Miksi otatte miehen, jolla on lapsia, jos ette sitä kestä?
Mikä hinku on pariutua miehen kanssa jolla on lapsia entisestä liitosta? Sitten valittaa ja itkeä ympäriinsä, kun mies tapaa lapsiaan ja siinä sivussa exäänsä. Ette kai kuvitelleet, että mies aloittaa teidän kanssanne puhtaalta pöydältä ja unohtaa kaiken entisen?
Kommentit (5)
tuskin tuo juttu ihan noin mustavalkoisesti menee.
Jos rakastuu toiseen ihmiseen, niin ei siinä lapsellisuus tai lapsettomuus juuri paina. Siinä rakastutaan vain siihen yhteen ihmiseen.
Omalla miehelläni on lapsia ennestään, ja luojan kiitos ne lapset ovat ihania ja minulle todella rakkaita. Ja en ole sellainen, joka tykkäisi kaikista lapsista noin yleensä. Lapset myös pitävät minua tärkeänä osana elämäänsä. Vuosia tosin on jo tietty yhdessä oltukin.
Exää mies ei tapaa kuin vuosittaisissa lastenvalvojasessioissa, kun elatusmaksut tarkistetaan. Ja yhteisissä juhlissa näemme toisinaan, mutta sekään ei haittaa, koska tulemme ihan hyvin toimeen. En inhoa miehen exää enkä koe tarvetta olla mustiskaan.
Ymmärrän kyllä, kun joillakin on vaikeaa uusperheessä, koska kaikki lapset ei todellakaan ole hyvin tai edes välttävästi kasvatettuja, ja toisinaan katkera exä saattaa myös tahalteen torpetoida lasten ja isän puolison välejä. Mutta eipä sekään muuta sitä rakkautta, mitä ne kaksi ihmistä toisiaan kohtaan tuntee.
Olen vähän sitä mieltä, että joka ei ole uusperheellisenä elänyt, ei ole lainkaan hyvä myöskään neuvoja jakamaan tai negatiivisia juttujaan huutelemaan. Monesti niitä riittää juuri näiltä "täydellisiltä ydinperhetyypeiltä".
tai exän kanssa tehtyjä lapsia, joten en edes vilkaissut sellaisia miehiä päin, joilla ennenstään lapsia. Onneksi löytyi ihan hyvä ilman niitä lapsia.
... Lapset onneksi kasvaa eikä isompana enää käy kylässä niin usein.
joten en ole ottanut enkä ottaisi miestä jolla lapsia.
veikkaan. Otetaan eka suhteellisen kelvollinen kaksilahkeinen, joka vastaan kävelee, kun ei jakseta odottaa sitä oikeaa.