkoon syödä.
Ensinnäkin tsemppiä omaan painonhallintaan! Niinhän se yleensä menee että hiljaa hyvä tulee, eikä minkään asian suhteen kannata koskaan olla liian ehdoton. Keep up the good attitude!
Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos :)
Pakko purkautua tänne myös. Laihduttavan kaverin puheet ärsyttää koko ajan enemmän ja enemmän. En tietenkään halua sanoa hänelle mitään, hyvä että laihduttaa, mutta ne puheet.. Kaikki puheenaiheet kääntyy enemmin tai myöhemmin hänen ruokailuunsa ja liikuntaan. Sivulauseessa on mainittava eilisen lenkin kilometrimäärä ja salirehkintä, vaikka puheenaiheena olisi televisio-ohjelmat. Ja tämä toistuu monta kertaa päivässä. Syödessä saa kuunnella pitkän listan edellisiä ja tulevia terveysruokia joita hän valmistaa itselleen. Aina uudestaan ja uudestaan, joka päivä.
Pahinta on kuitenkin, että kaveri esittää samalla ettei muka laihduta. Puhuu itsestään läskinä joka syö vain herkkuja ( syöden samalla pientä salaattiannosta). Ja kuinka inhoaa ihmisiä jotka paasaavat laihduttamisestaan.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 14:26"]Mun yksi vanhempi sukulainen. Noudattaa gluteenitonta ruokavaliota ja voi hemmetti sitä paasausta. Onhan tuo laihtunut, oikeastaan jo liiankin laiha, mutta silti. Pakkoko sitä omaa ruokavalioaan tuputtaa koko ajan muille. Väittää vielä että gluteeniton maistuu ihan samalle kuin venhään tehty. No ei maistu, mutta joka kerta samat jutut kiertävät rataa.
Todella ärsyttävää!
Mä tekisin takuuvarmasti samoin kuin 6, jos mun hiilareita kytättäisiin. Mässäisin jotain törkypaljon, mieluiten paljon erilaisia herkkuja. Kertoisin kuinka hyvää se on, kuinka pidän välillä herkkupäiviä ja syömisen jälkeen mulla olis niin onnellinen olo että.
[/quote]
Eikä se gluteeniton ruokavalio edes laihduta sen enempää kuin gluteenia sisältävä. Ainoo siinä on, että tarkkailee enemmän syömisiään ja hiilarit voi jäädä vähemmälle, kun leipä on pahaa (ellei tee itse).
Ärsyttää tommoset, jotka paasaa ottamatta asioista selvää.