Onko kukaan jättänyt 8-10kk vauvaa viikoksi hoitoon

mutta en tiedä muuten kuinka paljon on ollut tähän mennessä hoidossa jne..



Musta tuntuu itsestä hurjalta, kun puhutaan että lapsen ikä= päivät joita voi jättää vieraan hoitoon ilman että lapsi kokee itsensä jätetyksi.



Kukin tavallaan. En edes haluaisi jättää lasta, enkä näe sellaista tilannetta että pitäisi.. minne lasta ei voi ottaa mukaan??

Enkä jättäisi.. Kiintymyssuhde kärsii ja rankasti. Tuttava jätti viikoksi 11kk vanhan lapsen mummolaan, ja kotiin tullessa lapsi vierasti äitiä ja yritti vaan sitä tukevammin roikkua ukin kaulassa, mitä lähemmänksi äiti tuli.

mutta missään nimessä sitä ei nykylapsipsykologian tietamyksen perusteella suositella. Itse ne voisi jättää, varsinkaan tuon ikäistä jolla eroahdistus yleensä pahimmillaan. Matkustella ehtii myöhemminkin.

Puoli vuotiaan tai puolitoista vuotiaan, jos olisi pakko. Mutta tuo on lapsen kehityksen kannalta pahin aika hylkäykselle (jollaiseksi lapsi äidin häviämisen kokee).

sisarukset äitini hoitoon kahdeksi yöksi niin, että äitini tuli hoitamaan lapsia meidän kotiimme. Isompi oli ok tilanteen kanssa ja on muutenkin ollut aina mummon tyttö. Pienemmälle tilanne oli ollut aika stressaava eikä lapsi pitkään aikaan viihtynyt mummonsa seurassa tuon jälkeen (aiemmin ei ollut ongelmaa yhden illan ajan tai muita lyhyitä aikoja). Tuntuu että nyt pikkuhiljaa on "antanut anteeksi" kokemansa vääryyden ja tulee toimeen mummon kanssa taas. Kuopus on nyt yli kaksivuotias. Tulloin 10kk ikäisenä oli ollut apea ja itkuinen iltaisin ne kaksi iltaa jotka olimme reissussa.



En siis jättäisi noin pientä lasta viikoksi, pari yötä olisi ihan maksimi. Mutta riippuu myös lapsen suhteesta hoitajaan ja lapsen luonteesta. Viikko kuulostaa kuitenkin liian pitkältä ajalta.

kolmeksi viikoksi mummolaan. Oli ollut päivittäin mummun ja papan kanssa tekemisissä ja läheiset välit. Takaisin tullessa pari tuntia oli vähän ihmeissään ja edelleen mummun kaulassa, mutta nopeasti siirtyikin sitten mun kaulaan.

,,jos heti pitää niistä päästä irti. EHKÄISYVÄLINEET on keksitty!!

täydellinen äiti ei anna lastaan hoitoon ensimmäiseen 18 vuoteen hetkeksikään. Sitten lapsi onkin niin vanha, että hänet pitää kotoa pois potkia tai alkaa pyytämään vuokraa. Ja jos äiti ei jaksa lastaan hoitaa ympärivuorokautisesti kahden tunnin yöunilla vuosikausia putkeen, hän on huono äiti ja ei olisi lapsia pitänyt hankkiakaan.



Tämän siis olen oppinut täältä av:lta.

Siitä on kulunut jo 18 vuotta.

Silloin ei puhutta vuorokausi ja ikävuosi -säännöstä.



Vielä tämä ei näy, meillä on lämmin ja hyvä suhde.

Jos kundi masentuu 30-35-vuotiaana, maksan erikoislekurit ja kuntoutukset. Koska silloin se on minun vikani.

täydellinen äiti ei anna lastaan hoitoon ensimmäiseen 18 vuoteen hetkeksikään. Sitten lapsi onkin niin vanha, että hänet pitää kotoa pois potkia tai alkaa pyytämään vuokraa. Ja jos äiti ei jaksa lastaan hoitaa ympärivuorokautisesti kahden tunnin yöunilla vuosikausia putkeen, hän on huono äiti ja ei olisi lapsia pitänyt hankkiakaan.

Tämän siis olen oppinut täältä av:lta.

eli ihan turha alka aomia syyllisyydentuntojaan alkaa purkaa tuolla tavalla. Lapselle nyt vaan tutkitusti ei ole millään tavalla hyödyllistä olla erossa pääasiallisista hoitajistaan noin pienenä noin pitkää aikaa vaan päinvastoin se on haitallista. Mennä voi esim yhdeksi yökis rentoutumaan ja pikkuhiljaa, lapsen kasvaessa, pidentää aikaa lasta kuunnellen ja hänen tarpeitaan kunnioittaen. Mikään parisuhde ei tarvitse viikon eroa lapsesta, se "lepo" pitää pystyä järjestämään arjessa pieninä pätkinä. Sitä on hyvä vanhemmuus.

t neljän lapsen täysijärkinen äiti

miksei vauva pääse mukaan matkalle? en olisi voinut olla erossa noin kauaa ja äitini ei olisi edes jaksanut hoitaa. monihan imettää vielä tuon ikäistä. juuri pahin ikä olla erossa lapsesta. monella eroahditusta tuolloin suurimmillaan

Naurettavaa kun tällaisiin asioihin vedotaan joillakin "nykytutkimuksilla" viittaamatta mihinkään lähteeseen/tutkijaan. Yhteiskunta on melko kaksinaismoralistinen, aina ollaan valittamassa kun äidit eivät jaksa hoitaa vauvojaan 24/7 ja sitten taas tuomitaan sellaiset jotka haluavat edes muutaman päivän aikaa itselleen.

Minua (ja monia muita kavereitanikin) on pidetty hoidossa mummolassa ihan pienenä ja todella useasti, eikä kenelläkään ole tullut siitä mitään traumoja emmekä ole muutenkaan mitenkään häiriintyneitä ihmisiä. Sitäpaitsi evoluutiobiologiankin mukaan sekä lapsenlapselle että isovanhemmalle tekee hyvää viettää aikaa toistensa kanssa.

Ylipäänsä naurattaa nykyiset näkemykset, joiden mukaan lasta ei saisi laittaa päivähoitoon ennen kolmen vuoden ikää sun muuta paskaa. Te jotka näin sanotte voisitte maksaa tukia sellaisille perheille joilla ei ole varaa elää ilman että molemmat käyvät töissä.

Lisäksi lapset saattavat reagoida eri tavoin hoitoon jättämiseen. Jos lapsi huutaa ja itkee äidin ja/tai isän lähtiessä pois esim. isovanhemmilta, on syytä miettiä että onko hyvä idea jättää vauva sinne. Jos taas ei tule minkäänlaista eroahdistusta, niin miksi ei? Tietenkään lasta ei saisi jättää esim. joka viikonloppu hoitoon.

Lopuksi voisin sanoa, että maalaisjärki kunniaan! Kaiken ei tarvitse perustua psykologisiin "faktoihin", joista on monia erilaisia näkemyksiä ja ovat ihmiskohtaisia. Psykologia on muutenkin siitä kyseenalainen tieteenala, että kenenkään mieli ei ole samanlainen.

11 kk vauva, ja pisin aika, jonka hän on ollut hoidossa on n. 5 h ja siinä on aivan tarpeeksi! Äitini pani hänet nukkumaan viime viikolla, ja siitäkin kesti monta yötä toipua, vaikka vauva on tosi reipas ja ollut aika paljon äitini kanssa.

Vaikkka koira, sen voi viedä helpommin hoitoon mummolaan, lapset ei ole lemmikkejä.

en todellakaan ole! En alle 1-vuotiasta edes yökylään ole laittanut. Välitän katsos lapsistani sen verran paljon, etten halua vaarantaa heidän psyykkistä kehitystään. Tein lapseni, koska olin valmis toimimaan epäitsekkäästi. Harmi, että moni välittää vai omasa navastaan... miksi ihmeessä niitä lapsia pitää tehdä, kun ei niistä jakseta edes ensimmäistä vuottaan huolehtia KUNNOLLA.