Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini on avoimesti onnellisempi siskoni raskaudesta kuin minun.
18.05.2012 |
Tiedän, ettei pitäisi tästä turhaan mieltänsä pahoittaa, mutta olen itkenyt jo pari viikkoa tämän takia.
Meillä on ennestään jo kaksivuotias lapsi ja odotamme viimeisillään toista. Siskoni kertoi ihanat vauvauutisensa kaksi kuukautta sitten ja olen tosi onnellinen hänen puolestaan.
Niin oli äitimmekin, joka heti ensi töikseen onnitteli siskoani sanomalla kuulteni, että mukavaa, kun lapsi syntyy aviossa toisin kuin omamme. Siskoni mieskin on kuulemma varmasti paljon parempi isä kuin minun (omani tekee paljon töitä yrittäjänä, mutta tienaakin sitten ihan mukavasti). Siskolleni äitimme lupasi tulla auttamaan heti kun vain tarvitsee ja hoitaa aina kun vain saa. Minulle hän aikanaan kertoi, ettei missään tapauksessa tule toista lastamme hoitamaan, koska itsepä olen lapseni halunnut ja "kukaan ei häntäkään aikanaan auttanut".
Äitini on ostanut jo joitakin lahjoja syntyvälle vauvallemme ja nyt hän pyysi niitä takaisin antaakseen ne siskoni vauvalle, koska meillä on jo esikoisen vanhoja tavaroita. Tämä on kyllä ihan totta, mutta kun rahasta nämä lahjat eivät missään nimessä ole kiinni, niin pidän elettä enemmän symbolisena.
Tuntuu, että äitini tekee sen tarkoituksella, kun kahdestaankin ollessamme hän pohtii sellaisella tietyllä äänensävyllä, miten onnelliseksi siskoni perheellistyminen hänet tekee ja miten hän on siskoni vauvauutisia odottanutkin jo vuosikausia. Omista lapsistani tai perheestäni hän ei mainitse yhtään mitään, mikä oikein alleviivaa sitä, että meidän kohdallamme asia ei olekaan niin onnellinen. Miestäni hän varsinkin moittii mielellään liiasta työnteosta ja nyt viimeksi siitäkin, ettei mieheni osannut korjata äitini autoa.
Esikoisellemme äitini on ihana mummo, mutta oman mieleni olen pahoittanut suuresti siitä, miten hän meitä sisaruksia vertailee ja miten arvottomaksi hän on käytöksellään saanut minut itseni tuntemaan. Olen edelleen "vain pikkusisko", joka on aina huonompi ja joka saa sen myös nahoissaan tuntea. Pelkään myös esikoisemme puolesta, että hänelle niin rakas ja tärkeä mummo lakkaa huomioimasta häntä kokonaan siskoni vauvan synnyttyä.
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (18)
En voi edes kuvitella miten pahalta tuo tuntuu. Pyysi antamansa lahjat takaisin, ei voi olla totta! Äitisi toimii todella väärin ja törkeästi.
Pitäisikö sinun ihan rajoittaa kanssakäymistänne, jos se on tuollaista?
Onnea viime metreille ja yritä keskittyä positiivisiin asioihin! Toivottavasti voit puhua jollekin tuosta epäreiluudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisin onneton jo kokisin samaa. Ehkä sanoisin äidilleni suorat sanat ja vähentäisin kanssakäymistä? Hyvää raskautta kuitenkin sinulle ja muista, ettet siirrä tälläistä käyttäytymismallia omille lapsillesi, kohtahan niitä on kaksi.
Jos siskosi on äidillenne läheisempi, eikö ole ihan luonnollista, että hän on onnellisempi siskosi raskaudesta?
Ihmiset on erilaisia, hyväksy se. Ette enää elä lapsuudenkodissanne, teillä on nyt aikuiset suhteet kaikilla kolmella. Anna heidän iloita siskosi raskaudesta ja iloitse sinä perheesi kanssa omastasi :)
Onnea odotukseen teille kaikille!
Tosi surullista, mutta varmaan aika tavallista.
Oma äitini rakasti aina enemmän pikkuveljeäni kuin minua. Olen monta kertaa pahoittanut mieleni vielä aikuisenakin (puhumattakaan paljonko lapsena). Kerran äitini tokaisi veljelleni "mitäs esikoinen?" minun kuulleni. Olin niin ällistynyt, etten osannut sanoa enkä tehdä mitään. Jälkikäteen kyllä mietin että olisi pitänyt lyödä turpaan.
Ei sille mahda mitään, äitisi tunteita ei voi muuttaa, mutta ehkä hän älyäisi käyttäytyä asiallisemmin jos asiasta huomauttaisit (tai jos siskosi huomauttaisi hänelle). Itke, se auttaa. Ilmeisesti välisi siskosi kanssa ovat kuitenkin hyvät.
En voi edes kuvitella miten pahalta tuo tuntuu. Pyysi antamansa lahjat takaisin, ei voi olla totta! Äitisi toimii todella väärin ja törkeästi.
Pitäisikö sinun ihan rajoittaa kanssakäymistänne, jos se on tuollaista?
Onnea viime metreille ja yritä keskittyä positiivisiin asioihin! Toivottavasti voit puhua jollekin tuosta epäreiluudesta.
Osaan jotekuten ymmärtää, miltä ap:sta tuntuu. Minä ja isosiskoni odotimme esikoisiamme samaan aikaan. Silti isosisko oli se "juhlitumpi" ja raskautta julistettiin kaikille, toisin kuin minun.
Mistäkö johtuu? No siitä, että siskoni teki kaiken oikeassa järjestyksessä (meni naimisiin ja sitten vasta lapsi). Minä taasen tulin jätetyksi avoliitosta raskauden puolivälissä. Minä en siis ollut yhtään mitään.
Nooh, sittemmin minun ja äitini välit menivät poikki (taustalla oli toki muutakin). Ei haittaa minua, ei sitten yhtään.
En oikein osaa antaa mitään neuvoja. Ehkä tosiaan kannattaa ottaa välimatkaa, säästyy suuremmilta mieliharmeilta.
Kovasti onnea teille perheelisäyksestä ja tsemppiä raskauteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottaisin, että lähennyt nyt siskosi kanssa entistä läheisemmäksi. Kerro, miltä sinusta tuntuu. Kerro, mitä äitisi on sanonut ja mitä käskenyt sinun tehdä. Teistä on varmasti paljon tukea ja iloa toisllenne, kun olette samassa elämäntilanteessa. Kerro, että siskosi on rakas, etkä halua, että äiti tulee väliinne epäoikeudenmukaisella käytöksellään. Älä myöskään kaunistele tilannetta kenellekään. Ole avoin, niinhän äitisikin on sinulle.
Äitini on minulle todella ristiriitainen henkilö. Sisko on elämässään noudattanut sellaista kaavaa, jonka äitini täysin hyväksyi, esim. ammatin- ja puolisonvalinnassa. He eivät ole joutuneet juuri riitelemään eikä äitini ole hänen valintojaan juuri kyseenalaistanut.
Itse lähdin opiskelemaan intohimoani ja vieläpä rakastuin mieheen, joka on aivan eri alalla kuin sukumme miehet yleensä. Olen muutenkin hyvin erilainen kuin äitini, mitä äitini on ollut joskus vaikea sulattaa.
Äiti on aivan ihana ihminen ja maailman paras äiti useimmiten, mutta ehkä juuri siksi hän onnistuukin satuttamaan minua niin syvälle halutessaan. Nämä siskoni ylistämiset tuntuvat minusta pahalle varsinkin, kun kyse on lapsistamme. Myös mieheni arvostelu on mielestäni epäreilua, koska mies kuitenkin tekee työtä perheemme eteen ja on varmaan rakastavin ihminen koko maailmassa.
Välejä en haluaisi katkaista esikoisemme vuoksi. Hän rakastaa ja ikävöi mummoaan kovasti. Valitettavasti tätäkin äitini osaa käyttää hyväkseen. Jos olen hänen kanssaan eri mieltä jostain asiasta, hän saattaa uhata perua vierailunsa, jota esikoisemme innoissaan odottaa.
Äh, päätä särkee tämän miettimisen takia. Tuntuu, että koko kuvio on jotenkin täysin omaa syytäni ja viattomat lapsetkin joutuvat nyt siitä kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että sinusta tuntuu kurjalta, mutta ymmärrän myös äitiäsi. Sinulla on jo ennestään lapsi, mutta isosiskollesi tämä on kauan odotettu esikoinen. Ensimmäinen lapsi on suurempi mullistus lähipiirille kuin muut lapset, niin se tahtoo olla halusi tai ei.
...ei kai sinulta ole esimerkiksi jäänyt opiskelut kesken, kun olet hankkinut lapsia aikaisemmin kuin vanhempi siskosi?
Entä jos tekin menisitte naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jopa julmasti. Kannattaa varautua jo henkisesti siihen, että kun siskosi esikoinen syntyy, tulee omista lapsistasi ilmaa hänelle.
Oma isäni on käyttäytynyt jonkin verran samantyylisesti, mutta en ole enää jaksanut ajatella koko asiaa. Tilanne tasoittui kun hänelle paljastui aikanaan, että veljenikin lapset olivat lapsia - eli melusivat, juoksivat, itkivät, suuttuivat jne.
äidit ovat vaan kuspäitä ja puolueellisia!
oma äitinikin on ilmoittanut kuka on hänen lempilapsenlapsensa aivan suoraan yhtään häpeilemättä ylpeänä. samaten kun on ollut itsestään selvää kuka on rakkain lapsi. (nuorimmainen ja poika tietenkin!)
jo äitiniäiti suosi poikia ja inhoten väheksy tyttöjä,joten jatkumoa suvulle. itse ei voi muuta kuin estää suosimis ketjun jatkuminen.
tsemiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee ihan mun äiti mieleen. Mä katkaisisin välit tuossa tilanteessa. :,(
kun olen ainoa lapsi, mutta hieman samantapaista epätasa-arvoa olen kokenut lasteni osalta ja omien serkkujeni osalta. Että tiedän kyllä tunteen.
Voimia, älä keskity liikaa äitisi puheisiin, kerro, että ne loukkavat sinua suuresti, joten olkaa mieluummin tapaamatta, jos äiti ei voi pitää sisällään näitä tuntemuksia.
Keskity sinä puolestasi omaan perheeseesi ja ole silti onnellinen siskosi puolesta, ei se hänenkään syy ole, ettei äitisi osaa olla fiksusti.
Se on vaikeaa, mutta yritä, pidät mielesi niin parempana, etkä myrkytä mieltäsi, perheesi ansaitsee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans äiti suosii nuorempaa sisarusta ja jaksaa olla kiinnostunut joka ikisestä lapsenlapsen uudesta oppimasta asiasta jne. muistaa synttärit jne..vaan eipä kiinnosta muiden lastenlapset samalla tapaa. Sitten kun se tehdään vielä sillä sillä tyylillä ettei jää varaa epäillä muuta kuin että vittuillessaan tekee.
Meitä on kolme siskosta, joista minä olen keskimmäinen. Nuoremman sisarukseni kanssa meillä on vain vajaa 10kk ikäeroa, joten minusta tuli "iso" jo hyvin varhain. Edelleen muistan, miten minua pidettiin hankalana ja ikävänä lapsena, kun en osannut samoja asioita, joita isosiskoni osasi ja kun hain huomiota äidiltämme, jolla olikin jo uusi vauva sylissä.
Tämä tyytymättömyys ja arvostelu on näkynyt koko elämäni. Pikkusiskoni ei tarvitse pystyä ja osata, koska äitini mielestä hän on niin pieni. Siis se ikäero välillämme on 10kk!!! Äitini auttoi siskoani taloudellisesti opiskeluaikana, mutta minua ei auttanut, koska minun pitäisi jo kyetä huolehtimaan itsestäni, toisin kuin pienen pikkusiskoni.
Äitinä olen luonnollisesti aivan surkea, enkä ansaitse lapsenhoitoapua, toisin kuin siskoni...
...ei kai sinulta ole esimerkiksi jäänyt opiskelut kesken, kun olet hankkinut lapsia aikaisemmin kuin vanhempi siskosi?
Entä jos tekin menisitte naimisiin?
No mitäpä jos ette menisi? Äiti käyttäytyy tässä nyt todella rumasti, eikä ole mitään syytä alkaa elää omaa elämäänsä hänen toiveidensa mukaan.
Mitä siinä muka menettää?
Saa oman perheen perustan kuntoon ja äitikin tykkää. Jos ei tykkääkään (kuten varmaan loppupeleissä osoittautuu) niin sittenpä on sekin kortti katsottu.
Alue: Aihe vapaa
äiti sulla, mutta oletko varma ettei tee tuota samaa "mitätöimistä" myös siskollesi kun et ole kuuntelemassa? Siis jospa hän kohtelee myös häntä samoin kuin sinua? Yleensähän tuomoinen venkoilu kertoo vaan äidin huolesta jota ei osaa muuten osoittaa kuin olemalla hankala, väärinhän se on eikä auta kyllä yhtään!
Tiedän kokemuksesta (meillä oli vastaava tilanne, ei oltu aviossa ja mies ei ollut vielä valmistunut jne.. ja tuota kuittailua riitti minulle, mutta onneksi asia muuttui kun vauva sitten syntyi ja äitini huomasi, että pärjäämme kyllä...)