Tiedätkö olevasi ei toivottu lapsi?

Esikoinen, joka saatiin kun isä ja äiti muuttivat kauas pois suvusta ja koko Suomesta.



Tiedän myös, että veljeni on vielä toivotumpi. Välissä oli 2 keskemenoa ja lääkärin tuomio, että raskaaksi ei enää saa hankkiutua. Jos raskaaksi tulisi, olisi mentävä aborttiin.



Vanhemmat eivät totelleet ja pitivät velivauvan raskauden pitkään salassa. Meidän jälkeen syntyi vielä 2 tervettä lasta lisää.

Äiti oli 17, isä 19.



Mutta tiedän myös olleeni rakastettu ja haluttu syntyessäni.

mutta epäilen olleeni vahinko: vanhemmillani oli jo kolme lasta, nuorin heistä on minua 7 vuotta nuorempi. Äitini oli juuri saanut tärkeän viran kun ilmoitin tulostani, en usko olleeni suunniteltu.



Toisaalta mistäs sitä koskan tietää.

Tiedän olevani vahinko, mutta oletan että abortin olisi saanut vuonna 1980 jos olisi sen halunnut.

äitini piti tehdä abortti, ei sitten tehnytkään. Isäni haastoi äidin oikeuteen. Isyys tuli sitten tunnustettua jossain vaiheessa.



Niin että en ollut toivottu!

Synnyin "liian nopeasti" veljeni jälkeen, kun perheessä oli jo kaksi lasta ennestään. Kolmas alle 4-vuotias samaan syssyyn oli liikaa kenelle tahansa. Sain sen myös tuta koko lapsuuteni ajan. Veljeni eivät itse asiassa ole vieläkään antaneet minulle anteeksi, että vein toiselta heistä tissin suusta ja toiseltakin sylin ja huomion.

äiti halusi kolmannen mutta isä olisi tyytynyt kahteen. Ei kuulostanut kivalta,tulen toimeen vanhempieni kanssa kuitenkin vaikka en ollut toivottu lapsi.

koska synnyin vajaa 3 vuotta siskoni jälkeen ja taannoin eräässä keskustelussa äitini mainitsi jotain "kun alettiin puhua toisesta lapsesta" jne.

joka syntyi reilu vuosi vanhempiensa hääpäivästä. Äitini oli joutunut jättämään ehkäisypillerit (ei nykyajan e-pillereitä) maksa-arvojen nousun vuoksi. Kolmen kuukauden mittaiseksi tarkoitettu tauko venähti loppuelämän tauoksi.



Jälkeeni ei syntynyt muita lapsia, vaikka ehkäisyä ei käytettykään. Äitini on rh-negatiivinen, eikä raskaudet joidenkin vasta-aineiden takia onnistuneet enää. Hänen elimistönsä torppasi raskaudet aina toisen kolmanneksen alkumetreihin. Nykyään keskenmenot ilmeisesti osattaisiin ehkäistä lääketieteen keinoin, mutta hänelle sellaista ei ainakaan koskaan tarjottu.



Tästä johtuen luulen muodostuneeni jälkikäteen hyvinkin toivotuksi, vaikka vahinko olinkin. Sisarusta minulle lakattiin yrittämästä, kun olin kymmenen. Muu elämä vei kuulemma mukanaan ja kaipuu toiseen lapseen karisi työelämän ja minun isoksi kasvamiseni myötä.

lisäksi äidille oli lääkäri sanonut että todennäköisesti ei koskaan voi saada lapsia (tai korkeintaan hoidoilla). Pillereitä siis söi saadakseen tasaisen kk-kierron. Vanhemmat kutsuvat minua aina lottovoitokseen, koska olin vielä epätodennäköisempi kuin täysosuma lotossa.

minua elämänsä pilaamisesta. Siis se, että tuli raskaaksi ja alkoi odottaa juuri minua pilasi hänen elämänsä omien sanojensa mukaan :(

Tämä tuli ilmi useista riidoista joita kuulin vanhempieni ja äitini ja isoäitini (isäni äidin) välillä. Asiaa ei mitenkään edes yritetty peitellä minulta.

Sanomattakin on selvää, ettö olen kärsinyt huonosta itsetunnosta koko elämäni, 36 vuotta.

En ole kukaan enkä mikään.

Luultavasti Kekkosen syntymän aikoihin lähes kaikki olivat vahinkolapsia. Itsetunto voi silti olla hyvä.

On se vaan käsittämätöntä, miten pillerit voi pettää neljä kertaa ja miten meistä nuorimmainen ylipäätään syntyi, kun sen ei enää pitänyt olla mahdollista ylipäätään. Sen sijaan rakastettuja ollaan kaikki. Äitini onkin aina sanonut, ettei lapsia tehdä, niitä saadaan.



Omani ovat kaikki toivottuja ja osin jopa suunniteltuja. (Väitän, että joka suunnittelee loppuun asti, jättää lapset hankkimatta.) Äitini ei edelleenkään varsinaisesti pidä lapsista, mutta omalla tavallaan rakastaa lapsenlapsiaan kyllä. Jännää on se, etten minäkään pidä lapsista, paitsi omistani.