Saako opetustä häiritsevän adhd-lapsen siirrettyä pois lähikoulusta, jos vanhemmat vastustavat.

perusteet, nykyään perusopetuslakiin on nimenomaan kirjattu lapsen oikeus lähikouluun, jopa erityislapsille.



Eiköhän olisi kaikkien kannalta rakentavampaa käyttää energiaa vaikkapa avustajan vaatimiseen luokkaan.

oppilashuoltotyöryhmä on jo valmistellut asian valmiiksi, ja kun siirron aika tulee, huoltaja sanookin että EI KÄY.



Onko huoltajalla oikeus tyssätä koko siirto?



t. Sivustaseuraaja

sama käytös tulis jatkumaan sielläkin, ja vieläpä pahempana, sillä kaikki uusi ryöpsäyttää aina oireet.



Sen sijaan taistelisin koulun kanssa siitä että luokkaan palkattais avustaja lapselleni (munkaan lapsella sitä ei ole ja kaupunki sanoo ettei tule saamaankaan, vaikka tarve on, resurssit ei riitä).



Mitä ap toivoisi tästä olevan hyötyä, että opetusta häiritsevä adhd siirtää koulua?



No toki siitä hyötyy ne, jotka siinä adhd:n luokalla istuu, mutta tuohan on hölmöläisten hommaa, leikkaa sieltä, ompele tänne. Ei se ongelmaa ratkaise vaan siirtää sen vain jonkun toisen silmistä pois.

Faktat kuulostivat juuri siltä, mistä olen vain harvoille maininnut.



Mutta kuten edellinen kirjoittaja, minäkään en anna käyttää lastani pelinappulana. Etenkään (kuten kai tiedätkin, mutta unohdit sen täällä mainita) lapseni on joka vuosi parantanut käytöstään, ja tsemppaa tosissaan.



Ja niin, alkuperäiseen kysymykseesi en osaa vastata, sitähän minä sinulle itsekin pohdiskelin.



t. You propably know who..

Opiskelurauhaa häiritsevät adhdt sun muut pitää voida siirtää omiin luokkiinsa. Siellä sitten voivat häiritä toisiaan ja muilla säilyy opiskelurauha. Piste.



Miksi yhden adhdn etu menisi 24 muun lapsen edun edelle?

Kyseessä kun ei ole muille vaaraksi oleva / kiusaaja, onko vanhempien sana laki?

Ja omasta kokemuksesta (sen adhd-lapsen vanhemman näkökukulmasta) sanon, ettei kannatakaan taipua. Sen adhd-lapsen kannalta on katastrofaalista joutua häirikköluokalle. Ja kun lapsi ei ole aggressivinen tai kiusaaja tms. niin miksi hänet olisi saatava pois? Oikeasti se keskittymiskyvyttömyydestä johtuva häiritseminen on hoidettavissa luokan sisällä, kun vain koulusta löytyy halua, taitoa ja resursseja. Ja resurssipulaa on aivan naurettavaa käyttää syynä ettei erityisyyttä voitaisi huomioida lähikoulussa, koska miettikää nyt miten paljon enemmän resursseja vaatii pienryhmäpaikka? Etenkin, kun suurin osa pienryhmissä olevista on sen tasoisia, ettei pienryhmään identifioituminen ja siellä sosiaalistuminen adhd-lasta ainakaan AUTA ja ongelmat saattavat siellä jopa pahentua.

Pienryhmäpaikat pitäisi järjestää niille, joiden ongelmien asteet ovat niin pahoja, ettei keinoja heidän opettamisekseen normaaliluokassa löydy. Ei tuolaiseen niitä paikkoja pidä hukata!

Nimimerkillä: ex-adhd:n äiti

Voin vaan olla onnellinen ettei meillä vielä sentään tuollaista tilannetta, varmaankin osittain siksikin että lapsen luokalla hän ei ole ainoa tai pahin ongelmatapaus, niinsanotusti.



Odotamme lääkityksen aloittamista, mutta lääkäri viivyttelee sen kanssa vielä. Meillä vaihtui ikävästi lääkäri kesken hoitojakson ja nyt sitten kärsitään siitä. Lapselle tulee joka toinen päivä Wilma-merkintä jostain asiasta ja ainakin kerran viikossa on siirretty luokasta pois.



Lisäksi jälki-istuntoja on muutama/kk. Sen lisäksi että tämä on ikävää meille vanhemmille, se on ikävää myös opettajalle, koko luokalle ja etenkin lapselle itselleen. Lapsen itsensä suurin toive on, että hän osaisi käyttäytyä kunnolla. Miten kovasti itkinkin, kun lapsi sanoi tuon. Meillä adhd on perheen esikoinen ja valitettavasti nuoremmat sisarukset apinoivat joitain juttuja häneltä.



Jaksamista ihan kaikille adhd-lasten vanhemmille, taakka on suuri ja raskas. Mutta lapselle se on vielä suurempi ja raskaampi.

Myös meidän adhd:lla on nuorempi veli, mutta sen sijaan että ottaisi mallia, hän on täysin erilainen. Hän tukee isoveljeään, ja muistaa aina kannustaa. Huolimatta siitä että isoveli vie lähes aina huomion. Pikkuveli paljoo isoveljeään, mutta toisaalta näkee isoveljen ongelmat läheltä, ja liekö se tehnyt hänestä jopa ylikiltin?



t. 5

Opiskelurauhaa häiritsevät adhdt sun muut pitää voida siirtää omiin luokkiinsa. Siellä sitten voivat häiritä toisiaan ja muilla säilyy opiskelurauha. Piste.

Miksi yhden adhdn etu menisi 24 muun lapsen edun edelle?

Mutta miksi normaalin etu menisi neurologisesta kärsivän edun edelle?

Ei tietenkään saa antaa sen adhd:n terrorisoida luokkaa. Mtta jos hän terrorisoi, se on kyllä opettajan ammattitaidottomuutta ja haluttomuutta muuttaa tapojaan.

Meidän lapsen luokassa ylivilkkaan lapsen auttamiseksi on mm. lapsi siirretty aivan lähelle opettajaa hieman erilleen muista keskittymiskyvyn turvaamiseksi, lapsella on lupa "stressikäytökseen" eli hän saa heilutella jalkoja, liikkua tolillaan, kunhan ei pidä meteliä tai lähde paikaltaan jne. Lasta ei yritetä pakottaa olemaan paikallaan. Saman luokkatason opettajat ovat jakaneet joissakin aineissa lapset tasoryhmiin, jolloin jokaiselta luokalta ne kaikkein heikoiten jotakin oppivat tai se vilkkain otetaan tavallaan pienryhmään, jolloin aikuisella on paljon enemmän aikaa yhdelle lapselle ja hänen oppimiselleen/ käytökselleen. Luokassa on myös phuttu paljon erilaisuudesta opettaja on tehnyt paljon töitä ylivilkkaan ja vähän "erilaisen" oppijan ottamiseksi mukaan yhteisöön. Ja se on toiminut. Ei adhdkaan tahdo häiriköidä luokkaa joka on "mun oma". =) Tuolla tämä ainakin toimii, mutta opettaja onkin hyvin ammattitaitoinen, innokas, kouluttautunut, motivoitunut...

adhd potilaa, downit ja muut erityislapset omille luokilleen, niin ei normaalien koulunkäynti vaaraannu vajakkien vuoksi. Oikea elämä ei ole samaa mitä joku elämä voittaa sarja näyttää. Muutenkin vammaisilla varmaan parempi olla kaltaistensa joukossa.

adhd potilaa, downit ja muut erityislapset omille luokilleen, niin ei normaalien koulunkäynti vaaraannu vajakkien vuoksi. Oikea elämä ei ole samaa mitä joku elämä voittaa sarja näyttää. Muutenkin vammaisilla varmaan parempi olla kaltaistensa joukossa.

Enpä viitsi enää sitten kuluttaa rautalankaani sinuun. =)

mutta joissain asioissa ottaa mallia kyllä- lelujen omiminen, niiden koskemattomuus "se on MUN et saa koskea siihen ikinäikinä!", samoin riitatilanteissa on alkanut käyttäytyä usein samalla tavalla. Ikäeroa 6v. Toki pikkuveli uskoo kun sanotaan, siitä kerrasta, mutta isoveli luonnollisesti ei usko (kun ei osaa ottaa käytöstään hallintaan).



Pikkusiskot ja usein myös pikkuveli muistuttelee meilläkin mitä piti tehdä tai mitä ei saanut tehdä, ja nyt useamman lapsen kanssa huomaa miten esikoinen on alusta asti ollut hankala kasvattaa, nuoremmat on niiiin helppoja! Ja minä luulin että se on vain normaalia ja petyin siihen että minusta ei ehkä olekaan vanhemmaksi. Jollen olisi tehnyt lisää lapsia, en olisi varmaan koskaan havahtunut siihen että esikoisella on mahdollisesti jotain muuta ongelmaa kuin huono kasvattaja (mitä olen huomannut, etten tosiaan ole! :)



Meillä isoveli on 12v, joten nyt uusimmat oireilut on myös laitettava osittain esimurrosiän piikkiin. Paljon saa katsoa sormien läpi ja paljon on annettava anteeksi vaikka toinen ei ikinä tajuaisi anteeksi pyytääkään.



Meidän adhd:n koulunkäyntiä on auttanut paljon hyvä opettaja, todellakin siunaus! Pojalla on sermi, joka voidaan laittaa pulpetin eteen jos tuntuu ettei osaa keskittyä muuten. Siellä sermin takana saa olla "yksin". Lisäksi hän istuu aktiivityynyllä ja opettaja on järjestänyt hänelle stressipallon. Nämä on ollut erittäin toimivia kikkoja, suosittelen kaikille adhd-lapsille näitä! Ei enää kynällä naputtamisia tai tuolilla keikkumisia! Ja viivottimetkin pysyy ehjinä.



Lisäksi meillä on liikuntaharrastus joka hieman purkaa pojan paineita, hän sai itse valita sen, mutta käskimme valitsemaan jonkin missä voi liikkua. Saisi valita toisenkin harrastuksen, ei-liikunnallisen, muttei ole vielä keksinyt mitä haluaa harrastaa.

Meilläkin olisi ollut ehdolla erityisluokka ja vielä samassa lähikoulussa, mutta ei haluttu laittaa lasta sinne. Kyseessä vilkas tyttö, joka taidoiltaan on normaalia keskitasoa.

nyt useamman lapsen kanssa huomaa miten esikoinen on alusta asti ollut hankala kasvattaa, nuoremmat on niiiin helppoja! Ja minä luulin että se on vain normaalia ja petyin siihen että minusta ei ehkä olekaan vanhemmaks i. Jollen olisi tehnyt lisää lapsia, en olisi varmaan koskaan havahtunut siihen että esikoisella on mahdollisesti jotain muuta ongelmaa kuin huono kasvattaja (mitä olen huomannut, etten tosiaan ole! :)

Kuin minun kynästäni tuokin :)

Ylivilkkaus on jo oikeastaan mennyt ohi, jäljellä impulsiivisuus ja tarkkaavaisuushäiriöt.

Meillä ylivilkkaus näkyy lähinnä juuri tuollaisena keikkumisena ja naputteluna, eihän noin iso poika enää "riehu". Eri asiahan se oli silloin eskarilaisena, kun juoksi pitkin poikin ilman mitään kontrollia.

Ylivilkkaus on jo oikeastaan mennyt ohi, jäljellä impulsiivisuus ja tarkkaavaisuushäiriöt.

Ja mukava (ikävä) kuulla että joku kokee asioita juuri kuten minäkin. Meillä tuo impulsiivisuus aiheuttaa ongelmia sosiaalisissa suhteissa (sisarus- ja ystävyyssuhteet). Tarkkaavaisuushäiriö oireilee juuri esimerkiksi kaksoiskonsonanttien puutteena (edelleen), huonona käsialana ja tekstiilityö on ylitsepääsemättömän hankalaa.

Möläyttely ja ajattelemattomuus on sellaisia asioita joiden puolesta pelkään paljon, tuo poika saa vielä väärässä seurassa köniinsä jollei opi hallitsemaan suutaan :(

Ja mukava (ikävä) kuulla että joku kokee asioita juuri kuten minäkin. Meillä tuo impulsiivisuus aiheuttaa ongelmia sosiaalisissa suhteissa (sisarus- ja ystävyyssuhteet). Tarkkaavaisuushäiriö oireilee juuri esimerkiksi kaksoiskonsonanttien puutteena (edelleen), huonona käsialana ja tekstiilityö on ylitsepääsemättömän hankalaa.

Möläyttely ja ajattelemattomuus on sellaisia asioita joiden puolesta pelkään paljon, tuo poika saa vielä väärässä seurassa köniinsä jollei opi hallitsemaan suutaan :(

Mutta meillä on päästy tässä hurjasti eteenpäin. Pari vuotta sitten poika oli vain varakaverin varakaveri, nykyään ainakin yhdelle kaverille ensisijainen seuralainen uimahalliin, koulun diskoon jne..

Oma ADHD-poikamme on käytöshäiriöisille tarkoitetussa erityiskoulussa, jossa on pienryhmäopetus ja koko henkilökunta viimeisen päälle rautaisia ammattilaisia. Kuri on kova, mutta niin sen pitää näillä lapsilla ollakin. Toisaalta kaikki opettajat ymmärtävät lasten erityispiirteitä ja osaavat ottaa ne huomioon, ilman että lapsi kuitenkaan pääsisi mitenkään helpommalla tai hänelle olisi eri säännöt kuin "normaalilla" lapsella.



Tosin tällaista koulua kuin Turun Mikaeli ei tietääkseni muualla olekaan. Raisa Cacciatorekin oli ollut aivan ihmeissään kun oli siellä vieraillut. Mä olen niin onnellinen että poikamme tuonne pääsi aloittamaan opintien, enkä ihan hevillä suostuisi siihe että hänet "integroitaisiin" tavalliseen kouluun, jossa hänestä välittömästi tulisi silmätikku, koska hän ei saisi tarvitsemaansa tukea (lähinnä sosiaalisissa tilanteissa) resurssien puutteen vuoksi.



Jos siis kyse on erityiseen, juuri tällaisia lapsia varten olevaan kouluun siirtämisestä, luultavasti suostuisin. Jos vain siirrettäisiin yhdestä tavallisesta koulusta toiseen, en suostuisi.



9-v. ADHD-pojan äiti

Faktat kuulostivat juuri siltä, mistä olen vain harvoille maininnut.

Mutta kuten edellinen kirjoittaja, minäkään en anna käyttää lastani pelinappulana. Etenkään (kuten kai tiedätkin, mutta unohdit sen täällä mainita) lapseni on joka vuosi parantanut käytöstään, ja tsemppaa tosissaan.

Ja niin, alkuperäiseen kysymykseesi en osaa vastata, sitähän minä sinulle itsekin pohdiskelin.

t. You propably know who..

Oletteko edes hommanneet lapsellenne lääkityksen? Sen avulla moni ADHD pystyy olemaan tavallisella luokalla, ilman ei.

Jos koulu puoltaa jonkun ADHDn siirtoa, niin uskon, että tilanne on paha. Nykyään paikkoja on todella vähän ja kevyin perustein sinne ei pääse.

Ainakin meillä Vantaalla lähikoulu on ainoa paikka. Ei siis enää ole erityiskouluja, jonne erilaisia lapsia sullottaisiin. Jokainen joutuu sopeutumaan.

Kyse on tavallisesta koulusta, käytöshäiriöisten pienluokasta.



ap